lauantai 20. helmikuun 2021

Yksi kaikkien aikojen lempisalaateistani

4

MOIKKAMOI LAUANTAIHIN!

Lunta tupruttelee taivaan täydeltä, takassa loimuaa tuli ja on muutenkin kaikin puolin ihana olla. Herättiin reilun 11 tunnin yöunilta klo 11 pintaan ja aamiaispöydästä noustiin reilusti puolen päivän jälkeen. Kuinka leppoisaa välillä onkaan vaan tankata vielä yksi kahvikupillinen ja jutella pitkän kaavan mukaan. Ilman kiirettä minnekään.

Kävimme täsmäiskun tekemässä Ikeaan ja siellä se iski. Keskellä sänkyosastoa. Ihan jäätävä himo mun yhteen lempparisalaattiini. Nimittäin Jamie Oliverin parsakaalipekonisalaattiin. Näemmä olen sitä ekan kerran tehnyt tasan seitsemän vuotta sitten tänään. Postaus löytyy täältä.  Eli tavallaanhan tätä voisi nyt kutsua vuosipäiväsalaatiksi 😉

Ohje elää aina hieman, mutta parsakaali ja pekoni pysyy. Myös kastikkeen olen tehnyt kokolailla samanlailla. Tänään resepti meni näin:

Parsakaali-pekonisalaatti

2 kpl parsakaalia
8 siivua pekonia
10 kirsikkatomaattia
fetaa

1. laita pekonin siivut 180 asteiseen kiertoilmauuniin noin 20 minuutiksi rapsakoitumaan (mä inhoan pekoninkäryä, joten uunivalmistaminen on must!),  ja kun pekoni on rapsakkaa, imeytä ylimääräinen rasva talouspaperiin ja pilko pekonit.
2. sillä välin, kun pekonit on uunissa, pilko parsakaali ja tomaatit
3. sekoita murusteltua fetaa parsakaalien ja tomaattien kanssa
huom! mikäli pekonit ovat jo tulleet uunista niin älä sekoita niitä vielä salaattiin. Vaan vasta ihan lopuksi.
4. tässä vaiheessa mä laitan tämän vähäksi aikaa jääkaappiin tekeytymään ja teen sillä välin kastikkeen:

1 valkosipulinkynsi pilkottuna
2 tl Dijon-sinappia
0,8 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

5. sekoita aineet keskenään.
6. ota salaatti pois jääkaapista, sekoita kastike siihen ja lisää pekonin palat.

Välillä lisään salaattiin paahdettuja cashewpähkinöitä, tänään lisäsin pinjansiemeniä, joita en jaksanut paahtaa.

Tämä on niitä salaatteja, joka paranee jääkaapissa ollessaan. Tosin harvoin sitä on jäänyt jääkaappiin asti. Nyt kuulkaas taidan parkkeerata sohvan nurkkaan sisustusohjelmien pariin siksi aikaa, kun mies hurraa Tapparaa voittoon. Olen täysin hurahtanut Kotoisaan sekä Remppa vai muutto Vancouver -ohjelmiin. Ainut huono puoli on se, että mut on vallannut taas hirmuinen sisustuskuume.

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 19. helmikuun 2021

Parmesan-rosmariiniperunat & valkosipulimajoneesi

2

UUH!

Hätsynpikaisesti tulin jakamaan teille vinkin viikonlopun varalle. Jos siis ruokasuunnitelmanne ovat vielä auki. Olen kaikki nämä vuodet ollut perunan puolestapuhuja ja sillä tiellä jatketaan. Perusraaka-aine, edullinen, täyttävä ja kaikkia kuulopuheita vastaan, myös terveellinen. Ellei sitä liota öljyssä, kuorruta parmesanilla ja dippaa valkosipulimajoneesiin 😀 Toki eihän tuokaan nyt perunan terveellisyyttä murenna. Varsinkin, kun öljy on neitsytoliiviöljyä ja majoneesi itse tehtyä.

