torstai 06. helmikuun 2020

Ruokataivaassa: Kikhernepihvit, hedelmäinen salaatti & mangovinaigrette

0

HEI HELLUREI!

Te, jotka liikutte paljon tiedätte, kuinka sitä pikkuisen murenee henkisesti, kun ei syystä tai toisesta pääse hikiliikkumaan. Maanantai-iltana kävin juoksemassa, mutta tiistai-iltana noussut lämpö teki sen, että eilinen oli vapaapäivä liikunnasta. Torstaina sitten, ajattelin. Tänä kotitoimistopäiväaamuna heräsin nokka tukossa ja kylmän horkkaan. Aamupäivän tein koulujuttuja ja päätin, että lounastauolla käyn kyllä juoksemassa. Ikään kuin ignoorasin koko kuumemittarin, joka huuteli nimeäni eteisen laatikossa. Sitten tajusin, että pahinta, mitä voin itselleni tehdä on lähteä hikiliikkumaan puolikuntoisena. Vaikka koen, että mulla on itsemyötätuntoa, niin näin pikkuisessa flunssassa sitä voisi kieltämättä olla hitusen enemmän.

Pienen flunssan kourissa sitä tulee kiinnitettyä vielä enemmän huomiota terveelliseen ruokavalioon. Käykö teilläkin niin, että flunssainen kroppa huutaa kaikkea vihreää ja rouskuvaa, sielulle ja pääkopalle mannaa tekevää ruokaa? Mun kroppani on tänään huutanut passionhedelmää ja parsakaalia. Erikseen. Mutta myös näitä yhtenä päivänä valmistamiani herkullisia kikhernepihvejä. Joiden hieman ehkä krouvi ulkonäkö ei korreloi sitten millään muotoa herkullisen maun kanssa 😉 Tästä kokonaisuudesta tuli niin kertakaikkisen hyvä, että tunsin astuneeni ruokataivaaseen. If you know what I mean.

Vaikka kuvissa vilahtelee tuo mun kaikkien aikojen lemppari (keitto)kirja, niin kikhernepihvien ohje ei ole sieltä peräisin. Aina aika ajoin tartun Gwynnien kirjaan inspiraation toivossa. Ja joka ikinen kerta suljen kirjan kannet inspiroituneena. Puhdasta, hyvää tekevää ruokaa. Sitä on tuo kirja tulvillaan. Sitä ovat tulvillaan myös nämä kikhernepihvit, hedelmäinen salaatti ja mangovinaigrettekin. Kikhernepihvit tein tällä reseptillä, hieman taas sitä muokaten. Mangovinaigretteen olisi ollut ihana käyttää tuoretta mangoa, mutta sen puuttuessa kävin lasten välipalahyllyllä ammentamassa tarjontaa 😉

Kikhernepihvit ja hedelmäinen salaatti

Kikhernepihvit
1 tlk kikherneitä
1 pieni punasipuli
2 valkosipulin kynttä
puolikkaan sitruunan mehu
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
kourallinen tuoretta korianteria
pari rkl fetaa
1 tl juustokuminaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä

-valuta kikherneet lävikössä ja huuhtele ne
-kuori sipulit ja pienistele niitä hieman
-lisää kaikki aineet kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi (voit jättää halutessasi vähän rosoiseksikin)
-muotoile käsin neljä pihviä ja paista paistinpannulla noin kolme minuuttia / puoli
-tarjoile hedelmäisen salaatin ja mangovinaigreten kanssa

Hedelmäinen salaatti
pienisteltyä lehtikaalia
puolikas parsakaali pienisteltynä
pieni punasipuli
tuoretta korianteria
(tuoreita) ananaspaloja

-sekoita keskenään ja tarjoile mangovinaigreten kanssa

Mangovinaigrette
puoli purkkia mangososetta
loraus valkoviinietikkaa
pikkuisen hunajaa
ripaus suolaa

-sekoita ainekset keskenään

Inspiraation tähän annokseen sain sunnuntaina, kun kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä perheen kanssa. Ravintola valikoitui sen mukaan, missä saimme tuhlattua miehen työreissuilla keräämät ateriaedut. Kas jotain hyötyä reissumiehen reissuistakin 😀 Kasvispihvit ovat ihanan helppoja tehdä ja kaiken lisäksi herkullisia. Jälleen mietin, että miksei niitä tule tehtyä useammin?

