torstai 26. marraskuun 2020

Vain Lappi-jutut ♥

♥ täällä keitetään aamuisin kaurapuuro kunnon kaurahiutaleista, ei pikahiutaleista
♥ kasvot pestään illalla Baborin entsyymikuorintajauheella ja niille laitetaan yöksi ihana Mia Höytön Lumous-seerumi
♥ Lapissa voi ihan hyvin mennä syömään vuosikausia vanhalla fleecepaidalla, jossa Pyhä-merkki kaipaisi uudelleen ompelua
♥ täällä voi hyvällä omalla tunnolla juoda 12 cl punaviiniä lounaalla, jos siltä tuntuu
♥ ennen nukkumaan menoa tulee käytyä usein vielä korttelikierros ja ihasteltua samalla yövalossa olevaa tunturia
♥ Lapissa sitä tutustuu enemmän ihmisiin kuin etelässä. Niin koirien omistajiin kuin samalla hiihtoladuilla hiihtäviin.
♥ laskettelupäivänä ravintolaan voi mennä syömään kypärän lätistämillä hiuksilla eikä kukaan katso pitkään.
♥ Lapissa pitää kerran lomalla paistaa takassa makkarat ja syödä niiden kanssa peruna- ja punajuurisalaattia
♥ täällä sellaisetkin lautapelit tulevat käyttöön, joita etelässä ei muka ehdi pelata.
♥ aamupalan jälkeen voi ihan hyvin parkkeerata kahvikupin kanssa yökkärissä sohvan nurkkaan ja vain tuijotella ulos ilman kiirettä minnekään
♥ täällä collegehousut ja -paidat sisävaatteina vaihtuu kerrastoon
♥ vastaantulevia ihmisiä tulee moikata tai ainakin me tervehditään ja 99,9% saadaan heit takaisin
♥ etäisyydet hämärtyy; 122 kilometriä Rovaniemelle taittuu hetkessä, puolen tunnin matka Kemijärvelle tuntuu samalta kuin meiltä kotoota Lielahden ostosparatiisiin (5 km)
♥ täällä saunotaan usein pitkän kaavan mukaan niin, että posket hehkuu punaisina aina nukkumaanmenoon saakka
♥ Lapissa harmainkin päivä ei tunnu harmaalta. Luonto on kaikin puolin niin kaunis, että ei sitä harmautta edes huomaa.
♥ täällä voi nähdä tontun jälkiä ikkunan alla, koska on lunta
♥ Pyhällä me nähdään tiettyjä kavereita useammin kuin Tampereella, täällä käy tosi paljon tamperelaisia tuttuja
♥ mökin reilut 50 neliötä + parvi tuntuu just passeleilta, yhtään ylimääräistä tilaa ei kaipaa
♥ lakanat ovat usein ruudulliset
♥ ei ole Lapin reissua ilman poromakkaraa Putaan Pullan rieskan päällä
♥ täällä laudeliinat ja kylpypyyhkeet on poikkeuksetta aina pellavaiset
♥ siinä missä kotona tulee poltettua valkoisia kynttilöitä, ei täällä kynttilän värillä ole juurikaan väliä
♥ täällä mökissä minttukaakaot tulee juotua värikkäistä poromukeista, muut mukit ei kelpaa
♥ hiukset pestään Suomalaisella mustikkashampoolla ja hoidetaan saman sarjan hoitoaineella
♥ fööniä ei juuri tule käytettyä, eikä mitään hiustenlaittotuotteita
♥ meikiksi kelpaa ripsiväri ja kulmageeli

Summasummarum: täällä elämä on jotenkin niin paljon yksinkertaisempaa kuin etelässä ♥ Etätyö ja -opiskelupäivät tuntuvat lomalta. Nyt nukkumaan ja aamulla aikaisin kohti Kemijärveä. Remppamiehet tarvitsevat muutaman listan takan edustan kiveyksen rajaamiseen. Remontti valmistuu huomenna ja lauantaina päästään kalustamaan mökki. Aikas ihanaa, sekin 🙂

KIVAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


perjantai 20. marraskuun 2020

Miten viikko meni?

MOIKKAMOI!

Hei jee, tervetuloa talvi 🙂 Ollakin, että meillä täällä Tampereella ei näyttäisi olevan lainkaan niin paljon lunta kuin etelämmässä, mutta kyllähän tuo pieni valkoinen huntu maassa tekee ihmeitä.

