Liekö silmiini asennettu lo-fi -kuvankäsittelyfiltteri vai mikä, mutta tänä aamuna järvi näytti sinisemmältä kuin ikinä. Luonto vehreämmältä, vaikkei vielä ole edes lehti puissa. Tai sitten se on vain se mökin taika, joka saa aistit ääritilaan. Yhtä kaikki, ihan älyttömän ihana eka yö mökillä. Was about time! Tosin eipä ne jäät olleet vielä ihan täysin sulaneet; meidän ja naapurin vene oli laskettavissa, muut venerannan veneet ovat veden äärellä vasta tänään.
Mies laittoi eilen vesipumppuja kuntoon ja itse tein mökin suursiivouksen tyttöjen kanssa. Karvainen kaveri kirmasi vapaana sydämensä kyllyydestä. Söi käpyjä ja tikkuja minkä ehti. Kunnes yhtäkkiä alkoi vinkumaan. Tärisi ja jännittyi täysin. Ei suostunut liikkumaan. Pelkäsin jo, että sai halvaantumiskohtauksen, mutta onneksi siitä lähti liikkeelle. Mentiin sisälle ja sängylle pötköttämään. Reppana läähätti ja kuolasi. Alkoi tiputtelemaan pissaa sänkyyn ja silloin tiesin hajusta, että taitaa olla parempi käyttää lääkärissä.
Meidän kotieläinlääkäri oli lähin ja sinne soittaessani kaikki ajat olivat täynnä. Mutta täytyy kehua kyllä tuota Eläinystäväsi-lääkäriasemaa, sillä lupasivat ottaa meidät kaikesta huolimatta vastaan. Äkkiä moottori kiinni veneeseen ja mies tiputti esikoisen, Tobyn ja mut vastarannalle. Kerittiin kuin kerittiinkin lääkäriin ennen sulkeutumisaikaa ja moninaisten kokeiden ja ultran jälkeen epäilykseni pisutulehduksesta vahvistui. Toki vielä viljelyn tulokset vahvistavat sen lähipäivinä. Lisäksi löytyi struviittivirtsakiteitä, joiden tilannetta nyt myös seurataan. Pikkuinen sai tipalla nesteytystä ja suoneen ekan antibiootin ja kipuannoksen. En voinut muuta kuin nöyrästi kiitellä lähtiessämme, sillä ell ja hoitaja tekivät meidän takia liki tunnin ylitöitä. Suuri kunnioitus heille!
Olin varannut eiliselle illalle Cinco de Mayon kunniaksi tex mex -henkiset myyssiruokatarpeet, mutta ysin jälkeen illalla, kun rantauduimme takaisin saareen, mentiin sieltä mistä aita on matalin. Miehen synttärin kunniaksi piti kippistellä kuplivalla, mutta yksi jääkylmä siideri sai riittää. Mökkisauna ja mökkisänky. En muista, koska tuo meidän karvainen kaverikaan olisi aamulla nukkunut niin pitkään kuin tänään. Ties kuinka kauan tuo vti on vaivannut.
Tänään on jo aivan eri poitsu, virtaa riittää kuin pienessä kylässä 🙂 Hidas aamupala ja vähän paikkojen kuntoon laittoa. Laitettiin vierasmökki kuosiin, sillä saamme kesän ekan yövieraan. Tällä hetkellä huristelemme taas kohti Tamperetta ja tyttöjen tanssinäytöstä. Sen jälkeen haetaan esikoisen ystävä mukaan ja suunnataan takaisin saareen. Josko sitä tänä iltana juhistaisi sitten mökkikauden avajaisia ja miehen eilisiä synttäreitä. Mökkihöperöiden elämä on taas astetta ihanampaa, kun mökkikausi alkoi ♥
ja sähäkkää torstaiaamua! Niin se vain kaikki kiva päättyy aikanaan. Myös minun ja tuon sähköautoystäväni yhteinen matka. Sain Nissan LEAFin testikäyttöön kuukauden ajaksi osana Nissanin kaupallista yhteistyötä. Haikein mielin hurauttelin sillä takaisin Nissan Nordicin konttorirakennuksen eteen Espooseen. Toisaalta, tuon viimeisen matkan aikana annoin palaa; testasin sähköakun kestävyyttä moottoritiellä kovassa vauhdissa, testasin miten akun varaustaso muuttuu laskettaessa nopeutta 10%, ohittelin rekkoja, kuuntelin musiikkia Bosen kaiuttimista ja vain nautin ajamisesta. Jos tämän koejakson tiivistäisi yhdellä sanalla niin se sana olisi miellyttävä. Mikä LEAFista tekee miellyttävän? Ihan ensinnäkin se, että se on todella hiljainen. Äänetön kumppani, jonka suusta et kuule murinaa, kun laulaa hoilotat epävireessä ajaessasi. Kun käynnistät auton napista, niin et huomaa auton olevan käynnissä. Muuta kuin palavista valoista kojelaudan näytössä. Siinä vaiheessa havaitset auton olevan käynnissä, kun peruuttaessasi pois kotipihasta kuuluu vaimea piippaus peruutuksen merkiksi. Liikennevaloista kaasutettaessa miellyttävyys näkyy hiljaisuuden lisäksi kiihtyvyytenä. Voi kuinka monta autoa me olemme yhdessä jättäneet taaksemme liikennevaloissa. Tiedän, että osa meistä suomalaisista on vielä skeptisiä ja varautuneita sähköautoiluun. Eivät ehkä usko, että sähköauto on kykeneväinen siihen kaikkeen mihin perinteiset autot. Ja ilokseni voin kertoa teille, että LEAF on kykeneväinen vielä enempään. Se on kykeneväinen antamaan ajonautinnon, jollaista saa hakea.
