lauantai 22. huhtikuun 2017

Lauantaina lautasella / Lördagsmys

4

HEISSULIVEI!

Saanko tunnustaa jotain? Taidan olla ihan hiukkasen ihastunut. Ihastunut Samu Haberiin. Luulenpa, että meitä muitakin ihastuneita on tällä hetkellä täällä Suomen maassa 😉 Huikea veto eilen. Huikea kappale nousi aivan uuteen uskoon. Ihastunut on lievästi sanottu, jos kerron mitä tunnen tuota mun lördagsmyskamuani kohtaan. Juuri tuossa puhuttiin, että ollaan mekin kotihiiriä. Ystävätkin varmaan ihmettelee tätä meidän touhua, kun molempien mielestä paras paikka on kotisohvalla.

Toki sitä omaa aikaa ystävien kanssa aina silloin tällöin kaipaa, mutta aika harvassa ovat ne päivät. Yleensä ollaan sitten pariskunnittain menossa, jos menojalkaa vipattaa. Saa kutsua meitä nössöiksi, mutta sellaisia me ollaan 😀 Hei, oletteko katsoneet tänään tuota Insta Storiesia? Juu, aika tiukassa on mökkijärven jää. Saattaapi olla vappukin vain kaukainen haave. Suunnitelmat elää sitten tuon jäätilanteen mukaan. Jos jotain niin ainakin juhannus mökillä on 100% varma. Ainakin jäiden puolesta.

Eilen kurkkuun muuttanut kaktuskomitea onneksi jätti rauhaan, mutta jätti jälkeensä infernaalisen nuhan. Sellaisen, että tekisi mieli laittaa Nessutupot sieraimiin 😉 Tosin flunssanuhan alkuvaiheen erottaminen allergiasta on ihan sikamaisen vaikeaa. Aivastuttaa ja silmät ovat tomaatilla. Nuhan lisäksi. Ainakaan allergialääke ei auta, joten voipi olla flunssaa. Siitäkin huolimatta uhmasin flunssapöpöjä ja kävin näyttämässä lenkkareille, miten juostaan. Reilun viikon päästä alkaa juoksukoulu ja sitä varten pitää taas vähän ottaa tuntumaa asfalttiin. Jaiks!  Lauantai-iltana lautaselle pääsi eräänlainen tapaslajitelma sekä Anna Bergströmin ohjeella tehtyjä leipiä. Jotka ovat täällä näkyneet tasaisin väliajoin.

OHUET MAUSTEISET LEIVÄT

12 gr hiivaa (mä laitoin kuivahiivapussista ripauksen 🙂
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa
Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaiva. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja leikkasin tuoretta timjamia. Tein tänään puolikkaan annoksen (8 leipää). Ylläoleva resepti vain puoliksi, niin tulee ihan sopiva määrä kahdelle ihmiselle noita leipäsiä.

Se, että missasin tänään blogimaailman the tapahtuman BIDin ja IBAn harmittaa hiukan. Alunperin kun ko. tapahtumat jäivät väliin mökkikauden korkkaamisen takia. Mutta toisaalta, nämä kaksi lepopäivää tulevat tarpeen. Maalitelaakaan emme ole tänään viuhutelleet, nuha saa olon aivan vetämättömäksi. Joten nyt peitto korviin ja silmät kiinni. Päikkärit tähän aikaan voivat koitua kohtaloksi, mutta onneksi huomenna saa nukkua!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,


perjantai 21. huhtikuun 2017

Fiilistellen viikonloppuun…

2

…aka wake me up, when September ends 😀

HELLOU!

Arvatkaas mitä tapahtuu ihan kohta? Laitan koneen kiinni, oikaisen tuohon takkahuoneen sohvalle, syön palan juustokakkua ja laitan silmät kiinni. Mikä siinä onkaan, että kun on kiire, niin sitä tulee karsittua yöunista. Ei kovin fiksua, tiedän. Omalla kohdallani yöunista karsiminen on varma houkutin flunssalle. Päivällä käytiin pienen korvakipuisen kanssa lääkärissä ja sieltä tullessa omaan kurkkuuni muutti yhtäkkiä kaktusperhe.

