sunnuntai 17. tammikuun 2021

Suussa sulava sitruunapiiras

HYVÄÄ SUNNUNTAIAAMUPÄIVÄÄ!

Parin viikon aikana törmäsin sitruunahimoissani yhteen reseptiin tämän tästä. Se tuli esiin blogeissa ja verkkolehdissä. Niin monta kertaa tuon reseptin pohjalta tehtyjä herkullisia kuvia tuijottelin, että ei auttanut muuta kuin kokeilla sitä itsekin. Käykö teille koskaan niin, että törmäätte lyhyessä ajassa yhteen ja samaa reseptiin niin monta kertaa, että lopulta on pakko sitä koklata? Mulle kävi näin myös aikoinaan uunifetapastan kanssa 🙂 Sekin on tullut jäädäkseen meidän perheen arkiruokia sulostuttamaan. Tämä sitruunapiiras tuli kertaheitolla myös meidän perheen kahvipöytää piristämään.

Sitruunapiiras tai pikemminkin sitruunapaistos sulaa suuhun. Siinä maistuu aurinko ja autenttinen sitruuna. Alunperin resepti lienee peräisin Soppa365 -sivustolta. Näin tästä herkusta muutamia reseptivariantteja, jotka varmasti toimivat yhtä hyvin, mutta itse pitäydyin siinä alkiperäisessä. Se on muuten jännä, että vaikka ruoanlaitossa sovellan ja harvoin mittailen aineita (ellei resepti ole tulossa blogiin), niin leivonnassa ei pystykään olemaan niin luova.

Sitruunapaistos

50 g voita
1 3/4 dl ruokosokeria
3 luomusitruunaa
3 kananmunaa
3/4 vehnäjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
2,5 dl täysmaitoa

1. Pese ja raasta yhden sitruunan kuori, purista sitruunoista mehut (noin 1 dl)
2. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöistä voita, sitruunankuoret ja sokeri noin viiden minuutin ajan
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset, lisää keltuaiset yksitellen taikinaan
4. Lisää maito, vehnäjauhot ja sitruunamehu taikinaan (huom! taikina on tässä vaiheessa todella löysää)
5. Vaahdota valkuaiset kovaksi ja nostele varovasti taikinan sekaan
6. Kaada taikina uunivuoalle (noin 20 x 26 cm), laita vuoka isommalle uunipannulle ja nosta uuniin. Kaada isommalle uunipannulle kiehuvaa vettä niin, että sitä on piirasvuoan puoleen väliin.
7. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia.

Piiras jää pohjalta ihanan sitruunakiisselimäiseksi ja pääliosa tulee kakkumaiseksi. Tarjoiluun ripsottelin hiukka tomusokeria!

Tälle sunnuntaille ei ole mitään kummempaa ohjelmaa. Joten nyt telkkarin ääreen katsomaan pari jaksoa Deep Statea (suosittelen!). Jossain vaiheessa täytyy käydä kaupassa kynttilävarastoa täydentämässä. Jotenkin tuntuu, että tänä talvena on tullut poltettua kynttilöitä enemmän kuin ennen. Tai sitten ne ovat vain jotenkin nopeammin palavaa sorttia 😉

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,


perjantai 15. tammikuun 2021

Kenties maailman parhain suolainen piirakka

JEP KUULKAA,

näin sen täytyy olla, miten otsikossa kirjoitin. Söin tällä viikolla ihanan P:n luona kenties maailman parhainta suolaista piirakkaa. Niin makujen puolesta kuin sitten senkin puolesta, että tähän suolaiseen piirakkaan ei tule montaa ainetta. KISS -metodi toimii jälleen 🙂 Tuon taivaallisen makuelämyksen myötä matkasin Provencen sinisille laventelipelloille. Auringon lämmittäessä kasvoja. Olkihattu päässä, kukkamekon liehuessa kepeässä iltatuulessa. Paljain jaloin eteenpäin kulkien.

Piirakka on Vappu Pimiän ohjeen mukaan tehty. Tai se P:n luona maistamani oli. Tämä Marian Bistrossa tekemäni on taas vähän sellainen sovellettu versio. Perinteistä Dijonin sinappia mulla ei ollut, mutta Dijon hunajasinappia ja karkeampaa sinappia löytyi. Korvasin niillä siis sen perinteisen. Lisäksi lisäsin piirakkaan kaprikset, koska mun mielestä ne sopii tomaattipiirakkaan kuin nenä päähän.

