Niin vain maanantai ja sitä myötä uusi viikko saapui nopeammin kuin ikinä. Vaikka kieltämättä torstai-illan pienoisen pysähtymisen jälkeen tuntui, että maanantai on valovuosien päästä. No mutta hei, pahimmasta shokkivaiheesta (tiedon suhteen) olemme tainneet selvitä vai mitä? Itse huomaan ainakin itsessäni, että aivot ovat nopeasti prosessoineet tiedon ja hetkellisen kaoottisen ajatusmyrskyn jälkeen osaavat suhtautua tilanteeseen paikka paikoin rationaalisesti.
Huomaan, että mielipiteeni ja ajatukseni koko kamalasta tilanteesta vaihtuu päivän mittaan. Välillä tulee mieleen se, kun tsunamin aikana tiedotettiin, että suomalaisilla ei ole mitään hätää. Että voidaanko me luottaa siihen, mitä media meille kertoo. Toisinaan taas ajattelen, että herran haltuun – kyllä ne päättäjät tietää, mitä tekevät ja varmasti tekevät meidän suomalaisten parhaaksi. Kuitenkin pitää mielessä, että oma toiminta tässä hetkessä on ratkaisevassa asemassa.
Sitten taas on niitä hetkiä, kun unohdan koko tilanteen ja ajaudun haaveilemaan. Olen sen sallinut itselleni, niin pinnalliselta kuin haaveni myös omaan korvaani välillä kuulostaa. Viikonloppuna on tullut kulutettua sohvan nurkkaa. Sohvien nurkkia, mies toisella sohvalla ja mä toisella. Haave isosta kulmasohvasta nosti taas päätään. Sellaisesta, johon mahduttaisiin koko perhe löffäilemaan kerralla. Pidempään mukana olleet lukijat muistanevatkin, että ennen näitä Ikean Kivik-sohvia meillä oli sellainen iso löhökulmasohva. Ja olihan se ihana. Myytiin se ja saatiin sillä rahalla ostettua nämä sohvat. En tosin usko, että Kivikien hinnalla saisin tänä päivänä löhökulmasohvaa…
Sohvaa enemmän haaveilen kyllä myös siitä, että saadaan virus kuriin. Että pääsemme takaisin normiarkeen. Se on kyllä jännä juttu, miten se tavallinen arki tuntuu ihanemmalta silloin kun sitä ei ole saatavilla. Noh, parin viikon päästä sitten, ajattelen. Ja tosiasiassa takaraivossani jyskyttää ajatus, että pahimmassa tapauksessa se entinen arki ei ole enää saavutettavissa. Tai ei ainakaan ole saavutettavissa pitkään aikaan. Väistämättä tulee mieleeni, että onko tämä luonnon keino kertoa, että maapallo on ylikansoittunut. Luonto pitää huolen omistaan, sanotaan. Onko tämä sitä?
Kuten huomaatte, niin ajatukset ovat kovin ristiriitaisia. Tänään aamulla töihin ajaessani (force majeure tilanne) mietin, että aamuruuhkassa ei näkynyt lainkaan se, että ihmisiä kehotettiin pysymään etätöissä mikäli mahdollista. Sähköpostiin tulee meilejä ja näköjään rautakaupat ovat vielä auki. Ehkä se maailma kuulkaa kuitenkin jatkaa pyörimistään, kunhan se on eka vähän ravistellut meitä huomaamaan mikä oikeasti elämässä on tärkeää ♥ Onko siellä muita, keillä ajatukset vaeltavat sikinsokin sekaisin? 🙂
…täyteläisiin kuulostaa jotenkin lempeämmältä kuin kiireisiin, eikös?
MOI IHANAT!
