ja hyvää alkanutta viikkoa! 🙂 Täällä körötellään kohti Helsinkiä. Mies kuskina, joten itse pystyn hyötykäyttämään menomatkan työasioihin. Paluumatka tullaankin eri kyydeillä. Harvinaista herkkua, mutta saatiin järkättyä molemmille työkeikka pääkaupunkiseudulle samalle päivälle.
Eilen tyhjättiin jälleen mummulaa ja saatiin paljon aikaan. Ei se vaadi kuin oikean hetken, kun tulosta syntyy. Sekä sen, että jokaista laatikkoa ei ala käymään läpi samantien. Aarteita nimittäin löytyy tämän tästä. Äiti on säästänyt muun muassa kaikki tyttöjen tekemät piirrustukset, onnittelukortit ja askartelut. Eihän noita raaski heittää menemään tuosta vaan. Kaikki neljä pikkuprinsessaa saavat mummun jäämistöstä kaulakorun. Kolmelle ollaan korut jo annettu ja eilen illalla katsoin vielä tuolle meidän pikkuiselle korurasiasta korun.
Korun lisäksi löysin kellon. Olen tässä muutamia vuosia haaveillut uudesta kellosta. Se monia vuosia hienosti palvellut Michael Kors on tämän hetkiseen makuuni ehkä liian koristeellinen timangeineen päivineen. Olen etsinyt jotain yksinkertaisempaa. Korulippaasta kurkisti musta pelkistetty kellotaulu. Nostin kellon käteeni ja hämmästyin; se oli ajassa. Kesäajassa. Viisarit tikittivät ja muutenkin kello oli priimakunnossa. Muistan kellon hämärästi lapsuudestani. Muistan tuon rannekkeen isäni kädessä.
Kellon takapuolelta löysin kaiverrettuna iskän nimikirjaimet ja päivämäärän 1.6.70. Hetken aikaa mietin, että mitä tuolloin on tapahtunut. Ei ollut syntymäpäivää eikä liiemmin vielä hääpäivääkään. Tuolloin on täytynyt olla valmistumispäivä. En tiedä, minkä arvoisia Omegan kellot ovat vuonna 1970-luvulla olleet, mutta sen tiedän, että tuo on ollut iso juttu vastavalmistuneelle ekonomille. Maatalon pojalle, joka ei ollut tottunut siihen, että rahaa on tuhlattavaksi. Kelloon asti ainakaan. Ehkä tuo on annettu sijoituksena. Tiedetty, että joku päivä kello nousee arvoon mittaamattomaan. Ainakin tunnepuolella. Se, että kello on tasan tarkkaan omaan ranteeseeni sopiva on mysteeri myös. Iskällä kun ranne oli ainakin tuplasti paksumpi kuin minulla.
Mitä mieltä olette; hitti vai huti? Voipi olla, että olen hieman puolueellinen sanoessani, että ehdottomasti hitti. Siitä jääkö tämä ranteeseeni en vielä tiedä. Meillä on kelloon veljen kanssa yhteishuoltajuus. Ehkä mennään vuorovuosisysteemillä. Tosin eipä tämä veikankaan ranteeseen sovi eikä ranneketta pysty oikein nätisti isontamaankaan (aawink, aawink :D)!
Tämä viikko tulee olemaan ihan killeri. Kivalla tavalla killeri, sillä mähän tykkään kiireestä. On blogitöitä, myyntikokousta, saunailtaa, uutta ohjelmiston asentamista töihin, parin reseptin kehittelyä, ruokakuvaukset, hallituksen & yhtiökokouksen kokouskutsujen vääntämistä ja vaikka sun mitä. Varoittelen teitä jo etukäteen, että voipi postaustahti olla hieman totuttua harvempi. Muutama postaus tuossa on työn alla ja haaveilen saavani ne ainakin alkuun tämän automatkan aikana. Mikäli siis blogin puolella on hiljaisempaa, niin kantsii tsekata Instagram, sinne nyt ainakin ehdin laittamaan viuhahtelun lomassa kuvia. Hoppas det!