Toki miellyttävyyteen vaikuttaa myös ajatus siitä, että sähköauto on ekologisempi vaihtoehto kuin perinteinen polttoaineella käyvä auto. Ajaessa kun hiilidioksidipäästöjä ei tule. Taisin teille aiemmin kertoakin, että viimeisten vuosien ajan olen siirtynyt pikkuisin askelein kohti luonnollisempaa elämää. Niin hyvinvointiin liittyvissä asioissa, valinnoissani ruokakaupassa ja nyt viimeisen kuukauden ajan myös autoilussa. Omatunto tuntuu puhtaalta, kun voin pienillä valinnoilla vaikuttaa siihen, että ainakin omalta osaltani olen huolehtinut siitä, että lapsillani ja heidän jälkeläisillään olisi vihreämpi maapallo.
Meillä LEAFiin ihastui koko perhe. Eikä vähiten nuo lapset, jotka toivat ystäviäänkin tapaamaan autoa, joka ei pidä juuri lainkaan ääntä 🙂 Heitimme tyttöjen kanssa ennen auton palautusta jäähyväisajelut. Olin pessyt auton käsin edellisenä iltana kotipihassamme, sillä ajattelin että kunnioituksena sitä kohtaan on mukava kruisailla puhtaalla autolla. Niin vain kävi, että sääolosuhteet olivat varsin kuraiset jäähyväisajeluaamuna ja auto pääsi vähän likastumaan. Ei se menoa tosin haitannut. Alunperin suunnittelin jäähyväisajelulla suuntaavamme Laukontorille mansikoita ostamaan, Hämeenkadulle ihmisvilinää ihastelemaan ja kurvaavamme Pyynikin kautta kotiin.Koska sää oli kaikkea muuta kuin mansikkaisen kesäinen, niin kurvasimme suoraan läpi kauniin Pispalan Pyynikille. Parkkeerasimme LEAFin ja kävelimme näkötorniin munkeille. Vaikka sää oli hyytävän viileä, niin silti löysimme merkkejä keväästä, joita hetken ihastelimme. Otimme muutamat kuvat ja ajelimme hissukseen kotia kohti. Siinä samalla näytin tytöille Finlaysonin trikoon vanhan tehdasrakennuksen ja näytin paikan, missä teini-iässä rymyttiin koulujen loppumisen kunniaksi. Esikoinen istui repsikan paikalla ja napsi kuvia. Meillä oli ihan tosi kiva viimeinen ajelu tyttöjen kanssa. Taidetaan muutenkin olla sellaisia fiilisautoilijoita. Musiikki raikaa ja maisemien vaihtuessa kommentoimme näkemäämme.Palatakseni tuohon LEAFin miellyttävyyteen. Yksi osa sitä on tuo kaiken kattava NissanConnect EV-telematiikkajärjestelmä, josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessani. Tuon 7-tuumaisen monia toimintoja sisältävän kosketusnäytön lisäksi on olemassa maan mainio sovellus NissanConnect, jonka saa ladattua puhelimeen. Se sisältää huikeita toimintoja, muun muassa:
– auton etsintätoiminto – akun tilan tarkistaminen – latauksen etäkäynnistys – ajoanalyysejä – ilmastoinnin päälle kytkeminen / pois kytkeminen etänä – akun lämmityksen aloittaminen / lopettaminen kauko-ohjauksella – ECO-haasteen tarkasteleminen auton ratissa ja muualla