Mä olen näin perjantaisin tottunut tekemään arkiviikkoreflektion. Useimmiten olen tehnyt sen vastaamalla seuraaviin kysymyksiin kirjallisesti:

Mistä sait energiaa?
Mistä olit kiitollinen?
Kenen kanssa nauroit varpaat kippurassa?

Voi kuulostaa ihan läpihuutojutulta ja ehkä vähän huuhaalta, jos ei ole tottunut reflektoimaan, mutta suositten ottamaan sen hetken. Nykyaikana, kun koko ajan tuntuu olevan kiire ja ajatukset ovat jo tulevassa, niin mitäs jos istuisit hetkeksi ja miettisit menneen arkiviikon aikana edellä mainittuja asioita. Ja jos vielä haluaa vahvistaa positiivisia kokemuksia, niin ostaa kauniin vihkon, johon kirjoittaa käsin asiat ylös.

Reflektointi on tullut mulle olennaiseksi osaksi elämää. Vaikka osoitan kiitollisuutta muutenkin, niin tietoisesti hyvien asioiden alaskirjoittaminen on vielä vahvistanut tuota kiitollisuutta entisestään.

Jos huomaan, että mulla on ollut energian kanssa haasteita viikon aikana niin kehitin hallinnan ympyrä -työkalua hyväksykäyttäen itselleni alla olevan reflektion, joka on toiminut ihan mukavasti.

Energiareflektio

1. Piirrä pystyviiva vihkoon
2. Kirjoita viivan vasemmalle puolen kaikki ne asiat, jotka toivat sinulle energiaa ja oikealle puolen ne energiasyöpöt, jotka veivät energiaa
3. Tarkastele viivan oikeaa puolta ja merkitse asiat numeroilla 1-3, jossa 1 = voin vaikuttaa, voin hallita 2 = voin vaikuttaa, en voi hallita 3 = en voi vaikuttaa, en voi hallita
4. Ne asiat, jotka ovat kolmosia ovat sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa, joten ellemme pysty niitä välttämään, niin älköömme stressatko niistä  tai tuhlatko niihin energiaa (tyyliin pimeä marraskuu). Kakkoset ovat siitä hykertäviä juttuja, että niihin voi vaikuttaa, mutta ei voi hallita. Jos kerta me voimme näihin energiasyöppöihin elämässämme vaikuttaa, niin voimme opetella kääntämään ne omalla ajatustoiminnallamme mukaviksi/neutraaleiksi tai sitten voimme eliminoida ne elämästämme. Ykköstyypin energiasyöppöihin pystyy vaikuttamaan ja niitä voi hallita.

Mikä sulle toi energiaa tällä viikolla? Mulle toi ihanat ihmiset ympärillä, monipuoliset työkuviot ja opiskelut, lähestyvän joulun miettiminen, keittiöpuuhailut ja liikunta. Energiasyöppönä toimi parin yön huonot yöunet (joihin pystyn vaikuttamaan ja hallitsemaan). Viikko meni siis energioittenkin suhteen oikein loistavasti, toivottavasti sielläkin 🙂

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA 


torstai 19. marraskuun 2020

Flunssakauden taklausvinkkini


Kaupallinen yhteistyö: Marli Vital


 

HEIPPA TORSTAIHIN IHANAT!

Eletään sitä kuuluisaa pimeää flunssavuodenaikaa, jolloin ammennetaan kesällä mielikuviin varastoidusta auringosta lämmittäviä säteitä. Ja hei jos oikein hyvin tähän pimeään kauteen on asennoitunut, niin kenties siellä on voimavarana sisäinen aurinko, jonka loistoa ei marraskuukaan himmennä. Ollakin, että tänä vuonna koko syksy ja tämä marraskuu on tuntuneet jotenkin ilmojen puolesta siedettävimmiltä kuin aiemmin, eikö?

Kaupallisen yhteistyön myötä Marli Vitalin kanssa tulin kertomaan teille mun vinkkini pimeän kauden taklaamiseen ja vastustuskyvyn buustaamiseen. Suurta osaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä mulla näyttelee henkinen hyvinvointi. Otollisin aika flunssapöpölle on tulla vierailulle silloin, kun stressi laukeaa. Muistan tämän jo ihan lapsuudesta, sillä sairastin yleensä joulu- ja kesäloman alut. Siinä yksi syy, minkä takia pyrin tekemään kaikkeni, ettei olotila lipsahda stressin puolelle. Miten vaalin henkistä hyvinvointiani ja vastustuskykyäni pimeään aikaan?

☀️ Ihan ensimmäinen keinoni on luopua taistelusta pimeää aikaa vastaan ja kohdistaa energiansa siihen, mitä kivoja juttuja elämässä on meneillään. Uskon siihen, että saamme sitä, mihin keskitämme energiamme. Sen sijaan, että murehtisin ja märehtisin marraskuun pimeyttä, hekumoin ajatuksella siitä, kuinka sielu ja mieli rentoutuu kynttilänvalossa fiilistellessä. Käännyn ehkä vähän sisäänpäin ja nautin siitä, että mulle on annettu tämä kausi, kun luvan kanssa saa hidastaa ja kuulostella omia tuntemuksia.

☀️ Mun kroppani reagoi herkästi siihen, miten ja millä sitä ruokin. Ravinnolla on aikamoinen vaikutus henkiseen hyvinvointiini. Ikään kuin keho viestisi pimeänä flunssa-aikana siitä, että se tarvitsee rakennus- ja suoja-aineita flunssapöpöjä vastaan. Terveellinen, monipuolinen ruokavalio tukee vastustuskykyä muun muassa sen takia, että monipuolisen ruokavalion avulla jaksan paremmin enkä ole niin altis flunssapöpöjen invaasiolle.

☀️ Siinä missä kroppa huutaa näin pimeään aikaan terveellisen ruokavalion perään, huutaa se myös välillä sallittuja herkkuja. Jos pieni pala suklaata tai joulutorttu on se, mitä tekee mieleni, niin sen itselleni sallin. Elämä ei voi olla liian kurinalaista, varsinkaan näinä pimeinä aikoina. Tee asioita, joista nautit. Se on mun mottoni elämässä ylipäätään ja sen merkitys korostuu silloin, kun ulkopuoliset olosuhteet eivät välttämättä ole optimaalisimmat jaksamisen kannalta.

☀️ Henkisen hyvinvointini, jaksamisen ja sitä kautta vastutuskyvyn ylläpitämisen kannalta myös liikunta näyttelee merkittävää osaa. Mulla on jo vuosikausia marraskuu toiminut parhaimpana juoksukautena. Iltaisin töiden jälkeen lähden välillä pienelle viiden kilometrin hölkälle. Lätäköitä vältellen ja ihmiskatoa ihmetellen. Kun on tuon puolisen tuntia juossut pimeässä, on ihana tulla kotiin. Sisältä katsottuna pimeys ei näytä niin pimeältä lenkkien jälkeen. Liikunnan vastavoimana toimii riittävä lepo, josta tulee pidettyä myös syksyisin enemmän huolta.

☀️ Keho-mielilajit kuten pilates ja jooga auttavat itselläni keskittämään ajatukset pois muusta kuin pimeydestä. Pimeys ei tunnu joogatunnin jälkeen enää yhtään hassummalta. Sitä tulee jotenkin hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi. Tietää, että marraskuu nyt on yleensä pimeä kuukausi ja sekin on ohimenevää. Pyrin nauttimaan myös marraskuun pimeydessäkin hetkessä elämisestä ja toisaalta siitä, että onhan tämä nyt aika ainutlaatuista, että meillä on marraskuu, joka jakaa mielipiteet. Välillä teen pilatesta ja joogaa kotona, mutta tuolla pilatesstudiolla hellin hyvinvointia myös ihmisillä ympärilläni. Syksyllä tulee muutenkin pidettyä enemmän huolta ihmissuhteista. Eikä suotta, ovathan ne hyvinvoinnin kannalta merkittävässä asemassa.

☀️ Suurimpana ilostuttajana ja merkittävimpänä hyvinvoinnin lähteenä mulle toimii ympäri vuoden luonto ja metsä. On todettu, että luonnon mikrobit vahvistavat vastustuskykyämme. Luonnossa mieli lepää ja stressihormonit vähenevät. Sitä tulee imettyä luonnon ihanuutta jokaisella aistilla. Tuoksutettua syksyisen metsän tuoksut silmän levätessä kaikessa kauniissa. Vaikkei puissa olisi edes lehtiä ja ilma olisi muutenkin harmaa, näyttäytyy metsä silti kauniina. Puun halaaminen tuo jotain tuttua ja turvallista tunnetta. Juurruttaa. Metsän keskellä sitä tuntee olevansa osa tätä kaikkea. Metsä on kasvanut siellä jo ennen minua, joten tunnen suurta kunnioitusta tuota vihreää kultaa kohtaan.

Metsän antimet näin syksyisin osallistuvat myös vastustuskyvyn parantamiseen ja suojaamiseen. Rakastan marjastaa ja sienestämisestä haaveilen. Vastustuskykyä buustaa myös omaan makuuni varsin syksyinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C -vitamiini. Juon lasillisen yleensä aamupalan yhteydessä ja se yksi lasillinen sisältää jo 60% päivän C&E -vitamiinitarpeesta. Tämä juoma on mun mielestä sen suojaavan vaikutuksen lisäksi aivan älyttömän hyvää. Sellaista aikuiseen makuun sopivaa. Ei lainkaan liian makeaa, vaan ihanan hapokasta. Ja aidon makuista. Juomassa maistuu rosmariini, puolukka ja karpalo oikein sopivassa suhteessa.

♥ mehujuoman sisältämät E&C -vitamiinit suojaavat soluja hapettumisstressiltä
♥ C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä
♥ rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja

Tuotteen kartonkipakkauksen alkuperä on vastuullisesti hoidetuissa metsissä, sillä pakkauksessa käytetään FSC-sertifioitua kartonkia ♥ Olen muuten ottanut tavaksi ottaa mun aamun kollageenijauheenkin tämän Marli Vital -uutuusmehujuoman kanssa, sillä tuo C-vitamiini tehostaa kollageenisynteesiä.

Miten te taklaatte pimeää flunssakautta? Vai elättekö sen läpi sen kummemmin taklailematta?

ILOA JA ENERGIAA VIIKKOON TOIVOTELLEN,

 


torstai 05. marraskuun 2020

Päästä varpaisiin ♥

MOIKKA IHANAT!

Tiedättekö kun välillä on niin paljon sanottavaa. Mutta toisaalta taas sitten ei mitään. Mä huomaan, että mun jokasyksyinen sisäänpäin käpertyminen ja omissaoloissa viihtyminen on tuonut ajatuksiin taas sellaista syvyyttä. Jota ehkä aiemmin tuli enemmänkin julkisesti jaettua. Mutta jonka jakamisen suhteen on tullut nyt tietynlainen blokki. Hyvällä tavalla, ehkä. Tunnistan sen, että ne on mun ajatuksia ja sen sijaan, että etsisin niille vahvistusta muilta, luotan että elämä näyttää onko ne ajatukset tosia.

Mutta ainakin yhden ajatukseni olen todistanut todeksi tässä syksyn mittaan. Nimittäin sen, että laiskuus ei ole kuolemansynti. Vaan joskus jopa eteenpäin paneva voima. Taito, jota pitää opetella. Ainakin meidän, ketkä saavat bensaa suoniin työnteosta ja elävät rakkaudesta työntekoon.

Tänä syksynä olen löytänyt itseni useammin kuin aiemmin työpäivän jälkeen sohvalta. Tai tekemässä restoratiivisia joogaharjotteita. Myös marraskuiset juoksulenkit ovat tulleet taas kuvioihin. Alkuun se oli vaikeaa olla avaamatta konetta kotona työpäivän jälkeen. Tai kotitoimistopäivinä sulkea kone neljältä tai jopa jo kolmelta. ”Mut mun pitäisi kyllä avata vielä tietokone…” -ajatus hälveni ajan myötä. Mä olen saanut ihan älyttömän paljon energiaa siitä, että olen antanut itselleni luvan tehdä niitä asioita, joista nautin. Jotka eivät liity työntekemiseen mitenkään. Ihan vain olla, hengitellä ja kuunnella mitä mun kehossa on meneillään. Päästä varpaisiin.

Työtunnit ovat vähentyneet, mutta työn tuottavuus on kasvanut.

Pakko painaa pitkää päivää -ajatusmalli on peräisin lapsuudenkodistani. Mutta toisaalta niin on myös tieto siitä, miten kivulias on puhjennut vatsahaava tai miten stressi voi aiheuttaa kauaskantoisia sydänperäisiä oireita.

Millaisen kuvan mä haluan antaa työnteosta ja yrittämisestä mun lapsilleni? Millaisia asioita he peilaavat kolmenkymmenen vuoden päästä lapsuudenkodistaan omaan työelämäänsä?

Mä haluan näyttää lapsille, että työntekeminen on se mikä kannattaa. Mutta vielä kannattavampaa on pitää huoli siitä, että työn kuormittavuus ja oma palautuminen on balanssissa. Koska elämässä on kuitenkin loppupeleissä niin paljon muutakin kuin työnteko. Kuten esimerkiksi se, että sä uskallat pysähtyä ja kuunnella missä mennään. Että sä tunnet mitä sun kroppasi sulle kertoo. Päästä varpaisiin

Mikä tuo sulle iloa ja energiaa arjessa?
Mikä estää sua vaalimasta näitä asioita?
Onko siellä kenties selkärankaan piintynyt uskomus siitä, että laiskuus on pahasta?
Mitä tapahtuisi, jos päästäisit irti tuosta ajatuksesta?

Mulla on tuossa muutamia arkiruokareseptejä valmiina jakoon, mutta tänään ei ollut niiden aika. Ehkä huomenna, ellei sitten myysseillä taas illalla 🙂

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 28. lokakuun 2020

Asioita, joita tulee lykättyä…

…mutta joiden tekemisestä saa ihan mielettömästi hyvää mieltä!

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta vaikka olisin kuinka tehokas, niin silti on asioita, joita lykkään. Mutta joiden tekemisestä tulee ihan jäätävän hyvä mieli ja osaltaan sellainenkin, että miksi ihmeessä ei tehty tätäkin aiemmin. Tässä mun top 5 näistä asioista.

Vakuutusten kilpailuttaminen

Ihan hävettää myöntää, mutta ei olla kilpailutettu vakuutuksia viimeiseen 18 vuoteen. Kyllä luitte oikein, kahdeksaantoista vuoteen. Sillä mä luulin, että meillä on hyvät ja kilpailukykyiset hinnat laadukkailla sisällöillä. Oltiinhan me nivoutettu ne vähän niin kuin pakettitarjoukseen firman vakuutusten kanssa. ”Vähän niin kuin”. Viime viikolla otettiin vakuutukset työn alle ja yhtenä päivänä meillä oli palaverit kolmen vakuutusyhtiön kanssa.

Loppupeleissä säästöä tuli 47%. Se tekee vuodessa sen verran säästöä, että saataisiin kolmelle perheen jäsenelle menopaluulennot Losiin. Tai kaikille kausikortit Pyhälle. Vakuutusten ehdotkin osaltaan hieman jopa paranivat. Ei pidä jossitella, mutta oliskohan pitänyt tehdä asialle jotain hieman aiemmin? 🙂

Sanomattakin selvää, että vakuutusten kilpailuttaminen ei olisi huono idea myös yritysvakuutusten osalta…

Kirjastokirjojen palauttaminen

Tämä on mulle niin vaikeaa. Sen takia nykyään välillä jopa välttelen lainauksia. Varsinkin vip-lainauksia, sillä en halua antaa muiden odottaa varauksiaan tai maksaa myöhästymismaksuja. Mulla on työmatkan varrella kirjasto eli pieni poikkaisu työmatkaan ei olisi edes paha. Yleensä käyn tuossa kaupassakin, jos ruokakaupassa on tarve käydä kotimatkalla.

Laskujen maksaminen

Tästä ollaan puhuttu aiemminkin. Säästän aina pumaskan laskuja (kyllä, mulle tulee ihan jäätävä määrä paperisia laskuja) ja maksan kerran, max pari kertaa kuussa. Mutta täytyy sanoa, että kun olen tuon projektin saanut tehtyä, niin että olo on kevyt. Niin on kyllä pankkitilikin ;D

Gynellä käynti 

Eihän se mitään mukavaa ole, siitä ei pääse mihinkään. Mutta kyllä oman hyvinvointinsa takia sitä pitäisi käydä tsekkaamassa tilanne parin vuoden välein.

Hammaslääkärissä käynti

No vähän sama kuin edellinen. Mä oon nyt viime vuodet käynyt hammastarkastuksessa kerran vuodessa. Ihan vain, koska saan kutsun. Muuten en muistaisi/ehtisi kenties varaamaan aikaa. Ja eikä kyse todellakaan ole siitä, ettei ehtisi, vaan pikemminkin priorisoimisesta.

Onks teillä mitään vastaavia vai kuulutteko niihin, että kaikki on tip top ja hommat hoidossa? 🙂

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,