perjantai 13. tammikuun 2017

Perjantain (terveellisempi) mättölautanen

HEIPPAHEI!

Onpas ollut hulinaa täynnä tämä viikko. Perjantai-ilta tuntuu taas niin ihanalle♥ Parina päivänä töitätöitä, palavereita ja tänään vielä remppapalaveria. Lisäksi viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista kuolinpesän asioiden hoitoa. Ja niin kauan kuin pesä (pesät…niitä on tällä hetkellä kolme) on jakamattomia, niin tietää hommia. Justhan se vasta oli kun täällä tuskailin metsä- ja maatalousveroilmoitusten kanssa. En voi uskoa, että se aika on taas käsillä. Vuosi on mennyt ihan hirmuista vauhtia. Tosin tänä vuonna noita ilmoituksia helpottaa se, että ainakaan tietääkseni mitään sen kummempia ilmoittamisen arvoisia tapahtumia ei viime vuodelta ole. Viime vuonna ilmoitusten suhteen olin ulkona kuin lumiukko ja äiskä oli niin huonossa kunnossa, että ei juurikaan veroilmoituksiin osannut juuta tai jaata sanoa. Tänä vuonna on siis 100% parempi tilanne, sillä narut on omissa käsissä! Terveellinen nacholautanen (1 of 1) Terveellinen nacholautanen (5 of 11)

Aika kuluu siivillä myös tämän tammikuun suhteen; huomenna on tasan puoliväli tipattomassa tammikuussa ja herkkulakossa Olo on edelleen euforinen. Herkkuja ei tee mieli ja kroppa huutaa kaikkea terveellistä. Ainut vain mitä kolottaa on punaviinihammas 😀 Onneksi siihen tulee huomenna helpotusta, sillä jo ennen herkkulakkoon ja tipattomaan ryhtymistä oli tieto, että tammikuulle on sovittu pari menoa, joiden aikana ei nuttura saa kiristää. Huomenna menemme rakkaiden ystävien kanssa syömään ja kyllä, alkuun ajattelin ottaa lasin kuplivaa ja ruoan kanssa pari lasia punaviiniä. Ei se maailmaa kaada ja sunnuntaina taas jatketaan kaidalla tiellä. Ehkä hieman väsyneenä, mutta moninverroin onnellisempana ja paremmassa maailmassa.

Terveellinen nacholautanen (10 of 11) Terveellinen nacholautanen (6 of 11) IDTerveellinen nacholautanen (7 of 11) Koska kroppa huutaa terveellisempiä vaihtoehtoja evääkseen, niin myös perjantai-illan mättölautanen oli terveellisempi versio perinteisestä nacholautasesta. Tein tämän jo heti neljän jälkeen ja se (ei todellakaan kaikki ;D) korvasi iltaruokani. Mies kotiutuu vasta ennen puolta yötä ja lapsille haettiin noutoruokaa perjantain kunniaksi.

TERVEELLISEMPI NACHOLAUTANEN

1,5 pussia ruisnachoja
1 prk Urtekramin papusekoitusta
50 g luomugoudajuustoraastetta
4 rkl salsakastiketta
-levitä uunivuoalle puolet nachoista
-ripsottele päälle papuja, juustoraastetta ja salsakastiketta
-toista toinen samanlainen kerros
-laita uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi
-tarjoile itse tehdyn guacamolen ja kermaviilikastikkeen kera

Guacamole
1 avokado
miniluumutomaatteja
pieni punasipuli
chiliä
pilkottua korianteria
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
-pienistele avokado, tomaatit ja punasipuli
-sekoita guacamolen ainekset sekaisin ja levitä uunista tulleen nacholautasen päälle

Kermaviilikastike
1 dl kevyt kermaviiliä
2 rkl salsakastiketta
-sekoita keskenään

******************************

Nyt ulos kera karvaisen kaverin ja sitten ajattelin kaivautua peiton alle lukemaan uusimman Vera Valan loppuun. Esikoisen luokkakaveri tuli yökylään ja tytsyille on tehty siskonpeti takkahuoneeseen. Luvassa kuulemma kikatusta myöhään yöhön ja VoF:ia. Sopii mulle! Hei, huomiselle suunnitteilla koirapostausta, mikäli Toby suostuu kuvattavaksi 🙂

IHANAA PERJANTAI-ILTAAalle


torstai 12. tammikuun 2017

KORSETTI KUNTOON!

MOIKKAMOI,

alkuviikon auringon voimalla ollaan painettu pari päivää…toivotaan, ettei lumet nyt kokonaan sula. Vaikka nytkin on pakkasta, niin tuossa tunti takaperin töistätöistä kotiin ajaessani joutui käyttämään pyyhkijöitä, kun taivaalta tuli vettä. Sellaista alijäähtynyttä. Lumien sulaminen haittaisi hitusen tuota aloitettua hiihtoharrastusta 🙂 Viimeisen vuoden aikana olen tajunnut (oppia ikä kaikki) kaksi juttua, jotka ovat ainakin omalla kohdallani fyysisen kuntoni kulmakiviä; korsetti pitäisi olla kunnossa ja että se venyttely on tärkeää! Kerroinkin teille taannoin, että sain alaselkäni jotenkin jukeliin. Oudokseltaan aloitettu hiihtoharrastus sai aikaan sen, että takareidet ja peppu oli ihan jumissa. Tiedostin asian enkä siltikään venytellyt. Kunnes huomasin käveleväni vähän vaappuen, ankkakävelyä. Tässäkään vaiheessa en venytellyt. Ei muka ehtinyt. Venyttelyn muistin viime torstaiaamuna, kun sängystä ylös nousemisessa kesti kymmenen minuuttia. Alaselkä vihloi ja toinen jalka meinasi lähteä alta. Mutta eihän tuossa vaiheessa enää pysty yksinkertaisesti venyttelemään ilman tuskaa. Tuttu vaiva kahdeksan vuoden takaa. Silloin viimeksi mulla tuo SI-nivel ärtyi yksivuotiaan kuopuksen kantelemisesta. Silloin tarvittiin jos jonkinlaista rankamanipulaatiota ja niksauttelua, lihasrentouttajista ja särkylääkkeitä puhumattakaan.pilates-2-of-3

Silloin on turha rypistää, kun on jo housuissa. Joten ennaltaehkäisy. Sen otan käyttöön nyt. Tästä päivästä lähtien. Korsetti kuntoon ja venyttely ohjelmistoon! Korsetilla en tarkoita sitä, että se johonkin ajan saatossa kadonnut six pack pitäisi saada esille, vaan sitä, että tuo core tuolla vahvistuisi. Olen maailman laiskin selkälihasten treenaajaa ja kaikkihan tietää, että corea ei kuntoon laiteta pelkillä vatsalihaksilla. Suunnitelma on keskittyä syviin vatsalihaksiin ja selkälihaksiin. Musta ja pilatesrullasta on tullut oikein hyvät ystävät tässä viime päivien aikana. Ensin ihan vain makoilin pitkin pituuttani rullan päällä, kun en muuhun pystynyt. Sitten verestin vanhoja muisteloita liikkeistä ja lisäksi lunttasin apua täältäNyt jo kaikki liikkeet sujuvat aika kivuttomasti. Pari päivää on menty jo ilman kipulääkkeitäkin, joten eiköhän tämä nyt tästä.pilates-1-of-3

(toim. huom. tuo karvainen kaveri tuossa yllä tekee kotijumpista hilppasen hankalia, kun tunkee ja punkee aina ihan iholle 😉 Mutta sen päätin, että jatkossa en ala kärsimään selkäkivuista. Sellaisista selkäkivuista, jotka on omasta laiskuudesta johtuvia. Veikkaan, että jos olisin venytellyt jokaisen Lapissa hiihdetyn lenkin jälkeen takareidet ja takaliston auki, niin tuskaisilta päiviltä selän kanssa olisi vältytty. Arvatkaa mistä huomaan tuon korsettini olevan huonossa jamassa (siis selkäkivun lisäksi)? Siitä että oikein havahdun siihen, että istun jotenkin ”lysyssä”. Tämän tästä korjaan asentoani, vedän napaa kiinni selkärankaan ja saan istumapituutta ainakin kymmenen senttiä lisää. pilates-3-of-3

Vähän harmittaa, että olen päästänyt tuon keskivartalon lihakset näin huonoon jamaan. Kuitenkin kaikki liikkeet lähtevät tuolta coresta. Veikkaan, että se hiihdonkaan vaikeus ei ole välttämättä pelkästään tekniikasta johtuvaa vaan siitä, että mulla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä tarpeeksi voimaa ammentaa tuolta keskivartalosta. Joten vapise tour de ski, ensi vuonna nähdään 😉 Pian lähdetään miehen kanssa treenaamaan tuota hiihtoa lisää. Tykkilumiladulle…

Piti muuten kysäistä jo aikoja sitten, että oletteko kokeilleet tabata-treenejä? Mä olen koukuttunut niihin. Niin kuin aikoinaan Kayla Itsinesiin. Vajaa 20 minsaa ja saa hyvän hien päälle. Eilen tein tosin pari tabataa putkeen. Arvatkaa venyttelinkö? No enpä tietysti. Spotifyssa on tosi kivoja tabata-soittolistoja. Ei tarvitse itse kellottaa, joten helpottaa harjoittelua huomattavasti 🙂 Vinkkinä vain teille, jotka haluatte tehokkaan treenin kotosalla. Nyt hiihtokamppeet niskaan ja verryttelemään. Alkulämpöjen ottaminen on meitsille ollut kanssa ihan tuntematon käsite aiemmin, mutta ei enää. Nähdään ihanat!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 11. tammikuun 2017

Pieni asia, suuri vaikutus & huikea lukijakilpailu

HEIPPAHEI IHANAT!

Uusi vuosi, uudet kujeet -sanonta ei ole ihan vain sanahelinää. Osana Danone Activian kampanjaa Danone Activia haastoi minut kokeilemaan uuden vuoden kunniaksi jotain uutta. Jotain sellaista ihan pientä juttua, joka lisäisi omaa hyvinvointiani. Pohdin pitkään, että mikä se uusi juttu oikein olisikaan. Tammikuun alussahan olen jälleen aloittanut tipattoman ja karkittoman tammikuun, mutta mikä asia on sellainen, joka on tällä hetkellä kokonaisvaltaisen hyvinvointini pullonkaula? Unta saan riittävästi ja ruokailut ovat kunnossa. Liikuntakärpänenkin on purrut ihan mukavasti.danone-7-of-10danone-10-of-10

Kunnes sen keksin; tällä hetkellä kokonaisvaltaisen hyvinvointini kannalta olisi tärkeää rajoittaa puhelimen ja tietokoneen käyttöä ilta-aikaan. Liian usein sitä tulee selattua uutisia ja somea illan mittaan. Katsottua sähköpostit, päivitettyä Instagramia. Tuntuu, että tietyllä tapaa olen riippuvainen puhelimesta. Se on kasvanut käteeni kiinni. Välillä sitä tulee käytettyä siinä mittakaavassa, että vasemman käden sormet kramppaavat. Ja annas olla, jos huomaan esimerkiksi kauppareissulla puhelimen jääneen kotiin. Kyllä sitä saa ostoskärryt kyytiä, kun on kiire kotiin tarkistamaan, onko joku kenties soittanut tai laittanut viestiä.