Nyt takaisin koulujuttujen pariin, hikiliikuntahaaveet siirtyvät jälleen eteenpäin. Ehtiihän sitä (tää on tätä self-talkia ja sen aikaan saamaa mielenhallintaa…tiukkaa tosin tekee). Sitäpaitsi, aurinkoisesta pakkaskelista pystyy hienosti nauttimaan sisätiloissakin. Varsinkin kun sulkee silmänsä siltä näyltä, joka paljastaa, että ikkunat on unohtunut pestä sisäpuolelta 😉

AURINKOA TORSTAIHINNE TOIVOTELLEN,

PS. lupailin tälle viikolle toivepostausta meidän keittiön pienkodinkoneista. Valitettavasti se siirtyy ensi viikolle, pahoitteluni ♥

 


tiistai 04. helmikuun 2020

5 x herkullinen kvinoakulho

3

 

HEIPSUN

ja ah, mittari näytti miinus kymmentä aamulla 🙂 Takkapuita takkaan vaan ja villasukkaa jalkaan!

IG Storyn puolella seuraavat ovatkin huomanneet henkiin heränneen addiktioni kvinoaan ja kaiken maailman kvinoakulhoihin. Tämä on sellainen addiktio, joka aina silloin tällöin nostaa päätään ja nyt se on jo kestänyt taas kolmisen viikkoa. Saan aika paljon kyselyitä näistä kulhoista, joten on oikeutettua omistaa yksi kokonainen postaus aiheelle. Edullisemmaksi tulisi keitellä kvinoaa iso satsi kerran viikkoon, mutta mä käytän tuollaisia valmiskvinoapurkkeja. Niitä myydään kahden setissä ja muistaakseni tuolla on hintaa 1,50 euroa. Yhden purkin sekoitan milloin minkäkin lisukkeen kanssa ja kas, helppo ja terveellinen herkku on valmis. Kvinoaa voi myös lämmittää mikrossa, mikäli haluaa lämpimän kvinoakulhon. Alla viisi kvinoakulhosuosikkiani:

1) kvinoa, persimon, feta, tomaatti, kurkku, parsakaali, persilja
2) kvinoa, lehtikaali, ananas, raejuusto, kukkakaali
3) kvinoa, mozzarella, tomaatti, basilika, avokado
4) kvinoa, thaimaustetut tofukuutiot, porkkana, kaali, soija, sweet chili kastike
5) kvinoa, savulohi, mustapapuja, persiljaa, persikkaa

Ja hei kaikkiin laitan poikkeuksetta (paitsi nro 4) kastikkeeksi oliiviöljyä, sitruunamehua ja mustapippuria.

Tänään kotitoimistopäivä sujuu koulukirjoja lukien; tietokoneella istuminen ei taida olla tälle päivälle hyvä juttu. Eilisen liki viiden tunnin kirjoitusurakan jälkeen (universumikin on maratonpostauksia vastaan ;)) oikea ranne alkoi vihoittelemaan ja siihen nousi peukalon tyveen sisäranteeseen patti. Niin kivulias oli yöllä, että olin pari tuntia valveilla. Liekö jotain jännituppitulehdusta tai vastaavaa, mutta kokeillaan yksi tietokoneeton päivä tähän väliin. Tai tietokoneeton siitä eteenpäin, kun olen saanut tämän postauksen tehtyä ja vastailtua sähköposteihin.