Harmikseni sain tunnukset appiin vasta viikko ennen testiajon päättymistä, mutta jo tuon lyhyen ajan perusteella olen numero- ja diagramminörttinä perehtynyt ajamiseni statistiikkaan. Siihen kuinka paljon ECO-puita olen kerännyt eli kuinka paljon ajollani olen puita pelastanut. Siihen kuinka muu maailma on pystynyt samaan. Kuinka paljon sähköä LEAF kulutti ja kuinka paljon lisävarusteita käytin.Tähän vajaan kuukauden testijaksoon ajoin noin tuhat kilometriä. Kaupunkiajoa pääasiassa, pois lukien auton haku- ja palautusreissut sekä reissu ihanalle Emilialle. Olen kehunut tuota sähköautoystävääni vuolaasti, mutta löysinkö kuherruskuukautemme aikana mitään parannettavaa? Kaupunkiajossa ei ainuttakaan seikkaa tule mieleeni. Käsi sydämellä voin tämän todeta. Mutta jos ajaisin pitkää matkaa esimerkiksi työkseni niin tuo sähköauton akun latauksen tarve / kesto voisi koitua omalla kohdallani kohtaloksi. Tämän hetkisten toimintasäteiden ja latausaikojen puitteissa. Vaikka pikalataus ei kestäkään kuin reilun 30 minuuttia, niin se voisi kiire aikataululla koitua hankalaksi. Sähköautojen toimintasäteet kasvavat koko ajan, kuten myös kasvaa pikalatausverkon kattavuuskin. Ideoin jo mielessäni sellaisen matkalaturin, joilla ladataan puhelinta. Joku virtalähde, josta saisi tarpeen mukaan LEAFinkin akkua ladattua ajon aikana.
Tällä hetkellä käytössäni on isäni vanha auto, mutta kun tulee tarve vaihtaa autoa, niin kyllä LEAF on vaihtoehto numero 1 omalla kohdallani. Se latautuu tarvittaessa näppärästi yön aikana autokatoksessa sähköpistokkeesta. Ei tarvitse siis talvipakkasilla seisoa sormet kohmeessa tankilla. Tai ajella pyhällä hengellä, kun ei jaksa pysähtyä huoltoasemalle 😉 Mieheni voi todistaa, että olen maailman huonoin auton tankkaaja. Sitten kun ollaan jo höyryillä, löydän yleensä tieni bensikselle. Tuota autoani kun ei tällä hetkellä niin näppärästi ruokitakaan kotipihassa kuin sähköautoystävääni.
Miltä elämä on nyt tuntunut ilman tuota hiljaista ystävääni? Hieman hassulta, kieltämättä. Totuin autoon kuukauden aikana ja ajoin kaikki omat ajoni sillä. Mietin jo, että jos ikävä oikein kovaksi kasvaa, niin täytyy varata aika koeajoon täältä. Ikävää helpottaa myös tuo meidän sähköautojen ystävien facebook -ryhmä. Siellä päivittäin käyn katsomassa viimeisimmät kuulumiset sähköautoilun saralla.
Ja anteeksi, että olen ollut niin laiska remontin välivaihepostaaja. Jotenkin kuvien otto keskeneräisistä nurkista ei ole niin kovin mieluisaa 😉 Rempan välivaihepostauksia aina kyselette, joten nyt sellaisen vuoro. Yläkerta eli makuuhuonekerros alkaa olemaan jo aika kivalla mallilla. Kolmen makuuhuoneen katot on valmiit, seinät pohjamaalattu (yksi huone pintamaalissa), kylppäri on saanut kaakeleiden päälle kalusteet. Loppuviikosta saapuu putkari, joten saadaan wc-istuin ja hanatkin laitettua.
Ei siitä kauaa ole kuin tila näytti tältä (ylemmät kuvat tuosta seinän vierestä heti oikealla):
Tuo kuopuksen vintille tehty huone on niin tavattoman ihana, että olen yrittänyt saada sitä meidän vanhempien käyttöön. Turhaan 😉 Lähtötilanne oli varsin pimeä. Kapean uuden ikkunan ansiosta valo tulee virtaamaan aina rappukäytävään asti. Oveksi tulee valkoinen seinän sisään liukuva liukuovi. Vielä seinät maalaten, lattia ja listat. Avot! Pienistä ikkunoista näkee auringonlaskun ja koko huone värjäytyy silloin lämpimän sävyllä. Senpä takia pitäydytään (täälläkin huoneessa) viileissä sävyissä seinissä ja lattiassa.
Pari kuukautta takaperin huone näytti tältä:
Käyn kuvailemassa meidän muiden makuuhuoneita, kunhan saadaan raivattua niitä vähän tyhjemmiksi. Sillä aikaa vilkaistaan nopsaa vielä keskikerroksen kylppäriin, josta tulee vieraskylppäri. Näin jälkikäteen olen niin onnellinen tuosta Aitokiven Carrara -marmorilaatasta, jonka seinään valitsimme. Käynti veskiin on aulasta ja vessan ovisuun vieressä on kiiltävästä kaakelista tehty takka. Mätsää kuulkaas niin hienosti tuohon veskiin. Ja veski takkaan 🙂
Tästä lähdettiin. Veski on alunperin rakennettu pikkuwc:n ja vaatehuoneen tilalle:
Aikamoinen muutos jo nyt, eikö? Lattiaan olisimme halunneet isoa laattaa kylppäreihin, mutta valitettavasti vanhan talon rakenteet & muut tekijät eivät sallineet unidraineja. Joten mennään sillä 10 x 10:llä. Kellarikerroksen lattiavalu kuivuu vielä ja vahvasti olen sitä mieltä, että antaa kuivua rauhassa. Saadaan nämä muut tilat valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja kesäkuu rakennetaan miehen mancavea. Tai no, eihän me mitään rakenneta vaan ne meidän kultaakin kalliimmat remppamiehet!
Kaikki suunnittelu- ja remppapostaukset muuten löydätte täältä. Nyt kohti…ette ikinä arvaa mitä! Jep, jos ne jäät eivät ole sulaneet, niin jopa meitsinkin positiivisuus on koetuksella ;D Itkupotkuraivarit siinä tapauksessa nähtävissä tuolla InstaStoriesin puolella…
”Voih, taas tätä samaa kuivaa ja mautonta nappularuokaa. Missä on lihapullat, missä on lautasmallin vihreä osuus, missä on se lohi, jonka tuoksuun aiemmin päivällä heräsin? Yrittäisivät itse rouskuttaa näitä pahvilta maistuvia papanoita. Joita edes minun teräshampaani ei kunnolla saa murenemaan. Jos mä nyt lopettaisin syömisen ja tuijottaisin intensiivisesti palvelusväkeä kohtaan, niin heruisikohan tähän kippoon jotain lisukkeita? Hei, nyt mä kuulin niiden keskustelevan joistain uusista koiranruoista. Tarkoittaakohan ne noita pusseja tuossa eteisen lattialla, joihin tein salaa reiän ja otin koemaistiaisen? Se ei tainnut olla vielä sallittua. Ups. Mutta menköön. Täten ilmoittaudun vapaaehtoiseksi koemaistajaksi!”
HEIPPAHEI,
tulin kertomaan teille jälleen ruokajuttuja. Tällä kertaa en kuitenkaan ainoastaan meidän ihmisten näkökulmasta, vaan tuon perheemme karvaisen kaverin Tobyn näkökulmasta. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Purinan kanssa ja sen myötä saimme koemaistajalle uutta Purina Beyond -koiranruokaa testiin. Ennen kuin päästän koemaistajan kertomaan kokemuksistaan, ajattelin kertoa teille millaisia asioita arvostan ravinnossa. Niin ihmisten kuin karvaisten kaverienkin. Laadukkaat raaka-aineet ovat ehdoton ykkössijan valtaaja. Ja sen myötä myös tuotteiden läpinäkyvyys. Ainesosaluettelo, joka on kilometrin pituinen ei sano itselleni mitään. Mitä vähemmän tunnistettavia raaka-aineita tuote sisältää, sitä enemmän karvat nousevat pystyyn. Simppeli ja helposti luettavissa oleva ainesosaluettelo on minun mieleeni. Niin meidän ihmisten kuin tuon karvakorvankin ruokinnassa. Koira on osa perhettä. Perheenjäsen. Sen takia haluamme tarjota myös Tobylle ruokaa, joka menee omista ravintokriteereistämme läpi. Kunnioituksesta ja arvostuksesta. Vaikka koiran asema ei ole ollakaan perheen pää, niin kyllä tuota jokapäiväistä päivien sulostuttajaa haluaa ruokkia laadukkaasti. Toby täytti juuri 10 kk ja pikkuhiljaa olemme siirtyneet aikuisten ruokiin. Ihan pentuna Toby oli täysin viljattomalla ruokavaliolla, mutta vähitellen olemme ottaneet viljoja mukaan ruokavalioon. Emme kuitenkaan vehnää, sillä sitä testattiin leivänpalan kera eräänä iltana ja seuraava yö juostiin ulkona. Vehnä ei siis meille sovi. Purina Beyond -tuotteet eivät sisällä vehnää, vaan sekoituksen kokojyväohraa, kauraa ja riisiä