Nyt siis kohti keväistä Helsinkiä. Huomasin juuri, että mulla on perjantaisesta ”spa-vierailusta” vielä pikkuisemman tekemät persikanväriset kynsilakatkin kynsissä. Ainakin osittain 😀 Elämä on…
Oi että, miten kiva lauantai! Vähän kaupoilla kiertämistä, ulkoistettua lounasta, siivoilua ja pian penkkiurheilua (hyvä Tappara! :). Löysin Stockmannilta aivan mielettömän ihanan päiväpeitteen. Tummanharmaan ja sellaisen toooosi chic:in. Kunnes muistin, että meille tulee uusi sänky uuteen kotiin. Tai uudet sängyt. Mummun ja vaarin (siis mun äidin ja isän) vähän nukutut Hästensit. Molemmille oma. Ehkä kuitenkin laitetaan ne yhteen ”parisängyksi” 😉 Sängyt on aikoinaan teetetty äidin ja isän painon mukaan ja siinä, missä äiti oli minua ainakin kymmenen kiloa kevyempi, oli iskä tuota miehuusta ainakin kaksikymmentä kiloa painavampi.
Toivotaan, että sängyt kuitenkin ajavat asiansa. Design-ihmiset varmaan järkyttyvät, kun lukevat tämän, mutta mä haluan ne sinivalkoiset ruudut peittoon. Kyllä. En tykkää niistä eivätkä ne tule sopimaan suunnittelemaani värimaailmaan. En ole vielä sen kummemmin ehtinyt nettailemaan, mutta jonkin sortin helmalakanat noihin pitää kyllä ostaa. Sängyt ovat myös leveämmät kuin normisängyt, joten se boho chic -päiväpeitto on aivan liian nafti. Ehkä sellaisen saisi teetettyäkin jossain. Mutta ainakin tällä hetkellä vahvasti tuntuu siltä, että meille tulee boho bedroom. Sopivasti boheemi, viihtyisä ja aikaa kestävä. Olematta kuitenkaan liian sotkuisen oloinen.
Alkuun mietin makuuhuoneen seiniin jotain harmaata sävyä, mutta me mennään sittenkin valkoisella. Ehkä inasen sävytetyllä sellaisella. Saa sitten tekstiileillä tuoda väriä sen mitä haluaa. Perus harmaa-ruskea-musta tulee olemaan makkarinkin näkymä. Siinä missä viime viikolla haaveilimme vielä valkolakatusta parketista on vaihtunut haaveeseen rusehtavasta lankkulattiasta. Kertokaa nyt mulle että en ole ainoa, joka vaihtaa mielipidettään näin usein…tai jolla on näin vaikea päättää ylipäätään asioista 😀
Makuuhuoneen takka on vielä myös harkinnan alla. Ollaan oltu supertyytyväisiä tuohon Jotulin takkaan, joka meillä nykyisessä takkahuoneessa on. Mutta se, että ostaako valkoisen vai mustan takan. Siinä pulmaa taas kerrakseen. Sellainen kamiinatyylinen kiehtoisi, kun taas toisaalta pönttöuuni sopisi talon tunnelmaan. Hei, jos missasitte Insta Storyn puolella videon meidän tulevasta makkarista, niin ei syytä huoleen. Käymme tänään illalla pelin erätauolla katsomassa miten remppa etenee, niin voin kuvailla uuden pätkän 🙂
Nyt sohvalle mukavaan asentoon. Otan kyllä läppärin mukaan ja vastailen pelin aikana kommentteihin. Itseni tuntien en kuitenkaan peliä pysty katsomaan 😀
ei ollakaan nähty sitten…kahdeksaan tuntiin 😀 Sehän nyt on niin, että itse en usein jaksa lukea blogeja, jotka päivittyvät kaksi kertaa päivässä. Tai suoraan sanottuna en ehdi. Silläkin uhalla, että tämä toinen postaus samalle päivälle voi olla hieman liikaa, niin täältä kuitenkin pesee. Ruokavinkkiä vaikka lauantai-illalle. Tai ensi perjantaille. Ennen kuin päästään itse asiaan on pakko taas hehkuttaa kuinka huippua sitä on sivusta kuunnella noita tyttöjä. Oltiin autolla tulossa asioilta kotiin ja meidän tytöt kera pikkuisen serkkunsa kävivät mielenkiintoisen keskustelun takapenkillä. Meillä soi pitkästä aikaa lastenlaulu cd autossa ja sattumalta valikoitui tähän viikon viimeiseen päivään (kröhöm, koulu taitaa ottaa vähän koville ;)) Kuningas ei -biisi.
L 9 v. hieman tuohtuneena:”Tää laulu kertoo siitä Rumppasesta..Ei ei ja vielä kerran ei. Just sellanen se on.”