Mutta ennen koulukirjojen kiehtovaan maailmaan sukeltamista kampaaja-Kristan penkkiin. Saas nähdä, mitä tällä kertaa tehdään. No, ainakin tasoitetaan esikoisen vuoden alussa leikkaamaa polkkaa ja laitetaan harmaat piiloon. Ehkä laitetaan myös lähestyvän kesän myötä vähän raikastusta tuohon pääliosiin.

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

 


perjantai 31. tammikuun 2020

Helppo & herkullinen siemennäkkärilasagne (sis. arvonnan)

31

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rosten Siemenrapeat & Indieplace

 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Vuodenvaihteen jälkeen monet meistä laittavat elämänsä raiteilleen liikunnan ja ruokavalion suhteen. Itsekin kuulun tähän porukkaan, joka arjessa syö terveellisesti, mutta joka joulun aikaan antaa itselleen luvan herkutella hyvällä omalla tunnolla. Parin viikon konvehti- ja kinkkurumban jälkeen kroppa ja sielu huutavat terveellisiä herkkuja. Paluuta siihen tuttuun ja turvalliseen arkirytmiin. Siihen, jossa pääosaa näyttelevät ravintorikkaat ja tasaisesti energiaa antavat, sielulle mannaa tekevät ruoat. Sellaiset terveelliset ruoat, joiden avulla koen oikeasti herkuttelevani jokaisena arkipäivänä. Terveellisen arjen ei kuulu olla kituuttamista ja herkuista kieltäytymistä. Terveelliset ja kuitupitoiset Siemenrapeat -tuotteet näyttelevät omassa arjessani suurta osaa.

Siemennäkkileivät ovat olleet mulle arjen herkkuja jo vuosien ajan. Aluksi itse tehtynä, sitten kiireisen arjen keskellä kaupan hyllyltä ostettuna. Iltapäiväkahvin kanssa siemennäkkileipä menee sellaisenaankin, mutta jos oikein haluan herkutella, niin levitän leivän päälle vähän turkkilaista jugurttia ja kuorrutan sen vadelmilla ja mustikoilla.

Kaupallisen yhteistyön myötä kotimaisen perheyritys Leipomo Rostenin kanssa tulin jakamaan teille ilosanomaa terveellisten, herkullisten  ja ravintorikkaiden Siemenrapeat-tuotteiden myötä. Itselleni näistä tuttuja entuudestaan olivat Siemenrapeat-näkkileivät, mutta tämän kampanjan myötä tutuksi tulleet Siemenlastut ovat tulleet jäädäkseen meidän perheen ruokavalioon. Molemmat tuotteet kun sopivat myös lapsille.

Siemennäkkileipiä on saatavilla kuusi herkullista makuvaihtoehtoa, joista kaksi on täysin gluteenittomia:

 🌾Auringonkukka, Kaura & Pellava
🌾Kaura, Speltti & Merisuola
🌾Kaura & Chia-siemen
🌾Kurpitsa & Pellavansiemen
🌾Kaura & Auringonkukka (gluteeniton)
🌾Chia & Kvinoa (gluteeniton)

Omiksi lemppareiksini näistä ovat nousseet Kurpitsa & Pellavansiemen (72% siemeniä) sekä Kaura & Chia (64% siemeniä). Siemennäkkileivät ovat herkullisia sellaisenaankin, mutta soveltuvat loistavasti myös leivontaan ja ruoanlaittoon. Ajattelin jakaa teille alla muutamia ideoita, joihin voisin käyttää siemennäkkileipiä:

suolaisen juustokakun pohjaan
panzanella-salaatissa vaalean leivän sijaan
paneroiduissa kalan/kanan paloissa leivitykseen
pizzapohjana pellille aseteltuna
granolassa rusinoiden ja kuivattujen marjojen kanssa
granolamuffinssessa
banaanivuokaleivässä
lasagnessa

Itse päätin kokeilla siemennäkkäreitä lasagnessa pastalevyjen sijaan. Niin paljon kuin pastaa rakastankin, niin välillä se turvottaa ja saa olon niin väsyneeksi, ettei iltapäivän töistä enää juuri tule mitään. Gluteenittomilla siemennäkkileivillä lasagnesta saa helposti gluteenittoman version!