danone-3-of-10 danone-4-of-10 Tietotulva on ihan mahdoton seikkaillessani tuolla uutissivustoilla. Aivokapasiteettini on koko ajan täynnä, sillä aivot eivät ehdi sulattamaan saamaansa tietoa. Olen kovalevyn tyhjäyksen tarpeessa iltaisin ja veikkaan, että kännykän ja tietokoneen käytön radikaali vähentäminen auttaa tähän ongelmaan. Monesti kysyn itseltäni, että onko sitä pakko olla ajan tasalla uutisista? Eikö sitä pystyisi odottamaan aamuun uutisten lukemisen kanssa? Kaatuuko maailma, jos en katsokaan sähköpostia ilta-aikaan? Sama toimii somen kanssa, onko minun pakko tietää kaikki ystävien kuulumiset vielä juuri ennen nukkumaanmenoa? Vastattava jokaiseen viestiin samantien, kun sen saan? Jotenkin tuntuu, että niinä öinä, kun kännykkä korvaa kirjan nukahtamiskaverina, niin uni on selvästi levottomampaa. Huomaan prosessoivani unissani päivän uutisia ja yöllä herättyäni en välttämättä saa samantien unen päästä kiinni. Pahimmassa tapauksessahan silloin yölläkin käsi hamuaa kännykkää yöpöydältä. Ei hyvä, tähän on tultava muutos.danone-5-of-10danone-8-of-10

Tästä lähtien kännykkä menee sille osoitettuun paikkaan keittiössä illalla klo 20.00. Kännykkä laitetaan nukkumaan eli äänettömälle, kokonaan pois päältä sitä ei tarvitse laittaa. Seuraavan kerran sitä katsotaan vasta aamulla. Aiemmin olen tätä tapaa vastaan hieman protestoinut, sillä meillä ei ole herätyskelloa ja keittiössä pirisevään puhelimeen tuntuu jotenkin olevan inhottava herätä. Herätyskellot eivät monia euroja maksa, joten heti tänään lähden herätyskello-ostoksille. Tästä lähtien myös tietokone sammuu viimeistään tuolloin klo 20.00. Kuvienkäsittely ja blogitekstien luonnostelu saa odottaa virkeämpiä hetkiä. Eli päivännäköä.danone-1-of-10activia-1-of-1

Itse asiassa, tämän hyvinvointihaasteen otamme vastaan koko perhe. Kaikkien kännykät joutavat tuonne ”jäähylle” klo 20.00. Meillä on tähän asti lapsilla ollut puhelimet omissa huoneissaan yön ajan ja pitkään olen pohtinut, että tähän pitäisi tulla muutos. Lisäksi miehen kanssa meillä on ollut paha tapa alkaa tekemään töitä lasten mentyä nukkumaan. Nökötetään kannettavien kanssa takkahuoneen sohvalla ja molemmat naputtelee minkä kerkiää 🙂 Ehkä voisimme vastedes tietokoneiden avaamisen sijaan katsella leffaa tai lukea kirjaa. Kuulostaako tutulta? Lähdetkö mukaan haasteeseen? Pieni muutos, mutta veikkaan että ihan huikean suuria vaikutuksia. Tulen kertomaan teille muutaman viikon päästä, miten tässä pienessä uudenvuodenlupauksessa olen pysynyt ja olenko huomannut vaikutuksia.

Nyt siihen huikeaan lukijakilpailuun, joka toteutetaan yhteistyössä Danone Activian kanssa! Minulla on ilo ja kunnia kysyä sinulta, mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi? Mitä uutta haluaisit kokeilla uudenvuoden kunniaksi, jotta voisit paremmin? Kommenttikenttä, Danone Activia ja minä odottelemme teidän vastauksianne viikon ajan (ke 18.1. klo 10.00 asti) ja kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 500,00 euron lahjakortti tuon tavoitteen saavuttamiseksi (eli esimerkiksi kuntosalikortti tms.). Arvonnan säännöt löydätte täältä.

OIKEIN ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


maanantai 09. tammikuun 2017

2 x SOKERITON HERKKU

HEIPPULI!

Saako taas vähän hehkuttaa? Toi ilma tuolla ulkona on niin hieno. Käytiin Toby the Tobymaisterin kanssa aamulla pitkällä (no niin pitkällä kuin pennun kanssa voi käydä) lenkillä rannassa ja arvatkaa mitä huomasin? Aurinko lämmitti poskia. Ihan kevätauringon lailla. Fantastisen upeeta! Fantastisen upeeta on myös se, että ollaan just toissapäivänä pyyhitty pölyt ja nyt aurinko armas aka armoton näyttää karun todellisuuden. Mustat huonekalut on ihan kivoja, easy on the eye, mutta vitsit, että niissä näkyy pöly herkästi! Ei muuta kuin huiska käteen ja siivousmusaa taustalle. Heti kohta. Sitä ennen kuppi teetä ja yksi herkkupallero. Kuten kerroin, niin viikonlopun aikana sokeriton meinasi kosahtaa. Edelleen on ihan järkyttävä Englannin lakritsi himo, mutta en ajatellut antaa periksi. Ehkä näiden palleroiden avulla saa himon selän taittumaan.

Heti alkuun haluan tarkentaa, että sokeriton ei ole yhtä kuin kevyt. Eli näissä herkuissa ei ole sokeria, mutta kaloreita ihan varmasti. Ehkä jopa enemmän kuin sokerillisissa kavereissaan. Varsinkin nuo suklaapallerot ovat varsinaisia energiapalleroita. Sellaisen kun nappasee ennen lenkkiä, niin jo nousee jalka rivakasti 🙂 Mansikkaisiin palloihin löysin reseptin uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (Sara La Fountainin resepti), mutta puolitin reseptin. Jotain taisin tehdä ehkä väärin, mutta näistä tuli niin vetisiä, että jouduin lisäämään kauraryynien määrää aika lailla. Ehkä pakastemansikkani olivat astetta vetisempää sorttia, mikä sai tämän aikaan. Hieman muokkasin reseptin määrien lisäksi aineita. Alkuperäiseen tuli vanilja-aromia ja myös vaniljaproteiinijauhetta olisi voinut laittaa desin verran.sokeriton-herkku-4-of-8 sokeriton-herkku-3-of-8

MANSIKKAISET RAAKAPALLOT

2,5 dl kaurahiutaleita (käytin gluteenittomia)
1,5 dl pakastemansikoita
0,5 dl kookoshiutaleita
2 rkl hunajaa
0,5 rkl juoksevaa neitsytkookosöljyä

-soseuta ainekset tasaiseksi kiinteäksi tahnaksi monitoimikoneessa
-pyörittele palloja ja koristele ne kookoshiutaleilla
-anna jähmettyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntiasokeriton-herkku-2-of-8 sokeriton-herkku-1-of-8

Mä olen muuten pitkään käynyt itseni kanssa keskustelua aiheesta, onko kaurahiutaleet raakaleivonnassa ok. Olin jo tullut siihen tulokseen, että ne eivät täytä raakaleivonnan kriteerejä, sillä jossain tapauksissa kaurahiutaleet höyrytetään. Mutta mistä sen voi tietää? Sitten pyörsin päätökseni ja nyt ne ovat mulla ”raakaleivonnassa” mukana. Seuraaviin, suklaisiin palloihin, ajattelin ensi kerralla lisätä lakritsajauhetta. Sen verran kova lakun himo kuulkaas on 🙂 Näiden kanssa en sitten turhia mittaillut kaikkia aineita. Säädin koostumuksen oikeaksi mantelijauhojen avulla. Joten tehkäähän tekin samoin.sokeriton-herkku-8-of-8 IDsokeriton-herkku-6-of-8

SOKERITTOMAT SUKLAAPALLOT

puolikas kypsä banaani
n. 0,5 dl kaurahiutaleita
n. 0,5 dl raakakaakaojauhetta
1 rkl juoksevaa neitsytkookosöljyä
n. 0,5 dl kaakaonibsejä
1 rkl luomu cashewtahnaa
2 rkl luomu maapähkinävoita (käytin Urtekram crunchya)
loraus hunajaa
ripaus merisuolaa
huiskaus kanelia
mantelijauhetta

-sekoita aineet sekaisin blenderissä
-kun seos on käsiteltävää, niin pyörittele siitä pieniä palloja
-huiskuta päälle raakakaakaojauhetta

Suklaapalleroiset menisivät kategoriaan ”raaka”, jos jättäisi cashewtahnan ja maapähkinävoin pois. Mutta älkää jättäkö, ne tuovat niin paljon makua näille.sokeriton-herkku-7-of-8 sokeriton-herkku-5-of-8

Pienoisesta karkkihimosta huolimatta huomaan olevani energiaa täynnä. Aiemmilta vuosilta tiedän, että tuo karkkihimo talttuu parin päivän sisään ja sitten kaikki makea tökkäisee todella helposti. Kunhan tammikuun olen täysin sokeritta, niin helmikuussa palaan tuttuun karkkipäivään. Lauantaisin saa hyvällä omallatunnolla herkutella. Kuitenkin tiedän, että se herkuttelu ei lähde ihan lapasesta. Olotilan lisäksi viikossa on tapahtunut aikamoinen muutos vyötärön seudulla. Vaikka syön normaalia kotiruokaa enkä sen määrää ole rajoittanut, niin silti tuntuu että vyötärö ja vatsanseutu ovat napakoituneet. Pienillä muutoksilla sitä saa paljon aikaan. Eikä sen vyötärönseudunkaan niin väliä olisi, pääasia että energiaa ja tarmoa riittää. Vyötärön esiin tuleminen on siis vain bonus, jonka kyllä mielelläni otan vastaan. Nimim. bikinikunnossa 49 päivän päästä…ja jos en ole niin sitten on aika mennä aikuisikäni ensimmäisen kokouikkarin ostosreissulle 😉

Sokerittomia herkkuja löytyy myös tuolta leipomistani raakakakuista. Lisäksi suosittelen teitä katsomaan vuoden takaisen Karkkilakossa sallitut herkut -postauksen, josta löytyy pari ohjetta lisää. Elämä hymyilee, aurinko paistaa. Toivottavasti teilläkin ♥ 

OIKEIN LUPSAKKAA MAANANTAITA,

alle

 


torstai 05. tammikuun 2017

Love yourself ♥

MOIKKULIMOI!

Hei, tää piti olla se mun blogivapaapäivä. Työtyöpäivä, jolloin ajattelin, että paukkuja blogiin ei välttämättä riitä. Turhaa murehdin. Draivi tehdä blogia on suuren suuri. Puoli päivää töissätöissä numeroiden parissa sai kaipaamaan kirjallisen tuottamisen pariin. Töissä joutui vähän verestämään tiettyjä laskutoimituksia ja huomasin, että päässälaskutaito on ruostunut pahemman kerran. Käsialastakaan tuskin kukaan saa enää selvää. Rakastan kaunokirjoitusta ja nyt nuo lonkerot näyttävät siltä, että jotain pitäisi asian suhteen tehdä. Onneksi on tietokoneet ja kymmensormijärjestelmä – teidän onni 😉050117-4-of-10050117-2-of-10

Eilen tein karrikoidun katselmuksen itsestäni eri vuosikymmeninä. Tuon tehtyäni tajusin, mikä se suurin muutos on ollut; olen oppinut rakastamaan itseäni. Se tuntuu ihan äärettömän hyvältä. Hyväksyä itsensä tällaisena kuin on. Se ei ole itserakkautta negatiivisessa mielessä. Vaan sitä voimaannuttavaa rakkautta, jonka takia on helpompi olla ja elää. Helpompi antaa rakkautta muille. Silloin kaksikymppisenä, sorjan vartalon omaavana en nähnyt itseäni sellaisena. Muistan ääneen ihmetelleeni, kun eräässä lääkärin epikriisissä luki ”Vastaanotolle saapui hoikka nuori nainen…” Näin itseni aivan toisenlaisena, enkä ikinä kuuna päivänä olisi kuvaillut itseäni hoikaksi. Vaikka ehkä maalaisjärki olisi sanonut, että 50 kilon painoisena en juuri muuta voi ollakaan. Silloin parikymppisenä sitä meni päivä pilalle, jos otsaan oli kertynyt finnirykelmää. Pahimmassa tapauksessa luennot jäivät parilta päivältä väliin, kun ei halunnut lähteä ovesta ulos. Hätätilanteessa otsassa sinnikkäästi majailevien puberteettimerkkien eteen tuli leikattua tylsillä fiskarsseilla otsatukka.050117-10-of-10050117-1-of-10050117-3-of-10

Muistan siihen aikaan vältelleeni lyhythihaisten paitojen ja jumppatoppien pitämistä, sillä häpesin toisessa käsivarressani olevaa isoa arpea. Yhdeksän tikkiä kyynärtaipeessa syntymämerkkiluomen poistosta on kuitenkin tänä päivänä osa minua. Se osa, joka tekee musta erilaisen. Tuohon aikaan tuli verrattua itseään myös muihin aika brutaalilla tavalla. Voi kun joku olisi tullut sanomaan, että hei, sä kelpaat just tuollaisena. Toisaalta, veikkaanpa että se 21-vuotias Maria olisi kyseenalaistanut tuon lauseen ja jättänyt sen oman arvonsa nojaan. Jatkanut itsensä piiskaamista. Olisin todennäköisesti nähnyt peilistä katsottuani ne otsassa olevat hormonifinnit sekä ylirumat rillit, joita iltaisin pidin piilarit pois otettuani. Kaksihaaraiset hiukset ja harmistuksen siitä, että miksen ollut perinyt äitini paksuja tummia hiuksia Oriveden mummun luihuletin sijaan. Miksen silloin nähnyt, että omistin kauniit pitkät sääret. Oriveden mummulta peritty nekin 🙂 Tai miksen osannut tuolloin arvostaa elämänmyönteistä ja positiivista luonnettani. 050117-5-of-10050117-7-of-10

Se, missä vaiheessa opin rakastamaan itseäni on vähän hämärän peitossa. Muistan tuon maailman rakkaimman aviomieheni tavatessani olleeni vielä kohtalaisen epävarma. Epävarma siitä, että riitänkö tällaisena kuin olen. Jossain vaiheessa huomasin, että rakkaus ruokkii rakkautta. Se, että mieheni hyväksyi minut sellaisena kuin olen sai minut rakastamaan itseäni. Enää en häpeillyt sitä käsivarren arpea tai silmälaseja. Sisäisesti oli hyvä olla ja se sai itsetunnon kohoamaan. Myös lasten saaminen on auttanut hyväksymään itseni juuri tällaisena. Parikymppisenä sitä keskittyi ihan muihin seikkoihin, mutta lasten saaminen avasi silmäni sen suhteen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei ne ulkoiset avut, vaan se sisäinen kauneus. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin! Sen sijaan, että tänä päivänä etsisin itsestäni virheitä, pyrin nauttimaan niistä asioista, joista olen ylpeä. Voi, kunpa sitä osaisi tarpeeksi tehokkaasti välittää tämän sanoman myös noille kullanmuruille.

 Joku viisas on joskus sanonut, että ensin on opittava rakastamaan itseään, että voi rakastaa muita. True dat ♥ 

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,

alle