HIPSHEI JA HEISSULIVEI!
Mulla on tälle illalle ihan törkeen hyvät mökkimyyssiruoat suunnitteilla ja sitä myötä postausta tulossa, mutta en voinut olla tarttumatta tähän haasteeseen, joka kiertää blogeissa. 10 vuoden facebook -profiilikuvat. Omalla kohdallanihan profiilikuvia on kertynyt reilu sata tuonne fb:iin, joten valitsin sieltä ne edustavimmat. Tottakai 😉 Kuvakoot ovat näköjään alkuun olleet minimaaliset, mutta ei anneta sen häiritä.
VUOSI 2007
Ah autuus, eka profiilikuvani facebookin ihmeellisessä maailmassa oli tietenkin tämä yksi tärkeimmistä.
Olimme menneet naimisiin vuotta aiemmin.
VUOSI 2008
Kuvasta näkyy lievästi paha olo. Se on otettu veljen häissä eräänä helmikuisena lauantaina. Sairastuin edellisenä iltana järkyttävään vatsatautiin ja olin jo jättämässä häät väliin, kunnes veljen vaimo ylipuhui mut tulemaan. Onneksi kukaan ei saanut tautia. Paitsi tuo mieheni, jolle se iski häistä kotiin tultuamme. Eniten häissä harmitti se, että ei ollut nälkä ja oli ihan mielettömän hyviä herkkuja tarjolla.
VUOSI 2009
Muumimaailmassa kaksivuotiaan pikkuisen kanssa. Great lenghts hiuspidennykset hiuksissa ja näköjään geelikynnetkin kynsissä 🙂
VUOSI 2010
Kyllä kelpasi hymyillä. Oltiin miehen ja lasten kanssa Pariisissa (äitikin oli mukana!) ja tässä oltiin juuri lähtemässä pois EuroDisneystä. Oltiin syömässä jossain saksalaisessa (!!! äiskä halusi, sillä on nuorena asunut Saksassa ja kuvitteli saavansa autenttista saksalaista ruokaa) ravintolassa. Ja wohl! 🙂
VUOSI 2011
Tukka tortulla. Muistan tämän perjantaipäivän. Oli ollut ihan mielettömän kiva päivä töissä ja tulin kotiin, jossa oli käynyt siivooja (miksei meillä enää käy siivojaa?)!
VUOSI 2012
Blondista tuli brunette. Lasten synttärit oli juuri alkamassa ja otettiin kuvia synttärisankarista. Sekä näemmä hänen äidistään 🙂
VUOSI 2013
Eka kesä omalla mökillä. Hellekesä. Ja kuvassa joku ihme hehkufiltteri päällä 😀
VUOSI 2014
Hiusten kasvatusprojekti käynnissä. Tosin latvasta hiukset olivat niin ohuet, että piti näemmä pitää kädellä niistä kiinni 😉
VUOSI 2015
Hiukset lyhenivät ja vaalenivat. Pitkästä aikaa otin myös ripsipidennykset.
Mökillä kesän yhtenä hellepäivänä kelpasi hellehatun alla paistatella päivää.
VUOSI 2016
Viime vuonna. Tämä kuva tuli sattumalta, kun etäyhteys kännykän ja kameran kanssa ei oikein wörkkinyt ja yritin saada sitä toimimaan.
VUOSI 2017
Tukka ei ole enää tötteröllä ja se on vaalentunut aikalailla. Ikä ja eletyt vuodet näkyvät katseessa. Eikä suinkaan negatiivisesti. On hyvä olla.
Jep, jonkun verran sitä on tullut kymmenessä vuodessa vanhennettua.
Mutta jännä juttu, ettei se tunnu missään ellei katso peiliin 😉
Palataanhan myysseihin sitten illemmalla.
IHANAA PERJANTAITA,
Ja tässä sitä nyt ollaan; blondiblondina. Halusin, että tyvi saa jäädä tummaksi. Sitä ei tarvinnut värjätä, mutta pituudet koki muutoksen. Lähtötilanne oli varsinkin niskassa ja päälisosan raidoissa niin tumma, että keltaisuudelta ei voitu välttyä. Vaalennettiin kuitenkin niin miedosti, ettei hius mennyt lainkaan purukumimaiseksi. Nyt kotona jatkan hopeashampoolla ja -hoitsikalla, niin eiköhän se tuo keltaisuuskin tuosta vähene. Tosin tuntuu, että se jo väheni yhden pesunkin ansiosta. Lisäksi se porottava kesäaurinko, joka pian tänne pohjolaan jostain yllättäen saapuu, tulee tekemään osansa. 
Kyllä, I am happy to be blonde again. Mitenkään omaa itseäni dissaamatta, niin voin todeta ulkoisen habituksen kuvastavan nykyisellä hiusten värillä todellista minääni paremmin. Tiedän olevani fiksu, mutta kyllä mulla on kuulkaas välillä niitä blondihetkiä. Ne ovat elämän suola. Eikä vain itselleni vaan myös tuolle rakkaalle aviomiehelleni. Elämä on aika ihanaa, kun osaa nauraa itselleen. Kun osaa päästää sammakoita suustaan oikealla hetkellä. Kun osaa olla päästämättä niitä suustaan oikealla hetkellä. Jälkimmäistä taitoa vielä kyllä opettelen. Mutta hei, I’m blonde..what’s your excuse? 😉
Varsin talvisesta säästä huolimatta olen vakuuttunut, että kyllä se kesä sieltä tulee. Olo on odottava ja toiveikas! Viikonloppuna mökin kesähuoneessa oli varsin kesäinen tunnelma. Tai ainakin lämmittävä aurinko antoi lupauksen kesästä, jos ei muuta. Varma kesän merkki meillä on ensimmäinen leivottu pavlova. Pidempään mukana olleet lukijat taitavatkin muistaa, että kolmisen vuotta sitten menin sekaisin pavlovan laskuissa siinä kohtaa, kun sitä oli tullut tehtyä 17 kertaa. Yhden kesän aikana. Jep, pari vuotta meni vähän vähemmillä pavlovilla, mutta nyt pavlova taas maistuu. Täytteitä varioimalla saa vaihtelua. Milloin päälle pääsee kermavaahto, mustikat ja valkosuklaaraaste, milloin rahkakermavaahtoa ja marjoja. Vaahtoutuva vaniljakastike, bastogne-keksit ja mansikat. Jouluaikaan pavlovaan menee hienosti luumukermavaahto, karpalot ja kinuskikastike.