Siinä missä eilinen meni aivosumussa on tämä päivä onneksi erilainen. En ole koskaan ennen kellottanut 100% unta, mutta viime yönä kellotin. Ja vitsit, että se tuntuu olotilassa. Hyvä niin, sillä tälle päivälle osui yksi kuun tärkeimmistä tehtävistä; aikataulun tekeminen. Seuraavat kolme-neljä viikkoa on nyt osaltaan aikataulutettu tunnin tarkkuudella. Suunnitelmallisuuden olen oppinut vasta viime aikoina. Kuten kerroin, niin kalenteriakaan en vielä pari vuotta sitten juuri käyttänyt. Nyt en tulisi toimeen ilman sitä 🙂
No mitä mun kalenterissa lukee? Lopputyötä, opintoja, verkkotapaamisia, yksi kirjareflektio ja töitätöitätöitä. Yhden tilinpäätöksen syynääminen riveittäin, maa- ja metsätalousveroilmoitusten täyttämistä sekä yhden sijoituskämpän remontoimista (lue: remppamiehien metsästystä) niin, että sen saa laittaa taas vuokralle. Lopputyön palautus on kolmen kahden ja puolen viikon päästä ja tuon kirjallisen osuuden suhteen en näe ongelmaa, rakastan tieteellistä kirjoittamista. Muuuutta, lopputyöstä tehdään joko kirjallinen briiffi opiskelualustalle tai sitten viiden minuutin video ja arvatkaas vaan kumman olen valinnut? Sen videon tietysti. Itsensä haastaminen oli joskus mulle pakkopullaa. En kokenut mukavuusalueelta poistumista omaksi jutukseni. Toista se on kuulkaa nykyään, saan niin hyvät kiksit epämukavuusalueella käymisen jälkeen (masokisti? ;D).
Millä täyteläisistä elämänvaiheista selviää? Asiahan on täysin subjektiivinen, mutta mulla toimii parhaiten se, että sieltä kalenterista löytyy myös kohtia, jossa lukee esimerkiksi: Pilates, jooga, juoksulenkki, makaa sohvalla, lue kirjaa, katso leffaa, kummipojan synttärit, kahvittelu ystävien kanssa, nuku päikkärit, mene nukkumaan ajoissa, treffi-ilta miehen kanssa jne. Jonkun korvaan voi kuulostaa vähän hömelön touhulta, että moisia täytyy kirjoittaa kalenteriin, mutta omalla kohdallani se toimii parhaiten näin. Balanssi pysyy parhaiten eri elämän osa-alueiden välillä ja vaikkei sitä aina ehtisi tekemään näitä kalenteriin merkittyjä mukavampia juttuja, niin ainakin ne on siellä odottamassa otollista hetkeä.
Tähän ikään kun pääsee elämässä, niin oppii arvostamaan hyvinvointia ihan erilailla. Sitä, että jaksaa arjessa. Hyvien yöunien lisäksi otin käyttöön jaksamisen tueksi ashwagandha-uutteen, jonka kerrotaan vaikuttavan stressinhallintaan sekä energisyyteen. Saas nähdä, pitääkö lupaukset paikkansa. Onko teillä kokemusta ashwagandhasta?
Kaiken tämän täyteläisen elämän keskellä olo on sielun syövereissä jokseenkin haikea; kuuden kuukauden melko tiukka koulurutistus tulee päätökseen. Nuo positiivisen psykologian opinnot menevät kertaheitolla kärkeen kaikista opinnoistani. Tai sitten olen vain oppinut imemään niistä itselleni sopivat jutut tehokkaasti. Silloin parikymppisenä markkinoinnin syventävän luennolla istuessani opiskelin tutkinnon takia. Aikuisiällä opiskelu on jotain aivan erilaista. Sitä tulee opiskeltua oppiakseen jotain. Ja niinhän sen kai kaikissa opinnoissa kuuluisi mennäkin.
Mutta hei, nyt kalenterissa lukee laitepilates, joten hippulat vinkumaan. Loppupäiväksi pääsen uppoutumaan ruoanlaittoon ja valokuvaamiseen. Kirjoittamiseen ja perjantaisen postauksen viimeistelyyn. Tuuli ujeltaa sen verran talon nurkissa, että ehkä olisi pitkästä aikaa syytä lämmittää takkaa. Ei vain lämmittämisen takia, vaan myös tunnelman takia.
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.
HEIPPAHEI!
Mitä teille tulee mieleen Oscar-palkinnoista, noista Amerikan elokuva-akatemian vuosittain jakamista palkinnoista parhaille elokuville, miespääosille, naispääosille, naissivuosille sun muille? Mä en tiedä onko mun ajattelutavassani jotain fiksaatioita, mutta mulle Oscar-palkinnosta tulee ensimmäisenä mieleen Brad Pitt. Ja eikä tuo ole lainkaan huono mielleyhtymä, voittihan tuo sukat jaloissa pyörimään saava hunk and a half juuri parhaan miessivupääosan Oscarin elokuvasta Once Upon a Time in Hollywood -elokuvasta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa, tulin jakamaan teille Oscar-tunnelmaa. Jota muuten löytyykin Viaplayn tarjonnasta yllinkyllin.
Mun sateisen sunnuntaipäivän pelasti Brad Pitt (kaverinsa Leonardo di Caprion kanssa). Aamupalan jälkeen suuntasin olkkarin sohvalle kahvikupin ja jugurttikulhon kanssa, vedin peiton korviin ja avasin kännykästä Viaplayn. Meillä on olohuoneen telkkari sen verran vanha, että siitä ei löydy valmiina mitään suoratoistosovelluksia, mutta onneksi kännykästä saa elokuvat kätsysti näkymään myös tv:stä. Leffalistalle pääsi Viaplayn valikoimista seuraavat Oscareita niittäneet elokuvat. Ihan kaikkia näitä en sateisen sunnuntain aikana ehtinyt katsomaan, mutta jos marraskuiset kelit jatkuvat vielä pitkään, niin onhan tässä aikaa käpertyä toistekin sohvan nurkkaan 🙂
Once Upon a Tme in Hollywood
”Tv-tähti – joka asuu Sharon Taten naapurissa – ja hänen stuntmiehensä koittavat navigoida muuttuvassa Hollywoodissa. Vuosi on 1969, kulta-aika on pian ohitse ja Manson-perhe aiheuttaa häiriötä.” Tämä tähtinäyttelijöitä kuhiseva ihanan nostalginen Quentin Tarantinon ohjaama elokuva sai toiseksi eniten ehdokkuuksia (10 kpl) vuoden 2020 Oscar-gaalassa ja voitti parhaan miessivuosan (Oh, Brad…) ja kuvaus-palkinnot.
Bohemian Rhapsody
”Freddie Mercury taivutti normeja ja rikkoi tapoja – ja hänestä tuli Queenin avulla yksi musiikkihistorian merkittävimpiä nimiä. Mutta Mercurya koetteli myös suru ja taistelu oman henkensä puolesta.” Aloitin taannoin katsomaan tätä elokuvaa lentokoneessa, mutta turbulenssi vei keskittymiskyvyn. Kotisohvalla ei turbulenssista onneksi kärsitty, vaan nautittiin täysin rinnoin tämän neljä Oscaria vuonna 2019 voittaneen jo lyhyessä ajassa kulttielokuvaksi muodostuneen elokuvan mukaansa vievästä tunnelmasta.
Toy Story 4
”Kun Bonnien uusi rakas leluhahmo Kahveli julistautuu lelun sijaan roskaksi, Woody päättää näyttää Kahvelille, miksi sen olisi syytä nauttia leluna olemisesta.” Meillä koko perhe rakastaa Toy Story -elokuvia. Tällaisia leffoja varten olkkarin sohvia on olemassa kaksi. Mahdutaan koko perhe kerrallaan viettämään aikaa leffan äärellä. Popparikulhot molemmille sohville ja leffa pyörimään. Jalkojen päälle jaettu viltti ja valoja hämäremmälle. Ei sitä tarvitse kotisohvalta lähteä kauemmas nauttiakseen elokuvaelämyksistä. Toy Story 4 voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin vuonna 2020.
Call Me by Your Name
”Elio on nuori opiskelija, joka tapaa karismaattisen Oliverin. Heidän suhteensa kehittyy hitaasti mutta varmasti unohtumattomassa ruoan, musiikin ja rakkauden täyttävässä kesässä.” Vuonna 2018 kolmessa kategoriassa ehdolla ollut ja yhden Oscarin pokannut erittäin kiehtovalta tuntuva elokuva, jota en itse ole vielä nähnyt kuin trailerin osalta. Vaikuttaa sellaiselta, että on vuorossa katselulistassa seuraavana, kun sohvannurkan valloitan.