Ja toisaalta, onko sen väliäkään? Ainakaan näin perjantaina ♥ ID

Parmesan-rosmariiniperunat

1 kg perunoita (mulla oli punainen pussi)
tuoretta rosmariinia
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa
1 dl parmesania raastettuna

1. Pese ja lohko perunat. Kuivaa ne hyvin.
2. Sekoita pilkottu rosmariini, oliiviöljy, mustapippuri ja suola
3. Kierittele perunat rosmariiniöljyssä
4. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita. Kääntele noin puolessa välissä.
5. Ripsottele päälle parmesanraastetta ja laita uuniin vielä siksi aikaa, kun juusto on sulanut
6. Tarjoile valkosipulimajoneesin kanssa

Valkosipulimajoneesi

1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
ripaus suolaa & mustapippuria
1 tl dijon-sinappia
2 rkl sitruunamehua

1. Kuori ja pienistele valkosipulin kynsi. Surauta kaikki aineet sauvasekoittimella sekaisin.


…ja taas kerran mietin, että miksi majoneesia ei tule tehtyä itse useammin. Aivan taivaallista. Hei, näiden perunoiden kanssa sopisi vaikka kanavartaat ja kylkeen raikas salaatti!

Nyt sujahtaa pian kone kiinni ja lähden hakemaan tyttöjä koulusta. Sitten aikaisin lenkille, saunaan ja sohvalle. Pitkästä aikaa ajateltiin pitää leffailta. En edes muista koska viimeksi ollaan katsottu leffa. Sarjoja on tullut sen verran tiiviisti kahlattua läpi. Viikonlopulle luvassa yhdet pienimuotoiset synttärit sekä esikoisen opissa vischyssoissen tekoa. Josko/kun se onnistuu, niin ohjetta siihen sitten ensi viikolla 🙂

MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


maanantai 15. helmikuun 2021

Hyvän mielen kaurarieska ♥

0

MOIKKA MAANANTAIAAMUUN!

Ja terkkuja täältä puurolautasen ääreltä. Mä olen vallan koukuttunut luomu iso täysjyväkaurahiutaleisiin (sanahirviö, jonka oikeaa kirjoitusasua en edes tiedä). Tai lähinnä ko. kaurahiutaleista keitettyyn puuroon. Vaikka arjessa pikapuurot valmistuvatkin nopeasti, niin kyllä kunnon kaurahiutaleista keitetty puuro on miljoona kertaa parempaa. Se pehmeys ja toisaalta suutuntuma isommista kaurahiutaleista.

Viime viikolla keitetyt iltapuuron ja lauantain aamupuuron jämät pääsivät pellilliseen kaurarieskaa. Täysjyväkauran terveellisyys yhdistettynä vielä siihen, että ei tullut hävikkiä tekee tästä suloisesta leivästä hyvän mielen ruokaa. Kaurarieska oli hyvää heti uunista tultuaan, mutta meni myös jäähtyneenä. Tänään otan töihin evääksi myös muutaman palan. Ei välttämättä tarvitse edes voita päälle, sen verran mehevä rieskasta tuli.

Hyvän mielen kaurarieska
(pellillinen)

6 dl kaurapuuroa
6 dl vehnäjauhoja (tai spelttijauhoja)
6 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
25 g voita
(ripaus suolaa, jos puuro ei ole kovin suolattu)

1. Sekoita maito ja kananmunat keskenään, lisää puuro ja sulatettu voi
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita puuroseokseen
3. Kaada leivinpaperille vuoratulle uunipellille ja paista kiertoilmauunin keskitasolla 230 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes rieskan pinta on ottanut väriä
4. Anna jäähtyä hieman ennen paloiksi leikkaamista

