lauantai 21. maaliskuun 2020

Ruokatilan uusi ilme

MOIKKISTA MOI!

Oltiin tänään lähdössä mökille (venerantaan) ja mies kävi hätsynpikaa ylhäällä vaihtamassa ulkohousut päälle. Tajusin, että nyt se on tullut. Nimittäin mun aikani tehdä pikainen rymsteeraus. En tiedä muiden miehistä, mutta mun mies on vähän sellainen antirymsteeraushenkinen ;) Noin kahdessa minuutissa olin veivannut ruokapöydän toisinpäin ja vaihtanut tuolit päittäin ruokahuoneen tuolien kanssa. Ja hei, tuntui että tuo keittiön viereinen ruokatila keveni huomattavasti pöydän pyöräyttämisestä ympäri ja noiden keveämpien tuolien vaihtamisesta tähän tilaan.

Mökkirannan jälkeen suunnattiin Seitsemiseen. Olen kertonutkin, että luonto on mulle henkireikä. Lumisen keväinen kansallispuisto kylpi auringossa ja tuolla metsän keskellä oli hetkeksi helppo unohtaa maailman murheet. Kotiin kierrettiin vailla minkään sortin kiirettä pikkuteitä pitkin. Maaseutu on balsamia sielulle ja silmille.

Iltaruoaksi olin varannut pitkästä aikaa uuniperunoita. Savulohitäytteen kanssa meinasi käydä tenkkapoo, sillä kermaviilit ja ranskankermat olivat loppuneet. Tilliäkään tai sitruunapippuria ei ollut tarjolla. Aiemmin olisin tässä vaiheessa käynyt nopsaa kaupassa, mutta nyt ei tullut mieleenikään. Kreikkalainen jugurtti, korianteri, savulohi, sitruunanmehu ja chili ajoivat asiansa. Just saatiin syötyä ja muu perhe pelaa parhaillaan yatzya ruokahuoneessa. Seuraavaan matsiin mäkin kuulemma pääsen mukaan. Lapset tietävät, että kun äippä tulee mukaan, niin kumpikaan heistä ei jää viimeiseksi :D

Mutta ennen yatzyn peluuta vielä hetkeksi ulos; ostin pari vuotta sitten Tobylle tuollaisen 15 metrin liinan ja sen kanssa mennään aina silloin tällöin tuonne syrjäpoluille. Toinen nauttii sielunsa silmin, kun saa kirmata liki vapaana. Jos jotain kuulkaa tämä erikoinen tilanne on opettanut niin sen, että mitään ei kuulu ottaa itsestäänselvyytenä; sen takia olen ulkoillut enemmän kuin ikinä. Koskaan kun ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan

TUNNELMALLISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,

 


4 Responses to “Ruokatilan uusi ilme”

  1. Avatar Rita sanoo:

    Tuo onkin muuten nyt jännä, että miten siinä hetkessä, kun aiemmin olisi pikaisesti kipaissut kaupasta jotain, on se nyt viimeinen vaihtoehto ja keksii kaapeista jotain vaihtoehtoista.

    Teetkö uuniperunat ilman foliota? Mä olen aina käyttänyt foliota ja nyt kaikissa ohjeissa lukee, että ilman tulee parempia.

    • Maria Maria sanoo:

      Se on just näin, nyt tulee sovellettua ja hei säästyy rahaa ja samalla säästää luontoa, kun ei tule hurauteltua autolla (meillä ei kauppaa kävelymatkan etäisyydellä). Josko tämän ottaisi tästä poikkeustilanteesta käytäntöön jatkossakin :)

      Juu, me tehdään nykyään aina uuniperunat ilman foliota, tulee tosi hyviä! Me syödään (siis me aikuiset) myös nuo kuoretkin. Nyt en laittanut niihin öljyä, mutta kun kuoret valelee öljyllä ja lisää sormisuolaa niin avot :) Joskus säästän kuoret ja teen seuraavana päivänä niistä juustoraasteen ja ranskankerman kanssa uunissa suussa sulavia potato skinssejä ♥️

      • Avatar Rita sanoo:

        Missä asteessa ja miten kauan pidät perunoita?

        • Maria Maria sanoo:

          Se vähän vaihtelee, jos on kova kiire, niin laitan 225 asteeseen noin 45 minuutiksi (riippuen perunoiden koosta). Jos taas ei ole kiire, niin 200 asteessa saavat olla reilun tunnin. Mun mielestä tulee parempia matalammalla lämpötilalla :)

          Myöskään kiertoilmatoimintoa en uuniperunoiden kanssa käytä, etteivät kuivu liikaa.

          Nyt tuli nälkä, täytynee lämmittää lounasta :)

Kommentoi