tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita 🙂 Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää 😉

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla 🙂

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy 😉

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.


maanantai 20. huhtikuun 2020

Dopamiinipukeutuminen; väreistä pirteyttä päivään

HEI HELLUREI

ja aurinkoista maanantaiaamupäivää! Tänä aamuna ilmassa oli vahvasti kevättä. Ihanaa 🙂

Olen saanut monta postaustoivetta vaatejutuista, joten tähän väliin sellaisia. Mun vaatekaappinihan ei juuri väreillä koreile. Paitsi keväällä ja kesällä. Mulla on yksi sellainen luottoväri, joka on seurannut mukanani jo vuosikausia. Himo tuohon väriin tulee aina maalis-huhtikuussa. Nimittäin oranssiin. Siinä missä lehdissä näkyy ihanan hempeitä pastellisävyjä keväisin, alkaa mun mieleni hamuamaan oranssin eri sävyjä. Ei sillä, kyllä hempeä vaaleansininenkin aina toimii. Myös keltaista on viime vuosina näkynyt kevät/kesägarderoobissani.

Viikolla törmäsin artikkeliin dopamiinipukeutumisesta. Värienhän on todettu vaikuttavan mielialaamme ja mä huomaan, että niinä päivinä, kun olen töihin laittanut kukkapaidan (kyllä, nyt saa jo käyttää kukkapaitoja) tai raitapaidan, niin koko olemus on usein virkeämpi. Tänä maanantaina kotitoimistopäivään pukeuduin oranssiin ja tiedättekö, että voin väittää, että se on tuo väri, joka voimaannuttaa. Saa energiseksi. Voi olla ihan höpöhöpöjuttuja nämä, mutta jos siihen kovin uskoo ja se itselleen toimii, niin eikös se olekin sitten ihan ookoo? 😉

Lisäksi tänään piristystä tuo porvoolainen suklaa, jota sain yhden lähetyksen mukana sekä nuo eilen maitokaupasta (force majeure-kauppakäynti) mukaani nappaamat kukat.

Tänään töiden jälkeen vaatekaappi kokee kevätsiivouksen. Pois alta synkeät mustat ja harmaat neuleet, esille ne iloa ja elämää päiviin tuovat paidat. Mietin muuten tuossa taas laittaa vaatteita kiertoon. Nyt kun kirpparit on suljettu, niin mitä mieltä te olette; kumpi toimisi paremmin fb-kirppis vai insta-kirppis? Meillä tytötkin siivosivat kaappinsa, joten sielläkin olisi myytävää yllin kyllin koossa 134-160. Lähinnä juhlamekkoja, mutta hitsi vie, kun tämän kesän juhlat taitaa nyt olla peruttu.

Mulla oli aamusta eka mustat housut päällä oranssin paidan kanssa, mutta jotenkin musta tuntui nyt niin synkältä. Vaihdoin ylleni siniset kotihousuni ja maanantaita jatketaan aivan Tapparan väreissä. Sini-oranssina, mutta astetta pirteämpänä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 

 


perjantai 17. huhtikuun 2020

Rakas hyvinvointipäiväkirja

RAKAS HYVINVOINTIPÄIVÄKIRJA!

Lauantai 11.4.2020

Herään päänsärkyyn levottoman yön jälkeen. Tuntuu, että olen ollut hereillä ihan koko ajan. Siinä hetkessä, kun nautimme täyteläiset punaviinilasit iltaruoan kanssa edellisenä iltana, ajattelin että tätä olen kaivannut. Lasillista viiniä, maukasta ruokaa ja pitkään pöydän äärellä istumista. Nyt lauantaiaamuna punnitsen, että onko se sen väärti. Kellotaulu vahvistaa sen, miltä oloni tuntuu; unenlaatu 47%, keskisyke 70, syvää unta vain reilu tunti. Verrattuna niihin normilukemiin (unenlaatu 80-90%, keskisyke 55-65 ja syvä uni reilu 3 h) yö oli mennyt ihan pyllylleen.

Nousen sängystä ja huomaan etureisieni olevan aivan jukelissa. Hymähdän, kun muistan edellispäivän parin tunnin metsäreippailut. Se, jos mikä teki hyvää sielulle. Hetken pohdin itsekseni balanssia. Kaiken järjen mukaan pitkäperjantai oli balanssissa. Mutta miksi himskatissa en voi tänään niin hyvin kuin olen viime aikoina voinut. Mikä yhteys on juodulla viinilasillisella, pitkästä aikaa nautitulla punaisella lihalla ja pääsiäismunilla olotilaani?

Sunnuntai 12.4.2020

Avaan silmäni ja tunnustelen. Ei päänsärkyä, hyvä niin. Sillä toissapäivänä avaamastamme viinipullosta otimme illalla ruoan kanssa jälleen lasilliset. Unenlaatu oli 82%, syke 64 ja syvää unta 2:16. Unimäärään nähden syvää unta ei kuitenkaan kertynyt niin paljon kuin normaalisti. Jälleen päätän, että pääsiäisen jälkeen sokeri, viini ja punainen liha jäävät tauolle.

Iltapäivästä intoudumme miehen kanssa rappustreeneihin. Reilu vartti rappusia ylös alas juosten, keskisykkeellä 174. Olo on euforinen. Päälle vielä tunnin reipas sauvakävelylenkki äänikirjaa kuunnellen. Sauna ja ihana tietoisuus siitä, että vaikka on sunnuntai, niin ei oikeesti ole sunnuntai. Vaan vähän niin kuin lauantai.

Jostain kumman syystä mun sisin hymyilee just tänä sunnuntaina. Tuntuu, että vaikka yöunet eivät olleet pääsiäisloman aikana ihan niin priimaa kuin viikonloppuisin, niin olo on levännyt ja palautunut.

Maanantai 13.4.2020

Jes, kello on puoli kymmenen ja takana on reilun kymmenen tunnin yöunet. Ei viiniä, ei yöheräilyjä, ei päänsärkyä. Peilistä tosin näkyy pientä röhelmää leukaperissä. Sokerit pukkaa läpi ihosta. Näin käy aina. Se on pieni haitta siitä, että nuo pastellinväriset suklaamunat maistuivat taivaalliselta samalla, kun löffäsimme sohvalla Gracelandia katsellen.

Viimeinen pääsiäislomapäivä ja energiat on tapissa. Huomaan, että mitä paremmin voin (=mitä paremmin pidän itsestäni huolta), sitä aikaansaavempi olen. Plääh-olotilaa ei sokerista huolimatta ole tullut. Silti aion katkaista taas sokerikoukulta siivet. Valkoinen sokeri on aine, joka pahimmassa tapauksessa koukuttaa mut täysin, eikä tee mulle hyvää. Jos en mä itse tee hyvinvointiani koskevia päätöksiä, niin kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Illalla käyn vielä leppoisan kävelylenkin itsekseni. Venyttely kruunaa pääsiäisen.

Keskiviikko 15.4.2020

Ihan jäätävät karkkiniksat. Olo on rauhaton ja antaisin mitä vaan niistä suklaamunista. Imeskelen taatelia pahimpana hätään ja se auttaa. Kotitoimistopäivä ei oikein ota tulta alleen ja tunnen itseni väsyneeksi. En kai vaan ole tulossa kipeäksi? Noh, illan lenkillä se huomataan.

Puolentoista tunnin sauvakävelylenkki ihanassa keväisessä illassa tekee terää. Aikaisin nukkumaan ja kohti hyviä yöunia.

Perjantai 17.4.2020

Röhelmä leukapielissa alkaa tasoittumaan ja pahimmat karkkiniksat on poissa. Uppoudun ruokatunnilla hyvinvointikirjoihin ja selaan Hippie Lanen ihanaa ruokakirjaa. Falafel-kulho maistuu taivaalliselle ja viikon puolivälin rauhattomuus on poissa.

Näin 44-vuotiaana tunnen itseni ja kroppani. Tiedän avaimet hyvinvointiini, mutta tiedän myös sen, että välillä nuo avaimet eivät sovi lukkoihin. Välttelen täydellisyyttä ja sallin virheet itselleni.

Laitan ajoissa työkoneen kiinni ja teen alakerran kuntosalilla parinkymmenen minuutin hikisen tabatatreenin. Eiköhän nyt ole loputkin sokerit ja punaviinit hikoiltu pois? 🙂 Ainakin siltä tuntuu.