Tällä viikolla kasviskeskiviikossa luvassa esikoisen valmistamaa ruokaa; olivat tehneet köksän tunnilla kasviswokkia, jota halusi valmistaa viikonloppuna kotona. Ja olipahan muuten maukasta. Ja yksinkertaista valmistaa. Ainakin sivusta seurattuna 🙂 Luonnoksissa on odottelemassa myös yksi meidän perheen lempparikanaresepti, joten sitä johonkin väliin myös.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


torstai 11. helmikuun 2021

I ♥ sitruunapasta

3

MOIKKA

ja aurinkoista torstaita ♥ Piti suoda teille tänään vapaapäivä blogista, mutta kuulkaa, kun tuli tehtyä pitkästä aikaa tuota jumalaisen hyvää sitruunapastaa, niin pakkohan se oli tulla samantien jakamaan teille. Kyseessä on siis Hanna G:n loihtima taivaallinen sitruunapastaresepti, jota olosuhteiden pakosta (ei valkoviiniä, ei timjamia) tuli taas vähän muutettua omaan ruokavarastoon sopivammaksi.

Kaikki lähti alulle siitä, kun tajusin että tuo yksi potilas ei ole juurikaan kolmeen päivään syönyt muuta kuin banaania (eilinen kasvispapukeitto ei uponnut, kun kuuli pavuista). Hänen lemppariruokaansa on sitruunarisotto. Mietin, miten saisin helpommalla saman makumaailman ruokaan. Sellaista helposti nieltävää. Ei sillä, pasta ei osoittautunut välttämättä helpoimmaksi ruoaksi niellä, mutta ilolla katselin lounaskamuni lusikoivan ison lautallisen pastaa hyvällä ruokahalulla.

Jos teillä on syystä tai toisesta jäänyt kiireen jalkoihin sitruunapastan valmistaminen, niin hei testatkaa. Jälleen muistin sen, miten lopulta yksinkertainen ruoanlaitto on parasta. Vaikka arjessa meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, niin kyllä sinne elämän varrelle mahtuu niitä päiviäkin, kun saa (ja kuuluukin!) lorottaa ruokaan kermaa, voita ja olla vaikka tekemättä sen sivusalaatin tarjolle. Eiks niin? Pääasia, että voi hyvin ja elämä on balanssissa. Että jaksaa ja että energiaa riitää aamusta iltaan. Lempeys, armollisuus, ilo. Siinä kolme kovaa sanaa näihin päiviin.

Sitruunapasta
2-3:lle

250 g fettucine-tuorepastaa
1 sitruunan mehu
25 g voita
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl kuohukermaa
muutama oksa rosmariinia
1,5 dl raastettua parmesania
mustapippuria & suolaa

1. Sulata voi paistinpannulla, lisää raastettu sitruuna ja sitruunan mehu, anna porista minuutin verran
2. Lisää kerma ja rosmariinin oksat, anna porista hiljalleen reilu 5 minuuttia
3. Keitä tässä välissä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan
4. Nouki rosmariinin oksat pois kastikkeesta, lisää noin desi parmesanraastetta, mausta ripauksella suolaa ja reilulla käännöllä mustapippurimyllystä, sekoita kunnes juusto sulaa
5. Valuta pasta ja lisää kastikkeen joukkoon
6. Tarjoile parmesanraasteen ja esim. pilkotun ruohosipulin kanssa

Ah autuus. Vaikkei valkoviiniä nyt ollutkaan saatavilla (torstaina ennen puolta päivää avattu valkkaripullo kuulosti liian syntiseltä :D), niin sitruunamehusta tuli sopivasti happoa. Jos sulta ei löydy muuten rosmariinia tai mitään tuoretta yrttiä kotoota, niin ihan hyvin voi mun mielestä käyttää kuivayrttejä. Esim. provencen yrttisekoitus voisi toimia tässä oikein hyvin! Kokeileva keittiö the best ♥

Nyt kuulkaa sää / työtilanne näyttää siltä, että käyn pikaisesti ulkoiluttamassa suksia järven jäällä. Saa hieman aurinkoterapiaa ennen iltapäivän vertaisvalmennuksia. Huominen fredagsmys-postaus on vielä kysymysmerkki, sillä teen päivän toimistolla. Riippuen kuinka naatti sitä on työpäivän jälkeen, postausta on tulossa tai sitten ei. Jos ei blogin puolella myysseillä, niin kenties IG:n puolella sitten 🙂

ILOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 10. helmikuun 2021

Kasviskeskiviikko: Paahdettu kasvispapusoppa

2

MORJES…

…se, ken väittää, että kasvisruoka on tylsää ja mautonta, ei ole koskaan tainnut maistanut kasvisruokaa 😉 Mitä enemmän näitä kasviskeskiviikkoja on takana, sitä enemmän itse innostun kasvisruoasta. Toki meillä tulee tehtyä kasvisruokaa muulloinkin kuin vain kasviskeskiviikkoja varten, mutta jotenkin kasviskeskiviikkopostaukset ovat saaneet mut etsimään inspiraatiota yhä herkullisimpiin kasvisruokiin.

Meillä lepäilee tänään kotona yksi potilas, jonka lounastoiveena oli lämmintä soppaa. Jo aiemmin olin suunnitellut tämän keskiviikon ruoaksi paahdetun tomaatti-paprikapapusopan. Joten se sai kelvata myös kipuiselle. Ollakin, etten kertonut pavuista papukammoiselle mitään etukäteen eikä niitä edes keitossa huomaa, sillä keitto on sosekeitto.

Uunissa paahdetut kasvikset, lempeät valkoiset pavut, Provencen yrttisekoitus ja tuore basilika muodostivat keiton, joka on yhtäaikaa terveellinen että täyttävä. Ilman papuja tämä tuskin olisi pitänyt nälkää ja tuonut kylläisyyttä.

Kuten viime keskiviikkonakin, niin tänäänkin ohje on peräisin tuosta yhdestä all time favorite -keittokirjasta eli Deliciously Ellasta. Jota voin kyllä lämpimästi suositella kaikille, ketkä kaipaavat konstailematonta hyvän olon ruokaa.

Alkuperäinen resepti oli neljälle, joten muokkasin sitä osaltaan vähän pienemmäksi. Sillä siihen olisi tullut 16 (!) tomaattia ja meillä niitä oli vain kahdeksan. Papujen määrään en koskenut, sillä ne tekivät keitosta täyteläisemmän ja proteiinipitoisemman.

Paahdettu tomaatti-paprikapapusoppa
3-4 nnosta

8 tomaattia
2 punaista paprikaa
3 rkl Provencen yrttisekoitusta
1 kourallinen tuoretta basilikaa
400 g valkoisia papuja
2 rkl tomaattipyreetä
6 dl kasvislientä
loraus hunajaa
(alkuperäisessä ohjeessa oli hunajan tilalla 1 rkl tamari-soijaa, mutta multa ei sellaista löytynyt)
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen (170 kiertoilmauuni)
2. Pese tomaatit ja paprikat. Leikkaa tomaatit neljään osaan ja paprikat paksuiksi suikaleiksi ilman vaaleaa keskiosaa
3. Levitä kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ripota päälle Provencen yrttisekoitusta, ripaus suolaa ja pippuria ja valuta päälle oliiviöljyä. Paista uunissa noin 30 minuuttia.
4. Soseuta paahdetut kasvikset, basilika, pavut, tomaattipyree, kasvisliemi ja suola & pippuri monitoimikoneessa
5. Kuumenna keittoa kattilassa muutama minuutti ja mausta makusi mukaan

Mä tarjoilin keiton ranskankerman kanssa, mutta ei se välttämättä sitä vaadi. Myöskään hunaja ei ole pakollinen, mikäli haluaa tästä täysin kasviskeiton. Hunajan voi korvata esim. ripauksella ruokosokeria tai sitten käyttää alkuperäisen ohjeen tamari-soijaa.

Jos on kovin herkkävatsainen, niin pavut korvaisin jollain muulla protskulähteellä.
En ole ikinä soseuttanut tofua, mutta voisihan tofukuutiot käsitellä rapsakaksi ja lisätä keiton päälle tarjoiluvaiheessa 🙂

KASVISKESKIVIIKKOTERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »