maanantai 16. maaliskuun 2020

Ristiriitaisia ajatuksia

MOIKKISTA!

Niin vain maanantai ja sitä myötä uusi viikko saapui nopeammin kuin ikinä. Vaikka kieltämättä torstai-illan pienoisen pysähtymisen jälkeen tuntui, että maanantai on valovuosien päästä. No mutta hei, pahimmasta shokkivaiheesta (tiedon suhteen) olemme tainneet selvitä vai mitä? Itse huomaan ainakin itsessäni, että aivot ovat nopeasti prosessoineet tiedon ja hetkellisen kaoottisen ajatusmyrskyn jälkeen osaavat suhtautua tilanteeseen paikka paikoin rationaalisesti.

Huomaan, että mielipiteeni ja ajatukseni koko kamalasta tilanteesta vaihtuu päivän mittaan. Välillä tulee mieleen se, kun tsunamin aikana tiedotettiin, että suomalaisilla ei ole mitään hätää. Että voidaanko me luottaa siihen, mitä media meille kertoo. Toisinaan taas ajattelen, että herran haltuun – kyllä ne päättäjät tietää, mitä tekevät ja varmasti tekevät meidän suomalaisten parhaaksi. Kuitenkin pitää mielessä, että oma toiminta tässä hetkessä on ratkaisevassa asemassa.

Sitten taas on niitä hetkiä, kun unohdan koko tilanteen ja ajaudun haaveilemaan. Olen sen sallinut itselleni, niin pinnalliselta kuin haaveni myös omaan korvaani välillä kuulostaa. Viikonloppuna on tullut kulutettua sohvan nurkkaa. Sohvien nurkkia, mies toisella sohvalla ja mä toisella. Haave isosta kulmasohvasta nosti taas päätään. Sellaisesta, johon mahduttaisiin koko perhe löffäilemaan kerralla. Pidempään mukana olleet lukijat muistanevatkin, että ennen näitä Ikean Kivik-sohvia meillä oli sellainen iso löhökulmasohva. Ja olihan se ihana. Myytiin se ja saatiin sillä rahalla ostettua nämä sohvat. En tosin usko, että Kivikien hinnalla saisin tänä päivänä löhökulmasohvaa…

Sohvaa enemmän haaveilen kyllä myös siitä, että saadaan virus kuriin. Että pääsemme takaisin normiarkeen. Se on kyllä jännä juttu, miten se tavallinen arki tuntuu ihanemmalta silloin kun sitä ei ole saatavilla. Noh, parin viikon päästä sitten, ajattelen. Ja tosiasiassa takaraivossani jyskyttää ajatus, että pahimmassa tapauksessa se entinen arki ei ole enää saavutettavissa. Tai ei ainakaan ole saavutettavissa pitkään aikaan. Väistämättä tulee mieleeni, että onko tämä luonnon keino kertoa, että maapallo on ylikansoittunut. Luonto pitää huolen omistaan, sanotaan. Onko tämä sitä?

Kuten huomaatte, niin ajatukset ovat kovin ristiriitaisia. Tänään aamulla töihin ajaessani (force majeure tilanne) mietin, että aamuruuhkassa ei näkynyt lainkaan se, että ihmisiä kehotettiin pysymään etätöissä mikäli mahdollista. Sähköpostiin tulee meilejä ja näköjään rautakaupat ovat vielä auki. Ehkä se maailma kuulkaa kuitenkin jatkaa pyörimistään, kunhan se on eka vähän ravistellut meitä huomaamaan mikä oikeasti elämässä on tärkeää ♥ Onko siellä muita, keillä ajatukset vaeltavat sikinsokin sekaisin? 🙂

MAANANTAITERKUIN,


16 Responses to “Ristiriitaisia ajatuksia”

  1. Rita sanoo:

    Täällä yksi etätyöläinen myöskin, jonka ajatukset ovat tosi ristiriitaiset. Maailma pyörii, mutta mitähän vielä on tulossa… Pelottaa, jännittää ja sitten taas hetkittäin on ihan rauhallinen olo. Omituisia aikoja!

    • Maria sanoo:

      Moikka Rita

      ja just samanlainen tunne; välillä tuntuu kuin olisi tyyntä myrskyn edellä ja sit taas välillä soimaa itseään siitä, kun antaa ajatusten lähteä turhaan laukalle.

      Elämme erittäin merkillisiä aikoja, ei sitä olisi uskonut tällaista aikaa kokevansa. Ja sitten kun miettii, että ei tämän jälkeenkään auta tuudittautua siihen, että olemme täällä lintukodossa, mihin mikään maailmaa mullistava asia yletä.

      Mutta jos jotain positiivista, niin niistä pienistä jutuista löytyy iloa näinä päivinä ♥♥♥

  2. Miina sanoo:

    Moi Maria,

    Terkkuja kotikaranteenista! Kotiuduin torstaina työreissulta Keski-Euroopasta ja kotiinhan sitä sitten piti jäädä etätöihin.. Mies on etätöissä myös ja just odotellaan ettö hallituksen tiedotustilaisuus alkaa, ehkä sen jälkeen koululaisetkin jäävät kotiin.
    Ristiriitaista on kyllä. Mietityttää miten tässä käy; kuinka laaja epidemia Suomeen on tulossa. Kuinka kauan kotoilu jatkuu, koska palataan normaaliin arkeen ja harrastuksiin. Sitten taas toisaalta on aika ihanakin ajatus että illat ja viikonloput ovat nyt vailla suunnitelmia; pian voi aloittaa kevättyöt pihalla, kotona kyllä projekteja piisaa, jumppien sijaan voi käydä lenkillä ihailemassa heräilevää luontoa ja pyörittää sen jälkeen vaikka kahvakuulaa kotona.
    Otetaan päivä kerrallaan, eihän tässä muuta voi tehdä 🙂
    Terkuin, Miina

    • Maria sanoo:

      Heippa Miina

      ja voihan kökkö, että olet joutunut karanteeniin, mutta toisaalta hyvä niin.

      Just samaa mietin, on kerrankin aikaa perheelle ja reissumies ei reissaa. Voih, kevät saisikin muuten tulla nyt rytinällä, pääsisi takapihalle kuopsuttelemaan 🙂

      Päivä ja hetki kerrallaan ♥

      On tässä hyviäkin asioita meneillään, uskotaan niihin ♥♥♥

  3. Marja sanoo:

    Tässä miltei riskiryhmään kuuluvana on myös sekavat ajatukset. Sain myös h y v i n luotettavalta taholta kuulla, että vasta noin kuukauden päästä tämä tilanne rysähtää täydellä teholla sairaaloihin ja hoitohenkilöiden niskaan. We have seen nothing yet. Tähän on helppo uskoa kun kuuntelee uutisia Italiasta tai Espanjasta.
    Kotona neljän seinän sisällä on helpompaa yrittää pysytellä positiivisella mielellä niin kauan kun ei avaa telkkaria.
    Minua puistattaa tämä meno.

    • ? sanoo:

      Tuollainen pelottelu puistattaa myöskin..ei kovin vastuullista. 🙁
      Onneksi ihmiset ympärillä, kaupungilla jne.käyttäytyy rauhallisesti. Panikoinnista EI ole kenellekään hyötyä, haittaa sitäkin enemmän. Nyt kannattaa todella rauhoittua,tämä ei ole musta surma.

      • Maria sanoo:

        Heippa ?

        Tänä aikana me ihmiset reagoimme pelkoon eri tavalla, joten ymmärretäänhän toisiamme ♥

        Siinä olen kyllä kanssasi samoilla linjolla, että panikointi ei johda mihinkään. Me selviämme tästä kyllä ♥♥♥

        • Saila sanoo:

          Hei Maria, ikävä kyllä kaikki eivät tästä Suomessakaan selviä. On ihan hyvä katsella maailmaa positiivisin silmin, mutta ei niin, että sulkee silmät siltä mikä meille on muiden Euroopan maiden kautta näytetty (tämä lähinnä tuolle edelliselle kommentoijalle panikoinnista). Meillä on nimittäin ollut mahdollisuus olla Euroopan viimeisimpiä maita tässä mylläkässä ja olisimme voineet ottaa oppia siitä mitä mm. Italiassa nyt käydään läpi. Mutta ei. Onneksi viimein eilen meidän päättäjät ovat avanneet silmänsä ja toimivat. Ikävä kyllä tämä hitaus tulee maksamaan Suomelle paljon enemmän kuin aiemmin toimiminen olisi maksanut.

          Haluaisin nähdä ketä nauraa näille vessapaperivitseille tuossa 3-4 viikon päästä. Kun ihmiset näkevät mitä Suomessakin tapahtuu. Kun jokainen kaupassakäynti on riski – onhan se jo sitä nytkin. Panikointi ei myöskään ole vain inhimillistä vaan se myös asettaa kehomme valmiuteen. Itse olen käynyt laidasta laitaan tunteet läpi alun melkein välinpitämättömyydestä viime viikon kauhuun kun luin italiaislääkärin Facebook päivityksen ja näin videot Italian tehohoidosta. Olen todella huolissani ikääntyneistä, myös vanhemmistani, jotka kuuluvat muutenkin riskiryhmään. Samalla ymmärtänen, että se voi olla meillä kaikilla onnesta kiinni millaisena tämän sairastaa. Hoidan nyt vanhempieni ruoka- ja lääkeostokset ja toivon, että he pysyvät turvassa. Ostokset oven taakse ja paikalta poistuminen, yhteydenpito puhelimella. Vaikeaa sekin kun olemme niin läheisiä ja vietämme paljon aikaa yhdessä.

          Jaan kanssasi ajatuksesi tuosta maailman tilasta. Suomessa ei haluta sanoa ääneen, että maailma on ylikansoitettu ja luonto tasaa, mutta näinhän se on. Suomalaiset tokaiset meillä on lapsipula ja tarvitsemme lisää lapsia eläkkeiden maksajiksi, mutta tämä sama pätee myös meillä. Yksi suomalainen kuluttaa järkyttävän määrän enemmän maailman luonnonvaroja kuin esim. yksi kiinalainen tai intialainen. Vaikka täällä kuinka olisi muutoin puhtaampaa ja ilmansaasteita vähemmän.

          Eilen kun kävin kaupassa mukava lähikaupan kauppias tokaisi minulle, miten järjettömältä tämä tilanne tuntuu, kun katsoo ulos ja on mitä ihanin ilma, aurinko paistaa ja kevät on saapunut, ilma on lämmennyt ja nyt tämä virus jyllää ja tekee kaiken niin epävarmaksi. Mihin tämä maailma on menossa? Sama tunne tuli itselle, epätodellinen olo. Kunpa me kaikki selviäisimme tästä. Kaikkea hyvää perheellesi!

          Saikku

          • Maria sanoo:

            Hei Saila

            ja voi ei, en suinkaan käsittänyt tuolla selviämisellä sitä, että vältymme esimerkiksi kuolonuhreilta tai yritysten konkursseilta. Pahoitteluni, että ilmaisin asian hieman huonosti. Tarkoitin, että yhdessä me selviämme tästäkin kamalasta tilanteesta ❤️ Kansakuntana, suomalaisina.

            Itse olen myös erittäin huolissani riskiryhmistä, mutta on syytä olla huolissaan meistä kaikista ja toimia niin, että omilla toimillaan aiheuta kenellekään riskiä altistua mahdolliselle virukselle. Voin vain kuvitella, kuinka vaikea tilanne monella, kuten teillä on – kun on tottunut viettämään aikaa vanhempien kanssa ja nyt kanssakäyminen on puhelimen varassa. Kovasti voimia sinne ❤️

            Me soitimme myös eilen heti miehen vanhemmille ja tarjosimme apua. Vielä eivät sitä ottaneet vastaan, mutta valmiustilassa olemme.

            Samanlainen epätodellinen olo mulle tuli aamulenkillä koiran kanssa, aurinko paistoi ja kuuran peittämä nurmikko kimalsi. Missään ei näkynyt ristinsielua, ihan kuin maailma olisi oikeasti pysähtynyt.

            Kiitos samoin sinne, kaikkea hyvää ❤️❤️❤️

    • Maria sanoo:

      Moikka Marja,

      mä uskon ja toivon, että hallituksen tänään tekemät radikaalit rajoitukset estävät tehokkaasti italiankaltaisen katastrofin syntymistä ♥ Tai ainakin pienentävät sitä merkittävästi. Toki riippuu meistä ihmisistäkin, kuinka noudatamme tuota määräystä.

      Korona on nyt mediassa kaikkialla ja itsekin olen rajoittanut uutisten lukemista. Mutta toisaalta haluan tietää missä mennään.

      Toivoa ei kannata menettää ♥

      Tästä selvitään vielä ♥♥♥

  4. H sanoo:

    Joku kyllä yrittää kertoa jotain, mutta se ei ole luonto eikä universumi. Psalmi 91 <3

    • Maria sanoo:

      Heippa H,

      uskon kyllä, että joku tuolla tahtipuikkoja heiluttelee ♥

      Ehkä tämä on meille herätys nähdä se kaikki tavallinen ja arkinen ihanuus, mitä meillä on elämässä ♥♥♥

  5. Henna sanoo:

    Ihan samoilla ristiriitaisilla fiiliksillä täälläkin. Välillä tuntuu, että täytyisi nipistää itseä, onko tämä jotain pahaa unta? Ja ihmettelee, että kuinka suhteellisen äkkiä tilanne on mennyt tähän pisteeseen. Yrittää elää tätä hetkeä, liikaa miettimättä. Mutta sitten mieleen hiipii, mitähän on kahden viikon kuluttua. Ajattelen, että on ihan inhimillistä poukkoilla ajatuksissa. Tilanne on kaikille outo ja uusi. Ja outo uusi pelottaa. Kenelläkään ei ole varmoja vastauksia ja kaikkien täytyy sietää epävarmuutta. Mutta se myös yhdistää. Voimme tehdä voitavamme, mutta kaikkeen emme pysty vaikuttamaan. Toisaalta niin ärsyttää, toisaalta surettaa ja toisaalta asia vaan on pakko hyväksyä. Aika näyttää, mutta epätoivoon ei saa eikä kannata liikaa vaipua. Tässä oli mun ajatusten virtaa. Pidetään huolta läheisistä❤️Ollaan yhdessä❤️Autetaan toisiamme ❤️Ollaan korvana❤️
    Ja kiitos Maria blogista, aivan ihania ja tärkeitä juttuja sinulla❤️

    • Maria sanoo:

      Moikka Henna

      ja hei todellakin, vielä viime viikolla asiat olivat jotenkuten mallillaan meillä Suomessa, toki uutiset ulkomailta olivat lohduttomia.

      Tuo ministereiden lause ”Nyt on vain siedettävä epävarmuutta ja epämukavuutta.” kertoo paljon.
      Ja kuten sanoit, niin se yhdistää.
      Yhdessä me täältä vielä noustaan ❤️

      Kiitos sinulle ajatustenvirrastasi ja ihanan positiivisesta otteestasi asiaan ❤️❤️❤️

  6. Sirpa sanoo:

    Täällä on ihana samalaisia ajatuksia: samalla ahdistaa, mutta samalla tulee haaveiltua ihan turhanpäiväisistä asioisa. Mutta ilamn noita haaveita saattaisi alkaa ahdistamaan liikaa 🙂 Ja meillä täällä maalla on tilanne sen verran hyvä, että toisaalta tuntuu kovin kaukaiselta koko tilanne, vaikka samalla se vaikuttaa arkeen jo nyt!

    • Maria sanoo:

      Hei Sirpa,

      se on varmastikin meidän sisäänrakennettu taipumus; saada aivoille muutakin tekemistä negatiivisen uutistulvan suodattamisen ❤️

      Itseäni vähän jopa välillä ”naurattaa” tuo sohvahaaveenikin; tiedän, että tässä tilanteessa viimeinen paikka, johon menisin olisi huonekalukauppa 🙂 Mutta haaveilu toisaalta ankkuroi ajatukset tulevaisuuteen, niihin päiviin kun tämä ajanjakso on ohi. Antaa luottoa tulevaan.

      Kaikkea hyvää sinne, vielä me täältä noustaan ❤️❤️❤️

Kommentoi