Viikon hyvinvointia tukevat jutut olivat: metsäretki, perheaika, sohvapötköttely, ruoanlaiton ihanuus, puutarhassa kykkiminen, hikitreeni, äänikirjan kuunteleminen, merkitykselliset ihmissuhteet, sain paljon aikaan niin kotona kuin työrintamallakin
Viikon opetukset: punaviini (tai viini ylipäätään) ei edelleenkään sovi minulle, edes sen lasillisen vertaa. Jään sokeriin koukuun ensi puraisusta, joten vastedes välttelen valkoista sokeria. Yöunien merkitys korostuu näinä poikkeusaikoina. Mitä enemmän löffään sohvalla sarjoihin uppoutuen, sitä rentoutuneempi olen.

AURINKOA & HYVINVOINTIA PERJANTAIHIN TOIVOTELLEN,


tiistai 14. huhtikuun 2020

Kiinnittäkää turvavyönne ♥

HEI IHANAT!

Kuinka siellä on arki lähtenyt pääsiäisen jälkeen käyntiin? Toivottavasti hyvin

Olen tainnut jokusen kerran mainitakin, että käyn aina silloin tällöin mielikuvamatkalla. Viime aikoina mahdollisuus käydä mielikuvamatkalla on ollut kultaakin kalliimpi. Käyn usein mielikuvamatkoilla ilman konkreettisia kuvia, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin katsella muiden matkakuvia (esim. IG feedistä) ja fiilistellä. Ekologista ja edullista, tällä hetkellä pakon sanelemaakin, matkailua.

Yllä noin 60 kuvan verran tunnelmia maailman turuilta ja toreilta vuosien varrelta. Balin kautta johdatin teidät Singaporeen. Aistitteko Balilla sen henkevyyden, joka saarella on läsnä? Kuulitteko meren pauhun? Hikositteko Singaporen auringon alla kosteusprosentin ollessa tapissa? Sieltä jatkoimme New Yorkin ja Bostonin kautta iki-ihanaan Gloucesterin kalastajakylään Massachusettsissa. Josta jatkoimme Thaimaan paratiisisaarille snorklaamaan. Tunsitteko lämmön kasvoillanne, meriveden hiuksissanne ja hiekan varpaissanne? Hyvä 🙂

Seuraavaksi vuorossa oli USA:n länsirannikkoa, Malibua, Beverly Hillsiä, Venice Beachia ja Hermosa Beachia. Kipeytyikö teilläkin posket hymyilemisestä, käheytykö kurkku small talkista? Kuulitteko sen kepeän puheensorinan ja skeittilaudan äänet?

Sitten päästiinkin itselleni rakkaimpaan eli Suomen kauniiseen Lappiin. Narskuiko lumi jalkojenne alla, tunsitteko kevätauringon lämmön? Jos saisin valita ihan minkä paikan vaan, minne nyt matkustaisin niin se olisi tuo niin rakas Pyhä.

Pyhältä lähdettiin vallan toiseen ääripäähän nimittäin Dubaihin. Blingblingiä ja häikäiseviä autoja. Jotka eivät toivottavasti sokeuttaneet silmiänne siltä tosiasialta, mikä tuolla alla piilee. Kuvien takana tapahtuu niin paljon muutakin.

Vilkkaan Dubain jälkeen lähdimme rentoutumaan Santhiya Koh Yao Yaille. Nautitteko hiljaisuudesta kuten minäkin? Kuulitteko sen vaimean pitkähäntäveneen ääneen jostain? Maistoitteko kielenkannassanne sitruunaruohon raikkauden? Saitteko hymyynne vastahymyn?

Sitten palattiin takaisin Eurooppaan. Mietittekö Toscanan kukkuloita katsoessanne sitä, mitä tuonne tänä päivänä kuuluu? Millainen hätä ja suru monilla ihmisillä on. Mä tunsin silmät sulkiessani kuitenkin toivon pilkahduksen. Pian he istuvat jälleen ison perheensä kanssa oliivipuun alla. Nauru ja ilo täyttää ilman enemmän kuin koskaan ennen.

Kun saavuimme Redondo Beachille Kaliforniaan, kuulitteko lokkien kirkunan? Tuoksutitteko tuoreen kalan? Saiko Las Vegasin värivalot aikaan pakottavan tarpeen sulkea hetkeksi silmänne? Aloitteko tapailemaan Sheryl Crowta Santa Monican laituria katsellessanne? Tunsitteko laskevan auringon mukanaan tuoman viileyden sukeltaessanne Atlantin tyrskyihin?