Mutta hei, onneksi on viikonloppu tuloillaan. Vaikka hiukka harmittaa, etten suuntaa huomenna Helsinkiin blogitapahtumaan, niin toisaalta haaveilen jo salaa viikonloppuna nukutuista päikkäreistä ja siitä fiiliksestä, kun ollaan koko perhe kotona. Sitä kaipaa viikon jäljiltä taas koko perheen bondausaikaa. Lisäksi haaveilen siitä, että saataisiin mummulan tilannetta edes vähän eteenpäin. Alunperin huhtikuun lopussa sovittu rempan valmistuminen mennee ainakin juhannukseen. Puuh. Yhtälö on sinänsä mahdoton, sillä tämä kotimme pitäisi näillä näkymin olla tyhjillään toukokuun lopussa.

Onneksi on mökki, minne paeta. Siis sitten toukokuun lopussa 😀 Se, että mökkijärvi ei ollut vielä eilenkään sulanut ketutti aikansa, mutta tänä aamuna sain mieleni käännettyä niin, että nautitaan nyt näistä räpiskäkeleistä niin kauan kuin niitä riittää. Vähän niin kuin sisustuksessakin, niin se, että korosta sitä, mitä et voi peittää. Maksimoidaan tämä marraskuun tunnelma ja poltetaan takkaa sekä kynttilöitä. Kääriydytään vilttiin ja ketutuksen sijaan fiilistellään. 

Huomen aamulla ajellaan kyllä taas katsomaan mökkijärven tilanne (riistakamera järvelle suunnattuna olisi muuten pop!), sillä täällä meillä päin on ollut aikamoiset sateet ja tuulet eilisestä lähtien. Tietänee hyvää jäiden lähdön suhteen. No, nyt se kone kiinni ja höperöitymään tuonne sohvan nurkkaan. Pari tuntia nipistän työajasta, mutta onhan tässä painettukin ♥

PERJANTAITERKUIN,


perjantai 21. huhtikuun 2017

Sähköautolla reissun päällä

7

HEISSULIVEI,

jo parina viime perjantaina olen saanut levittää teille ilosanomaa sähköautoilusta ja jatketaan tänä perjantaina samaan malliin 🙂 Postaus on tehty osana Lifien ja Nissanin kaupallista yhteistyötä. Jos teillä on jäänyt nuo kaksi ensimmäistä postausta lukematta, niin täältä voitte käydä lukemassa ensifiiliksiäni sähköautosta ja sähköautoilusta. Täältä löydätte tarinaa siitä, miten sähköauto toimii arkikäytössä. Kolmannessa postauksessa kerron siitä, kun laitoin tuon laina-autoni Nissan LEAFin testiin ja hurautin hieman arkiajoa pidemmän matkan. Innolla odotin sitä, että pääsen reissun päälle sähköauton kanssa. Me suuntasimme tuon sähäkän sähköautoystäväni kanssa kylään Uuden Kuun Emilialle. Nappasin mukaani lähileipomosta rahkapullia ja syötin navigaattoriin Emilian osoitteen. Vähän vajaa 100 kilometriä matkaa, kertoi navigaattori. Napsautin ECO-painikkeen päälle ja tarkistin, että akkua on riittävästi. Valitsin lemppariradiokanavani ja peruutin pois kotipihasta.

Olihan minulla jo hieman entuudestaankin kokemusta siitä, miten sähköauto toimii maantieajossa, mutta edelleen yllätyin siitä, kuinka vakaa autolla on ajaa. Johtunee auton painosta tai painopisteestä, mutta kovassakaan vauhdissa ei ratti ala hakemaan ajouria. Ohituskaistalla lensimme ylämäessä ohi hidastelevasta tukkirekasta. Tuosta vaan. Huristelimme viljapeltojen läpi ja saavuimme lähelle määränpäätä. Tiesin, että Emilian kotikylällä ei ole liikennevaloja. Liikenneympyrässä hymähdin nähtyäni ruuhkan. Eihän tämä nyt niin tuppukylä olekaan, ajattelin. Ihastelin kaunista maalaismiljöötä ja varsin kauniita maalaistaloja, kunnes huomasin sympaattisen pihapiirin vasemmalla puolellani. Perillä oltiin. Emilia tuli avaamaan oven hymyssä suin. Olipas ihana nähdä pitkästä aikaa!

Olin suunnitellut lataavani auton kotimatkalla Huittisten ABC:llä, mutta siitä huolimatta laitoin auton lataukseen jo Emilialla. Tuo kotilatausjohto kulkee näppärästi mukana auton takakontissa ja sen avulla autoa voi ladata kätevästi verkkovirralla kaikkialla, jossa on sähköpistoke. Toki lupa lataamiseen kannattaa kysyä aina kiinteistön omistajalta 🙂 Emilia oli kattanut meille lounasta ja istuimme alas juttelemaan. Sähköautoilusta ja elämästä. Kolme tuntia kului yhdessä hujauksessa. Mielelläni olisin turissut pidempäänkin, mutta koti ja lasten harrastukset odottivat.

ID

Emilialta suunnistin autoni kanssa kohti lähintä pikalatauspistettä. Onnekseni huomasin, että  Huittisten ABC:n pikalatauspisteellä ei ollut ruuhkaa. Ja tällä kertaa sähköautojen pikalatauspaikoillekaan ei ollut eksynyt tavallisia autoja parkkiin. Vilautin pikalatauspisteellä Charge & Drive -avaintani, valitsin Nissan LEAFin lataamiseen käytettävän CHAdeMO -pikalatausliittimen ja liitin sen LEAFin etuosassa olevaan pistokkeeseen. Samantien kojelaudalla alkoivat siniset valot vilkkumaan latauksen merkiksi. Lukitsin auton sekä latausluukun ja suunnistin sisälle huoltoasemalle hakemaan virvoketta. Palasin autoon ja hoidin alta pois muutaman työsähköpostin. Tarkistin somet ja hyväksyin muutaman blogikommentin. Taivastelin ikkunan takaa näkyvää näkyä; räntää huhtikuussa. No onneksi autossa oli lämmin ja mukava istua. Kun reilun puolen tunnin kuluttua kaksi valoa paloi ja kolmas vilkkui, tiestin akun latautuneen siinä määrin, että kotimatka voisi alkaa.

Kotimatkalla mietin, että toki pidemmät reissut sähköautolla vaativat vähän enemmän suunnittelua, mutta hei, sehän tuo matkan varrelle vain kivaa tekemistä! Liian usein sitä posottaa kiireellä paikasta toiseen. Sähköauton myötä tulisi ainakin pysähdyttyä ja pidettyä taukoja. Kotia lähestyttäessä vastaanottokomitea tuli kotikadulla vastaan.

Enää pari hassua viikkoa sähköauton testausta edessä ja haikein mielin mietin jo nyt tuota auton palauttamista. Sähköauto on yllättänyt niin positiivisesti. Kuten kerroinkin niin miellyttävämpää ajokokemusta saa hakea. Kaiken hälinän keskellä rakastan tuota auton hiljaisuutta. Sitä, että auto kiihtyy hyvin ja sitä, ettei tarvitse tankatessa jäädyttää sormiaan. Puhumattakaan sähköauton vaivattomuudesta ja taloudellisuudesta. Kyllä, sydämeni sykkii varmasti sähköautoilulle.

PERJANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN

 


torstai 20. huhtikuun 2017

Muutoksen kourissa

9

HEI HELLUREI!

Voi kuinka välillä tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään. Kaikilla muilla tuntuu elämä soljuvan eteenpäin fast forwardina ja itsellä on painettu pause-nappula pohjaan. Tuttu tunne? Tiedättekö, että viimeisen vuoden aikana olisin toivonut omistavani tuollaisen pause-näppäimen. Tuntuu, että muutoksia on saman vuoden sisään nyt tullut enemmän kuin olisi tarpeen. Osa toki itse alulle pantuja, mutta osa sellaisia, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Kaipaan sitä elämää, joka liki tappaa tylsyydellään 🙂

Mutta ennen kuin saa nauttia elämän seesteisyydestä on vielä paljon hommia tehtävänä. Vielä muutama muutos kuukauden parin sisään läpikäytävänä ja sitten heitän hanskat tiskiin. Käännän elämän linkousvaihteen minimille ja kävelen eteenpäin kuin hidastetussa filmissä. Läheisen kuolema, hyppy täysipäiväiseksi sisällöntuottajaksi (joka myös bloggaajana tunnetaan), lapsuudenkodin tyhjäys, uusi perheenjäsen, remontointi, lähestyvä muutto. Siinä on jo kymmenelle kuukaudelle tarpeeksi, voisi kuvitella. Mutta ehei, vielä lisätään yksi muuttuva tekijä soppaan. Mies vaihtaa kesäkuun alussa työpaikkaa, joka tuo elämäämme oman jännityksensä. Ihanalla tavalla. Reissuja tosin ehkä vielä enemmän ja kotitoimiston.
Olen tainnut kertoakin teille, että jollain kierolla tavalla tykkään kiireestä ja tykkään muutoksen tuulista. Toki suurin osa näistä viimeisten kuukausien aikana tapahtuvista muutoksia on ollut positiivisia ja itsemme alulle panemia. Ne ovat vain sattuman kaupalla osuneet kaikki saman ajanjakson sisään. Toisaalta osa muutoksista on syntynyt lumipalloefektinä. Syy-seuraussuhteesta. Ihminen tarvitsee kuitenkin kalenteriinsa myös tyhjää tilaa. Elämäänsä mahdollisimman vähän muuttuvia osia. Tuollaisen ajanjakson olen suunnitellut heinäkuulle, joten kyllä se vielä tulee. Toivottavasti siihen mennessä ollaan saatu remppa valmiiksi ja muutto kunnialla loppuun. Tieto tämän turbulenssin keskellä siitä, että vielä tuuli tyyntyy helpottaa hurjasti.

Miten pysyä selväjärkisenä muutoksen kourissa? Pitämällä muun elämän mahdollisemman yksinkertaisena. Turvautumalla niihin rakkaisiin arkirutiineihin. Jauhelihasoppaan ja vastapaistettujen sämpylöiden tuoksuun. Matikankokeisiin lukemiseen esikoisen kanssa ja pienemmän kanssa Suomen maisema-alueiden opetteluun. Leffailtoihin rakkaan kanssa ja siihen tunteeseen, kun yöllä herää ja saa huomata, että toinen on siinä vieressä. Olen paljon miettinyt sitä, miksi rakastan niitä elämän kaikista yksinkertaisimpia asioita. Miten olen niin kovin herkillä huomaamaan ne ja ottamaan niistä kaiken ilon irti. Se on kuulkaas se tuttu sanonta siitä, että Siperia opettaa. Kun kokee elämässä liikaa tai liian paljon liian pienen ajan sisään, sitä on kaksi vaihtoehtoa. Voi mennä lukkoon ja jumittaa. Tai sitten voi avata silmät ja nähdä elämän monimuotoisuuden positiivisella tavalla. Opettavalla tavalla. Jatkaa elämäänsä ja nauttia niistä asioista, jotka on hyvin.ID

Olen kokenut myös tuon ensimmäisen. Lukon ja jumituksen. Sen laukaiseman ahdistuksen ja paniikkihäiriön. Oli gradua, oli eroa, oli uutta työpaikkaa, oli sitä ja oli tätä. Oli aivan liian paljon liian pienelle ihmiselle. Oli häpeää siitä, että enkö olekaan tarpeeksi vahva. Yhtenä päivänä maailma pyöri ympärillä eikä saanut otetta mistään. Tuntui, että ei saa happea ja jalat ei kanna. Tuosta toipuminen vei niin paljon aikaa, että sen jälkeen päätin muuttaa asennettani elämään. Oli pakko. Ja tässä sitä ollaan, muutoksen kourissa jälleen. Mutta tiedättekö, tällä kertaa iän tuoma viisaus kantaa. Osaa laittaa asiat perspektiiviin. Osaa olla itselleen armollisempi. Tietää, että tukiverkko ympärillä on niin vahva, että ei syytä huoleen ♥

Joten te, jotka ajattelette, että onpas elämä tylsää, kun ei mitään tapahdu; nauttikaa siitä tunteesta. Nauttikaa elämän yksinkertaisuudesta ja hiljalleen eteenpäin hissuttelusta. Mä tulen hissutellen perässä sitten heinäkuussa! Nyt hissuttelen en niin hiljalleen tien toiselle puolelle remppajuttuihin, siitä kaupunkiin työtapaamiseen ja illemmalla hissutellaan ajelulle kohti mökkirantaa. Hitaasti hissutellen kiireen keskellä. Siinä taitaa olla mun uusi mottoni 😉

TOIVEIKKAIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 19. huhtikuun 2017

Koiranomistajan riesa; punkit (sis. arvonnan)

72

MOIKKAMOI!

Olen teille tämän reilun kahdeksan kuukauden aikana kertonutkin, kuinka onnellinen koiranomistaja olen. Tuo pieni karvaturri, Toby on tuonut niin paljon iloa ja eloa koko perheeseen. Pari viikkoa takaperin havahduin ensimmäiseen ”miinukseen” koiranomistajana; luin eräästä fb-ryhmästä kuinka jo Oulun korkeudelta on löydetty punkkeja. Kylmänväreet ja puistatukset kulkivat läpi kehoni. Avasin netin ja laitoin Googlen kuvahakuun sanan punkki. Ilkeän näköinen otus, onneksi ei ole tarvinnut tehdä tuttavuutta moiseen. Ehdottomasti koiranomistajan suurin riesa nuo punkit. Koska olen vielä aivan ummikko koko punkkitouhun suhteen, niin otin iloisena vastaan kaupallisen yhteistyön Best Friend Insect Shieldin kanssa.

Teiltä sain hyviä vinkkejä liittyen apteekissa myytäviin punkkikarkotteisiin, mutta edelleen mietin vielä niiden haittapuolia. Näin ensi alkuun ajattelin testata kampanjan myötä saamiani Insect Shield® -tuotteita. Ne kun tuntuvat vaivattomilta ja helpoilta käyttää. Tehokkailtakin, sillä Insect Shield -teknologia kehitettiin taannoin Yhdysvaltain armeijan vaatteisiin. Borreoloositartuntojen väheneminen oli huikea teknologian käyttöönottamisen jälkeen. Tuotevalikoimaan kuuluvat BF Insect Shield Koiran peti, BF Insect Shield Auton takapenkinsuoja, BF Insect Shield Huivi ja BF Insect Shield Viltti.

Miten Insect Shield -tuotteet sitten toimivat taistelussa punkkeja vastaan? Insect Shield® -teknologia saa tuotteissa aikaan pitkäkestoisen, tehokkaan ja kätevän suojan hyönteisiä vastaan. Aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on tiukasti sitoutunut kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa tuotteen koko elinkaaren ajan. Tuotteisiin imeytetty permetriini ei imeydy elimistöön, joten se turvallista käyttää esim. kissojen ja lasten kanssa, toisin kuin esimerkiksi jotkin hyönteismyrkyt. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee petiin tai viltin päälle makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Punkit kuolevat permetriinin vaikutuksesta.

Toby rakastaa ulkoilua. Lenkit keväisessä luonnossa on tällä hetkellä meidän yhteinen harrastus. Meillä käydään päivisin lenkillä kuutisen kertaa, joista puolet on pieniä pisulenkkejä, puolet pidempiä lenkkejä. Pidemmillä lenkeillä tehdään vaihtelevan pitkiä reissuja erilaisissa maastoissa. Tobyn lempilenkki kulkee järven rantaa pitkin. Josta löytyy mahdollisimman paljon mutaisia polkuja ja risukasoja, korkeaa heinikkoa ja kiviä, joiden päälle kiivetä. Meillä tuo pikkuinen tutkija työntää päänsä lenkeillä jos jonkinlaiseen heinikkoon. Möyrii ja kierii siellä huolella.

Pari viikkoa olen tehnyt punkkitarkastuksia joka ulkoilun jälkeen, mutta vielä en ole onneksi sellaiseen tunkeilijaan törmännyt. Helppohan se olisi vain ottaa tavaksi kulkea punkkiaikaan lenkeillä asfalttiteitä pitkin eikä päästää koiraa edes nuuhkimaan heinikkoon. Koiran parasta ajatellen aiomme kuitenkin jatkaa tutkimusmatkojamme heinikossa. Lisäksi Toby on mökillä vapaana, joten kaikki aseet punkkeja vastaa tulevat todellakin käyttöön. Kauhistuttaa ajatus siitä, kuinka paljon vaarallisia tauteja nuo punkit tartuttavat. Ei vain lemmikkeihin, mutta myös meihin ihmisiin.

Ilokseni huomasin, että Insect Shield® -tuotesarja hivelee myös esteettistä silmääni ulkonäöllään. Kauniin harmaanruskeita vilttejä on kahta eri kokoa. Isompi vilteistä on meillä ollut sohvalla, Tobyn päiväunipaikalla. Sen lisäksi, että se toimii punkkien ja muiden hyönteisten torjumiseen, suojaa se valkoista sohvaa tehokkaasti 🙂 Viltit pääsevät mukaan saareenkin; itsekin voi tuollaiseen kääriytyä pahimpaan hyttysaikaan terassilla. Myös picnic-reissuille erittäin tervetullut tuote! Ainakin näin ötökkäkammoisen näkökulmasta. Tuo muhkea koiran peti on ollut Tobyn unipaikkana parin viikon ajan. On ihana illalla kuunnella, kun toinen kaivaa itselleen sen uumeniin nukkumapaikan. Tuhahtaa ja alkaa näkemään unia naapurin Nellasta.
Vaivatonta ja helppoa elämistä koirulin kanssa! Sellaista itselleni nämä Insect Shield -tuotteet edustavat. Aikaavieville punkkitarkastuksille voi sanoa heipat. Tämä toki edellyttää, että Toby jatkossakin suostuu makoilemaan viltin päällä ja tuossa pedissä. Samoilla tuotteilla voi suojata koko perheen; vauvasta vaariin ja kissoista koiriin. Ja mikä parasta, tuotteita ei tarvitse lähteä hakemaan erikoisliikkeistä, vaan ne löytyvät kauppareissun varrelta mm. Citymarketeista. Lisätietoa tuotteista löydätte täältä.

Ja sitten siihen lukijakilpailuun; sain arvottavakseni teidän kesken Insect Shield® -viltin. Helpottamaan taistelua hyönteisiä vastaan. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksin puolella olet mukana arvonnassa.

”Miten sinä huolehdit koirasi hyönteissuojasta?”

Arvonnan säännöt löytyvät täältä ja arvonta-aikaa on tasan viikko eli 26.4.2017 klo 12.00 asti. Onnea tasapuolisesti arvontaan!

KEVÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »