sunnuntai 24. lokakuun 2021

Marian Bistro & Lifestyle

HEI IHANAT!

Usein valmennettavieni kanssa aloitan kysymällä ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?”. Sitä samaa kysymystä kysyn itseltäni aika ajoin. Elämä on ollut viime aikoina ihan sillaisenaankin tosi kivasti. Vaikka sainkin tietää, että rautavarastoni ovat aika finaalissa, niin silti elämä on ollut kaikilla tavoin hyvää. Eihän se jaksamiseni ole ollut normaalilla tolalla, mutta siihen nähden, miten lääkäri asiaa ihmetteli, niin sanoisin, että mulla on ollut virtaa runsaastikin.

Mutta silti tuo ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?” -kysymys on ollut ajatuksissani. Viime viikon olin nollaamassa Lapissa. Siellä tunturissa, jossa saa vaellella omine ajatuksineen, se iski…se sama tunne, joka iski jo ekan kerran elokuulla. Syyskuulla tuo tunne konkretisoitui unessani.

Tämä hyggeaika ja lähestyvä joulu on monesti saanut mut miettimään, että voi kun voisi jakaa näitä tunnelmia blogiin. Voi kun voisi kaivaa kameran esiin ja ottaa kuvia. Muitakin kuin ruokakuvia. Käsitellä niitä ja ladata paikkaan, johon osaan ne vaikka silmät suljettuina ladata. Paikkaan, jossa saan vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.

Tein vuosi sitten tietoisen valinnan ja ilmoitin lopettavani lifestyle-blogini ja jatkavani ruokablogilla. 11 vuotta liki jokapäiväistä blogin päivittämistä, jossa blogi oli muutamien vuosien ajan toiminut päätoimeentulonani oli ollut antoisaa aikaa, mutta tajusin, että jos haluan elämässä tehdä muitakin mulle mieluisia töitä, niin jostain oli karsittava. Näin jälkikäteen ajateltuna koin, että kolmen työn ja opiskelun yhteenlaskettu summa oli myös mun harteille liikaa. Voimavaroja päivittäin päivittyvän lifestyle-blogin pitämiseen ei ollut.

”Voi että mulla on ikävä niitä blogin sisustuspostauksia!” -viesti kilahti elokuulla IG:n viestilaatikkoon. Huomasin ajattelevani, että hei niin mullakin. Siitä se tietty ajatustyö lähti liikkeelle. Tee asioita, mitä rakastat -sanonta on ehkä kulunut, mutta se on ollut mun ohjenuorani. Kuten moni teistä tietää, niin mulla on tapana tehdä niin kuin sydän sanoo. Ja nyt se sanoo näin.

Marian Bistro on jatkossa Marian Bistro & Lifestyle

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt itseni kanssa tosi paljon töitä. Oppinut asettamaan hyvinvoinnin rajani. Niin työnteon kuin ihan kaiken suhteen. Vaikka lifestyle-kulma tulee takavasemmalta ruokablogiini, niin se ei toki tarkoita sitä, että blogi alkaisi päivittymään siihen tahtiin kuin joskus muinoin. Vaan yritän pitää sen 2-3 postausta / viikossa tahdin. Uskon, että se on teille lukijoillekin optimaalisin.

Ruokaa, sisustusta, hyvinvointia, elämää. Mutta mites sitten IG?

No, Marian Bistro:n IG löytyy tutusta paikasta (@marianbistro) ja sinne päivittyy ruokahommeleita. Sitten sitä lifestyleä päivittyy tuonne mun vanhalle tilille, jonka avasin tänään julkiseksi ja jonka nimen muutin Marian Lifestyleksi (@_marianlifestyle_). Facebookin osalta toimii tuo Marian Bistro jonne linkitän (aina kun muistan) uudet postaukset.

Ei kai tässä sitten muuta kuin, että jatketaan siis vähän laajemmalla kattauksella 🙂 Tulevalle viikolle luvassa suussa sulavaa currya ja sisustusjuttuja nyt ainakin, mutta fiiliksen mukana mennään – kuten aina ennenkin.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 17. lokakuun 2021

Lapissa on helpompi olla pullantuoksuinen äiti

HEI IHANAT

ja terkkuja Pyhätunturin juurelta

Olen vuosien mittaan opetellut (osin kantapään kautta) parasympaattisen hermoston aktivoimisen niin, että pääsen zen-tilaan kiireenkin keskellä. Mutta tällä Lapilla on kyllä ihan mieletön vaikutus, sillä mun parasympaattinen hermosto aktivoituu samantien, kun ajetaan vikaa tiepätkää ja tunturi näkyy ensimmäisen kerran jossain viiden kilometrin päässä.

