sunnuntai 22. maaliskuun 2020

Haave kesästä

0

MOIKKAMOI IHANAT!

Kuinka jakselette? ♥ Täällä voidaan ihan hyvin, tosin mulle nousi eilen illalla kuume, mikä on mulle harvinaista (ei niin kova, mutta hieman yli 38 kuitenkin). Tänään on pitänyt lämpöä yllä pääkivun kanssa. Kuumelääke auttoi molempiin. Nyt ei tarvitse onneksi lähteä minnekään, vaan saa hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Sen viitisen tuntia, kun sohvalla makoilin katsoin lähinnä uusintoja piharemppaohjelmista. Viime vuonna kerroinkin, että olin ihan uuden edessä; en ollut aiemmin kiinnostunut pihahommista, mutta piharemontin jälkeen joka ikinen liikenevä euro meni taimistolle.

Eilen koiran kanssa takapihalla kiertäessäni ja jäistä maata kuopsutellessani aloin haaveilemaan ajasta, kun maa sulaa ja saa todenteolla laittaa yrttimaat ja kukkapenkit kuosiin. Mutta mutta…miten ne laitetaan kuosiin? Sieltä täältä törröttää jotain kuolleen näköistä oksankäppyrää ja näyttäisi sieltä jotain vihreääkin jo puskevan. Kuuluuko ne kaikki kuolleet leikata alas esimerkiksi yrtti- ja mansikkamaasta? Mitäs nuo pystyyn kuolleet (pupun syömät) gladiolukset ja liljat, leikataanko nekin alas ja onko ne monivuotisia eli alkaako kasvamaan uudelleen?

Osan kasveista muistin suojata syksyllä pupusilta, mutta näemmä puput ovat talven aikana eläneet mun viime kesänä kasvattamilla angervoillani! Samperin puput. Pitäisikö kaikki kasvit nostaa ylös isoihin ruukkuihin pois pupujen ulottumattomilta vai mikä noihin auttaisi? Toisen syyshortensian talon takana tajusivat jättää rauhaan, mutta toisesta on enää sellainen ranka jäljellä. Onkohan noilla pupujen syömillä tapana lähteä kasvamaan vai kantsiiko nostaa ylös ja istuttaa uusia?

Saas nähdä kuinka meidän esikoisen rippileirin ja -juhlien käy. Juhliin mulla oli suuria suunnitelmia pihankin suhteen. Juhlia varten ollaan uusittu lipputanko, sillä tuo kuvissa näkyvä äiskän ja iskän vanha oli vähän liian rustiikkinen ja ruosteinen meidän makuun 😉 Terassille pitää ostaa sohva ja haaveilenpas minä sellaisesta pergolasta tuohon ruokapöydän päätyyn. Sellaisesta, johon saa sään kestävästä valkeasta kankaasta sivuun vedettävän katoksenkin. Mies onneksi tykkää nikkaroida kaikkea, niin voisin kuvitella, että pergolan rakentaminen ei hirmuisesti tuottaisi ongelmaa. Varsinkin, jos tämä #socialdistancing tässä jatkuu…

Onneksi on blogi ja onneksi on valokuvat. Viime kesäisten kuvien katsominen tuo toivoa tulevasta. Niistä päivistä, kun piha on vehreä ja linnut visertää. Kun grilli on kuumana. Viime päivinä sitä on jotenkin havahtunut kuulemaan taas luonnon ääniä enemmän. Näkemään sen pienen pilkahduksen tulevasta kesästä, mikä tuolta pystyyn kuolleiden kasvien keskellä pilkottaa. Millainen tuleva kesä on, sitä tuskin kukaan meistä pystyy ennustamaan. Haaveissa on normaali, suomalainen kesä. Sellainen, jolloin pääsee ilman rajoituksia alarantaan jätskille tai Tammelantorille aamupalalle ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

Mitä meidän pihassa kasvaa & Puutarhan hoitoa for dummies wanted -postauksissa tarkemmin meidän takapihan istutuksista 🙂

 


lauantai 21. maaliskuun 2020

Ruokatilan uusi ilme

4

MOIKKISTA MOI!

Oltiin tänään lähdössä mökille (venerantaan) ja mies kävi hätsynpikaa ylhäällä vaihtamassa ulkohousut päälle. Tajusin, että nyt se on tullut. Nimittäin mun aikani tehdä pikainen rymsteeraus. En tiedä muiden miehistä, mutta mun mies on vähän sellainen antirymsteeraushenkinen 😉 Noin kahdessa minuutissa olin veivannut ruokapöydän toisinpäin ja vaihtanut tuolit päittäin ruokahuoneen tuolien kanssa. Ja hei, tuntui että tuo keittiön viereinen ruokatila keveni huomattavasti pöydän pyöräyttämisestä ympäri ja noiden keveämpien tuolien vaihtamisesta tähän tilaan.

Mökkirannan jälkeen suunnattiin Seitsemiseen. Olen kertonutkin, että luonto on mulle henkireikä. Lumisen keväinen kansallispuisto kylpi auringossa ja tuolla metsän keskellä oli hetkeksi helppo unohtaa maailman murheet. Kotiin kierrettiin vailla minkään sortin kiirettä pikkuteitä pitkin. Maaseutu on balsamia sielulle ja silmille.

Iltaruoaksi olin varannut pitkästä aikaa uuniperunoita. Savulohitäytteen kanssa meinasi käydä tenkkapoo, sillä kermaviilit ja ranskankermat olivat loppuneet. Tilliäkään tai sitruunapippuria ei ollut tarjolla. Aiemmin olisin tässä vaiheessa käynyt nopsaa kaupassa, mutta nyt ei tullut mieleenikään. Kreikkalainen jugurtti, korianteri, savulohi, sitruunanmehu ja chili ajoivat asiansa. Just saatiin syötyä ja muu perhe pelaa parhaillaan yatzya ruokahuoneessa. Seuraavaan matsiin mäkin kuulemma pääsen mukaan. Lapset tietävät, että kun äippä tulee mukaan, niin kumpikaan heistä ei jää viimeiseksi 😀

Mutta ennen yatzyn peluuta vielä hetkeksi ulos; ostin pari vuotta sitten Tobylle tuollaisen 15 metrin liinan ja sen kanssa mennään aina silloin tällöin tuonne syrjäpoluille. Toinen nauttii sielunsa silmin, kun saa kirmata liki vapaana. Jos jotain kuulkaa tämä erikoinen tilanne on opettanut niin sen, että mitään ei kuulu ottaa itsestäänselvyytenä; sen takia olen ulkoillut enemmän kuin ikinä. Koskaan kun ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ♥

TUNNELMALLISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,

 


perjantai 20. maaliskuun 2020

Just nyt meillä

6


PERJANTAI-ILTAA ♥

Pizzataikina on kohoamassa, viikonloppukarkkipussi(t) rapisee. Maljakossakin on tuoreita kukkia. Niitä joita löysin lähikaupassa käydessäni töiden jälkeen. Toivottavasti viimeisellä kauppareissulla seuraaviin viikkoihin. Telkkarissa taustalla ihmiset puhuu jostain, jonka siirrän mielessäni taka-alalle. Keskityn hetkeen ja fiilistelen alkanutta viikonloppua. Viikko on ollut henkisesti raskas. Raskain pitkään aikaan. Uskon, että en ole ainoa. Huoli muista ihmisistä on välillä suurempaa kuin huoli omasta terveydestä tai taloudellisesta tilanteesta. Se on asia, jota en halua edes muuttaa. Empatiakyky ja lähimmäisen rakkaus. Välittäminen.

Päätän siirtää huolet maanantain mietintämyssyyn, tietäen että ne sieltä pomppivat kyllä tarvittaessa mieleen. Silmiään ei voi täysin sulkea tilanteelta. Mutta yritän nähdä tilanteen kultareunat.

Hetken aikaa mietin jo sitä, että kun tilanne normalisoituu, niin on jo nyt asioita, joita tulen kaipaamaan näistä ajoista. Sitä, että reissumies on jämähtänyt kotiin. Niitä arki-iltojen kävelylenkkejä ja yhteisiä aamupaloja. Sitä, että lapset viettävät aikaa kotona enemmän. Sitä, että päivän kohokohta kulminoituu koko perheen yhteiseen auton pesureissuun. Kasarin soittaessa taustalla niitä sellaisia biisejä, jotka osaa ulkoa jopa unissaan. Mökkihöperyyden aiheuttamia hervottomia hepuleita. Kello viiden iltaruokia, kun ollaan kaikki ruokapöydän äärellä.

