lauantai 19. joulukuun 2020

Jouluista kotia

TUNNELMALLISTA LAUANTAIHUOMENTA

Kuvatulvassa meidän joulukotia tänä vuonna. Perusmeiningillä mennään. Aidolla kuusella, jossa killuu ne tutut vanhat koristeet. Ripauksella punaista tasojen päällä. Hymyileviä tonttu toljantereita sekä tuo yksi isotissinen muori. Äiskän peruja.

Aina välillä haaveilen kaikkien joulukoristeiden uusimista kertaheitolla. Sellaisiin modernimpiin. Kunnes tajuan, että se on nuo vanhat nisset ja nasset, joissa piilee se joulun tuntu. Osa meilläkin esillä olevista tontuista muistuttaa lapsia taaperojouluista. Osa muistuttaa jouluista täällä mun lapsuudenkodissa. Niistä, kun vietettiin isolla porukalla joulua.

Vaikka joulut ei aina ole itselleni ollut niitä helpoimpia, niin lasten takia sitä on tullut laitettua joulua kotiin. Ja kyllä mun täytyy sanoa, että jopa näin nelivitosena löydän itsestäni jouluisin sen sisäisen lapsen. Kyllä se temmeltää vuoden aikana muutenkin, mutta varsinkin jouluisin se herää eloon ja löytää iloa ihan niistä pienistäkin jutuista. Tutuista ja turvallisista. Se iloitsee paketeista kuusen alla, mutta on sen verran fiksuuntunut, ettei enää tee niihin reikiä. Ja vaikka tekisikin niin ei ainakaan paikkaa niitä maalarinteipillä…

…niin kuin silloin yhtenä vuonna, kun äiskä ja iskä lähti haudoille käymään jouluaattona ja veljen kanssa luvattiin istua sohvalla sen aikaa tuijottamassa jouluohjelmia. Oli siinä selittelemistä, kun jok’ikisessä paketissa oli maalarinteippikoristus 😀

Hei, nyt toivottelen teille mitä ihaninta viikonloppua. Tiedän, että kiiruilta ei voi välttämättä välttyä, mutta muistakaahan jossain välissä rentoillakin, jookos? Ja jos oikein alkaa syke nousemaan ja ressiä pukkaan, niin muutama hengitys syvään esimerkiksi punaisissa liikennevaloissa tekee jo ihmeitä! Vaikka aina sanotaan, että muodosta arjestasi sellainen, että ei ole tarvetta lomaan, niin kyllä mun täytyy sanoa, että mä olen pikkuisen loman tarpeessa. Vielä maanantaina töitä ja sitten laskeudutaan siihen ihanan pehmeään tunnelmaan, jota jouluksi kutsutaan

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


sunnuntai 29. marraskuun 2020

Lapin mökin sisustus


Kaupallinen yhteistyö: Veke.fi


 

HEIPPAHEI SUNNUNTAI-ILTAAN

ja pahoitteluni pienestä blogihiljaisuudesta. Kuten IG:n puolelta olette varmasti huomanneet, niin meillä on ollut melkoiset sisustusprojektit meneillään tuolla Pyhällä. Vanhempieni aikoinaan ostama keloparitalo jaettiin niin, että veljen perhe jäi sinne meidän ”omaan” päätyyn ja meidän perhe sai tuon puolen, joka on ollut vuokrakäytössä. Vuokrakäytössä olevan mökin sisustaminen aiheutti hieman enemmän päänvainvaa, jo pintamateriaalienkin osalta.

Sen sijaan, että lattiaan olisi valittu ihana puulankku, siihen valikoitui monojen klonksetta ja niiden mukana kulkeutuvaa sulanutta lunta kestävä kaunis julkisiin tiloihin sopiva vinyylilankku. Haaveeni harmaista seinäpaneeleista kariutui myös siihen, että paneelit olivat niin kellastuneet, että seinistä ei olisi tullut kauniin vaaleanharmaita vaan liian tummia.

Millaisen sisustuksen vuokrakäyttöön tarkoitettu mökki sitten sai? Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa saimme unelmiemme mökin sisustettua pikkuisen edullisemmin. Olin bongannut heidän laajasta kulmasohvavalikoimastaan niin älyttömän kauniin sohvan jo aiemmin syksyllä mökin sisustusta ensimmäistä kertaa pohtiessani. Ja koska olin niin kauan siitä haaveillut, päätimme ostaa juuri sen emmekä mitään muuta.  Basic avokolmasohva harmaalla Leone-kankaalla sopii tuohon tilaan täydellisesti. Se on muhkea ja ihanan iso löhösohva. Tiedättekö muuten, miten sohvan kätisyys katsotaan? Jep, edestäpäin. Eli meillä on oikeakätinen sohva, kun edestä katsottuna tuo avokulma on oikealla.

Basic avokulmasohva vaikutti laadukkaalta jo heti paketit avattuamme. Se tuli kolmessa osassa ja vain jalat piti laittaa paikoilleen. Ja toki nostaa sohvan kolme osaa kiinni toisiinsa. Sohva on kangasverhoiltu laadukkaalla, kulutusta kestävällä huonekalukankaalla, joka sopii vaativaan kotikäyttöön ja julkisiin tiloihin. Eli tämä sohva sopii loistavasti vuokramökkiin. Jalat ovat mustaksi maalattu koivua. Korkeat jalat tuovat sohvaan ilmavuutta ja helpottavat siivousta. Tyynyjen päälliset ovat irroitettavissa ja pestävissä.  Istuintyynyjen sisuksena on 70 % silputtua vaahtomuovia ja 30 % untuvaa. 

Avokulmasohvan pariksi ostimme vielä Basic -sarjan rahin, jota säilytämme telkkariseinällä, mutta jonka saa helposti siirrettyä sohvapöydän tilalle. Oi niitä paukkupakkaspäiviä, kun teemme koko perheen kesken majan sohvalle ja katsomme piirrettyjä. Rahin sisältä löytyy muuten kätevästi säilytystilaa, jonne jemmasimme jo lautapelin ja pelikortit.

Sohvapöydäksi mietin aluksi lasikantista pöytää, kunnes muistin taas mökin käyttötarkoituksen; se on meidän rakas lomanviettopaikkamme, mutta lisäksi sitä tulee käyttämään vuokralaiset. Veken sohvapöytävalikoima on laaja, mutta aika ensisilmäyksellä löysin pöydän, joka sopi täydellisesti niin mitoiltaan, ulkoilmeeltään kuin kestävyydeltään meidän sisustukseen. Kaunis Uoma sohvapöytä on kooltaan 60 x 80 cm. Jalat on valmistettu maalatusta metallista (saatavilla musta tai valkoinen) ja kansi männystä (saatavilla myös antiikkipetsattu mänty). Kansi on petsattu ja sen pinta on harjattu, jossa näkyy kauniisti puun syyt ja kuvioinnit. Pöytä on jämäkkä, mutta sen verran kepeä, että sen saa siirrettyä esimerkiksi rahin tieltä helposti pois.

Koska olemme rakastuneet tuohon kelonsävyiseen tunnelmaan Lapissa valikoitui sohvan viereen Trio Tripod lattiavalaisin kuultoharmaana. Mä en tiedä miksi, mutta mä rakastan noita kolmijalkavalaisimia. Meillä on kotona sellainen ollut jo pian kymmenen vuotta, enkä ole siihen kyllästynyt. Veikkaan, että tämän Lapin mökin kolmijalkaisen kanssa käy samoin! Valo siivilöityy varjostimen läpi ihanan pehmeästi.

Matto tuotti itselleni ehkä suurinta päänvaivaa. Mökin vuokraohjeissa kun lukee, että matot pitää pudistella joka vuokralaisen toimesta loppusiivouksen yhteydessä. Mutta päätin, että tuohon ohjeistukseen pitää tehdä muutos. Riittää kun maton imuroi. Sen takia matoksi ostimme Veken laajasta mattovalikoimasta Orion muhkea nukkamaton koossa 200 x 290 cm. Tuo harmaan sävy on just sellainen, minkä sen halusinkin olevan. Matto sitoo isolla koollaan koko olohuoneen kalustuksen yhteen. Matossa on pölyämätön ja antistaattiseksi käsitelty nukka sekä kestävä kudottu juuttipohja.

Parven sisustus meillä on vielä kesken, mutta sinne tulee lapsille telkkarin katselutila. Tai miehelle urheilun katselutila 😉 Parven kattoon modernia ilmettä tuo Trio Gina spottivalaisin, joka alunperin piti mennä sohvan taakse seinään kiinni, mutta päätyikin parven kattoon. Joku muhkeampi matto sinnekin tuon vanhan maton tilalle ja muutama iso lattiatyyny maton päälle.