Näkkärilasagneen valitsin Kaura, Speltti & Merisuola -siemennäkkäriä sekä yhteen kerrokseen Kaura & Chia -siemennäkkileipää. Tämä suussa sulava, lihaton lasagne yllätti koko perheen. Se, että siinä ei ollut sitä perinteistä lihaa ei haitannut lainkaan. Siemennäkkileivät mehustuivat ihanasti suloisen tomaattikastikkeen syleilyssä uunin lämmössä. Papuchilisalsa toi lasagneen pientä potkua. Jos tätä lasagnea haluaa vielä tuunata jollain, niin uskoisin että pienet ranskankermanokareet kerrosten välissä toimisivat myös hyvin. Halutessaan reseptistä saa helposti täysin vegaanin vaihtamalla juustot vegaanijuustoraasteeksi.

Siemennäkkileipälasagne
4-6:lle nälkäiselle

1-2 pkt Rosten Siemenrapeat siemennäkkileipää
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
4 porkkanaa
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
1 prk (400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 tetra papuchilisalsaa
tuoretta oreganoa
tuoretta persiljaa
loraus hunajaa
ripaus suolaa
mustapippuria
paprikamaustetta
1 dl mozzarellajuustoraastetta
1 mozzarellapallo

-laita uuni lämpenemään 175 asteeseen
-kuori sipulit, pienistele ne ja kuullota muutama minuutti öljytyllä pannulla
-kuori ja raasta porkkanat, lisää pannulle
-lisää pannulle myös tomaattimurska, kirsikkatomaatit ja papuchilisalsa
-pilko sekaan tuoretta oreganoa ja persiljaa, anna seoksen porista kymmenisen minuuttia
-mausta tomaattikastike hunajalla, mustapippurilla ja paprikalla, lisää tarvittaessa ripaus suolaa
-lado vuoan pohjalle kerroksittain kastiketta, sitten siemennäkkileipää
-viimeisen siemennäkkileipäkerroksen jälkeen ripsottele päälle juustoraastetta ja revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla 175 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes juusto on kauniisti alkanut ruskettumaan
-anna lasagnen vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua

Olenkin kertonut teille, että harrastan ruoanlaittoleipiä. Kyllä, niitä sellaisia, joita tykkään napostella tehdessäni ruokaa ja odotellessani ruoanvalmistusta. Ei niin paljon, että täyttyisin, vaan niin että pahin nälkä tulee taltutettua. Mikäli sellainen on jostain syystä päässyt yllättämään. Rosten Siemenrapeat Siemenlastut toimivat ruoanlaittonaposteluina siinä missä terveellisinä välipaloina, eväsretkellä tai vaikka tapaslautasen tähtivieraina. Itse ihastuin tuohon Paahdettu sipuli & Seesami -siemenlastuun, jota dippasin hummukseen ja punajuuritahnaan. Muita Siemenlastujen makuja ovat Seesami & Chia, Rosmariini & Merisuola sekä Inkivääri & Maissi.

ARVONTA

Onko Siemenrapeat-tuotteet teille tuttuja? Sain arvottavakseni herkullisen ja terveyttä uhkuvan Rosten Siemenrapeat-tuotepaketin (arvo 30 euroa) yhdelle teistä. Arvontaan voitte osallistua tämän postauksen kommenttiosioissa vastaamalla kysymykseen:

Millaiselle Siemenrapeat-tuotteelle olisi mielestäsi kysyntää?

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä perjantaina eli 7.2.2020 klo 15.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Terveelliset Siemenrapeat -tuotteet ilostuttivat myös tänään täällä töissä iltapäiväkahvipöydässä 🙂 Nyt vielä muutama työjuttu, sitten kone kiinni, kohti kotia ja  viikonloppua. Ihanaa!