Otan vielä yhden sirkusaakkosen suuhuni, upotan käteni taikinaan ja kuuntelen vaivihkaa esikoisen äänipuhelua ystävänsä kanssa. Kaikki muut saavat nähdä kavereitaan ja kokoontua iltaisin koululle. Ihan kuulemma jok’ikinen. Tunnen pienen piston sydämessäni, mutta ajattelen, että ehkä olemalla se tiukkismutsi, voin parhaimmassa tapauksessa pelastaa jonkun hengen. Onneksi toinen on nopeasti leppyvää sorttia ♥ 

Heiii, ihanaa viikonloppua! Muistetaan nauttia niistä asioista, jotka on meille sallittuja juuri nyt. Inhimillisestä läheisyydestä ja jos ei sillä puolisolla ole flunssan oireita, niin eiköhän sitä vähän voi halitellakin 😉 Sohvakyhnytyksen lisäksi luvassa ulkoilua, rentoilua ja vähän töitä. Sopivassa suhteessa kaikkea.

PERJANTAITERKUIN,


torstai 19. maaliskuun 2020

Meni tunteisiin ♥

0

…kun tiistaina illan hämärässä näin eka-tokaluokkalaisen kävelevän hissuksiin reppu selässä pää painuksissa vesisateessa. Kohti kotia? Ekana mieleeni tuli, että toivottavasti toisella on koti, jonne mielellään mennä. Kotona ihmisiä, jotka välittävät. Ystäviä, jotka ovat ystäviä myös näinä vaikeina aikoina, vaikkeivat fyysisesti läsnä olekaan. Joku, joka huolehtii hänen perustarpeistaan eli monipuolisesta ravinnosta, tarpeeksi pitkistä unista ja siitä, että päiviin sisältyy myös aktiivista tekemistä. Rakkautta.

…kun sain IG:ssä kiitosviestejä yhteen laittamaani tsemppikuvaan – hei, me ollaan kaikki samassa veneessä. Jos koette että mä tsemppaan teitä, niin te vasta mua tsemppaattekin kaikissa näissä mun kanavissani. Kiitos ♥

…kun yhtäkkiä äiskä ja iskä onkin tosi kivoja ja niitten kanssa on ihan jees olla kotona neljän seinän sisällä. Ne on jopa niin kivoja, että niille leipoo mielellään suklaahippukeksejä ja syö niitä kylmän maidon kanssa. Koko perheen ollessa samaan aikaan keittiössä. Jos jotain tämä tilanne on opettanut niin sen, että ihmissuhteet ja rakkaus rules eikä ole lähimmäisen rakkauden voittanutta.

…kun juoksulenkillä näin skroden iskän pitävän just ehkä vuosikasta meritähteään sylissä ja kertovan lammen jään päällä tepastelevista sorsista. Sillain lässyttäen, niin kuin tuollaisille meritähdille tuppaa itsekin puhumaan. Kuinka ne elämän perusasiat ovat niitä, jotka kantavat näinä aikoina. Sorsat ja tuo tuttuakin tutumpi lampi, jossa omien lasten kanssa kärrylenkillä aikoinaan katsottiin sorsia.

…kun törmäsin jossain uutisen kommenteissa pelkkiin arvosteluihin ja syyttelyihin mitä tulee Suomen hallituksen toimiin. Kyllä se on kuulkaa sellainen tilanne, että ihan varmasti ovat parhaansa tehneet ja en näe kenenkään hyötyvän siitä, että tässä tilanteessa syytellään ketään. Takavasemmalta on ollut aina hyvä huudella, mutta mieluummin rakentavasti kannustaen eteenpäin, eikö? Ja sen huomioiminen, että vastuu on meillä ihan joka ikisellä.

…kun nuo meidän tappelupukarit (kyllä, välillä sisarusrakkaus on meilläkin kaukana ;)) ovat olleet tappelematta tämän viikon. Ollakin, että ovat viettäneet 24/7  samojen seinien sisällä. Viettävät aikaa yhdessä pelaten ja kikattaen. Se tuntuu ihan tosi hyvältä.

Tunneskaala on viime aikoina mennyt vuoristorataa muutenkin. Mutta se on ihan normaalia. On täysin normaalia kokea stressiä tuntemattomasta tilanteesta.  Tänään (osaltaan kiitos 3,5 tunnin yöunien…) on ollut taas sellainen päivä, että huhhuh. Lupasin työkavereille, että huomenna töissä on se Maria, johon ovat tottuneet. Illan toimintasuunnitelmana on mennä neljän jälkeen töistä kotiin, heittää villasukat jalkaan, kömpiä sohvalle pikapäikkäreille ja aikaisin vielä yöunille. Kyllä se tästä  ♥

TOIVEIKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


tiistai 17. maaliskuun 2020

Helppoja & edullisia lounaita

6

HEIPSULI!

Ah, eilisen infotilaisuuden jälkeen ei voinut muuta kuin jälleen todeta, että se on usein epätietoisuus, joka saa aikaan niitä ristiriitaisia tunteita. Nyt kun saatiin selvät sävelet, miten toimia, niin valo kirkastui tunnelin päässä. Valoa on ollut tunnelin päässä koko ajan, mutta sen pienen hetken, kun tunsin että tavallaan ajelemme ulapalla ilman kompassia, tuo valo oli kieltämättä himmeämpi. Ja se on täysin luonnollista. Nyt mennään annetuilla ohjeilla pääsiäisen yli, ei tarvitse enää jossitella miten toimia.

Siinä missä aiemmin kotona on ruokapöydän äärellä ollut maksimissaan kaksi kotitoimistopäiväläistä on seuraavan kuukauden ajan lounaspöydässä kolmesta neljään ihmistä. Tämä toki tuo kuluja niihin normaali arkiruokailuihin ja itselläni on tässä viimeisen viikon aikana herännyt ajatus, että nyt pitää laittaa nyörejä tiukemmalle. Vaikka tämä on ristiriidassa täysin sen ajatuksen kanssa, että näinä vaikeina aikoina haluan tukea pienyrittäjiä. Silti sisäinen ääni sanoo, että koska talous tulee olemaan tiukilla seuraavien kuukausien aikana (yrittäjänä en saa mahdollisen lomauttamisen aikana tukia), niin on aika turvautua niihin tuttuihin ja turvallisiin, edullisiin raaka-aineisiin.

Ideaalitilannehan olisi, jos lounaalle jäisi edellisen illan iltaruoasta. Mutta niille päiville, kun ei riitä, olen suunnitellut tarjoavani lounaita, joiden pääosaa esittävät perusraaka-aineet. Sellaiset, joita meillä (vielä tällä hetkellä ainakin) löytyy kaapista.

♥ fetakasvispannari
♥ banaanikaurapuuro raejuustolla
♥ savulohivohvelit
♥ pinaattilätyt
♥ riisipuuro mansikkakiisselillä
♥ neljän viljan puuro voisilmällä
♥ juustoinen munakas ja raikas salaatti
♥ kasvissosekeitto jääkaapin aarteista
♥ lempeä kookos-omenapuuro
♥ pestopasta
♥ helmipuuro mansikkahillolla
♥ parmesan kuorrutetut ranskalaiset & kirpsakka kurkkutomaattisalsa
♥ puolukkaruispuuro
♥ mäiskyperunat maustetulla kermaviilillä
♥ uuniohrapuuro
♥ kasvis-nuudeliwok
♥ linssitomaattikeitto
♥ erilaiset kvinoakulhot
♥ yrttiset perunaveneet ja purkkimajoneesi

Hyvä ruoka parempi mieli -sanonta toimii ainakin omalla kohdallani. Silloin kun elämässä kaipaa lohtua, toimivat erilaiset lapsuudenajan puurot loistavasti. Puuro on mun mielestä aivan aliarvostettua ruokaa. Siitä saa helposti lisukkeilla täyttävän aterian.

Ja hei, mikäli lounaspuurosta jää yli, niin siitä paistaa kätsysti rieskat iltapalaksi. Siis sellaisesta puurosta joka moiseen soveltuu 🙂 Postauksen kuviin liittyen, mulle lohturuoan lisäksi myös luonto näyttelee merkittävää osaa. Sen merkitys korostuu vielä näinä aikoina. Onneksi lupaa luonnossa liikkumiseen ei ole viety ♥ Mutta hitsi, kun tuo mökkijärvi nyt sulaisi nopsaa!

Mitä siellä syödään lounaaksi tulevina kotipäivinä?

TIISTAITERKUIN,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »