Kuten tiedätte, niin olen salaattiaddikti. Voisin elää pelkällä salaatilla. Salaatit eivät ole vain ”pupun ruokaa” vaan niistä saa myös ruokaisia versioita, kun vain jaksaa nähdä hetken vaivaa. Esimerkiksi avaamalla sen kikhernepurkin, huuhtelemalla kikherneet ja kaatamalla salaatin joukkoon 😉 Aika usein meillä käytetään salaatissa myös cousousia, kvinoaa tai pastaakin. Savustettua lohta, metwurstia, tonnikalaa, katkarapuja tai kananmunaa tuomaan vielä lisää ruokaisuutta.
Kesäsalaateissa rakastan käyttää hedelmiä ja marjoja. Erilaisten juustojen kanssa. Kesäisin meidän salaateista löytyy muun muassa seuraavia kaveruskolmikoita:
Salaattipohjana olen jo vuosia käyttänyt sellaista valmissalaattipussia (Lempi, muistaakseni), jossa on rucolaa, viinisuolaheinää ja friseesalaattia. Salaatista löytyy poikkeuksetta aina parsakaalia. Joskus lisään tammenlehtisalaattia joukkoon. Tuon pohjalle on helppo tehdä erilaisia salaatteja. Ai niin, ja melkein kaikista salaateista meillä löytyy joko cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä. Salaatinkastikkeena toimii usein pelkkä oliiviöljy tai sitten se aurinkokuivattutomaattiöljy fetapurkista. Jos jaksan niin teen vinaigrettetyyppisen kastikkeen omenaviinietikan, öljyn ja sinapin kera.
Kävin tänään vähän orientoitumassa töissä ja vitsit, tuntuu että loma on kestänyt ikuisuuden. Hyvä merkki? Kyllä mä olen maanantaina jo ihan valmista kauraa töihin. Varsinkin kun saatiin nämä kesäkelit tälle viimeiselle lomaviikolle 🙂 Nyt vielä hetkeksi nauttimaan auringosta takapihalle, nautitaan ♥
No nyt sitä lupaamaani espanjalaista illanviettoa! Indiedaysin ja Albalin yhteistyökampanjan merkeissä jaoin teille taannoin muistoja Espanjasta ja muistoja elämänmakuisesta lomastani Madridissa. Saman kampanjan tiimoilta jatketaan. Olen tässä hieman pohtinut, että olisinkohan mä voinut olla edellisessä elämässä espanjalainen? 😉 Ainakin tämän luonteeni pirskahtelevuuden ja elämäniloisen asenteeni takia. Sekä sen takia, että rakastan espanjalaisia viinejä. Espanjalaista temperamenttia. Perhekeskeisyyttä, kieltä. Ihan kaikkea. Muistan Kanadassa asuessani luokkatovereideni olleen ihan ällistyneitä, kun luokkaan saapuikin pohjoismaalainen elovenatyttö. ”Eikö Maria olekaan espanjalainen nimi?”. Siinä oli vähän selittelemistä. Kerroin, että espanjalaisuuteni rajoittuu tasan yhden Este pais-oppikirjan kahlaamiseen.
Ehkä tämäkin on osa espanjalaista puoltani, että juttua riittää niin paljon, että itse asiaan pääsyssä kestää. Mutta siihen päästään nyt. Eli esittelyssä kaunis kesäilta, jolloin katoin veljen perhettä varten viinit ja tapakset takapihalle. Juuri kun olin saanut ne sinne katettua, nousi Pyhäjärven päältä tummanpuhuvat pilvet. Tuuli tuiversi pöytäliinan kulmia ja sadepisarat hakkasivat terassilautoihin. Hiukset olivat samantien kaikkea muuta kuin kuvauskelpoiset, mutta espanjalaisittain de nada – eipä juuri haittaa. Tätäkö tämä Suomen kesä on, ajattelimme. Sade onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja pian saimme nauttia tervetuliasjuomat takapihalla. Sangriat, espanjalaisittain tottakai.
-sekoita viini, sitruunalimonadi ja vastapuristettu appelsiinimehu
-lisää jäät, appelsiinin ja viinirypäleen palaset kannuun ja kaada sangria päälle
-hymyile, kippistele, sano salud ja nauti heti!
Kippistelyn jälkeen hain vielä uunista lämpimän ruoan, patatas bravas ja sitten pääsimme aloittamaan. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olemme tehneet tapaksia. Täytyisi tehdä useammin. Tällaiset ns. sormiruoat ovat illanistujaisten kruunu. Meillä nautittiin lämpimänä ruokana patatas bravas eli espanjalaisia perunoita suloisentulisen tomaattikastikkeen ja valkosipuliaiolin kera. Gambas al ajillo eli valkosipulisten katkarapujen ohjeen muistaakseni olen joskus perjantaimyyssien ohella täällä jakanutkin. Katkarapujen kera sopi rapsakka patonki. Hunajameloni toi raikkautta ilmakuivattukinkku-mozzarellasalaattiin. Manchego-juuston palaset saivat lisäulottuvuutta makumaailmaansa hunajasta ja pistaasipähkinöistä. Valkoviinissä marinoidut oliivit sekä punaviinissä haudutetut tuliset chorizo-makkarat olivat meidän tapaspöydän suosikit.
VALKOVIINISSÄ MARINOIDUT OLIIVIT
0,5 dl Viña Albali Verdejo valkoviiniä 2 rkl oliiviöljyä yhden sitruunan mehu noin 3 dl oliiveja sormisuolaa hyppysellinen
muutama rosmariinin oksa
-sekoita valkoviini, oliiviöljy, rosmariininoksat ja sitruunan mehu oliivien kanssa
-lisää sormisuolaa ja anna tekeytyä ainakin pari tuntia jääkaapissa
-napostele sellaisenaan tai osana tapas-pöytää. Pääasia, että nautit!
PUNAVIINISSÄ HAUDUTETTU CHORIZO
1,5 dl Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviiniä 1 punasipuli pienisteltynä 2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja pienisteltynä oliiviöljyä 3 laakerinlehteä n.250 g chorizomakkaraa
-leikkaa makkarat sentin siivuiksi ja kypsennä niitä oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää sipulit, laakerinlehdet ja viini
-anna hautua, kunnes viini on koko lailla kiehunut pois
-nauti pelkällään tai aioliin dipattuna!
En tiedä mitään ihanampaa tapaa istua iltaa kuin tehdä se hyvän ruoan ja juoman äärellä. Silloin kun pöydän ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa on helppo jutella asioista. Silloin kun nauru raikaa, vaikka keskustelunaiheet olisivatkin vähän vakavammat. Elämä ei ole vakavaa, vaikka se hirmuisen usein liian vakavasti otetaankin. Tietty kunnioitus pitää elämää kohtaan olla, mutta se ei poissulje sitä, etteikö elämästä voisi nauttia. Etteikö elämän kustannuksella voisi pitää hieman hauskaakin.
Vaikka monet ovat sitä mieltä, että punaviini kuuluu syksyyn ja talveen, niin meillä punaviiniä juodaan ympäri vuoden. Kohtuudella ja pääosin ruoan kanssa. Mutta myös seurustelujuomana. Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviini sopi tapasten kanssa loistavasti. Jopa hieman tulisten ruokien makumaailmaankin se sointui mukavasti. Pirskahteleva valkoviini Viña Albali Verdejoniin ikään menee jääkaappikylmänä lämpimän kesäillan seurustelujuomana. Mutta hienosti se taipui myös oliivien marinadiinkin.
Loppujen lopuksi aurinko alkoi paistamaan ja ilta venähti suunniteltua pidempään. Espanjalaisittain meilläkin oli koko pieni suku koolla, joista pienin juoksi Messin pelipaidassa. Välittämättä Espanjan kehnohkosta jalkapallomenestyksestä, elämästä nauttien hänkin 🙂
Suomen alkoholilakiin vedoten alkoholijuomiin liittyvät kommentit jätän julkaisematta!
Kyllä kuulkaas sitä tällainen suupaltti kuin minäkin olen, hiljentyy välillä luonnon kauneuden edessä. Tuolla postauksen puolivälissä kuva, suoraan käsittelemättömänä kamerasta, punaiseksi värjäytyneestä taivaanrannasta. Tulimme saunasta vilvoittelemaan terassille ennen puolta yötä ja voin sanoa, että vipinää tuli kinttuihin. Pian meitä oli neljä varjoa laiturilla huokailemassa aah ja ooh. Kaikilla puhelimet räpsi kuvia. Yhdellä innostuneella myös kamera. Parhaiten näkymä tallentuu kuitenkin silmän verkkokalvolle. Sydämeen tallentuu myös tunne, joka juuri tuona hetkenä tuntuu. Päällimmäisenä kiitollisuus. Olen tainnut aiemminkin kertoa, että illat mökillä ovat erityisiä.