PERJANTAITERKUIN,


keskiviikko 29. tammikuun 2020

Sokeriton tammikuu pakettiin & lakritsisuklaafudge

6

HEISSUNHEI IHANAT

Mitä kuuluu? Tänne kuuluu sellaista kuten yleensä, eli hyvää :)Tasaisen ihanaa arkea vietellään. Sellaista joihin kotitoimistopäivät, blogityö, koulujutut ja työtyö tuovat vaihtelua. Tänään pääsen töiden jälkeen treffaamaan mun ihania koulukavereita. Meillä on ollut tapana treffata kerran kuussa, mutta nyt edellisistä treffeistä on jo reilu kuukausi. Sparraus noiden ihanien kanssa tulee just tarpeeseen; saa työputken katkeamaan.

Nyt kun elellään tammikuun vikoja päiviä, ajattelin päivittää vähän kuulumisia sokerittoman suhteen. Tämä oli nyt viides tai kuudes vuosi, kun katkaisen joulun sokerikierteen totaalikiellolla valkoisen sokerin suhteen. Ja olen todennut, että silloin kun olen sokerikoukussa tämä on minulle se paras vaihtoehto. Aiempina vuosina olen leiponut kaiken maailman korvikkeita pitämään makeanhimoa poissa, mutta yllätyksekseni tänä vuonna ei ole tullut syötyä niitä raakaherkkuja tai liiemmin lakritsitaateleitakaan. Ei vain ole tehnyt mieli. Kerran tammikuun aikana mulla iski ihan järjetön irttarihimo; hain kuopuksen koulusta ja heti repsikan paikalle istuttuaan haistoin sen. Nimittäin mun all time favorite irttarin. Vaaleanpunainen ufokarkki on sellainen, joka saa kielenkannat kutkuttamaan. Sellaisia voisin hakea viikonloppuna muutaman. Jos tekee mieli.

Nyt kun olen saanut sokerihiiren selkärangan jälleen vahvaksi jatkan samaan malliin. Totaalikieltoa ei ole, mutta niin kauan kuin tämä olotila tuntuu näin hyvältä, niin en näe yhtään syytä, miksi palata siihen joulunpyhien (lue: kahden viikon) sokerimässäilyyn. Olo on virkeä ja energinen. Yöunet maistuu ja lenkillä juoksutossu nousee kepeästi. Nyt on oikein hyvä olla. Voi toki olla, että tipatonkin on tehnyt asiansa. Ei sillä, että alkoholia olisi viime vuosina tullut humaltumistarkoituksessa nautittua, mutta kuten kerroinkin, niin usein jo yksi viinilasillinen saa seuraavana aamuina pöhnäisen olon. En kaipaa yhtään sitäkään olotilaa, joten jatketaan näillä. Kunnes toisin todistetaan.

Maitokaupasta tarttui mukaani ilmaislehti (Pirkka) ja siinä näin yhden ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Sen verran mielenkiintoisilta mustapavut kuulostivat fudgessa. Melkein yhtä mielenkiintoiselta kuin kukkakaali. Modifioin reseptiä hieman, sillä halusin siihen myös lakritsin makua.

Lakritsisuklaafudget

1 tlk (230 g) mustapapuja
6 rkl kookosöljyä
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta
iso loraus hunajaa
1 rkl raakalakritsijauhetta

-valuta mustapavut siivilässä ja huuhtele niitä kylmällä vedellä
-sulata kookosöljy
-sekoita aineet keskenään kulhossa ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi (mä jätin vähän rouheeksi)
-kaada pieneen (n. 15 x 15 cm) leivinpaperilla vuorattuun astiaan
-laita pakkaseen tunniksi
-leikkaa paloiksi
-säilytä jääkaapissa

