keskiviikko 16. kesäkuun 2021

Kasviskeskiviikko: Hurmaavan maukas minttupesto

Se viekottelee. Pistää suun muikistelemaan. Saa silmät sikkuraan ja ennen kaikkea vaatimaan lisää. Maistettuaan ei malta lopettaa.

Uuh ja aah.

Meillä on minttu vallannut yhden kokonaisen istutuslaatikon takapihalla ja koska mojitoja ei ilkeä tämän tästä tehdä (en ole muuten tehnyt kertaakaan tänä vuonna :D), niin on pakko keksiä mintulle käyttöä. Eilen tein ekaa kertaa ikinä minttupestoa ja se onkin kuulkaas mun uusi leivänpäällinen numero yksi.

Ei ollut pinjansiemeniä kaapissa eikä parmesaniakaan. Pesto onnistui mintusta, muutamasta basilikan lehdestä, auringonkukan siemenistä, sitruunamehusta, sormisuolasta ja valkosipulista loistavasti. Eli on tonton-pesto ja käy liki kaikille.

Minttupesto

n. 3 dl tuoretta minttua
muutama basilikan oksa
1-1,5 dl extraneitsyt oliiviöljyä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 sitruunan mehu
1/2 solovalkosipuli
ripaus sormisuolaa

1. Surauta ainekset sekaisin sauvasekoittimessa (mulla ei teho ihan riittänyt, joten tein loppuun morttelissa), passaa öljyn määrällä koostumus.

Mietin jälkikäteen, että tässä(kin) reseptissä voisi hunaja toimia hyvin. Minttupestoa söin siemennäkkärin päällä, mutta se sopisi aikas kivasti myös spaghetin kanssa ja uutena ideana mulle tuli yrttinen minttupestogalette. Sellainen iisipiisi, parmesanilla kuorrutettu. Hei, tästä saatiinkin kuulkaas ehkä fredagsmysruoka. Ollaan pitkästä aikaa pitkä viikonloppu mökillä ja haaveilen siitä, että saan linnottautua möksän köksään :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 09. kesäkuun 2021

Kasviskeskiviikko: Kuumien kesäpäivien herkullinen gazpacho

UULALAA!

Tiedättekö ne ahaa-elämykset, jotka liki pelastavat päivän? Jep, silloin tällöin sellaisia tulee tehtyä. Mä olen useasti syönyt gazpachoa ulkomailla ravintolassa alkupalana ja jo viime viikolla haaveilin kylmästä keitosta kesäpäivän lounaana.

Eilen sain ahaa-elämyksen (gazpacho) miettiessäni hellepäivän lounasta ja kuinka ollakaan, keittiön tasolta löytyi viisi mehevää tomaattia, jääkaapista puolikas kurkku, pieni suippopaprika, pari päivää sitten avaamani salaattijuustopaketti ja yksi hieman nahistunut valkosipulin kynsi.

Ei ihan heti uskoisi em. kombosta syntyvän jotain niin taivaallista, mutta believe you in me –  näin pääsi käymään!

Gazpacho kahdelle

5 mehukasta tomaattia
noin 15 cm kurkkua
1 pieni suippopaprika
1 valkosipulinkynsi
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 – 1 dl vettä
ripaus suolaa
ripaus (kookos)sokeria
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Tarjoiluun
oliiviöljyä, basilikaa, salaattijuustoa, mustapippuria

1. Poista tomaateista kantaosa, kuori kurkku & valkosipuli ja poista paprikasta kanta sekä siemenet
2. Surauta aineet tehosekoittimessa sileäksi, passaa veden määrällä keiton koostumus
3. Jos haluat maukkaamman keiton, anna tekeytyä 1-2 tuntia jääkaapissa, mutta maistuu myös heti nautittuna
4. Tarjoile oliiviöljyn, basilikan, mustapippurin ja salaattijuuston kanssa

Päätin tuossa tehdä seuraavalla kerralla pari litraa gazpachoa ja säilyttää sitä jääkaapissa. Musta tuntuu, että tästä tulee sellainen ruoka, joka pelastaa meidän kesäpäivät. Ruokaisuutta gazpachoon saisi esimerkiksi maalaisleivän myötä. Joko keiton sekaan soseutettuna tai sitten esimerkiksi pannulla valkosipulioliiviöljyssä paistettuna.

Nyt kohti hotellin aamupalaa, sitten ennen opiskeluja katsomaan, miltä kesäpäivään heräilevä Helsinki näyttää

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 20. huhtikuun 2021

Keittiöelämän syvempi merkitys ( & uunilohi & -gnocchit sitruunaöljyssä)

HEIPPA IHANAT!

Millainen sä olet parhaimmillasi? Kuka olet, kun olet paras versio itsestäsi? Mitä lähempänä olemme parasta versiota itsestämme, se tarkoittaa että olemme saatu elää omien arvojemme mukaisesti ja omasta sisimmästämme lähtöisin. Mitä lähempänä olemme parasta versiota itsestämme, sen paremmin voimme. Mitä kauempana olemme itsemme parhaasta versiosta, sen huonommin voidaan. Kuulostaa aika helpolta näin sanottaessa, eikö?

Mulla on ollut aika tiiviit kolme viikkoa pääsiäisen jälkeen, enkä ole välttämättä ehtinyt keittiöpuuhiin niin usein kuin olisin halunnut. Luomaan reseptejä, tekemään ruokaa ja kuvailemaan. Tänä aamuna päivän agendaa kirjoittaessani tunsin, että nyt on aika laittaa Zaz soimaan, heittää essu päälle ja inspiroitua ruoanlaiton parissa. Ja voi pojat, että teki hyvää. Huomaan, että mitä kiireisempää on, sitä enemmän kaipaan aikaa keittiössä. Rentoutumista ruoanlaiton äärellä. Silloin tunnen kulkevani sitä kohden, kuka on paras versio itsestäni. Osaltaan tuon tilan voisi nimetä ”vapaudeksi”. Se, jos mikä mulle on yrittäjyydessäkin se draivi, joka ajaa eteenpäin. Vapaus päättää, vapaus tehdä.

No mitä tuon vapauden hetken tuloksena syntyi? Muuta kuin levännyt mieli ja sielu ;) Huomisen kasviskeskiviikon infernaalisen maukas herkkuruoka, mutta myös aikas tajuttoman hyvä ja helppo uunilohi & -gnocchivuoka. Tänään oli tarkoitus tehdä mansikkahalloumisalaattia, mutta koska kaupan mansikat eivät olleet houkuttelevan oloisia, niin odotellaan tuon ruoan kanssa sitten kesän maukkaita mansikan molluskoita.

Mulla on ollut pari perunagnocchipussia odottamassa aikoja parempia. Syksyllä tuli taas kyllästettyä itsensä gnoccheilla. Mutta hei, tänään oli aika gnoccheille. Ja jos gnocchien kanssa yhdistää sitruunan ja parmesanin sekä mehukkaan, pinnalta rapsakan lohen, niin en just nyt tiedä mitään parempaa. Paitsi ehkä sen tiedon, että tuota ruokaa on vielä jäljellä.

Uunilohi & -gnocchit sitruunaöljyssä
4-6:lle

1 kg lohifilee
suolaa
sitruunapippuria

1 kg perunagnoccheja
0,5 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 dl raastettua parmesania
tuoretta tilliä

1. Viipaloi lohi 4-6 palaan ja aseta ne öljyttyyn uunivuokaan
2. Ripsottele lohelle suolaa ja sitruunapippuria
3. Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia (riippuen lohen paksuudesta)
4. Keitä tällä välin gnocchit pakkauksen ohjeen mukaan
5. Sekoita oliiviöljy ja sitruunan mehu keskenään
6. Kun lohi on kypsää, lisää uunivuokaan gnocchit, sitruunaöljy ja parmesan (mä lisäksin myös sitruunan lohkoja)
7. Ruskista ja rapeuta uunin grillivastuksen alla
8. Leikkaa päälle tuoretta tilliä

Ja nyt mulla on vapaus laittaa kone kiinni ja hei, odottaa miehen videopuhelua mökkijärven rannasta. Kurvaa sen kautta kotiin työreissusta. Veikkaan, että järvi ei ole vielä ihan täysin sula, mutta niin sula kuitenkin, että toivoa viikonloppuna päästä mökille on

TIISTAITERKUIN,

PS. huomenna nähdään taas, kasviskeskiviikon merkeissä!