Vaikka täällä Lapissakin on tietyt arjen askareet, niin ei käy kieltäminen – täällä on helpompi olla se pullantuoksuinen äiti kuin kotona. Se sellainen äiti, joka on 100% läsnä ja ihan kirjaimellisestikin ehtii kohottelemaan pullia lasten kanssa.

Olen pitkään ihastellut ihmisiä, jotka jättävät etelän kiireet taakseen ja muuttavat pohjoiseen. Lukenut blogeja ja artikkeleita siitä, kuinka oravanpyörä on vaihtunut luonnon äärellä elämästä nauttimiseen ja miettinyt, että ihan mielettömän hienoa. Elämä on täynnä valintoja ja elämän rajallisuuden ymmärtäen komppaan täysillä heitä, jotka ovat seuranneet sydämen ääntä.

Ja tiedän, että se arki astuu täälläkin kehiin. Mutta silti se on unelma, jota kohden elän. Unelma, josta en ole näin viidenkään vuoden haaveilun jälkeen valmis luopumaan.

Sen lisäksi, että koen että Lapissa mun on helpompi olla pullantuoksuinen äiti, kätkee tuo sanonta sisään monta muutakin asiaa. Etelässä väsyn helposti äänistä ja hälystä, ihmisvilinästä. Täällä iltalenkillä koiran kanssa ollessani ei kuule ääniä. Ei näe ihmisiä. Ei näe mitään. Muuta kuin pimeää, joka tuntuu pelottavan sijaan turvalliselta. Sellaiselta vahvistukselta, joka kertoo, että ehkä mun paikkani on vielä joskus täällä.

Tänään laitoin korvapuustitaikinan kohoamaan ja sain viisi pikkuleipuria kanssani leipomaan. Pullataikinan tein tällä liki 10 vuotta vanhalla ohjeellani Kylmä maito ja lämmin korvapuusti. Ei sitä kuulkaa muuta tähän sunnuntaihin tarvitse.

Kuin ne rakkaimmat ihmiset lähelle ja tunturin näköpiiriin

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


torstai 07. lokakuun 2021

Kolmen aineksen bolognesekastike

MOIKKA!

Aina välillä sitä miettii, että pitäisi olla jotain hienoa ja ennenkuulumatonta jaettavaa, kunnes aika ajoin havahtuu siihen tosiasiaan, että ne arjen helpot ja herkulliset ruoat ovat suurimman osan meistä (minusta ja teistä lukijoista) mieleen.

Juteltiin joskus naisten kanssa arjen helpottajaruoista ja kerroin meidän kolmen aineksen bolognesekastikkeesta, joka on pestopastan ohella yksi niistä arjen nopeista ruoista. Meille niin arkisesta ruoasta tuli naisporukan keskuudessa niin paljon kehuja, että jaetaanpas tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan täälläkin 🙂 Lihatonta lokakuuta uhmaten…

Kolmen aineksen helppo ja herkullinen bolognesekastike
4:lle

400 g paistijauhelihaa
1 prk Rummo Sugo Al Basilico pastakastiketta
mustapippuria

Tarjoiluun: täysjyväspagettia & parmesania

1. Paista jauheliha ruskeaksi muruksi paistinpannulla
2. Lisää pastakastike + hieman purkin sisällä huilutettua vettä
3. Anna porista noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä
4. Lisää mustapippuria maun mukana
5. Tarjoile täysjyväspagetin ja parmesanin kanssa

Ja hei, sillä aikaa, kun kastike porisee hiljalleen voi kyytipojaksi pilkkoa kurkkua, paprikaa ja porkkanaa. Näin meillä tehdään usein silloin kun salaattiainekset ovat päässeet loppumaan.

Kovin ovat lyhyenläntiä nykyään nämä blogitekstit niiden aiempien jaaritteluiden sijaan 😀 Mutta hei, aika paljon sain kuulla aikoinaan tekstien pituuksista, joten ehkä nämä kuitenkin ovat lukijaystävällisempiä kuin ne vanhat.

Huomenna alkaa ihana viikonloppu ystävien ja hyvän ruoan merkeissä. Sielunsiskojen tämän vuoden reissu tehdään Helsinkiin. Ehkä ensi vuonna taas päästään Tallinnaan. Jos on vinkata lounaspaikkaa lauantaille Helsingistä, niin mielellään otamme vastaan.

