HEISSULIVEI!

Ja niinhän se on, että pari tuntia töissätöissä venyi neljäksi tunniksi ja tämä päivä, jonka piti omistamani blogille meni sitä myöten vähän harakoille. Mutta hei, neljä blogille omistettua päivää vielä edessä 🙂  Täällä uudessa kotitoimistossani, jonne juuri koneen viritin. Illalla pitää vielä vähän sisustaa huonetta ja yksi reissu Ikeaankin tulee tarpeeseen. Tarvitsen säilytyskalusteen, johon saan siististi laitettua kamerajutut, paperit ja blogiin kuvattavat tavarat. En tosin halua mitään toimistokalustetta varsinaisesti vaan jonkun sellaisen kivan mustan sivutaso/senkkisysteemin, joka menee tarvittaessa sitten vaikka olohuoneessa! Työpöytänä mulla on mummulan vanha Billnäs/Boknäs/Björknäs/mikälie pöytä. Aivan liian punertavan ruskea makuuni, mutta antaa olla 🙂

Tänään tuli täyteen täysi viikko tätä sokeritonta elämääni. Yritin kahlata tuossa edellisvuosien postauksia, että millä mallilla silloin mentiin tässä vaiheessa. Päätin kuitenkin keskittyä nyt vain olotilaani juuri tässä hetkessä ja jättää viime vuosien kokemukset sikseen. Sen verran lohtua paluu historiaan toi, että en enää ihmettele tätä pääkipua, joka on vallitsevana nyt kolmatta päivää. Pian se siitä helpottaa, toivottavasti. Verrattavissa sellaiseen kofeiininvieroituspääkipuun, kyllä te tiedätte.

Sokeriton tarkoittaa siis karkkien yms. herkkujen karttamista. Suurennuslasin kanssa en ole katsonut purkkien kyljistä, onko niihin lisätty sokeria vai ei. Aika paljon maalaisjärki sanoo, mikä on terveellistä mikä ei. Myös hedelmien ja hunajan kanssa ei ole ollut ongelmia; hedelmiä sekä lorauksen hunajaa olen itselleni sallinut silloin tällöin. Mutta siis viikko aikamääreenä, voiko siinä ajassa tapahtua mitään radikaalia? Jälleen kerran joudun toteamaan, että voi! En tiedä, että oliko tuo lähtötaso joulumässyineen niin överi, mutta olen huomannut sokerittoman viikon aikana aika merkittäviäkin muutoksia. Toki sokerin poisjättäminen yksin ei välttämättä ole syypää näihin, vaan myös muutenkin on tullut syötyä terveellisesti. Ja tipattomasti. Vaikka perjantai-iltana punaviinihammasta kolotteli siihen malliin, että meinasin antaa periksi yhden lasillisen verran. Sen sijaan tartuin vissylasiin 😉

Vyötäröpöhö on pienentynyt.
Kyllä, jo nyt tuntuu että joku on päästänyt ilmoja pihalle siitä vararenkaan alusta ja hyvä niin, sillä mun yhdet (ja belive you in me, niitä on paljon) motivaatiohousuista menee nyt jo päälle! Vaikken sokerittomalle ryhtynytkään kilojen, vaan paremman voinnin takia, niin silti tämä on mukava ”sivutuote” 🙂

Uni on syvempää ja illalla nukahtaa samantien.
Jep, siinä missä heräilin öisin ennen joulua ja joulun aikaan, posotan nyt heräämättä aamuun. Se on kuulkaas ihana olotila!

Kroppa huutaa terveellistä ruokaa ja liikuntaa.
Terveellisesti syöminen ruokkii liikuntainnostusta ja toisinpäin. Tämä on se noidankehä, jota rakastan. Ei varmaan voi tehdä suurempaa palvelusta itselleen kuin pitää itsestään huolta syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Ilman, että tämä menee suorittamiseksi ja pakkopullaksi. Lempeästi, you know.

Iho on tasaisempi.
Ollakin, että jossain neljännen päivän kohdalla iho alkoi puhdistautumaan oikein urakalla ja sain pari sangen kipeää finniä ohimolle.
Ties koska viimeksi on tuollaisia kunnon finnejä ollut! Mutta nyt iho ja ihon sävy ovat oikein jees.

Mielihalut ovat tiessään.
Siis sellaiset napostelumielihalut. Tänä vuonna sokeriton on mennyt jotenkin tosi iisisti tämän suhteen.
Kertaakaan ei ole käynyt sortuminen edes lähellä ja se on aika paljon se! Musta tuntuu, että aiempina vuosina olen jotenkin taistellut sokerihimoa vastaan. Ehkä tää koko sokerin ignooraus on auttanut. Tai se, että on pitänyt itsensä kiireisenä, niin ei ole tullut mieleenkään sortua.

Siivoushulluus.
Joojoo, siis aivan kuin dagen efter -päivinä, niin nytkin tekisi mieleni siivota kaappeja sun muita. Tuntuu, että tietyllä tapaa se verensokerin vaihtelu tai lähinnä niiden matalapaineiden loppuminen on vapauttanut jostain energiaa ihan hurjan paljon.

Tässä siis muutamia sivuoireita vain mainitakseni. Tiedän, että viikon kuluttua listaan voin jo lisätä sen, että kaikki vähänkin makea, esim. hunaja tökkäisee eikä tee kertakaikkisesti lainkaan mieli sokeria. Ensi viikonlopun herkuttelupäivän varalle teen nice creameja. Ainakin mulla tuo jäädytetty banaaniherkku toimii ihan älyttömän hyvin. Kahvipöydässä ei muuta edes kaipaa! Huomenna haen kauppakassitilauksen, johon tilasin vähän raakasuklaata. Palanen sitä sallittakoon iltapäiväkahvin kanssa.

Mites siellä muilla sokerittomilla sujuu?

IHANAA ALKANUTTA ARKEA &
MAANANTAI-ILTAA,