J 11 v.: ”Kuka Rumppanen???”
L: ” No se Usan presidentti, tietenkin.”
J: ”Ai Trumppi”
L: ”No just se…onneks meillä on Sale.”
P 8 v. ”Sale ?!?”
Lapset ja politiikka. Ah, mikä aihe 😀 No nyt on päivän politiikka puhuttu ja on aika siirtyä perjantaitunnelmiin. Meillä on kaksi pientä prinsessaa yökylässä ja siskonpeti levitetty takkahuoneen lattialle. Lapset saivat päättää oman ruokansa ja heille haettiin noutoruokaa. Mies tulee kotiin vasta myöhemmin, joten mä sain päättää ihan itse oman iltaruokani. Liekö kevään merkki vai mikä, mutta valkoviinihammasta on kolottanut tämän päivän. Sen pohjalta päätin valmistaa piirakan, josta löytyy salaattia ja päältä vielä suosikkitapastani gambas al ajilloa. Salaattipiirakoitahan täältä blogistani on löytynyt aina tasaisin väliajoin, mutta nyt upgreidasin sen vielä noilla valkosipulisilla katkaravuilla.
3 IN 1 -SALAATTIPIIRAKKA
Pohja 125 g huoneenlämpöistä voita vajaa 3 dl vehnäjauhoja 3 rkl kylmää vettä ripaus suolaa
-nypi voi ja jauhot keskenään
-lisää vesi ja suola
-muotoile taikinasta pallo ja laita jääkaappiin hetkeksi kovettumaan
-kaulitse taikina levyksi (noin 20 x 30 cm) ja paista 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia
-anna jäähtyä
Täyte puoli purkkia ruohosipulituorejuustoa 100 g ranskankermaa
-sekoita keskenään ja levitä jäähtyneen taikinalevyn päälle
HUOM! Pelkkä tuorejuustokin toimii notkistettuna!
Gambas al ajillo
(tein puolikkaan satsin) 2 dl oliiviöljyä 450 g kuorittuja pakastekatkarapuja 1 solo valkosipulinkynsi 1 chilipalko sormisuolaa tuoretta persiljaa
-sulata katkaravut juoksevan veden alla
-kuori ja pilko valkosipuli
-poista chilipalosta siemenet ja pienistele
-kuullota valkosipulia ja chiliä hetki pienessä määrässä öljyä
-lisää loppu öljy ja kiehauta varovasti parin minuutin ajan
-lisää katkaravut noin minuutiksi (älä anna enää kiehua)
-mausta suolalla & persiljalla
HUOM! Sekoita katkaravut öljyssä salaattisekoituksen kanssa ja kaada piirakkapohjalle
Aikas kivat myyssit, etten sanoisi! Nyt on kuulemma spa taas auki ja mulla alkaa hieronta ihan just. Tarjolla olisi myös pedikyyriä ja manikyyriäkin. Sauna on päällä ja yöpöydällä odottaa se viime viikonloppuna aloittamani Camilla Läckberg. Ja hei, se olisi viikonloppu edessä. Elämä ♥
Mikäli seuraatte minua tuolla Instagramin puolella, niin olettekin tietoisia, että tällä viikolla on taas otettu aimo askel eteenpäin rempan suhteen. Kaikki kylppäreiden, mancaven ja saunaosaston laatat on vihdosta viimein valittu ja jotenkin on sellainen tunne, että nappiin meni 🙂 Laitan alkuviikosta tänne bloginkin puolelle laattoja nähtäville. Mutta hei, tänään aletaan laatoittamaan tuon yläkerran veskin (yhdistetty kodinhoitohuonetila) seiniä. Niin innoissani olen! Insta Storyn puolelle muuten tulee latailtua rempan välivaihekuvia, joten kantsii siellä käydä aina katsomassa!