TORSTAITERKUIN,


tiistai 05. lokakuun 2021

Helpot ja herkulliset omenapiiraat

…kuppi kuumaa glögiä (!) ja nopeasti valmistuneet omenapiiraat maistuivat niin hyvältä ulkoilmassa nautittuna

Mökin pakkaseen kurkattuani huomasin viime keväältä jääneen lehtitaikinalevykasan. Kyllä, kasan. Olivat nimittäin ehkä kenties saattaneet sulahtaa jossain vaiheessa ja olin pakastanut uudelleen. Älä tee tätä kotona -osastoa 😉

Jääkaapista löytyi muutama punaposkinen omena ja aamupalalta täysjyväbageleiden kanssa nauttimaamme Philadelphia-tuorejuustoa. Mies oli ostanut yllätystuliaisena kaupasta tämän vuoden ekan glögipullon. Oli muuten ihan hurjan hyvää, muistaakseni Lapin Maria -merkkistä.

Nopeat omenapiiraat

lehtitaikinalevyjä sulatettuna & puolitettuna
tuorejuustoa
(kookos)sokeria
kanelia
kananmuna kupissa haarukalla sekoitettuna
omenaviipaleita

1. Notkista tuorejuusto haarukalla, lisää hieman kananmunaa, sokeria ja kanelia
2. Voitele lehtitaikinalevyjen ulkoreunat kananmunalla
3. Täytä lehtitaikinalevyt tuorejuustomassalla, lisää päälle omenaviipaleet ja kanelia
4. Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia

Tuo kuvissa näkyvä leikkuulauta saatiin rakkaalta ystäväperheeltä mökkituliaisina taannoin. Se on meidän ystävän tekemä ja siitä onkin muodostunut yksi mökin rakkaimmista esineistä. Kaunista puupintaa ei voita mikään! Leikkuulauta kaipaisi pikkuisen hiomista ja öljyämistä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Siinä ehkä keväälle mökkikauden alkajaisiksi puhdetta.

TUNNELMALLISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 03. lokakuun 2021

Oktoberfest-platter & heippahei mökki!

ILTAA IHANAISET!

Tänään mökin laiturista veneellä irtautuessamme tunsin hieman haikeutta. Mökkikausi on ohi. Mutta toisaalta se avaa taas uuden mahdollisuuden. En malta odottaa viikonloppuja kotona. Niitä viikkoja, kun ei tarvitse odottaa perjantaita, että pääsee mökille. Olo on jo ajatuksenkin tasolla maadoittuneempi. Ja hei, nopsaahan se on taas kevät ja saa alkaa odottaa saareen pääsyä.

Eilen syötiin vikan mökkilauantain kunniaksi tuhtia oktoberfestruokaa. Kyselin viikolla työkaverilta, kuka on asunut Saksassa, että mitä suosittelisi tarjottavaksi. Muutakin kuin olutta ja pretzeleitä. Hän otti puheeksi olutjuustodipin ja minähän dippi-ihmisenä innostuin heti. Netti on pullollaan olutjuustodippiohjeita, mutta mä päädyin tekemään sen Hartwallin ohjeella. Hitusen mukaellen, tapani mukaan 🙂

Olutjuustodippi

100 g cheddarjuustoraastetta
100 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
100 g tuorejuustoa
1 dl olutta
1 valkosipulinkynsi
1 rkl jalapenon viipaleita
2 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria

1. Notkista tuorejuusto, lisää juustoraasteet, olut, kuorittu ja pienistelty valkosipulin kynsi, pienistellyt jalapenon viipaleet ja mausteet
2. Kaada yhteen isoon uunin kestävään (tai kahteen pieneen, kuten minä) kulhoon
3. Paista uunissa 225 asteessa noin vartti

Olutjuustodippi pääsi osaksi Oktoberfestplatteria, johon olimme koonneet veneperunoita, pretzeleitä, bratwursteja, frankfurter-makkaraa, hillosipuleita, cocktailkurkkuja, Rasilaisen luomuhapankaalia, omenalohkoja, viinirypäleitä ja homejuustoa. Niin hevi setti oli, että vielä näin sunnuntainakin tietää syöneensä 😀

Se oli lokakuussa 2002, kun käytiin paikan päällä Oktoberfesteillä. Once in a lifetime -juttuja tuo. Mukaan tarttui litran tuoppi, jota ei tätä ennen ollut tullut käytettyä. Oli jo aikakin löytää sille käyttöä 😉

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,