MOIKKAMOI!
Ja hei, mä en kestä. Näittekö eilen Instagramissa kuvan mökkijärven jäätilanteesta? Juu, aika heikolta näyttää ensi viikonlopun ”Mökki kesäkuntoon” -talkoot. Joku oli vielä eilen jäätä pitkin käynyt saaressa. Itse en moiseen uskaltautuisi. Harvemmin kiukuttelen mistään, mutta nyt voisin vetää lattialle selälleni ja tampata jalkoja maahan 😀 Mun mökki-ikävä on sitä luokkaa, että sydämestä puristaa. Kuulostaa ehkä aivan utopistiselta teille, ketkä ette kärsi kroonisesta taudista nimeltä mökkihöperyys. Mutta sitä en tajua, että what’s the news. Katsoin tuosta kalenterista (lue: blogipostausarkistoista), että eipäs sinne aiempinakaan vuosina ole vielä tässä vaiheessa päässyt.
Mutta jotenkin vain oletin, että järvi voisi olla sula, koska mökin edessä on virtauskohta. Ja lisäksi eilen pohjoisesta huristellessamme kohti mökkiä olivat muut järvet jo lähellä mökkiä rannasta sulina. No mutta, onhan tässä vielä muutama päivä aikaa tuon järven sulaa ennen viikonloppua. Ainakin järvi oli jo auki noin 300 metrin päässä mökistä, joen uomasta 😀 Jos ei tänä viikonloppuna sinne päästä, niin toivoa sopii, että vapuksi. Olemme kutsuneet ystäviä saareen vappuna, joten olisi kiva, että sinne pääsisi 😉 Mökki-ikävissäni tein pienen retken siihen vuoden ekaan mökkiviikonloppuun. Kuvien myötä. Siihen tunnelmaan, kun ollaan saatu mökki siivottua, laitettua vedet päälle, vaihdettua lakanat ja saan istua ruokapöydän ääreen kuuma kahvikuppi edessäni. Ja vain tuijotella järvelle. Terapeuttisinta ikinä. Heittää vuoden ensimmäiset löylyt puukiukaalle ja vilvoitella posket punaisena, kunnes tulee hiukan kylmä. Sujahtaa illalla mökkisängyn lakanoihin miehen viereen ja herätä aamulla 12 tunnin yöunien jälkeen.
VUONNA 2014 laitettiin mökki kesäkuntoon 26.4.
VUONNA 2015 laitettiin mökki kesäkuntoon 25.4.
VUONNA 2016 laitettiin mökki kesäkuntoon 23.4.
No huh, kiukku laantui vähän näiden kuvien myötä. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirja. Siitä katsokaas tarkistin senkin, että viime vuonna mökille lähteissämme kaupungissa pyrytti lunta aivan tolkuttomasti. Venerantaan päästessämme huomasimme massiiviset jäälautat järvellä. Eipä sinne saareen olisi päässyt päivääkään aiemmin. Sen verran mökkihöperöitä ollaan, että yleensä saadaan olla omassa rauhassamme saaressa tuonne toukokuun puoleen väliin. Sitten alkaa muut mökkiläiset laittamaan mökkejänsä kesäkuntoon 🙂 Onhan se maisema aika karu tähän aikaan vuodesta, mutta yhdessä silmänräpäyksessä koko luonto herää henkiin. Tuo hetki on ehkä oma suosikkivuodenaikani ♥
Joko siellä on mökkikausi korkattu?
IHANAA ALKANUTTA ARKEA,
PS. note to self: kun käsittelet chiliä ilman hanskoja, niin varo hieromasta silmääsi ko. kädellä. Nimimerkillä. Kyynel poskella mökki-ikävän takia menee chilin piikkiin ;D
Kolme yötä oltiin vuokramökissä ihan rinteen vieressä ja nyt muutettiin vikaksi yöksi tänne meidän (veljen & mun) mökkiin. Se on jännä juttu, että kun tuon oven aukaisee ja tuoksuttaa mökin tuoksua niin rentoutuu samantien. Samat parikymmentä vuotta vanhat kalusteet toimivat edelleen. Tänään pidettiin lyhyempi mäkipäivä sillä oli kova kiire päästä rentoutumaan (lue: sohvapäikkäreille ;)) mökkiin. Ja kieltämättä lapset olivat aika väsyneitä parin tiukan mäkipäivän jälkeen. 
Kevät on Lapissakin hieman myöhässä ja yleensä tähän aikaan vuodesta on ollut jo päivisin reilusti plussalla. Nyt on sää ollut laidasta laitaan; aurinkoa ja toisena hetkenä sankka lumisade. Rinteet ovat olleet ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja mökin pihassa on lunta vielä liki metrin verran. Kauhunsekaisin tuntein katsoin päivityksiä Tampereelta; sielläkin näyttäisi olevan takatalvi. Näinköhän päästään ensi viikonloppuna saareen? No vapuksi viimeistään olisi pakko päästä, kun saadaan sinne vieraita 🙂
Siinä, missä aiemmin vaadin lapsia kävelemään koulusta kotiin, niin on vaihtunut yli-innokkaaseen äitiin, joka laittaa viestiä juuri ennen koulupäivän loppua tarjotakseen kyytiä. Olen ihan mieluusti lähtenyt hakemaan heitä kesken työpäivän. Vain jotta pääsen huristelemaan sähköautoystävälläni. Nissan LEAF on osoittautunut omassa arkikäytössäni aivan täydelliseksi. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin mieluummin valinnut tuon oman autoni autokatoksesta. Päinvastoin, silloin kun olen tuota puksutintani (omaa autoaani) pakon edessä käyttänyt ja ajanut korttelin ympäri, niin olen huomannut eron. Eron siinä, kuinka paljon miellyttävämpi tuo sähköauto on ajaa.
Ajattelin nyt kertoa teille ihan näin naisnäkökulmasta, mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joita LEAFissa arvostan. Mitkä tekevät sen, että hyppään ilomielin auton rattiin. Ensinnäkin ihan jok’ikinen kerta suu vääntyy hymyyn käynnistäessäni auton. 
En ole tainnut ikinä ennen käyttää navigaattoria. Mutta nyt olen ihan arkiajossakin navigaattoria käyttänyt. En suinkaan reittitarkoitukseen vaan etsinyt kiinnostavia kohteita. Kuten ravintoloita, pankkiautomaatteja ja pikalatauspisteitä. Tosin yhden kerran olen navigaattorin avulla suunnistanut pitkän matkan reissulle. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pitkällä matkalla painan auton ECO-napin käyttöön, joka säästää sähköä. Kaupunkiajossa tosin pidän ECO-ominaisuutta pois päältä, sillä tykkään nopeista lähdöistä esimerkiksi liikennevaloista 🙂 Lisäksi iso plussa siitä, että esimerkiksi parkkihalleissa tiukat kurvit menevät heittämällä. Toisin kuin tuon oman autoni kanssa, joka kääntyy kurveissa varsin vaivalloisesti ja laajalla säteellä. Itse tunnustan olevani maailman huonoin peruuttaja ja taskuparkkeeraaja. LEAFista löytyy peruutuskamera sekä 360 astetta näyttävä kamera, jonka avulla taskuparkkikin onnistuu käden käänteessä.
Se, että autoa ei ole tarvinnut käydä tankkaamassa on ollut myös iso etu. Olen ladannut sähköautoa nyt kahtena yönä kotipihassa. Kahtena yönä liki kolmeen viikkoon. Se on tuntunut todella vaivattomalta; vaan piuha kiinni autoon ja töpseli seinään. Tuolla yhdellä latauksella olen kapunkiajossa ajanut sen liki 250 kilometriä, joka auton toimintasäteeksi on kerrottu. Sähkön hinta verrattuna bensiinin tai dieselin hintaan kun on huiman paljon edullisempi. Eli tuo sähköautoystäväni tuo rahallisia säästöjä arkipäivän ajossa.
Jopa pienimmätkin seikat on viety loppuun asti. Esimerkiksi se, että oikealle kädelle on lepuutuspaikka etupenkkien välissä. Yritin keksiä tähän postaukseen jotain puutteita tuosta uudesta sähköautoystävästäni, mutta vielä sellaisia en ole löytänyt. Elämme edelleen kuherruskuukausivaihetta 😉 LEAFin erittäin mukavat ja tyylikkäät istuimet
Me söimme tämän herkun kanssa paahdettua ja voideltua paesano-leipää sekä mintulla höystettyä tsatsikia. Ai että, josko sitä lammasta tänäkin pääsiäisenä saisi 🙂 Jos ei niin ainakin kodassa grillattua makkaraa kera sinapin. Elämän pieniä iloja 