Perjantai ei ole vielä puolessakaan ja jälleen kerran tästä on muodostunut pienten positiivisten asioiden perjantai. Pieniä juttuja, mutta silti kumuloituessaan saa olon keveäksi ja sisukset kuplimaan. Maailmaa katsotaan pinkkien lasien läpi. Sen kunniaksi hempeitä kuvia tuolta //interiors inspiration -kansiostani Pinterestistä. Muutamia päivän tähtihetkiä (tähän mennessä, näitähän tulee vielä lisää ;)):
♥ lenkillä vastaan tullut bernhardilaisrouva Irma. Ai että, Tobykin tykkäsi vaikka koko-ja ikäeroa oli aikalailla #koirakuume
♥ yön aikana inboxiin tullut viesti ihanalta Mintulta, ihanasta Tukholmasta. Kiitos Minttu ♥ #ystävät
♥ sulanut Pyhäjärvi Tahmelan kohdalla ja siellä aurinkoisesta päivästä nauttivat kaksi joutsenta #kevät
♥ rakennuslupa! #wasabouttime
♥ herrasmies, joka jäi juttelemaan lenkillä. Veikkaisin, että oli noin 97-vuotias, mutta skarppi kuin mikä. #pappamagneetti
♥ eilen korkattu grillikausi lämmittää mieltä vieläkin. Tai lähinnä se just hyvin käristetty grillimakkara ja perunasalaatti. #gourmet 😀
♥ kaapista löytynyt raakasuklaapatukka päiväkahvin kaveriksi #suutmakeaksi
♥ sain käytyä vihdosta viimein Colorian tilinpäätöksen ajatuksella läpi #numeronörtti
♥ hyvän pajunkissa-apajan löytyminen #virpomisjuttuja
♥ yöllisestä hampaiden narskuttelusta viimeisen kuukauden vihoitellut korva ei ole vielä tänään äitynyt vihoittelemaan #healthiswealth
Toivottavasti sielläkin nautitaan perjantaista täysin rinnoin! Ajattelin, että kun työpäivä on pulkassa niin taidan mennä nauttimaan iltapäiväkahvit tuonne takapihalle aurinkoon. Aurinko lämmittää yllättävän paljon. Yleensä tässä vaiheessa kevättä se Mrs. multasormiwannabe nostaa päätänsä, mutta nyt ei tarvitsisi nostaa. Nykyiselle pihalle, kun ei enää kannata tehdä mitään ja tuo uusi piha. Noh, taidanpa laittaa pikapuoliin Insta Storyyn kuvan siitä. Ei juuri mitään ole tehtävissä 😀 Ainakaan vielä…
Hei, nyt toivottelen teille iiiiihanaa perjantaita. Muistetaan nauttia ja eikä haittaa vaikka se käsikin hakeutuu illalla sipsi- tai karkkipussiin. Tosin, voi olla että nähdään vielä illalla täällä blogin puolella muiden kuin sipsipussien merkeissä. Yksi yö näin unta fredagsmyseistä ja ehkä se oli enne, että tänään olisi taas niiden paikka 🙂
Kevät, pölyt armottomasti paljastava ikkunoista paistava kevätaurinko ja kuraiset tassun jäljet eteisen valkoisella lattialla. Paketti oli sitä myöten kasassa; tiesin tulleeni siihen pisteeseen, että kevätsiivous on ainoa vaihtoehto. Koen tämän saman tilanteen joka kevät. Vitkuttelen kevätsiivouksen aloittamisen kanssa, kunnes tulee se viimeinen niitti. Kun ei vain pysty ummistamaan silmiä pölyltä. Kun pelkkä imurointi ja pölyhuiskan heiluttaminen ei riitä. Paljastan teille nyt yhden salaisuuden; inhoan lattioiden pesemistä. Tai olen inhonnut tähän asti. Ajatus likaveden kierrättämisestä pitkin lattioita mopin kanssa ei ole houkutteleva ajatus. Senpä takia olen aivan innoissani, sillä sain kaupallisen yhteistyön myötä testikäyttöön Kärcher FC 5 Premium lattiapesurin.
Lattianpesu on yleensä kevät- ja viikkosiivouksessani viimeisin työvaihe. Mutta samalla se tärkein, sillä tuo eteisen, ruokatilan ja keittön kattava valkoinen iso laattalattia on tällaiselle siivousintoilijalle se pullonkaula. Miten saada pinttyneet ketsuppitahrat sun muut pois lattiasta? Ellei niitä siis ole saman tien vaivauduttu pyyhkimään (terkkuja lapsille ;). Liian usein löydän itseni konttaamasta keittiön lattialla juuriharjan ja ruokasoodan kanssa. Varsinkin tuon saarekkeen edessä, missä meidän perheen pienokaiset syövät välipalansa.
Ennen kuin kerron teille enemmän tuosta uudesta tehopakkauksesta, Kärcheristä, niin ajattelin listata kevätsiivoukseni työvaiheet. Ihan ensimmäiseksi otan lakanat pois ja vien petivaatteet tuulettumaan. Avaan ikkunat, jotta koti tuulettuu. Sitten siivoan rojut lattioilta ja tasoilta pois. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi kun ei onnistu, mikäli on esteitä tiellä. Eikä kyllä myöhempi työvaihekaan eli lattioiden pesu. Se iänikuinen kysymys kuuluu, pyyhittekö ensin pölyt vai imuroitteko? Meillä pyyhitään eka pölyt ja sitten imuroidaan. Miksi näin tehdään, niin siihen en osaa vastata. Se on selkärankaan pinttynyt tapa 🙂 Kun turhat esteet on raivattu pois lattioilta ja imuroitu, on aika ottaa Kärcher FC 5 Premium lattiapesuriapuun.
Itse olen aika laiteorientoitunut ja tykkään koota laitteita. Jopa lukea niitä ohjeita. En tiedä asuuko teilläkin sellainen mieshenkilö, joka piutpaut piittaa ohjekirjoista? 🙂 Meillä asuu, joten mietin, että hoidan lattiapesurin kokoamisen itse. Ettei sitten tarvitse kuunnella turhaa ärräpäitä ja katsoa kun toinen tuskastuu. Päätin kuitenkin hihkaista miehelle ihan ohimennen, että voisi kaiken kiireen keskellä avata tuon Kärcheriltä tulleen paketin ja katsoa onko lattiapesuri kuinka hankala koota. Ajatuksena, että itse kyllä kokoan sen. Kävin tässä välissä koiran kanssa pikaisella lenkillä ja kotiin tullessani löysin tuon Kärcherin uljaasti koottuna keskeltä eteisen lattiaa. Mistään ei kuulunut tuhahtelua ja ohjekirjakin oli nätisti auki keittiön pöydällä. Mies kiitteli sitä, että laite oli niin helposti koottavissa. Laitteen varsi napsautettiin kiinni ja laitettiin pesutelat paikoilleen. Vaikka tykkään kootakin erilaisia laitteita, niin aika usein uusien laitteiden käyttöönotto on niin työläs projekti, että allekirjoittaneen mielenkiinto lopahtaa siihen vaiheeseen 🙂
Tässä tehopakkauksessa käyttöönottokin sujui alta aikayksikön ja hyvä niin, ettei kevätsiivousinspiraatio päässyt latistumaan kesken siivouksen. Tässä vielä ohjeet tiivistettynä.
1. vedä puhdasvesisäiliö kädensijasta pois ja täytä se haalealla vedellä (lisää tarvittaessa puoli korkillista Kärcher -puhdistusainetta)
2. aseta puhdasvesisäiliö takaisin laitteeseen
3. liitä virtapistoke seinään
4. täytä puhdistusasemaan (tuo musta telakka) 50 ml puhdasta vettä telojen kosteutusta varten
5. kytke laite päälle ja käytä sitä asemassa 5 sekunnin ajan
6. nosta laite kantokahvasta
7. paina virtanappia ja nauti lattianpesusta
8. kun siivous on valmis aseta laite telineeseen ja lisää lattiatelineeseen 200 ml puhdasta vettä
9. anna laitteen käydä, kunnes vesi on täysin imeytynyt puhdistusasemasta
10. tyhjennä likavesisäiliö (alla oleva kuva)
Täältä löydätte erittäin havainnollistavan videon laitteen toiminnasta! Yllätyin hieman siitä, millaisella draivilla kone puskee eteenpäin. Se tuntui heti ensituntumalta jämäkältä käteen ja eikä mennyt kauaakaan aikaa, kun rakastuin lattianpesemiseen. Siihen siivousvaiheeseen, josta aiemmin en pitänyt sitten lainkaan. Kärcher FC 5 Premium lattiapesuria liikutetaan samalla tavalla kuin imuria; edestakaisin hitain liikkein. Mikä parasta on se, että lattia ei jää lilluvan märäksi. Niin kuin Marian ja mopin jäljiltä. Rakastuin tähän laitteeseen kyllä samantien.
Kuten kerroin, niin meillä on laattalattiaa eteisessä ja keittiössä. Tyttöjen makuuhuoneista löytyy lakattua korkkilattiaa, olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta laminaattia ja takkahuoneesta mattalaattaa. Valkoisen laattalattian lisäksi haaste lattianpesussa on ollut tuo takkahuoneen laattalattia, johon mopilla pestäessä jää helposti näkymään rantuja. Tiedättekö sellaisia likavesirantuja. Vaikka kuinka huuhtelisi. Ei kiva. Alla olevissa kuvissa ekassa lähtötilanne, keskellä virallinen valvoja ja viimeinen kuva lopputulema. Lähtötilanne ei ollut aivan niin paha kuin mitä se yleensä on.
Ajatus siitä, että lattiat tulee pestyä puhtaalla vedellä, tuntuu erittäin mieluisalta. Likavesisäiliö laitteen takaosassa kerää likaveden ja likavesisäiliö on varsin helppo tyhjentää. Itse hieman järkytyin, miltä tuo vesi näytti. Vaikka tiesin, että meillä on likaiset lattiat, niin en voinut kuvitellakaan, että vesi näyttäisi tältä 🙂 Onneksi teloissa kiertää koko ajan puhdas vesi, sillä en voi kuvitellakaan, miltä lattiat näyttäisivät, jos niitä tulisi pestyä likavedellä. Nimittäin tällä:
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsiperheessä ei tarvitse edes tavoitella täydellisen siistiä kotia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja ovat siinä iässä, että melkein aina siivoavat jälkensä, niin oman osansa siivousrutiineihin tuo karvainen kaverimme. Varsinkin nyt kun lumet sulavat ja tiet ovat kuravelliä täynnä. Toki pyyhimme Tobyn tassut ulkoilun jälkeen ja tarvittaessa pesemmekin ne, mutta aina silloin tällöin eteisessä on kotiin tullessa vastassa tassuvana olohuoneeseen (ks. kuva alla…). Mysteeri sinänsä, sillä kukaan ei ole myöntänyt laiminlyövänsä tassujen pesua. Salapoliisityöni on nyt siinä vaiheessa, että minulla on enää kaksi potentiaalista epäiltyä. Molemmat alle 150 cm pitkiä. Kun perheessä on koiranpentu, sattuu sille myös pisuvahinkoja aina silloin tällöin. Urospentu ja kevät aiheuttaa myös merkkailua lattianrajoihin. Olemme kyllä aina nuo vahingot pesseet samantien pois, mutta en ole ollut ihan varma onko ne saatu kokonaisuudessaan pestyä pois. Me Kärcherin kanssa kiinnitimme erityistä huomiota pariin pisupaikkaan ja putsasimme ne huolella. Sen jälkeen ei ole merkkailuja tapahtunut.
Hieman aluksi sähläsin tuon 7 metrin johdon kanssa, mutta hyvin nopsaa opin tavan, jolla pystyin keskittymään täysin lattioiden pesemiseen ilman, että huolehdin johdosta liikaa. Näiden päivien aikana olen myös löytänyt optimaalisen tavan sille, missä järjestyksessä pesen huoneet ja mihin pistorasiaan kulloinkin laitteen laitan. Laitteen säilytys aiheuttaa hieman ongelmia nykyisessä kodissa, sillä siivouskomeromme on armottoman pieni. Niinpä tuo tehopakkaus Kärcher FC 5 Premium lattiapesurion ollut viime päivät näkyvillä. Joka päivä sitä olen kyllä käyttänytkin ja niin kauan, kun vieraita ei ole tulossa, niin saa se näkyvillä ollakin.
Palatakseni vielä siihen kevätsiivoukseen; lattianpesun jälkeen vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja asettelen tuoreet kukat maljakkoon. Otan kupin kahvia käteeni ja istahdan olohuoneen sohvalle ihastelemaan puhdasta kotia. Tekstaan miehelle, että enää on hänen osuutensa tekemättä. Ja se on kaikki nämä vuodet ollut ikkunanpesu. Nyt kun lattianpesu sujuu sutjakkaasti, niin seuraavaksi on pakko ostaa ikkunanpesua varten yhtä tehokas apuväline. Siivoaminen on ihanaa, kun on välineet kunnossa! Joko siellä ollaan tehty kodin kevätpuunaus?
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Maatalon pojalle, joka ei ollut tottunut siihen, että rahaa on tuhlattavaksi. Kelloon asti ainakaan. Ehkä tuo on annettu sijoituksena. Tiedetty, että joku päivä kello nousee arvoon mittaamattomaan. Ainakin tunnepuolella. Se, että kello on tasan tarkkaan omaan ranteeseeni sopiva on mysteeri myös. Iskällä kun ranne oli ainakin tuplasti paksumpi kuin minulla. 