Green Book
”Tony Lip palkataan mustan pianistin Don Shirleyn autonkuljettajaksi konserttikiertueelle. Rasismin ja vaarojen keskellä kaksikon on unohdettava erilaisuutensa selvitäkseen elämänsä matkasta.” Viggo Mortensenin tähdittämä hyvinkin opettava elokuva voitti kolme Oscaria vuonna 2019. Yksi niistä elokuvista, joita en välttämättä olisi itse osannut valita katsottavakseni, mutta tämän Viaplay goes Oscarit -teeman ansiosta katsoin. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Sellainen, jonka sanomaa jäi pohtimaan jälkeenpäin.
If Beale Street Could Talk
”Nuori nainen tulee raskaaksi, muttei saa hyväksyntää kotona. Samaan aikaan hänen on todistettava rakastajansa syyttömyys rikokseen, jota tämä ei ole tehnyt.” Rakkaustarina, joka minulla on vielä katsomatta. Mutta joka ehdottomasti kiehtoo kovin. If Beale Street Could Talks voitti yhden Oscarin (paras naissivuosa) vuonna 2019.
Tiedättekö, että olen vasta viime aikoina alkanut nauttimaan leffojen katselemisesta yksinäni. Aina ennen kuvittelin, että en osaa katsoa leffoja ilman miestä. Säästelin leffoja siihen, kun olisimme molemmat kotona. Kunnes tajusin, että maailma on täynnä leffoja ja ihan aina mun ja miehen leffamaku ei mene yksiin. Tähän kun yhdistää ajatuksen siitä, että tykkään nykyään viettää laatuaikaa myös itseni kanssa, olen saanut aivan uuden ulottuvuuden elämääni. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin uppoutua elokuvan juoneen mukaan. Yksin tai yhdessä.
Olen aina ollut kiinnostunut Oscar-gaalasta, niin ehdokkaista, voittajista kuin huikeista puheistakin, joita tuolla pidetään. Osan kiehtovuudesta tuo pukuloisto ja kaikki se kauneus sekä glamour, jota gaalaan liittyy. Lokakuussa pääsin tutustumaan Hollywoodin Universal Studioilla eri elokuvien lavasteisiin ja sain kuulla huikeita tarinoita elokuvien takana. Aika moni Viaplaynkin kattavan leffavalikoiman Oscar-leffoista on kuvattu juurikin tuolla. Voi olla, etten ikinä pese niitä kenkiäni, joilla kosketin samaa maaperää kuin Brad Pitt 😉
Hei ja arvatkaas mitä; mä sain kunnian ryhtyä Viaplayn ambassadoriksi(trumpettien törinää) ja tämähän tarkoittaa sitä, että seuraavien kuukausien aikana tulen jakamaan teille hurrrrjan paljon elokuva- ja sarjavinkkejä. Tämä on ihan älyttömän suuri kunnia ja ihana juttu jo senkin takia, että ambassadoriuden myötä pääsen myös laajentamaan omaa tietämystäni leffamaailmasta. Hektisen arjen vastapainona tulee toimimaan seuraavinakin kuukausina #Viaplayviikonloppu aina sopivin väliajoin. Pitääkin käydä täyttämässä popcorn-varastot niitä odotellessa!
A R V O N T A
Mikä on sinun suosikkisi Oscar-leffoista kautta aikain? Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, voit voittaa itsellesi 2 kk:tta ilmaista katseluaikaa Viaplayn Leffat ja Sarjat -paketin parissa. Aikaa osallistua arvontaan on viikko eli 26.2.2020 klo 15.00 asti. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. karvainen kaveri oli sitä mieltä, että näitä leffapäiviä voisi pitää useamminkin; nautti kerrankin siitä, kun lauman jäsen makoilee koko päivän sohvalla ja rapsuttelee 😀
Jos joku olisi vielä pari kolme vuotta, tai saatikka vuosi sitten kysynyt multa, että voisinko kuvitella juovani teetä enemmän kuin kahvia, olisin pyöräyttänyt silmiäni ja huudahtanut, että en missään nimessä. Tykkään teestä, mutta olen ollut pahemman luokan kahvin kittaaja jo kuusivuotiaasta lähtien. Aina siitä asti, kun Terttu-mummu opetti mulle, miten kahvin kanssa syödään keksiä. No tietysti niin, että keksi dipataan kahviin ja kokeillaan nopsaa kalastaa löllöstynyt keksi suuhun. Kahvin loputtua kauhotaan lusikalla keksit mukin pohjalta. Ah!
Teehen sain ensimmäisen kosketuksen esiteininä ratsastusleireillä, joissa poikkeuksetta aina oli aamu-, väli- ja iltapalaksi Liptonia ja näkkileipää. Margariini näkkärin päälle oli luksusta, teehen ei maitoa lorauteltu. Silloin päätin, että tee on mun osaltani nähty. Ei ollut mun juttu. Kunnes esikoista imettäessäni jouduin luopumaan monesta ruoka-aineesta pikkuisemman kovien vatsanvääntöjen takia. Muistan pitäneeni pari päivää valkoinen tee + voileipäkeksi -dieettiä. Jep, maidon koostumus meni vetiseksi ja itse voin huonosti. Mutta tuolloin sain kipinän teen juomiseen. Se jotenkin rauhoitti koliikinhuuruisten öiden jälkeen.
Kaapistamme alkoi löytymään yhtäkkiä Keisarin Morsianta, Sadepäivien Iloa ja Uskollista Ystävää. Ja hei yksi ihana uskollinen ystäväni, joka on teenjuoja varmastikin ilahtui, että tarjolla alkoi olemaan hänen meillä kyläillessään muutakin kuin sitä perinteistä keltapussista 🙂 Jos en nyt juonut teetä ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Kunnes vuosi sitten hampaiden valkaisun jälkeen päätin vähentää kahvinjuontia radikaalisti. Ei sen takia, että se värjää hampaita, sillä niin monet teelaadutkin tekevät, vaan sen takia, että elin elämäni tuskallisimmat pari vuorokautta.
Ne kahviniksat olivat niin järkyttävät, että en ollut ennen kokenut moista. Päänsärky, tärinä ja kokonaisvaltainen fyysinen sekä henkinen pahoinvointi sai mut kurvaamaan apteekin kautta kotiin. Kofeiinitabletit auttoivat pahimpaan tärinään. Tuon jälkeen päätin, että en halua olla mihinkään noin koukuttunut kuin olin kahviin.
Aamukahvista en luovu, en todellakaan. Se edustaa mulle sellaista henkireikää. Aamulla tulee juotua pari kuppia kahvia vaahtoavalla kauramaidolla, mutta sitten saattaa olla, että ei enää tule juotua kupin kuppia koko päivänä. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Vieläkin illalla iskee joskus pääkipu. Pieni pirulainen siellä pään sisällä jumpsuttaa vasaralla ja vaatii päivittäistä kahviannostustaan. Enpäs ole antanut periksi.
Sen sijaan teetä tulee juotua tällä hetkellä kolmesta neljään kuppia päivässä. Töissä ja kotona. Rakastan teetä ja siinä missä itse käytän pussiteelaatuja hifistelee mieheni niillä irtoteillä. Mä kerran kokeilin valmistaa irtoteetä sellaisella siiviläpihdillä, mutta mun teekuppi oli täynnä putua. Mies välillä valmistaa mulle teen irtoteestä ja onhan se hyvää. En tiedä eroaako se oikeasti pussitetusta teestä, vai kuvittelenko vain, mutta maku on jotenkin syvempi.
Mä rakastan rooibos-teetä ja kaiken maailman yrttiteesekoituksia. Mun tämän hetken lemppariteemakuja ovat:
Niin ja matcha-jauheesta teen välillä matchalattea. Olen tainnut joskus kipeänä syödä liikaa kurkkupastilleja mustaherukan tai sitruunan maussa, mutta noiden makuiset teet eivät oikein uppoa. Koska mun teehifistely on vasta alkamassa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit sun suosikkiteen ja miksi siitä tykkäät. Mä olen aika fakkiintunut noihin tiettyihin laatuihin ja ostan uudelleen vain niitä.
