perjantai 13. syyskuun 2019

Fredagsmys @ Marian Bistro

HEI HELLUREI!

Pitkästä, pitkästä aikaa perjantai-illan tunnelmia Marian Bistrosta. Kesällä harvoin tulee vietettyä aikaa täällä kellarissa, mutta syksyn tullen kaivaudumme maan alle kuin mörrimöykyt konsanaan. Poltamme kynttilöitä ja katselemme sarjoja viltin alla. En oikein vieläkään usko, että tässä oli pari vuotta sitten autotalli ja varasto. Siihen nähden, että tila oli täynnä rojua, on tila nyt 100% paremmassa käytössä.

Ehkä paras päätös ikinä oli myös se, että maalasimme seinät liki mustalla ja laitoimme lattiaan mustan laatan. Tilahan olisi aivan erilainen, jos seinät olisivat esimerkiksi valkoiset. Hämyisä ja kutsuva oli suunnitelmissa. Sellaisen saimme. Baaritiskin kelopuut tuovat lämpöä ja samalla ripauksen rakasta Lappia tänne etelään. Kausivalot täällä palaa kesät talvet ja joulukuun alussa valoa tulee tuomaan jälleen pieni joulukuusi.

Tänä iltana Marian bistrossa tarjoillaan kanapitaleipiä. Tällä kertaa en tehnyt pitaleipiä itse, mutta jos te haluatte ne tehdä, niin täältä löytyy yksi hyväksi koettu resepti. Perjantai-iltaisin ei jaksa välttämättä tehdä ruokaa tuntitolkulla, ei tänäänkään. Sen takia meillä syötiin noin parissa kymmenessä minuutissa valmistuvia herrrkullisia leipäsiä. Joiden kanan voi korvata esimerkiksi falafeleillä. Tällaiset ”täytä itse mielesi mukaan” -ruoat ovat ihan parhaita!

Kanapitaleivät

4 -6pitaleipää
2-4 kpl broilerin rintafileitä
(suolaa, currya, sitruunaa)
kurkkua
tomaattia
salaattia
1 avokado
pieni punasipuli
2 dl turkkilaista jogurttia
puoli punttia korianteria
lime-chililastuja
mustapippuria & suolaa

-paista kananfileet kullanruskeiksi ja mausta suolalla, currylla ja sitruunamehulla. Riivi ne paloiksi.
-pilko kanojen paistuessa kurkku, tomaatti, salaatti, avokado ja punasipuli
-sekoita turkkilaisesta jogurtista, korianterista ja mausteista kastike ja laita se jääkaappiin tekeytymään
-lämmitä pitaleivät ohjeen mukaan ja täytä ne em. aineilla

ID Josko herkuttelu ja äiskän vieressä peiton alla makoilu auttaa tuon pienemmän orastavaan flunssaan. Tytöt ovat huomenna lähdössä veljen perheen mökille, joten toivotaan että pöpö talttuu illan ja yön aikana. Sehän tietää sitten sitä, että kunhan olen saanut yhden työprojektin Tampereella tehtyä, suunnataan kaksistaan miehen kanssa mökille. Noh, sen karvaisen kolmannen pyörän kanssa. Koskahan ollaan viimeksi oltu kaksistaan mökillä yötä. On siitä jo monta vuotta!

Nyt vielä pieni palauttava kävelylenkki. Sitten lepoasentoon ja Vain elämäätä väijymään 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA!

 


tiistai 03. syyskuun 2019

Nyhjästään tyhjästä -arkiruoka

MOIKKAMOI!

Eilen illalla oli vähän sellainen ”nyhjästään tyhjästä” -iltaruokameininki. En ole tälle viikolle tilannut kauppakasseja, kun ajattelin että nyhjäistään tyhjästä koko viikko. Tai siis itsehän olen torstaista sunnuntaihin pois ja sillä aikaa muu perhe saa nyhjästä tyhjästä tai tehdä mitä haluavat ruoaksi 🙂

Päiväruoaksi ja iltaruoaksi oli hernekeittoa, mutta niin vain kaikilla oli vielä illemmalla nälkä. Meillä on aina pussillinen perunoita hätävarana. Ne kun ovat varsin hyvä ja helppo hätävara. Helposti muunneltavissa myös. Milloin olen tehnyt perunoista valkosipuliperunoita, milloin sitruunaperunoita. Tällä kertaa tehtiin niitä tyypillisiä veneperunoita uunissa ja sitten tarjolle laitoimme lisukkeita, joita jääkaapista löytyi.

Tämä tyhjästä nyhjästy ruoka oli sellainen, että pitkin iltaa tuli vielä naposteltua perunoita uunivuoasta. Meni myös kylmänäkin loistavasti. Tästä tuli tavallaan perunasalaatti. Lämmin perunasalaatti heti uunista tultuaan, mutta maistuu myös kylmänä.

”Perunasalaatti”

pieniä perunoita
öljyä
sormisuolaa
(valkosipulia)
parmesanjuustoa

-pese perunat ja leikkaa ne lohkoiksi
-sekoita uunivuokaan perunat, loraus oliiviöljyä, suolaa ja valkosipulimurskaa (meillä ei ollut tällä kertaa valkosipulia, mutta laittakaa, jos teillä on)
-paista 200 asteessa kiertoilmauunissa noin 40-45 minuuttia, välillä käännellen (huom! tarkkailkaa uunia välillä, ettei pala)
-raasta päälle parmesania ja laita vuoka vähäksi aikaa vielä lämpimään uuniin, kunnes juusto sulaa

1 kermaviilipurkki
n 1 dl Hellmann’s majoneesia
kuivattuja chililastuja
puolikkaan limen mehu
avokadoa
tomaattia
punasipulia
korianteria

-sekoita kermaviili ja majoneesi. Mausta chililastuilla ja limen mehulla
-kaada perunoiden päälle (loput laitoin tarjolle erilliseen astiaan)
-lisää lohkotut tomaatit ja avokadot, viipaloidut punasipulit, silputtu korianteri ja kuivattua chiliä

Tänään nyhjästään tyhjästä ehkä pestopastaa. Tai jotain muuta yhtä nopeaa. Illalla töiden jälkeen tiedossa orapihlaja-aidan leikkuuprojekti, nurkkien siivousta ja kaatopaikkakeikkaa. Kaikkea sellaista, joka ei tällä hetkellä voisi vähempää hontsittaa, mutta jonka tekemisestä seuraa aivan euforinen olo 🙂

TIISTAITERKKUSIN,


sunnuntai 25. elokuun 2019

Hyvän mielen juttuja

HEISSUNHEI!

Mä en kestä; miksei se parikymppinen hieman stressipampulaminäni tajunnut sunnuntaiden suloisuutta? Olisi katsokaas ollut vähän helpompi olla, kun olisi ottanut sunnuntain löysin rantein. Sen sijaan, että olisi ladannut itselleen liikaa paineita tulevaa viikkoa varten. Ei sillä, kyllähän sunnuntait tätä nykyäkin kuluu osin suunnitellessa tulevaa viikkoa, mutta mä koen sen suunnittelemisen varsin ihanana. Se on yksi niitä asioita, joista tulee hyvä mieli.

Tänään hyvää mieltä on myös tuonut ”repäise hatusta” tai lähinnä jääkaapista, keksitty lounas. Perjantaiset guacamoletortillojen ja eiliset sushien täytteiden jämät pääsivät lounaspiirakkaan. Siitä onkin muuten pitkä aika, kun olen viimeksi piirakkaa leiponut. Täytyy ottaa taas tavaksi nämä piirakkahommelit. Pakkasesta löytyi neljän viljan valmispohja. Mökkikasseista nuo jämäruoat. Jääkaapissa oli pari päivää sitten päiväyksensä menettänyt kermaviili ja kananmuniakin oli jokunen. Hyvä mieli tulee myös jääkaapista, joka on yllättävänkin tyhjä ajatellen huomista viikkomaitokauppatavaroiden hankkimista ajatellen. Hävikin vähentäminen on muutenkin viime aikoina ollut itselleni se yksi suurimmista hyvän mielen jutuista.

Hyvän mielen jämäpiirakka

1 valmis piirakkapohja

Täyte
savulohta
punasipulia
mozzarellaa
ravun pyrstöjä

1 kermaviili
wasabi-tuorejuustoseosta
2 kananmunaa
ruohosipulia
sitruunapippuria

Sulata piirakkapohja ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Lado savulohet sun muut piirakkapohjan päälle. Sekoita kermaviili, tuorejuusto, kananmuna, ruohosipuli ja pari teelusikallista sitruunapippuria keskenään ja levitä täytteen päälle. Paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes päällinen on hieman saanut väriä.

Mökiltä kotiin tullessamme mies alkoi ajamaan nurtsia, kunnes muistimme omenat. Joita oli kuivuuden takia (?) tippunut jo melkolailla maahan. Toisen omenapuun alla kyykin sen verran, että sain omenat siivottua. Niitä tuli kokonaisen kottikärryllisen verran. Paikkojen siistiminen saa aina mielen hyväksi. Niin tänäkin sunnuntaina. Ottaen vielä huomioon, että noista ompuista osa oli niin kelpoja, että niistä saa aineita illan omppuhillotalkoisiin.

Hyvää mieltä rutkasti tulee tuomaan vaatehuoneen siivouskin. Sitä siis seuraavaksi. Tosin ajatuksissa oli siirtää kesävaatteet jo säilöön, mutta kun ensi viikon säätiloja katsoo, niin en tiedä kantsiiko sittenkään 🙂 Lapset siivosivat taannoin omat vaatekaappinsa ja heidän jäljiltä on isot kassit vaatteita menossa kirpparille. Veikkaan, että tuolta munkin vaatekaapista lähtee 30% vähintään kiertoon. Parin viikon päästä olen varannut kolmeksi viikoksi pöydän Tarina -kirpparilta Laukontorilta. Ilmoittelen sitten lähempänä tarkempia speksejä. Mutta myyntiin lähtee siis rutkasti vaatteita, mutta myös sisustustavaraa. Olkaahan kuulolla!

Hyvää mieltä on tuonut myös se, että löysin uuden kirjasarjan BookBeatistä. Suosin nykyään kirjasarjoja ennemmin kuin yksittäisiä kirjoja. Jään jotenkin niin koukkuun henkilötarinoihin, että on kiva kuunnella jatkumoa kirjasarjassa, vaikka itse päätapahtuma (usein murha…ei nyt niin hyvää mieltä tuova 😉 vaihtuukin kirjoittain. Nyt sitä vaatehuonetta siivoamaan! Huomenna muuten luvassa Takaisin ruotuun -postaussarjan seuraava osa, jossa aiheena mielen hyvinvointi ja jaksaminen arjessa. Niin kovin tärkeä ja ajankohtainen aihe 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 23. elokuun 2019

Fredagsmys ♥

HEI HELLUREI!

Viikonloppu on täällä ♥ Pitkästä aikaa saadaan olla kokonainen viikonloppu möksällä. Ja pitkään aikaan viimeinen kokonainen mökkiviikonloppu on juuri alkanut. Seuraavalle kuukaudelle kun on joka viikonlopulle jotain menoa. Mutta toki tullaan mökille aina kun ehditään. Se on jännä, että vaikka tässä on vielä mökkikautta jäljellä, niin silti tuntuu että mökkikausi on loppumaan päin. Vaikkei näin toki olekaan.

Täysin rinnoin nautitaan vielä mökillä olemisesta. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän (hmph ;). Tänä perjantaina en malttanut odottaa, että kello lyö 16.00. Tai oikeastaan vähän yli, sillä sain ihanan vieraan töihin visiitille. Toimiston ovet kiinni, kotiin, mökkikassit autoon ja ah, kohti mökkiä. Pikapäikkärit autossa ja nopsasti veneellä lahden yli saareen. Just siihen pahimpaan sadekuuroon osuen!

Ei olla juurikaan koko kesänä poltettu takkaa, mutta nyt loppukesästä ollaan kunnostauduttu. Ei se juuri lämmitä, mutta on kaunis ja tunnelmallinen. Elävän tulen tuijottaminen on ihanaa.

Iltaruoaksi valikoitui kuopuksen pyynnöstä pitkästä aikaa grillatut guacamoletortillat. Alunperin resepti on peräisin Lisa Lemken Grillatun kera -kirjasta, mutta ellen nyt väärin muista, niin jotain muutoksia siihen olen tehnyt 🙂

Grillatut guacamoletortillat

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

Ja hei, mikäli ei syö avokadoa tai muita reseptin aineita, niin tortillathan voi täyttää haluamillaan aineilla 🙂 Huomenna tehdäänkin siten esikoisen toiveesta itse susheja. Mies heitti toiveen korvapuusteista ilmoille, joten pitkästä aikaa tulee ehkä leivottuakin! Muuten viikonlopulle ei ole juuri kummempia suunnitelmia; kesähuoneen katos tullaan näillä näkymin huomenna uusimaan. Tuo valokate on niin risa, että sadekelillä puolet pöydän ympärillä istujista kastuu. Valittiin uudeksi katteeksi sellainen suora, ei aaltomainen. Toivotaan, ettei puista tippuvat roskatkaan niin sotkisi suoraa katetta, vaan valuisivat sadeveden mukana alas.

Nyt kulhoon lakritsirusinoita ja töllöttimen ääreen. Tälle syksylle olen ottanut tavoitteeksi katsoa myös ihan normi telkkariohjelmia. Seiskan uutisia ja urheiluruutua. Sekä kaikkea ihanaa hömppää, jota sieltä tulee.

IHANAA VIIKONLOPPUA 

PS. rakastan katsoa ikkunoista sisään, varsinkin näin syksyisin, kun ulkona sade piiskaa maata. Niin omista ikkunoista kuin vieraidenkin ikkunoista. Mies aina tuskailee välillä, kun huokailen repsikan paikalta ihanien ja tunnelmallisten kotien kohdalla 🙂


keskiviikko 21. elokuun 2019

Miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä? (& helppo arkiruoka)

MOIKKAMOI!

Aina päätän, että huomenna pidän välipäivän blogista ja sitten huomaan näin ruokatunnilla näpytteleväni postausta 😀 Koukuttavaa puuhaa? Yep. Päässä on miljoona postausideaa, jotka pitäisi saada paperille. Joku sellainen ajatusten puhtaaksi kirjoittava kone olisi toivomuslistalla.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä. Tuntuu, että parikymppisenä sitä söi saadakseen energiaa. Big Maccejä kului kiitettävään tahtiin ja ruoka ei ollut niinkään nautinto. Se oli polttoaine, joka auttoi jaksamaan. Iltapalaksi valikoitui usein Makuunin irttareita. Eli en mäkään aina ole kuulkaa ollut se ruoalla myysseilevä ja kattauksiin panostava minä. Toki Makuunin irttarit usein kaadoin kippoon, jotta pussi ei rapisisi ;D

Se taisi olla mieheni tavattuani, kun aloin innostumaan todenteolla ruoanlaitosta, ruoan esillepanosta ja siitä mitä suustani alas laitan. Salaatit valtasivat ruokavaliotani ja aloimme käydä Tampereen Kauppahallissa lihaostoksilla. Kerran kuussa paistettiin oikein mureat naudan sisäfilepihvit ja tehtiin niille suussa sulava makea pippurikastike. Liekö tuon ruoan ansiosta, niin aloin tajuta myös sen, kuinka hyvä ja täyteläinen punaviini voi kruunata aterian. Ennen meistä kumpikaan ei ollut tykännyt viineistä lainkaan. Ei edes hän, joka oli asunut Ranskassa viinialueella.

Lasten syntymän myötä ruoanlaitto nousi taas uusiin ulottuvuuksiin. Kotona ollessani istutin lapset heti, kun mahdollista (6 kk iässä…?), syöttötuoliin keittiön työtason viereen. Annoin puukauhan käteen ja tein ruokaa toisten lyödessä kapustalla tahtia. Arkiruokien merkitys korostui tuossa vaiheessa. Ja olihan se miehellekin kiva tulla kotiin, kun ruoka oli valmiina. Illalla saatuamme lapset nukkumaan usein kokkasimme yhdessä vielä iltapalaa. Tai viikonloppuiltaisin vasta varsinaisen iltaruoan. Onni oli se, että lapset nukahtivat jo klo 19 maissa. Ruoasta ja ruokailusta tuli nautinto.

Tänä päivänä ruoka ja ruoanlaitto ovat rakkaita harrastuksiani. Asioita, joihin haluan panostaa. Myös kiireisinä päivinä. Siinä missä aiemmin mulla oli paha tapa plärätä kännykkää syödessäni (jos ei pöydässä ollut muita), olen oppinut nauttimaan ruokailusta ilman mitään muita virikkeitä. Ruoan maut tulevat paremmin esiin. Sitä keskittyy pureskelemaan. Keskittyy nauttimaan ruokahetkestä.

Nykyään osaan tulkita myös kroppaani ja sen tarpeita paljon paremmin kuin aiemmin. Tiedän, että päivällä mun ei kannata syödä kovin hiilaripitoista ateriaa tai liian paljon; työtehokkuus laskee samantien. Illalla voin kyllä nauttia lautasellisen pastaa ja silti virtaa riittää vaikka kuinka. Olen opetellut syömään välipaloja viime vuosina ja syön jotain noin kolmen tunnin välein. Verensokerin tasaisena pitäminen on jotenkin korostunut iän myötä.

Tyttöjen ollessa isompia on ihana huomata, että rakkaus ruokaan on periytynyt. Esikoinen sai ensimmäiseksi valinnaisaineekseen köksän ja toiseksi valinnaisaineekseen luovan köksän. Ja näiden parin viikon aikana noista on jo tullut suosikkiaineita. Kuopuskin sai valinnaisaineekseen tälle vuodelle master chefin, joka on ikäänkuin alakoululaisten köksä 🙂 Niin paljon kuin rakastankin ruoanlaittoa, niin kyllä välillä on ihana nauttia muiden tekemää ruokaa. Tänä iltana ruokana on pikkuisemman tekemää kanawokkia 

Eilen syötiin kaappien jämiä ja yleensä niistä syntyy parhaimmat ateriat. Kuten tämä nopea ja helppo tortellonivuoka! (saa valistaa ja kertoa, jos tietää mikä ero on tortellinilla ja tortellonilla :))

Tomaattinen tortellonivuoka

500 g juustotäytteisiä tortelloneja (tuorepastaa)
1 prk Dolmio Smooth Classico -tomaattikastiketta
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna
lehtipersiljaa silputtuna
1 pallo bufala di mozzarellaa
mustapippuria

-keitä tortelloneja muutama minuutti
-sekoita tortellonit, tomaattikastike, valkosipuli, tomaatit ja lehtipersilja uunivuoassa keskenään
-revi päälle mozzarellasuikaleita
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 5-7 minuuttia ja nosta sitten grillivastuksen alle, kunnes mozzarella alkaa ruskistumaan

Kaapin jämistä löytyi myös ainekset salaattiin, joka ei sopinut makumaailmaltaan sitten lainkaan tortellonivuokaan. Mutta muuten oli kyllä oikein hyvää. Syön katkarapuja ehkä kerran vuoteen enkä osaa sanoa miksi en syö niitä useammin. Mutta eilen oli taas katkarapuhimo. Pakkasesta sulatin katkarapuja ja tein niistä salaatin parsakaalin, kaalin ja porkkanan kanssa. Kastikkeen sekoitin oliiviöljystä, limen mehusta ja chilistä. Lisäksi korianteria ja lehtipersiljaa tarjolle.

Vartissa valmis iltaruoka ja ah että oli hyvää! Ruokailutottumuksissa ehkä ihanin muutos on se, että siinä missä parikymppisenä ei tullut kuuloonkaan syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen, on ajatukset siirtyneet hävikin vähentämiseen. Sunnuntai-iltana maanantai-illalle valmistamani keiton jämät pääsi tänään töihin evääksi. Hyvää oli ja taas jaksaa 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,