Purina Beyond -koiranruoka on 100% täysravinto, josta löytyy kaikki tarvittavat ravintoaineet perheen karvaisille ystäville. Ainesosaluettelon olematta kuitenkaan kilometrin mittainen. Saimme testaukseen kaksi Purina Beyond Simply 9 -tuotetta sekä Purina Beyond Superfood Blend -tuotteen. Tuotteiden nimi Simply 9 viittaa siihen, että koostumus sisältää yhdeksän helposti tunnistettavaa ja luotettavaa raaka-ainetta. Superfood Blendissä on myös vain yhdeksän raaka-ainetta sekä kivennäiset lisäksi. Jo tuo nimi superfood on mannaa korvilleni. Se muistuttaa itseäni omista aamupaloistani, joilla nautin suomalaisten omaa superfoodia mustikkaa. Miksi en siis tarjoisi koirallenikin makuelämyksiä ja superfoodia?
Ravintoa, joka ei sisällä lisättyä vehnää. Jossa ei ole keinotekoisia väriaineita. Jonka ainesosaluettelosta ei hyppää silmille säilöntäaineita. Joka sisältää runsaasti proteiinia ja jolla on korkea lihapitoisuus. Luonnollista ruokaa, joka tukee koiran hyvinvointia. Coton de Tuléar on yleisesti ottaen melko terve rotu, mutta on muutama asia, johon ruokavaliossakin tulee kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tuo kaunis turkki. Sisäisesti tulee nauttia raaka-aineita, joissa on hyviä rasvahappoja. Purina Beyond Superfood Blendin pääraaka-aine on lohi, joka sisältää reilusti Omega 3-rasvahappoja turkin ja ihon hyvinvointia tukemaan. Myös Purina Beyond Simply 9 -tuotteet sisältävät runsaasti hyviä rasvahappoja. Toby on melko touhukas ja energinen pakkaus. Mikä on vain ja ainoastaan ihana asia! 🙂 Haluamme tukea Tobyn jaksamista monipuolisella ruokavaliolla. Beyond -tuotteiden sisältämät kokojyväohra, kaura ja riisi vapauttavat tasaisesti energiaa koko päiväksi. Lisäksi kuidut ovat hyväksi ruoansulatukselle. Olemme olleet hieman arkoja kokeilemaan Tobylle tätä ennen uusia tuotteita, sillä koiruus reagoi samantien vatsallaan. Herkkävatsaisena uusien ruoka-aineiden testaaminen on välillä ollut pitkällinen prosessi. Nyt Toby on pikkuhiljaa totutellut Purina Beyond Simply 9 -ruokiin. Bataattia, lohta, täysjyväohraa, kuivattua pinaattia, lammasta, porkkanaa, herneitä, riisiä, kanaa, hyviä rasvoja. Kuulostaisi aivan sellaiselta ainesosaluettelolta, jonka varaan voisin omanikin ruokavalioni perustaa.
Meillä Toby on tottunut kuivanappuloiden lisäksi saamaan muutamia meidän ihmistenkin ruoka-aineita sellaisenaan. Ehdoton juttu on persilja, jota silppuan aina silloin tällöin Tobyn ruoan sekaan. Hampaiden vaihtumisen yhteydessä koin, että välillä koiruuden henki tuppasi haisemaan. Persilja auttoi siihen huomattavasti ja se on kuin varkain jäänyt ruokavalioon. Toby rakastaa myös vihreitä papuja. Meillä syödään paljon vihreitä papuja, joten aina silloin tällöin niitä livahtaa Tobynkin ruokalautaselle. Porkkanaa ja omenaa Toby syö usein välipalana. Ei sillä, Purina Beyond -tuotteet ovat 100% täysravintoa, eivätkä näitä lisukkeita välttämättä enää tarvita. Niin, mitä mieltä arvon koemaistaja oli Purina Beyond -tuotteista?
”No hei, älkää nyt häiritkö mun ruokarauhaa. Mums mums. Mä vastaan ihan kohta, odottakaa. Ai että, tässä maistuu kana. Riisiä ja ohraa. Ja mun lempparia porkkanaa. Rouskis. Nää kuivanappulathan on kuulkaas ihan mukiinmeneviä. Mikäs näitä rouskutellessa. Ei ole liian kovia ainakaan meikäläisen hampaille. Oho, nyt ne loppu. Saisko näitä lisää?”
Voisin tulkita tämän teille niin, että tämä luonnollinen ruoka on tullut jäädäkseen. Varsinkin, kun sen voi hankkia ihan päivittäistavarakaupoista omien ruokaostosten kanssa samaan aikaan. Harvemmin nappularuoka on Tobylle mennyt sellaisenaan tätä ennen. Tai sitten olemme liian hövelisti tarjonneet sen kanssa jauhelihaa, lohta tai muuta lisuketta 🙂 Nyt ei siitä kranttuudesta ollut tietoakaan. Tulee helpottamaan suunnattomasti koiran ruokintaa, kotona ja varsinkin reissun päällä!
ja huisin kivaa vappupäivää & toukokuun ensimmäistä! Ihana vappu on nyt vietetty ja täytyy kyllä sanoa, että oli yksi parhaimmista. Eikä suinkaan vähiten sen takia, että oltiin eilen jo yöunilla klo 23.00 maissa. Mikä tiesi virkeää vappupäivää 🙂 Saatiin eilen iltapäivästä ihanat ystävät K, A ja F meille kylään. Hieman syötiin alkupaloiksi pikkusuolaista, mansikkakakkua ja maailman parhaimpia munkkeja eli Pyynikin näkötornin kahvilan munkkeja. Parin tunnin kuluttua syötiin jälleen ja siihen kattaukseen saatiin toiset ihanat ystävät ex tempore saman pöydän ääreen. Olin haudutellut pulled porkia koko päivän ja lisäksi oli uuniperunoita, parsakaalipekonisaldea, fetasalaattia ja vaikka sun mitä. Kuulumisten vaihtoa, leikkimökkikioskia ja iloisia ihmisiä. Tuntui pitkästä aikaa vappu ihan vapulta. Meillähän ei ole yleensä tapana vappua juurikaan juhlia, mutta jos se on näin kiva juhla, niin taidetaan juhlia sitä ensi vuonnakin. Mökillä, toivotaan 😉
Tänä aamuna lähdettiin miehen kanssa laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Tai oli tarkoitus mennä. Mutta voitteko kuvitella, että se järvi on vieläkin jäässä?!? Ei niinkään kokonaan vaan siitä lahdelta, jossa meidän venereitti menee. Kökkö säkä, mutta keskiviikkona koklataan onnea uudelleen. Ex tempore-teema jatkui kun lähdettiin puolen päivän jälkeen ex tempore kaupunkiin ja vietettiin taas ihan superkiva päivä ex tempore -seurassa. Osin samassa kuin eilenkin. Kyllä ystävät ja ex tempore -meininki ovat elämän suola 🙂
Sen verran kylmä tuuli kaupungilla kävi, että nyt on pakko kaivautua hetkeksi sohvan uumeniin shaalin alle. Palaan lämmittelyprojektin jälkeen edellisten postausten kommentteihin. Olette ihania, kiitos kun niitä aina jätätte ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella keski-iästä ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle on ollut mun ja monen teistä yhteinen olohuone jo vuodesta 2010. Täällä on vuosien varrella jaettu elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ja nyt tämä olohuone elää mukana uudessa elämänvaiheessa. Nykyään täällä jutellaan entistä enemmän myös elinvoimasta, keski-iän herkullisuudesta ja kaikesta siitä, mitä elämällä on vielä tarjottavanaan.
Tervetuloa keski-ikäisen naisen elämänmakuiseen olohuoneeseen!
Lämmöllä, Maria
P.S. Jos sua kiinnostaa, mitä kaikkea muuta mun elämään nykyään kuuluu ja mitä teen työkseni, pääset tutustumaan muhun vähän tarkemmin täällä.
SHEO BY MARIA NURMI
Elämän herkullisin luku.
Keski-ikä ei ole vaihe, josta pitää selvitä. Se voi olla uuden, omannäköisen elämän alku.