Onni onnettomuudessa on se, että meillä ei muu perhe oikein ole innostuneita näistä raakaleivonnaisistani. Joten nämä 25 fudgea on kaikki itselleni. Voi äsh, nyt meni taas postauksen speksit punaiselle; wordpress näyttää sanojen määrän tuossa näytöllä ja kun se pomppaa yli kolmen sadan, vaihtuu luettavuus vihreästä oranssiksi. Ja niinko mä yritin tällä kertaa pitää jaarittelut lyhykäisenä 😀

Miten siellä on sujunut sokeriton?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. pitkästä aikaa selasin tuota Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjaa ja hei su0sittelen sitä jokaiselle, joka haluaa inspiraatiota leivontaan. Kaikki reseptit ovat sokerittomia ja gluteenittomia!

 


keskiviikko 22. tammikuun 2020

Arki-illan fiasko? Vai sittenkin euforia?

6

MOIKKAMOI

ja hei vindeloora; aurinko paistelee siihen malliin, että sisäinen kello kehoittaa menemään takapihalle vähän kuopsuttelemaan maata 😀 Ah, tätä on kaivattu!

Tein viime viikolla IG Storyssa pienen gallupin, että kuinka moni palautuu arkiruoan laittamisen aikana. Sain myös sen tiimoilta paljon viestejä. Kävi ilmi, että reilusta tuhannesta vastaajasta 79% ei palautunut arkiruoan valmistamistouhuissa, kun taas 21% koki arkiruoan tekemisen palauttavaksi.

Kuvitellaan tilanne, että takana on reilu kahdeksan tuntia tiukkaa työrupeamaa. Kurvaat kotiin kaupan kautta. Eka väännät muutamat hikipisarat siitä, kun koko muu perhe vastaa ruokatiedusteluihisi ”Ihan sama, kaikki käy.” Mietit, että miksei ne nyt vaan sano vaikka, että kanapastaa. Ruoan keksiminenhän se työlästä vasta onkin. Tulet kotiin kauppakassin kanssa ja jälleen manaat sitä, että miksi unohdit tilata viikkomaitokauppaostokset kotiin kuljetettuna. Nyt se on tätä päivittäistä kaupassa ravaamista ja rahanmenoa. Saat takin pois päältäsi, nostat kassin keittiön työtasolle ja käyt ekaa kertaa päivän aikana pelastamassa virstarakkosi jomotukselta. Toivoen, että ehkä sillä aikaa joku olisi ystävällisesti purkanut kauppakassin.

Palaat keittiöön, jonka ruokapöydän ääreen onkin jo kokoontunut puolet perheestä esittäen semimankuvalla äänellä toiveensa siitä, että ruoka olisi hyvä olla jo pöydässä. Kiljuva nälkä. Samaan aikaan, kun se ruoka pitäisi olla jo pöydässä vaatii toinen noista mankujista sua katsomaan matikantehtävää, jota ei osannut tehdä. Nostat kädet ylös, ei pysty auttamaan. Odotetaan iskää töistä.

Purat kassista ne ainekset, jotka tuovat pelastuksen koko perheen iltaan. Pistät kanat paistumaan pannulle ja veden kiehumaan. Avaat laatikon ja huomaat, että se pastapussi joka siellä vielä viime viikolla oli, on kadonnut. Kurkkaat jääkaappiin. Vihanneslaatikosta löytyy perunoita, joista kasvaa jotain vihreää. Kuorit perunat ja kuorien mukana ne vihreät. Heittelet potut kattilaan ja katsot kelloa, reilun puolen tunnin päästä pitäisi olla jo autossa kohti harrastuksia. Samalla kun heittelet perunat sinne kiehuvaan veteen huomaat, että olet unohtanut kääntää broitsut ja hella on täysillä. No, mustunut pinta tuo pientä rapeutta kanoihin.

Tähän väliin purat loput kauppakassista tai ajattelit purkaa, kunnes hella alkaa piippaamaan ja sihisevä ääni kertoo siitä, että perunoiden vesi on auttamattomasti kiehunut yli. Nostat kattilan ja paistinpannun pois hellalta. Siirtelet vettä lieden toiselta reunalta toiselle. Tiputtaen osan parketille. Poltat sormesi kuumaan hellaan. Päästelet ärräpäitä ja lopulta pääset jatkamaan ruoanlaittamista.

Saat ruoan pöytään ja huomaat, että osa perunoista on raakoja. Muistat, että olit yhdistänyt samaan pussiin sekä kiinteää että jauhoista perunaa. Kanat ovat kuivia kikkanoita, joita ei edes currykermakastike pelasta. Lasket kymmeneen, katsot kelloa ja alat odottaa sitä hetkeä, kun saat painaa pään tyynyyn.

Kuulostiko tutulta? 😉 Niin täälläkin. Eihän se ruoanlaitto todellakaan aina palauttavaa ole. Kaukana siitä. Mutta kyllä mun täytyy sanoa, että suurimmaksi osan ajasta arkiruokien valmistaminen on mulle sellainen oma hetki työpäivän jäljiltä. Vaikka olisikin vähän kiirettä. Avain arkiruoanlaitosta nauttimiseen ainakin omalla kohdallani on valmistautuminen. Viikon ruokalistan tekeminen ja sen pohjalta kauppakassitilauksen naputteleminen. Viehän nämäkin vähän aikaa, mutta maanantaista perjantaihin kiitän itseäni siitä, että on selvät sävelet ruoanlaitossa. Yleensä tykkään myös ajaa töistä suoraan kotiin ja siinä missä aiemmin nautin maitokaupassa käymisestä, on nyt tuollainen maitokauppapitstop neljän ruuhkassa jotenkin työn ja tuskan takana.

Välillä on myös niitä iltoja, että ruoka pitää olla pöydässä vartissa. Niille illoille olen valinnut ruoan, joka vartissa onnistuu. Kuten kuvissa näkyvät gnocchit sitruunaisessa tomaattikastikkeessa. Euforinen kokemus, aina ruoanlaitosta sen nauttimiseen asti.

Gnocchit sitruunaisessa tomaattikastikkeessa
2-3:lle

500 g perunagnoccheja
vettä
suolaa

2 valkosipulin kynttä
1 pieni punasipuli
15 miniluumutomaattia
öljyä
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria
persiljaa
basilikaa
parmesanjuustoa

-kuullota pienisteltyjä valkosipulin kynsiä ja pienistelyä punasipulia öljytilkassa
-keitä tällä välin gnocchit ohjeen mukaan (keittämiseen menee pari minuuttia)
-lisää paistinpannulle sipuleiden kanssa halkaistut miniluumutomaatit, persiljaa ja basilikaa
-valuta gnocchit ja lisää nekin pannulle
-paista gnocchiseosta, kunnes gnocchit ottavat vähän pintaväriä
-lisää mustapippuria ja puolikkaan sitruunan mehu

Tarjoiluun: raastettua parmesania ja tuoretta basilikaa

Oletteko kokeilleet perunagnoccheja? Mä tutustuin niihin vasta vuosi takaperin yhden kamppiksen myötä ja siitä lähtien niitä on löytynyt meidän jääkaapissa. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä tuollainen 500 gramman pussi on noin 2,5 euroa. Ne on raviolien ja tortellinien kanssa sarjassamme, helposti hyvää eri lisukkeita vaihdellen. Olen perunafani enemmän kuin jopa pastafani. Joten perunagnocchit iskevät tämän fanin johonkin herkkään kohtaan.

Onko sulle arkiruoan valmistaminen palauttavaa puuhaa vai pakkopullaa?

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tiedoksenne saatettakoon, että tällä viikolla on juurikin ainekset fiaskoon. Kauppakassitilaus jäi muka kiireessä tekemättä. Teen sen ensitöikseni…samalla kun yritän miettiä, mitä sitä tänään söisi iltaruoaksi? 😀

 


« Vanhemmat
Uudemmat »