Hassua kuvitella, että vielä reilu viikko sitten pintaremontti ei ollut alkanut, emmekä olleet ostaneet kalusteita. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, niin Vekellä on ihan supernopeat toimitukset. Maanantaina tein tilauksen ja torstaiaamuna tuotteet olivat noudettavissa Rovaniemen myymälästä. Toki ne olisi saanut pienellä rahdilla toimitettua myös mökille, mutta koska olimme just sopivasti peräkärrymme kanssa Rovaniemellä, niin säästimme kuljetuskulut. Kävin muuten ekaa kertaa Veken myymälässä ja mieleeni heräsi vain yksi kysymys: Miksei Veken myymälää ole täällä Tampereella? Tai oikeastaan, ehkä on parempi ettei ole, sillä jösses miten ihania juttuja sieltä löysinkään! 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. ajattelin eka tehdä tämän postauksen vasta huomenna maanantaina, mutta huomasin, että Vekellä on Black Friday -tarjoukset voimassa puolille öin, niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä tämän nyt kotiin palattuamme. Pääsette katsastamaan nuo huimat tarjoukset!


tiistai 10. marraskuun 2020

Fiilistely on parasta

HEIPPA!

Vaikka aamuinen mielettömän kaunis kuurakeli on vaihtunutkin lonkeronharmauteen, niin tiedättekö että ei se haittaa. Ei se lähestyvä joulumieli ole tuolla ulkona, vaan se on jotain, mikä kumpuaa sisältä. Toki ottaisin lumipeitteen ja töppölumiset puut ihanjustnythetitänne. Mutta koska sellaisia ei ole nyt näköpiirissä, niin keskittykäämme niihin juttuihin, mitkä tekevät tästä ajasta niin hykerryttävän.

♥ Jouluvalot. Kyllä kausivalokausi on so passé – se on jouluvalokausi nyt! Eilen käytiin illalla ostamassa 24 metriä lisää valonauhaa ja viriteltiin se autokatokseen. Jo vain sanoin naapurin naiselle, joka ohi kulki, että tarvinnevat pian pimennysverhot ;D
♥ Glögi, mantelilastut ja rusinat. Meillä on tänä vuonna juotu pääasiallisesti sokeritonta glögiä, mutta seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa vaaleaa glögiä. Se on mun ihan suosikkiani. Se tuoksu, kun nostaa glögimukin tuohon nenän alle valmiina ottamaan hörpyn…ah.
♥ Piparit, homejuusto ja persimon. Pyhä kolminaisuus, jonka hiffasin viime joulun alla. Piparin puutteessa homejuustosiipale (kyllä, siipale) persimoninin siipaleen (ks. edellinen sulkumerkkien sisältö) toimii aina.
♥ Taljat sohvilla ja ruokapöydän tuoleilla. Havaitsin tuossa, että meillä onkin tänä vuonna ollut taljat läpi talven ruokapöytää ympäröivillä tuoleilla. Mutta sohvilta otin ne pois kesäksi. Taljat tuovat ihanaa pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen.
♥ Huonekuusi valoilla. Mä en muuten periaatteessa ole mikään huonekuusen ystävä. Tai se näyttää vähän hassulta. Mutta silti joka joulu sellainen on saatava (vanha ehtii usein kuolla tammi-helmikuussa). Huonekuuseen laitetut minivalot tuikkivat kuin joulukuusen valot konsanaan.
♥ Joulukirjat ja -lehdet. Inspiraation imeminen silmillä on aivan parasta. Vaikkakin pyöritän pääasiallisesti samoja joulukirjoja ja joululehtiä vuodesta toiseen, niin aina sieltä löytyy jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Rakastan katsoa ihan vaan kauniita kuviakin, aina ei tarvitse lukea edes tekstiä.
♥ Pre Xmas -musiikki. Kuten Sian Snowman repeatilla soitettuna. Vielä en ole kokenut, että tarvetta oikein kunnon joululauluille olisi, mutta eiköhän se Michael Bublékin pian löydy soittolistalta 🙂

Jokos siellä fiilistellään? Huomaan, että viime päivinä on tullut myös fiilisteltyä taas ilman puhelinta ja IG:n päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Josko saataisiin taas stooreihinkin fiilistelymeininkiä myöhemmin 🙂

TIISTAITERKUIN,

 

 


torstai 29. lokakuun 2020

Joulunodotus v. 2020

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu 🙂

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D


lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!