Mielikuvamatkailu on pieni, mutta tehokas tapa panostaa hyvinvointiin. Se ei tarkoita, että sulkisi elämässä vallitsevilta olosuhteilta silmänsä. Tai pakenisi jotain. Vaan sen avulla pääsee hetkeksi antamaan aivojensa levätä. Palautumaan. Arvatkaas minne mun tämän päiväiset mielikuvamatkat ovat suuntautuneet? No sinne mökkisaareen. Minnekäpä muualle. Kesken kiireisen työpäivän kävin laiturilla istumassa lempeässä kesäillassa – teki hyvää

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 13. huhtikuun 2020

Tyttöni mun

HEISSUN!

Nyt meillä on kuulkaa virallisesti kaksi teini-ikäistä. 13 vuotta sitten tänä aamuna meistä kolmesta tuli neljä. Muistan vuosia myöhemmin kirjoittaneeni esikoulua varten täyttämääni lomakkeeseen kysymyksen ”Miten kuvailisit lastasi?” vastauksen: Hän on päiviemme paiste, arkemme aurinko. Aina hyvällä päällä. Ja sitä nuo molemmat tytöt todentotta ovatkin – päiviemme paisteita. Tämä pienempi on varustettu aivan älyttömän hyvällä tilannehuumorilla. On ollut jo siitä lähtien, kun oppi puhumaan, sutkautellut sellaisia asioita suustaan, että välillä sitä on vanhempana miettinyt naurun keskellä, että sanoiko tuo lapsi todellakin suustaan nuo sanat?!  Ei mene päivääkään, ettei suu kääntyisi hymyyn toisen höpöttelyiden johdosta. Tilannetaju, se on kohdillaan.

Loistava huumorintaju yhdistettynä äänettömään ja rauhalliseen levollisuuteen on aika hyvä yhdistelmä. Tarvittaessa reipas ja sosiaalinen, mutta myös hiljaisuudesta ja omista oloistaan nauttiva. Lojaali ystävä, huolehtiva maailmankansalainen. Joka laittaa välillä äitinsäkin ruotuun: ”Äiti, miksei meillä taaskaan ole kestokassia mukana täällä kaupassa, mieti mitä muovin kulutusta!” ”Et ota nyt sitä muovikassia, me saadaan nää kannettua sylissä!” ”Äiti, voitaisko ostaa soijarouhetta jauhelihan sijaan?”

Tämä nuori neiti on myös yllättänyt viime aikoina sillä, että kertaakaan ei ole edes kysynyt, voisiko olla ystäviensä kanssa. On briiffannut mulle uutisia maailmalta niinä päivinä, kun en ole itse ehtinyt uutisiin syventymään. Sanonut, että nyt ei turhaa hötkyillä, sillä vielä tulee aika, että saa olla kavereidensa kanssa. Kuuliainen, kiltti ja sääntöjä noudattava, sellainen hän on kyllä muutenkin.

Monta kertaa olen täällä blogissakin todennut, että meidän elämä on helpottanut lasten kasvamisen myötä. Tuntenut tuosta tunnustuksesta ehkä joskus hieman syyllisyyttäkin. Koska kaiken järjen mukaan elämä teinareiden kanssa ei pitäisi olla helppoa ja auvoisaa. Koliikinhuuruisten öiden ja kaksivuotiaiden uhman jälkeen meillä on päästy helpolla. Toki jokaiseen kasvuvaiheeseen kuuluu sellaisia asioita, että välillä vanhempana on joutunut laskemaan kymmeneen. Siinä lasten kasvaessa tämä on ollut huikea kasvuprojekti myös itselle. Pinna on nykyään tsiljoona kilometriä pitkä ja hermot kuin viilipytyllä. Parasta mitä minä voin teinien eteen tehdä on tukea ja ymmärtää. Asettaa rajat ja olla läsnä. Mutta ennen kaikkea rakastaa, ehdoitta.

Päivänsankarin toiveesta aamupalapöydässä oli tarjolla mangojuustokakkua, croissantteja, vadelmia, manchego-juustoa (hänen suurinta herkkuaan!) ja viinirypäleitä. Pitkästä aikaa myös appelsiinimehuakin. Meillä alkaa tästä jokakeväinen juhlaputki, sillä parin viikon päästä on esikoisen synttärit ja siitä viikon päästä miehen synttärit. Sitten saadaankin juhlia jo äitienpäivää. Tänä vuonna nämä kaikki tullee juhlittua oman perheen parissa, mutta ensi vuonna järkätään isot bileet – kun siihen on kerta mahdollisuus

IHANAA 2.PÄÄSIÄISPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,