Ranskalainen tomaattipiirakka

Pohja
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 g voita
n. 0,5 dl kylmää vettä

1. Sekoita vehnäjauhot ja suola, nypi joukkoon voi
2. Kun seos on murumaista lisää vesi ja muotoile taikinapallo, laita taikinapallo jääkaappiin kelmuun noin puoleksi tunniksi

Täyte
5-7 tomaattia
3 rkl Dijon sinappia
150 g juustoraastetta
Provencen yrttisekoitusta
oliiviöljyä
(kapriksia, tämä on oma lisäykseni ;))

3. Painele piirakkataikina piirakkavuokaan ja pistele haarukalla siihen muutamia reikiä
4. Levitä taikinan päälle sinappi ja sen jälkeen juustoraaste
5. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja levitä ne juustoraasteen päälle
6. Mausta Provencen yrttisekoituksella ja lorauta päälle oliiviöljyä
7. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia (alkuperäisessä ohjeessa oli 15-20 minuuttia, mutta mä paistoin 24 minuuttia)

Tästä tuli mun luottopiirakka, jota tarjota vieraille. Meillä ei olekaan viimeisen vuoden aikaan paljoa vieraita käyty. Huomenna onneksi taas nähdään ystäviä, kun mennään rakkaiden ystävien kanssa syömään. Vaikka kotona siirryttiinkin tänään Aasia-viboista Eurooppa-viboihin, niin hu0menna Aasia-vibat palaavat ja Tampereen paras ravintola Masu kutsuu. Ah, odotan.

Ja niin odotan myös miestä, joka saapuu reissusta parin tunnin päästä Viikonloppu on edessä ja se noudattelee tuttua kaavaa, poikkeuksena huomen ilta. Laulua rakkaudelle, ulkoilua (hiihtämään on päästävä) ja pitkiä yöunia. Akkujen lataamista ensi viikkoon.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. täällä arkistojen kätköissä myös toinen herkullinen tomaattipiirakka valkosipulin ystäville!


perjantai 08. tammikuun 2021

Perjantai-iltana Marian Bistrossa

ILTAA TALOON!

Oijoi kuulkaa – ollaanhan me näitä perjantaimyyssejä nyt pyöritetty monta vuotta, mutta silti tämä Marian Bistro -blogin eka perjantaimyyssipostaus on tavallaan juhlan paikka. Niin kuin on joka perjantai ja niin kuin on joka päivä. Oikeastaan joka hetki elämässä. Vaikkei se elämä aina yhtä juhlaa todellakaan ole, niin näin pyrin kuitenkin ajattelemaan. Ihanan arkiviikon päättymistä ja viikonlopun alkua juhlistetaan fredagsmysillä. Tunnelmallisella perjantai-illalla, jossa ruoka näyttelee suurta osaa.

Uusille seuraajille tiedoksi, mistä nämä jo blogissani legendaarikseksi muodostuneet fredagsmysit alkoivat. Lapset olivat menneet kotivuosien jälkeen molemmat päiväkotiin kokoaikaisesti ja itse olin palannut töihin. Huomasin hyvin äkkiä, että arjessa ne ruoanlaittohetket töiden jälkeen olivat niitä, jolloin mä pääsin livahtamaan siitä työmoodista kotimoodiin. Yhtäkkiä huomasin nauttivani siitä, että perjantai-iltaisin töistä kotiin tullessani en ryhtynytkään perinteisen nakkikastikkeen tai kalasopan tekemiseen, vaan aloin ideoimaan uusia erilaisia ruokia. Leppoisat kotivaatteet päällä musiikin tahdissa keittiössä kokkaillessani, kattaessani ja kuvaillessani pääsin ihanaan viikonloppufiilikseen.

Mietin pitkään mikä olisi sellainen ruoka, jolla haluaisin aloittaa Marian Bistron perjantaimyyssit. Ja hei kyllähän se on niin, että pizzaperjantai ei miksikään muutu, vaikka voissa paistaisi. Pun intended sillä tänään pizzaperjantain pizzat paistettiin voissa (noh, puolet oli öljyä) 😀 Ja sen jälkeen täytin ne ja laitoin uuniin.

Rapsakat pizzat täytin perinteisin menoin tomaattikastikkeella, mozzarellalla, ilmakuivatulla kinkulla ja tuoreella basilikalla. Päälle lorautettiin vielä balsamicoa. Yum-my, sanon vaan.

En tiedä miten ne kaupassa myytävien pizzakitien sun muiden valmispizzapakkausten taikinat selviytyisivät paistamisesta. Lähinnä mietin, että kohoavatkohan ne enää huoneenlämmössä, sillä halusin pizzoista edes pikkuise sisältä kuohkeat, joten tein taikinan itse. Mulla oli tarkoitus tehdä pizzataikina valmiiksi jo aamulla ennen töihin lähtöä, mutta en ehtinyt. Onneksi esikoinen oli avuliaalla päällä koulun jälkeen ja teki taikinan kohoamaan iltaa varten.

Tämä resepti näyttää pitkältä kuin nälkävuosi, mutta on simppeli kuin mikä. Joten älkäähän peljästykö sen moninaisia vaiheita;)

Rapsakat pizzat
4:lle

Pohja
n. 600 g 00-jauhoja
3,5 dl kädenlämpöistä vettä
puolikas pussi kuivahiivaa
(huom. jos laitat pizzataikinan kohoamaan jo hyvissä ajoin, niin vähennä hiivan määrää)
loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa

1. sekoita suola ja kuivahiiva osaan jauhoista, lisää kädenlämpöinen vesi
2. lisää vähitellen jauhoja, koko ajan vaivaten
3. lisää oliiviöljyä loraus vaivauksen loppuvaiheessa
4. passaa jauhojen määrällä pizzataikinan koostumus sopivaksi
5. vaivaa, vaivaa ja vaivaa (mä vaivaan yleensä noin 5 mins, käsin tai yleiskoneella)
6. anna kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia

Paistamiseen
oliiviöljyä
voita
7. pyöritä kohonneesta pizzataikinasta neljä palloa, josta käsin muotoillen muotoile neljä paistinpannun kokoista keskeltä ohuempaa taikinalättyä
8. paista pizzoja yksitellen oliiviöljyvoiseoksessa kuumalla valurautapannulla, käännellen

Täyte
tomaattikastiketta (käytin Rummon)
parmankinkkua
mozzarellaa
+ paiston jälkeen:
basilikaa
mustapippuria
parmesania
9. aseta pizzapohjat uunipellille ja täytä ne
10. paista pizzoja grillivastuksen alla, kunnes mozzarella on sulanut ja ottanut inasen väriä
11. lisää tuoretta basilikaa, mustapippuria ja raastettua parmesania

Hetken aikaa ekan pizzan kohti suutani nostaessani tunsin sen. Nimittäin kesän. Mökin kesähuoneen tunnelman ja sen hetken, kun Ooni Koda -pizzauuni on päässyt töihin. Kun istutaan pitkään iltaa ja lasissa on jääkylmää rutikuivaa kuplivaa. Lautasella pizzaa. Myös maultaan näissä perjantai-illan pizzoissa oli jotain samaa, vaikkei niitä avotulella nyt tehtykään. Mutta oikein hyviä ja maukkaita olivat. Vähän erilaisia kuin ne meidän perusperjantaipizzat.

Me jatketaan perjantai-illan viettämistä täällä miesluolassa. Jonka perällä Marian Bistro sijaitsee. Bistron sisustukseen tekisi mieli tehdä vähän muutoksia. Toki nuo keloparrut baaritiskissä vähän rajaavat sitä, että ihan ranskalaista bistro chic tyyliä ei pysty tänne laittamaan. Mutta ehkä jotain Lappi-teemaa lisää. Hei muuten, oletteko katsoneet Laulu rakkaudelle -ohjelmaa? Mä olen jäänyt siihen aivan koukkuun. Kuivin silmin ei voi katsoa. Suosittelen lämpimästi

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. täältä löytyvät aiemmat fredagsmys-postaukset ja tuosta sivupalkista kolmisen vuotta sitten kokoamani tulostettava tiedosto fredagsmys-reseptieni helmistä!


sunnuntai 13. joulukuun 2020

Takuuvarma taatelikakku

HEIPPATIRALLAA!

Saako myöntää ääneen löffänneensä tänä viikonloppuna sohvalla enemmän kuin pitkään aikaan? No myönnän kuitenkin 😀 Ollaan katsottu pikkuisen kipuisen esikoisen kanssa kaikkia laatudokkareita mm. Australian rajalla, Lentokoneturmatutkinta, Metsien miehet yms. Välillä nukuttu päikkäreitä ja sitten taas jatkettu töllöttimen tuijottamista. Mutta sohvaltakin on noustu ja siivottu veskit perinpohjaisesti. Tänä iltana siivotaan sauna ja sitten onkin joulusiivot tehty.

Se taisi olla vuosi 2015 kun ekan kerran jaoin täällä blogissa meidän äidin taatelikakkuohjeen. Tai ei se meidän äidin keksimä ohje ole, vaan jo aikaa ennen meidän äitiä. Muistaakseni olen nähnyt äidinäidillä reseptin tähän taatelikakkuun. Mitat olivat alkuperäisessä reseptissä kahvikuppeina, joten käänsin ne taannoin deseiksi. Kahvikuppeja kun on niin monen kokoisia. Tästä kakusta on tullut myös osan lukijoiden luottotaatelikakuista ja tänäkin vuonna olen saanut mieltä lämmittäviä viestejä, kuinka ekat taatelikakut on jo paistettu 🙂

Taatelikakun kuuluu olla mehevä ja sen kuuluu parantua tekeytyessään. Se kestää myös pakastusta, mutta keittiön työtasolla se ei juurikaan säily (ennen kuin syödään parempiin suihin ;)).

Taatelikakku

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

Hei muuten, vaikka Marian Bistro -blogi starttaa vasta 1.1.2021, niin Instagramin puolella startattiin jo (@marianbistro), malttamattomina. Tuun jakamaan tästä jouluun asti tuolla Bistron puolella joka päivä yhden mun joulunajan suosikkiresepteistäni. Tänään sieltä löytyy jouluinen nakukakku ja huomiselle on taas luvassa jotain muuta. Joulun ajan ruokatunnelmat tulen tallentamaan myös tuonne Bistron puolelle ja @atmarias -tilin puolella sitten sitä joulun muuta tunnelmointia.

Jasso, sitten voisi mennä vähäksi aikaa taas sohvalle kuusenkynttilöitä ihastelemaan. Rakastan tätä tunnetta, jossa  sallin itselleni hyvällä omalla tunnolla olla laiska. Joillekin joulu tulee kiireen ja puuhastelun kautta ja joillekin se tulee pysähtymisen kautta. Mä kuulun tätä nykyä tuohon jälkimmäiseen sakkiin. Ainakin toistaiseksi. Saas nähdä miten käy, kun lähemmäs joulua mennään!

SULOISTA SUNNUNTAITA

 


keskiviikko 25. marraskuun 2020

Herkulliset ja helpot kaura-maapähkinävoisuklaaneliöt


Kaupallinen yhteistyö: McVitie’s


MOI!

Siinä missä tuoksut, varsinkin näin joulun alla, tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, tuovat muistoja mieleen myös maut. Oikeastaan kaikki ne asiat, jotka voimme eri aisteilla tuntea. Kun suljen silmät voin tuoksuttaa olohuoneen pöydällä kukkaan puhjenneen hyasintin ja jos oikein pinnistelen voin kuulla ne äänet, joita mun lapsuudenkodissa kuului keittiöstä.

Tosin mun äidillä ei ollut tapana muuta kuin kolistella keittiössä. Jos meidän lapsilta kysyttäisiin, että mitä keittiöstä kuuluu näin joulun alla, niin vastaisivat varmastikin, että kolistelun lisäksi joululauluja. Äidin laulamana. Nyt tehdään niitä sellaisia muistoja, joita meidän lapset muistelevat isona. Rakastan ajatusta siitä, että kaikki mitä teemme nyt, on joskus osa meidän lapsiemme muistoja. Sitä historiaa, joka muokkaa heitä.

Toivon, että joku päivä meidän tytöt muistelevat näitä joulunalusaikoja ja yhteisiä leivontahetkiämme. Muistelevat niitä perustuotteita, joita käytin leivonnassa ja ruoanlaitossa. Tietävät, että jotkut asiat pysyvät vuodesta toiseen. Jotkut tuotteet keittiössä ovat niitä, joita ei vaihdeta hetken huumassa. Mitä sitä suotta hyvää pois vaihtamaan. Yksi tällainen tuote, jonka muistan jo lapsuuteni keittiöstä on McVitie’s Digestive -keksit. Niitä käytettiin muun muassa juustokakkujen pohjassa, mutta useimmiten ne päätyivät isäni kahviin dippaamiksi. Muistan vieläkin sen näyn, kun iskä koitti lusikalla onkia kahvikuppiin tipahtanutta Digestive-keksiään 🙂

Kaupallisen yhteistyön myötä McVitie’sin kanssa tulin kertomaan teille heidän uutuustuotteestaan nimittäin McVitie’s kaurakekseistä herkullisen reseptin myötä. Näistä kaurakekseistä on tullut mun suosikkeja, sillä niissä korkea kaurapitoisuus todellakin maistuu. Ne ovat ihanan rapeita! Kuten kaikissa McVitie’s tuotteissa, myös kaurakekseissä on panostettu laatuun. Halusin reseptiini maapähkinävoin ja suklaan sulostuttajaksi nimenomaan kauran, joten sen takia päädyin McVitie’s kaurakekseihin. Ja hei, McVitie’s -keksit sopivat ihan kaikkiin tilanteisiin. Leivonnan lisäksi myös kahvipöytään tai välipalaksi. McVitie’s uutuuskeksit löytyvät Keskon hyllyiltä.

Ennen kuin jaan teille reseptini suussa sulaviin kaura-maapähkinävoisuklaaneliöihin, niin saanhan kertoa sympaattisen tarinan McVitie’s -keksien takana? McVitie’s on tehnyt suosikkikeksejään jo vuodesta 1839, jolloin perustaja Robert McVitie avasi ensimmäisen kaupan Edinburghissa. Tuo kauppa on muuten vieläkin olemassa lähes muuttumattomana.

Vuonna 1892, 50 vuoden keksien leipomisen kokemuksella, Sir Alexander Grant McVitie’ s otti uunista maailman ensimmäisen Digestive-keksin. Nimi tulee leivinjauheesta, jonka piti aktivoida ruoansulatusta. Nykyään on tiedossa, että täysjyvävehnäjauhon kuiduilla, joita Digestive-kekseissä käytetään, on myönteinen vaikutus ruoansulatukseen. Nimi Digestive jäi pysyväksi ja alkuperäinen, salainen resepti on vielä tänä päivänäkin käytössä kuuluisien McVitie´s Digestive-keksien leivonnassa. Eli historia on pitkä ja kun kuulin tarinan mulle tuli heti mieleen, että täytyykin lisätä tuo Robert McVitien perustama kauppa meidän ”travel bucket” -listalle.

Mutta koska nyt ei ihan heti päästä matkustamaan Skotlantiin, matkustetaan makujen muodossa.

Pidempään mukana olleet lukijat tietävätkin, että mä rakastan tarinoita. Sen takia halusin kertoa teille tuon McVitie’sin tarinan ennen alla olevan reseptin julkistamista. Näistä tuli sellaisia herkkuja, että jo yksi pala riittää vastaamaan makeahampaan kolotukseen. Mikäli kaura-mmaapähkinövoisuklaaneliöistä haluaa jouluisemman makuisia, niin sulatettuun suklaaseen voi hyvin laittaa mausteeksi kanelia.

Kaura-maapähkinävoisuklaaneliöt

300 g McVitie’s Kaurakeksejä
70 g voita
300 g maapähkinävoita
0,5 dl fariinisokeria
200 g tummaa suklaata
200 g maitosuklaata

1. Hienonna keksit ja sokeri blenderissä
2. Sulata voi ja anna jäähtyä hieman, lisää kaurakeksi-sokeriseokseen
3. Lisää maapähkinävoi em. seokseen
4. Painele kaurakeksiseos tiiviiksi leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle
5. Sulata suklaat eri astioissa mikrossa
6. Kaada kaurakeksipohjan päälle ensin tumma suklaa ja sitten koristele maitosuklaalla (vetämällä esim. hammastikulla ”marmorimainen” kuvio)
7. Laita vuoka pakkaseen noin puoleksi tunniksi
8. Leikkaa terävällä veitsellä neliöiksi ja tarjoile
Huom! Jos käy niin kuin eräällä nimeltä mainitsemattomalta ja kauraneliöt ehtivät kovettumaan liikaa pakkasessa, antakaa niiden hieman sulaa ennen leikkausta, ettei suklaa halkeile. Muutenkin suklaa kannattaa leikata kuumennetulla veitsen kärjellä. Nimimerkillä, oppia ikä kaikki 😉

Nämä herkut sopivat tarjottavaksi ympäri vuoden ja missä tilanteessa tahansa, mutta meillä kaura-maapähkinävoisuklaaneliöitä nautittiin englantilaisittain teen kanssa. Pöytään katettiin myös kaurakeksejä, juustoa ja lemon curdia. Puhuttiin hetki brittiaksentilla englantia. Se on kuulkaas ne elämän pienet ilot, jotka tuovat valoa myös marraskuun pimeyteen

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,