Mulle muuten tuli pienenä yllätyksenä, että teet eivät ole mitään edullisia. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että ovat jotenkin paljonkin edullisempia kuin kahvi, mutta tuossa yksi päivä hintoja hyllyn edessä tutkaillessani huomasin, että helposti saa kulumaan viisi-kuusi euroa yhdestä teepaketista. Mutta tiedättekö, että mä koen teen panostuksena hyvinvointiini. Tee edustaa mulle jotain sellaista rauhallisuutta ja luksusta. En lorauttele teehen hunajaa tai maitoa, vaan juon teeni sellaisenaan.
Koen teen enemmän nautintoaineeksi kuin kahvin. Siinä missä mulle ei tulisi mieleenikään raahata kahvia termosmukissa alakerran joogamaton viereen, otan usein teemukillisen valmiiksi mukaan. Harjoituksen jälkeen siemailen rauhassa teetä ennen kuin jatkan arjen askareita. Kahvin saatan heittää vielä puolikylmänä ohi kulkiessani ”huiviin”, mutta teen äärelle tulee pysähdyttyä.
Tämän teefiilistelijän ongelmana on nyt se, että meillä ei ole teekuppeja. Tiedättekö sellaisia isoja korvallisia. Lasista tykkään juoda kahvini, mutta teen kanssa lasi on helposti turhan kuuma. Teetä tulisi myös helposti juotua enemmän kerrallaan kuin kahvia, joten muki saisi olla puolen litran vetoinen…joutuuko tässä nyt lähteä ostoksille moisien mukien perässä? 😀
On se kuulkaa jännä juttu, että ei tarvittu kuin yhden vaivaisen ruokapöydän maalaaminen valkoiseksi niin koko kodin ilme muuttui. Koko kodin dynamiikka muuttui. Omanlaisekseen, enemmän mun näköiseksi. Eilen aurinkoisena tiistai-iltapäivänä katselin kotiamme sillä silmällä ja mietin, että kuinka rakas paikka tästä onkaan tullut. Jokainen nariseva lattiankohta tuntuu tutulta. Jokainen vinkuva sisäovi tuntuu ei öljyä kaipaavalta, vaan sympaattiselta.
Yhtäkkiä silmiini ei enää pistänyt tuo ruskea lattia, jonka valkaisemisesta olen pidempään haaveillut. Ei auringonvalossa kirmaavat pölypallot tai nukkavierusti sohvat vallanneet viltit. Työhuoneesta eteisaulan läpi ruokahuoneeseen tuijotellessani mietin, että koti on just hyvä näin.
Nyt kun toimme television olohuoneeseen, on kodin käytetyin huone yhtäkkiä olohuone. Siinä missä lapset helposti aiemmin viettivät aikaa huoneissaan, löydän usein molemmat kullannuput sohvilta makoilemassa. On ihana tulla töistä kotiin ja kuulla kikatusta oven raosta. Ruokapöydästä noustuamme suuntaamme usein koko perhe sohville kanavarallia tekemään hetkeksi ennen iltamenoja. Juttelemaan jonnin joutavia ja vain olemaan. Tuskin edes telkkaria katsomme tai kuulemme. Pääasia, että vietämme aikaa yhdessä.
Eikä tämä uusi järjestys tunnu edes haittaavan tuota karvakorvaa, joka on tähän asti saanut pitää sohvia omana valtakuntanaan. Onneissaan vaan on toinen, kun on saanut rapsuttavia käsiä kuningaskuntaansa. Iloitsee (lue: murina voi olla myös iloista :D) telkkarista tuleville eläinohjelmille.
Kiitos muuten eilisistä viesteistä koskien tuota jännetuppitulehdusepäilyäni. Ihanaa, kun mulla on alan ammattilaisia siellä ruudun toisella puolella. Mikälie tauti oli, mutta illalla rannetta tai lähinnä peukalon tyveä alkoi särkemään kovin uudelleen (kipulääke menetti vissiin tehonsa) ja samalla iski kylmänhorkka. Lämpö nousi yhtäkkiä, mutta noustessaan vei kivun ranteesta pois. Ja se pattikin pieneni yli puolella. Tänä aamuna herättyäni pois oli kipu ja lämpö.
Joten valtakunnassa kaikki kovin hyvin, toivottavasti sielläkin ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