Koko saari muuttuu kuin satumaaksi. Värit toistuvat kauniimpina, linnut laulavat astetta heleämmin ja suut vääntyvät luonnostaan leveämpään hymyyn. Vaikka mökkejä tuolla meidänkin saaressa on aika monta, niin mistään ei kuulu ääniä. Kaikki taitavat vain ihastella luonnon järjestämää näytelmää. Yleensä näinä tyyninä auringonlaskun värjääminä kesäiltoina olemme työntäneet soutuveneen vesille ja menneet iltakalaan. Viimeiset illat ovat kauneudesta huolimatta olleet vähän viileitä. Kalastettua ei ole tänä vuonna juurikaan tullut. Vaikka edelleen mulla on kesäloman tavoitteena saada se kuha 🙂 Toisaalta, eihän se ole kuin pukeutumiskysymys!
Pukeutumiskysymys on nyt sekin, että millä vermeillä tuonne lähteä lenkille. Tuulee kuin viimeistä päivää ja sadettakin taitaa vihmoa. Näinä tällaisina päivinä toivoisin olevani siellä saaressa. Luukuttamassa Myrskyluodon Maijaa 🙂
ja terkkuleita möksältä. Tuulee niin, että hiukset meinaa lähteä päästä, mutta onneksi tuuli on lämmin. Meillä ei ole kyllä ollut tapana yllättää toisiamme tuon maailman rakkaimman aviomiehen kanssa. Mutta, nyt se on tapahtunut jo kahdesti lyhyen ajan sisään. Enkä mä nyt tiedä, onko se toisen yllättäminen tai yllätyksen saaminen niin huono juttu 😉 Löysin eilen kotipakastimesta alkuvuodesta jääneen mätipurkin, jonka pakkasin kylmälaukkuun mökille mukaan. Laitoin meille alkuruoaksi mäti-smetana-punasipulileipiä. Aivan liian jouluista, totesi esikoinen. Mies taas yllätti mut roseshampanjalla. Aivan liian hyvää, totesin mä 😀Ne on ne pienet jutut. Ei sillä, mä olisin tyytynyt ihan kuplaveteen. Harvemmin tulee shampanjaa juotua. Pohdittiin tuossa sitä siemaillessa, että mikä on ero kunnolliseen kuohuviiniin. Ehkä siinä kuplivuudessa ja hapokkudessa on joku ero. Tiedä häntä, mutta siinä samalla pohdittiin jälleen maailman menoa. Tämä hiukkasen haastava elämäntilanne on saanut jälleen esiin meistä sen herkemmän puolen. Sen, joka on täydestä sydämestä onnellinen pikkuisesta perheestämme. Mökistä, kodista. Terveydestä. Asioista, joita kiireen keskellä ehkä tulee otettua itsestään selvyytenä.
Ja arvatkaas mitä? Me ollaan nyt 99,9% muuttamassa mummulaan tien toiselle puolen. Eiköhän ole aika herättää lapsuudenkotini taas henkiin. Täyttää se naurulla, rakkaudella, pitkään istutuilla illoilla, lattialla lojuvilla legoilla. Vaalia niitä muistoja ja tehdä uusia muistoja. Ajatus tuntuu erittäin hyvältä ♥
LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,
PS. kiitos kaunis ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen, mä palaan niihin myöhemmin. Nyt tulee sellainen tuoksu savustuslaatikosta, että päiväruoka lienee valmista 🙂
Hupsista, eilen tuli pidettyä jälleen tahatonta blogitaukoa. Iltapäivä kului keittiössä hääräillessä ja ilta istuttiin veljen perheen kanssa takapihalla. Espanjalaisittain. Ihanasta illasta tunnelmia blogiin ensi viikolla 🙂 Tänä aamuna aamukahvikupposen äärellä aloin pohtimaan sitä, että kuinka paljon uusia alkuja elämässä tapahtuukaan. Jokainen aamu on sellainen, jokainen kuun vaihde on sellainen, jokainen maanantai, jokainen elokuu koulujen alkaessa, jokainen vuoden ensimmäinen päivä. Kuinka monta mahdollisuutta meillä on ottaa uusi suunta elämässä. Ja toisaalta sitä, että onko tarvetta ottaa uusi suunta elämässä. Mä olen sitä mieltä, että aina on varaa pikkuisen parantaa omaa toimintaa. Varaa nauttia elämästä astetta enemmän.
Aina on varaa olla vielä ystävällisempi muille, armollisempi itselleen, hymyillä elämälle astetta leveämmin, oppia nauttimaan vieläkin askeettisimmista jutuista, olla tyytyväisempi olemassa olevaan ja osata kuunnella. Olla läsnä. Kuunnella myös omaa itseään ja tehdä asioita, jotka on hyväksi just mulle. Olla samalla epäitsekäs, mutta niin että se oma hyvinvointi ei kärsi. Opetella sanomaan ei, kun ei vaan jaksa. Sallia väsymys ja välillä ne kenkummatkin päivät. Kunhan tietää, että huomenna kaikki on taas paremmin. Aloittaa aamu puhtaalta pöydältä ja hymyillä sille peilikuvalleen samalla, kun pesee hampaita. Vaikka sieltä peilistä tuijottaa mörökölli, jolla on ilmestynyt maailmanluokan pahin finni keskelle otsaa. Ottaa juuri heränneet lapset kainaloon ja rutistaa oikein kovaa. Kertoa miehelle whatsupilla kuinka paljon rakastaa. Vastata ystävien viesteihin nyt eikä huomenna. Elää elämää täysillä ja niistä uusista aluista, uusista mahdollisuuksista, kaiken irtiottaen.
Today I choose life. Every morning when I wake up I can choose joy, happiness, negativity, pain… To feel the freedom that comes from being able to continue to make mistakes and choices – today I choose to feel life, not to deny my humanity but embrace it.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin teidän kanssa puhuttu, niin kyllä se on kuulkaas se asenne joka ratkaisee. Se, että välillä osaa katsoa maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi on vain plussaa. Se ei tee hallaa kenellekään, jos antaa haaveiden viedä. Jos osaa hölmöillä ja hassutella. Tehdä virheitä ja ottaa niistä opikseen. Tiedostaa elämän rajallisuuden ja perustaa kaiken toimintansa sen pohjalta. Elämä on tässä ja nyt!
Sellaista tajunnanvirtaa perjantaihin. Elämä on tässä ja nyt, mutta lisäksi se siirtyy tänään saareen. Miehellä alkaa vihdosta viimein loma ja pakataan auton peräkärryllinen mukaan tavaraa saareen. Sieltä tehdään sitten täsmäiskuja kaupunkiin. Tai jos siltä tuntuu, niin kärrätään se peräkärry takaisin kaupunkiin, ollaan kotona ja tehdään täsmäiskuja saareen. Fiilispohjalta mennään tämä loma. Ja aivan sama, vaikka säätiedotus näyttäisi kymmentä sadepisaraa. Sadepäivinä leivotaan pullaa, poltetaan kynttilöitä, luetaan kirjoja ja vaan ollaan. Ladataan akkuja. Kun aurinko paistaa pilvenraosta avataan kesähuoneen salusiinit ja käännetään kasvot kohti valoa.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ne on ne pienet jutut. Ei sillä, mä olisin tyytynyt ihan kuplaveteen. Harvemmin tulee shampanjaa juotua. Pohdittiin tuossa sitä siemaillessa, että mikä on ero kunnolliseen kuohuviiniin. Ehkä siinä kuplivuudessa ja hapokkudessa on joku ero. Tiedä häntä, mutta siinä samalla pohdittiin jälleen maailman menoa. Tämä hiukkasen haastava elämäntilanne on saanut jälleen esiin meistä sen herkemmän puolen. Sen, joka on täydestä sydämestä onnellinen pikkuisesta perheestämme. Mökistä, kodista. Terveydestä. Asioista, joita kiireen keskellä ehkä tulee otettua itsestään selvyytenä.
MOIKKAMOI!
