keskiviikko 31. tammikuun 2018

Herkullinen vinkki aamupalapöytään

1

HEI HURLUMHEI!

Kiitos ihan älyttömän paljon ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen; niinhän se on, että niitä muistoja tulee vaalia ja kuinka arvokasta onkaan, että mulla on äidin kirjoittamia reseptejä olemassa. Siinä mummulan tyhjäysoperaatiossa kun rättiväsyneenä lähti kaatopaikalle tavaraa, joista osaa olisi ehkä vielä arvostanut tänä päivänä. Palaan eilisen postauksen kommentteihin illemmalla, mutta nyt tulin antamaan teille ihanille vinkin tulevalle viikonlopulle. Lauantaiaamulle, kun keitätte kahvit, hissuttelette aamutakissanne keittiön pöydän ääreen ja avaatte aamun lehden. Silloin kun ei leipä maistu, puuroa ei jaksa keittää ja turkkilainen jugurttikin tuntuu pelkälteen tökkivän.

Se taisi olla Pirkka-lehti viime viikolla, jossa ihastelin granolakuppien kuvia ja tuo rakkauteni granolaan nousi aivan uudelle tasolle. Lehteä en enää löytänyt, joten kehittelin näihin reseptin. Hih, näiden granolakuppien pohja muistuttaa itseäni niistä taannoin esittelemistäni kaurakekseistä. Niistä, joita pienempi nimitti kumikekseiksi seuraavana päivänä. Tosin nämä olivat paljon herkullisempia. Granolakupeista tuli rapsakoita ja mikä parasta; ne voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja täyttää vasta silloin lauantaiaamuna. Meillä näitä syötiin aamupalalla sekä iltapalalla.

GRANOLAKUPIT
4 isoa tai 6 pientä

3 dl isoja kaurahiutaleita
puolikas banaani
1 valkuainen
2 tl kanelia
iso loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

Täyte
jugurttia
marjoja
hunajaa

-muussaa banaani haarukalla, lisää siihen valkuainen ja hunaja
-sekoita keskenään kaurahiutaleet, kaneli ja sormisuola
-lisää banaaniseokseen
-voitele peltinen muffinssivuoka ja painele granolaseos vuokien pohjalle ja reunalle
-paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes kupit ruskettuvat reunoiltaan nätisti
-anna jäähtyä hyvin ja täytä turkkilaisella jugurtilla / kasvisjugurttivalmisteella, marjoilla ja halutessasi hunajallaID

Oi nam! Näitä täytyy tehdä mitä pikimmin uudemman kerran.
Ja mitä pikimmin palaan kommentteihin; ensin pieni happihyppely hiihtolenkin muodossa. Voi kun talvi jatkuisi tällaisena ♥

ILOA KESKIVIIKKOILTAANNE,

EDIT: kommentteihin palataan torstaina. Pyhitän illan miehen hemmottelulle vatsan kautta 😉


maanantai 29. tammikuun 2018

Onnellisuuden break-even point & Tukholman terkut

6

MOIKKAMOI IHANAT

ja moikkamoi maanantai ja sitä myötä uusi ihana viikko! Karvisolosta ei ole tietoakaan tänä maanantaina, kiitos tuon miniloman, joka virkisti kyllä mukavasti. Kuten tapanani on ollut viime aikoina, niin jälleen syvennyin tarkkailemaan ja analysoimaan ihmisiä ja asioita reissussa ollessamme. Pääasiassa itseäni, mutta myös kanssamatkustajia. Monella tapaa olin epämukavuusalueellani, siitäkin huolimatta että reissu oli aivan todella ihana. Huomasin, että laivan illallisbuffett ei ole enää se mun juttu. Ihmismassa sai mut haukkomaan vähän henkeä ja huomasin, että en nauti ihmispaljoudesta. Liian paljon ihmisiä siihen, että olisin nauttinut ruokailusta. Se ihisti, kun ihmisiä ryntäili takavasemmalta, edestä ja sivulta. Ihan kuin kaikki joutuisivat tappelemaan ravinnosta. Ikäänkuin se ruoka loppuisi juuri sillä sekunnilla kesken. Sitten kun itse kärsivällisesti jonotat sen lautasesi kanssa ja joku tönii sinua koko ajan ja etuilee, niin tekee mieli sanoa, että kiitti ja heippa 😀

Nautin buffetissa kuitenkin viherjutuista ihanine salaatteineen ja kalapöydän notkuvista herkuista. Olenkin kertonut, että voisin elää mädillä ja smetanalla. Mutta ei sitä koko reissua ihan viher/kalalinjalla menty, sillä lauantain lounaspaikassa Da Peppessä nautin täysin rinnoin pitkästä aikaa pitsasta. Hiljaisesta ruokailusta ja lasillisesta tajunnanräjäyttävän hyvää punaviiniä. Pitsapohjasta, joka kiilasi top 3 pitsapohjiin ikinä. Tarjoilijasta, joka oli charmantti vanha mies. Siitä, että kaikki toimi ja ruokailusta pystyi nauttimaan. Oppia ikä kaikki, olen joskus nauttinut myös laivan buffett ruokailusta. Keski-ikäinen minä taas ehkä laittaisi muutaman latin lisää likoon ja menisi laivan johonkin muuhun ravintolaan. Se varttuneempi Maria on kuitenkin sitä mieltä, että koska lapset nauttivat buffettruokailusta suunnattoman paljon, niin sen voimin hänkin sen jaksoi tehdä. Kahtena iltana peräkkäin. Aika monet asiat kun ovat sellaisia, että haluaa laittaa itsensä likoon lasten hauskanpidon edessä. Meillä tytöt nauttivat risteilystä niin, että vielä tänä aamunakin silmät kiiluen kertoivat kokemuksistaan. Kallisarvoisia muistoja.

Ehkä se on se uusi minä, joka haluaa elämässä keskittyä juurikin niihin pieniin nautintoihin. Ei suurella mittakaavalla, vaan ihan pikkuisesti vaan. Tästä lähtien tiedän nauttivani enemmän yhdestä laadukkaasta viinilasillisesta ruoan kanssa kuin parista kolmesta ei niin laadukkaasta viinilasista. Tiedän nauttivani enemmän sokerittomista herkuista kuin kourallisesta salmiakkifiguureita. Kukin meistä tablaa tyylillään ja mun mielestä olisi ihan hirmuisen hienoa, että jokainen löytäisi sen oman onnellisuuden ”break-even pointtinsa”. Sen tilan tai kriittisen pisteen, jonka yli tapahtuvat jutut ovat kaikki plussaa. Löytäisivät sellaisen elämäntavan, jossa pysyisi pitkällä juoksulla tuon break even pointin yläpuolella. Jotta elämä olisi mielekästä. Jotta ei tarvitsisi taistella hyvänolon saavuttamiseksi. Vaan voisi todeta, että hei – mä olen siellä jo.

Voin eilen kotiintulon jälkeen jotenkin tosi huonosti. Parina iltana nautitut muutamat viinilasilliset ja se kourallinen salmiakkifiguureita  yhdistettynä pariin huonosti nukuttuun yöhön saivat aivoni johonkin sellaiseen tilaan, ettei ajatus kulkenut. Pitkästä aikaa taas niveliäkin särki ja silmät menivät ihan väkisin kiinni. Iho oli kelmeän veltto ja ihohuokoset kolminkertaistuneet. En löytänyt mitään muuta syytä kuin tuo alkoholi ja sokeri. Vertasin eilistä olotilaani tammikuun tipattomaan ja sokerittomaan ajanjaksoon ja päätin, että ei enää koskaan. Kroppa huusi eilen vihersmoothieta ja kaikkea terveellistä.  Iho huusi puhdistavaa ja kuorivaa naamiota. Täten jatkan siis alkuvuoden linjaa. En orjallisesti noudattaen vaan tilanne ja päivä kerrallaan.

Mutta tänään olo on kyllä jo normaalin euforinen. Ollaan päästy taas sinne onnellisuuskäyrän plussapuolelle. Hymyilyttääkin ihan hassulla tavalla huomata, että mukavuusalueella ollaan. Talvinen Tukholma oli ihana ja antoi huikean paljon lisää energiaa. Aurinkoinen ja tuulinen, mutta silti tosi kiva. Lapset halusivat Zaraan ja Hollisterille, joten niissä kävimme. Kävelimme ympäriinsä, kunnes oli annettava viimalle periksi ja suunnattava laivalle takaisin. Sen verran kylmä oli, että kamerakin pysyi suurimman osan ajasta laukusta. Eräs reissun kohokohdista oli pieni hurmurikummipoika, joka on just nyt niin parhaassa iässä ♥ Jutut ovat sitä luokkaa, että ei tarvitse minkäänsortin lisäviihdykettä etsiä 🙂

Mutta hei, nyt erään projektin pariin. Vilautan tuota projektia myös täällä blogissa tällä viikolla. Siihen liittyy nuo kaikki äiskän reseptit, jotka ovat sikinsokin sekaisin.
Energisen maanantain kunniaksi luvassa vähän organisointia 🙂

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


tiistai 23. tammikuun 2018

Luonnonkosmetiikasta & teini-ikäisen ihonhoidosta

27

NO ILTAA IHANAT!

Tai pitäisi ehkä pikemminkin toivottaa hyvää yötä ja laittaa kone kiinni. Mutta se on jännä näinä päivinä, kun mies on yön yli työreissussa, niin itse roikun koneella tekemässä työhommia lasten mentyä nukkumaan. Tarkoitukseni toki oli tänäänkin tehdä nämä aiemmin, mutta sain kunnian mennä hiihtämään pikkuisemman kanssa. Se on semmoinen juttu, että jos lapset pyytävät osallistumaan johonkin urheilujuttuun, niin kaikki muu unohtuu. Sen verran sitä pitää toisia tukea.

Viime vuoden sain tutustua lähemmin luonnollisempaan hyvinvointiin Life ambassadioriuden myötä ja nyt olen siirtynyt myös kosmetiikassa, ainakin ihonhoitotuotteiden osalta, liki pitäen kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Poislukien Excuviancen ja Dermalogican yhdet kuorintavoiteet sekä yhden kasvonaamion.  Olen kokeillut parin vuoden ajan merkkejä Mia Höydöstä Estelle & Thildsiin ja Emma S:stä Patykaan. Puhdas+ Bee Venom -voidetta unohtamatta. Nyt viimeisimpänä hurahdin (tai noh, voiko sanoa hurahtaneensa jos on vain lukenut netistä kokemuksia? :D) korealaiskosmetiikkaan. Ostin Whamisalta muutamia kuvissa näkyviä tuotteita enkä malta odottaa, että pääsen noita koklaamaan.

Mitä äiti edellä, sitä tytär perässä. Innoissaan tutkii purnukoitani ja puteleitani. Olen tässä jo muutaman ajan miettinyt, että missä vaiheessa pitäisi ostaa parin kuukauden päästä virallisesti teini-iän saavuttavalle esikoiselleni ensimmäisiä ihonhoitotuotteita? Hänen ihonsa on kuin unelma tällä hetkellä. Hieman ehkä kuiva näin talvella, mutta niin nätin värinen ja samettinen. Muutamia miilumeita otsassa, jotka täytyisi vissiin käydä kosmetologilla poistattamassa. En tiedä keneltä ihonsa on perinyt, mutta voin sanoa, että ei ainakaan minulta. Muistaakseni itselläni pukkasi jo tuossa vaiheessa näppyä otsaan ja ohimoon. Äiti toi kaupasta Clearasil-pesunestettä eikä ollut puhettakaan mistään kosteutuksesta. Näppyjen päälle laitettiin jotain niin styrkkaa kuivattavaa ainetta, joka sai tekstiileistäkin värit haalistumaan. Rasvoittuvan ihon kuivaus oli sen ajan juttu. Näin jälkikäteen tekee pahaa ajatellakin sitä kiristävää ihoa.

Mutta kuten totesin, niin mitä äiti edellä, sitä tytär perässä. Meidän äiskän superhyvä iho oli saatu aikaan Nivean sinisellä rasvalla. Ei ollut tarvetta muuhun. Itse en siis saanut kotoa mallia ihonhoidosta. Sen takia olen ottanut jotenkin asiakseni kuitenkin valistaa meidän tyttöjä ihonhoidon suhteen. Etteivät tekisi välttämättä niitä virheitä ihonhoidossaan kuin äitinsä aikoinaan. Että vaikka iho kuinka jossain vaiheessa pukkaisi rasvaa pintaan, niin pitää muistaa myös se kosteutus.

Jotenkin tuollaisen teini-ikäisen ihonhoito on minulle niin uutta, että päässä vilisee miljoona kysymystä, joista ensimmäinen on jokseenkin nolo, mutta kysyn sen kuitenkin. Onhan luonnonkosmetiikka ok teini-ikäiselle käyttää? Tarvitseeko erikseen putsarin ja kasvoveden? Mitäs kosteutus, voiko sen tehdä luonnonkosmetiikan taivaallisilla öljyillä vai mieluummin voiteilla? Missä iässä käydä kosmetologilla? Ja onko olemassa kosmetologeja, jotka käyttävät luonnonkosmetiikkaa? Ylimääräisten kemikaalien karsinta on jotenkin itselläni se juttu, mitä ihonhoitoon tulee. Tosin kyllähän nuo lapsetkin ovat jonkun median avulla valistuneet. Esikoinen nimittäin valisti mua yksi päivä, että ei hiuksia tarvitse aina pestä shampoolla, kun hiukset tottuvat siihen. Itse kuulemma pesee pelkällä vedellä. Pitäisikin alkaa kokeilemaan. Kai se hius totta tosiaan siihen tottuisi, mutta vähän kauhistuttaa omalla kohdallani se, että poistaako se pelkkä vesi esimerkiksi kuivashampoojäämät. Mistä päästäänkin taas siihen, että onko olemassa luonnonmukaisia hiustenmuotoilutuotteita? Sellaisiin en ole törmännyt. Luonnonmukaista shampoota ja hoitoainetta minulta löytyy, mutta olisi kiva vaihtaa kuivashampoo ja hiuslakkakin astetta lempeämmiksi.

Ja vielä yksi kysymys; onko vinkata ihanien Mia Höytö -tuotteiden lisäksi jotain muuta suomalaista, kohtuuhintaista luonnonmukaista ihonhoitosarjaa? Mieluusti kun tukisin suomalaisia korealaisten sijaan! Mutta nyt taidan kuulkaa tukea hetken erästä espanjalaista kirjailijaa ja sitten moikata nukkumattia. Palataanhan taas huomenna asiaan 🙂

TIISTAI-ILTATERKUIN,

 

 


lauantai 20. tammikuun 2018

Sokerittomat suklaakeksit & lauantaiset

6

CIAO CIAO!

Siinä missä aiemmin perjantait olivat suosikkipäiviäni ja sen jälkeen sunnuntait, on nyt kiilannut vahvasti kärkeen lauantai. Lauantait on leppoisia, eihän siitä pääse mihinkään. Vieläkin kikattelen tuolle eiliselle teatterinäytökselle. Mikäli teillä on asiaa tänne Tampereen suuntaan tai olette täällä jo valmiina niin käykää katsomassa Frenckellissä Miehenkäyttöopas. Aivan h-u-i-k-e-a! Jotain kertoo jo se, että se yksi nessu, joka mulla oli mukana oli ihan litimärkä esityksen jälkeen. Kyyneleet valuivat meikkien kanssa pitkin poskiani, sillä ei vain pystynyt lopettamaan nauramista. Tiedättekö, että on naurua ja sitten on naurua. Sellaista tikahduttavan pakahduttavaa hepulinaurua, jota ei pysty lopettamaan. Se oli eilen sellaista. Naurutykitystä koko parin tunnin ajan.

Nykymaailma vaatii paljon ja mutta se on se huumori, joka kantaa. Eilisessä pätkässä laitettiin halvalla sekä miehiä että naisia, joten tasa-arvoasioihin ei kannata puuttua tämän osalta. Samaistumiskohtia oli niin monia. Tosin yleistääkään ei sovi. Mutta me tykkäsimme, että tuo oli niin huumorimielellä tehty, että kenenkään ei tarvitse suivaantua. Muun muassa Ikean kaapin kokoamispätkä. Mieshän ei voi katsoa sitä ohjevihkoa. Ei sitten millään. Sitten päästellään ärräpäitä ja apua tarjotessaan saa vastauksen ”en tartte apua”, vaikka oikeesti tarviskin 😀

Eilisen ansiosta on tänäänkin posket kipeänä ja olotila on sellainen pulppuavan iloinen. Niin iloinen, että kotitöitä on ollut ihana tehdä ja pyöräytinpä siinä vaivihkaa iltapäiväkahville myös keksejä. Pitkästä aikaa näitä peruskaurabanaanikeksejä, joihin lisäsin vähän suklaista makua raakasuklaajauheella.

SOKERITTOMAT SUKLAAKEKSIT

2 banaania
2,5 dl kauraryynejä
1 tl leivinjauhetta
loraus hunajaa
kourallinen rusinoita
1 rkl raakakaakaojauhetta

-muussaa banaanit ja sekoita muussattuihin banaaneihin muut aineet
-nostele lusikalla leivinpaperin päälle noin 12-15 nokaretta
-”lätistä” nokareet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla

Paistoin nämä muuten ritilän päällä, niin pohjistakin tuli rapsakat! Tälle päivälle on agendassa vielä ulkoilua ja sitten on pakko hautautua sohvalle tuon kirjani kanssa. Niin ihania kuin nuo Carlos Ruiz Zafonin kirjat ovatkin, niin ei auta pitää montaa päivää taukoa lukemisessa; itse ainakin unohdan kuka on kukakin ja mitä on tapahtunut. Lisäksi luvassa myös kommentteihin vastaamisia ja ehkä pientä kuntopiiriä. Ex tempore -meiningillä mennään, kuten elämässä vähän yleensäkin 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


keskiviikko 17. tammikuun 2018

Herrrrkullinen startti päivään

10

MOIKKAMOI JA KIRPSAKKAA KESKIVIIKKOILTAA!

Täytyy kyllä sanoa, että vitsit että tuntuu hyvältä, että meillä on pitkästä aikaa, ainakin täällä Tampereen suunnalla, talvi. Lunta ja pakkasta. Talven lisäksi keskiviikkopäivää on ilahduttanut se, että neljän jälkeen töistä kotiinpäin ajaessa oli vielä valoisaa. Tänään ajattelin jutella teille aamupalasta ja sen tärkeydestä. Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että olen joskus aiemminkin aamupalajuttuja täällä rupatellut. Lyhyenä introna kerrottakoon sen, että en nuorena syönyt aamuisin mitään aamupalaa. Opiskeluaikoina aamupalana toimi Pims -keksipaketin toinen pötkö ja pari kuppia kahvia. Sitten tulin järkiini ja aloin panostaa aamupaloihin. Aamupalat kun ovat ainakin oman päiväni ponnahduslauta. Ilman niitä en pärjää tai pärjään, mutta sitten napostelen pitkin päivää. Tuntuu, että aamupala tuo myös tehokkuutta päivään.

Puuro on ollut pitkään meillä se suosikkiaamupala. Pari vuotta söin melkein joka ikinen aamu turkkilaista jugurttia mustikoilla. Kunnes tuli täysstoppi. Siirryin leipään. Kunnes löysin Alpron kookosjugurtin. Sitä tulee edelleen syötyä aamupalaksi, mutta välillä kaipaa vaihtelua. Puuro toimii aina, mutta pitkästä aikaa viikonloppuna tuli tehtyä superhelppoja ja herkullisia pannareita. Niitähän voi varioida miten tahansa. Täältä löytyy aiemmin jakamani versio kardemumma-mustikkapannukakuista, jotka tein pienellä lettupannulla. Yleensä aamujen helpotukseksi paistan isommat pannukakut. Pannukakkujen perusresepti menee näin:

GLUTEENITTOMAT JA MAIDOTTOMAT PANNUKAKUT

2 munaa
n. 2 dl mantelijauhetta
2 tl psylliumia
mantelimaitoa
ripaus sormisuolaa

-sekoita munien rakenne rikki kulhossa
-lisää mantelijauhetta (itse lorotan sitä suoraan purkista, mittaamatta), ripaus suolaa ja psyllium
-lisää mantelimaitoa niin paljon, että seoksesta tulee hieman lettutaikinaa paksumpi
-paista kookosöljyssä pannulla kolme pannukakkua tai kaksi hieman isompaa pannukakkua

Yleensä lisään taikinaan myös kanelia. Mikäli haluaa taikinaan makeutta voi siihen lisätä esimerkiksi hunajaa. Pannareiden päälle pääsi tällä kertaa kasvispohjaista maustamatonta jugurttia, kookoslastuja, mustikoita, hunajaa ja itse tehtyä granolaa,

GRANOLA

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl rusinoita
1 dl cashew-pähkinöitä
5 rkl kookosöljyä
1 rkl hunajaa
kanelia

-sekoita kuivat aineet keskenään (poislukien kaneli)
-sulata kookosöljy kattilassa ja lisää siihen hunaja sekä kaneli
-anna hunajan sulaa öljyyn
-lisää seos kuivien aineiden joukkoon ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
-paista 175 asteessa noin 40 minuuttia välillä sekoittaen
-anna jäähtyä (nimim. suussa rakko liian kuumasta rusinasta)

Siinä teillekin oiva vinkki, mikäli kaipaatte vaihtelua aamupaloihin. Meillä tytötkin syövät näitä. Veikkaan, että ovat astetta terveellisempiä kuin ne nutellaleivät, joita bruukkaavat välillä syömään. Viikonloppuisin yleensä kyllä sallitaan herkuttelu jo heti aamusta. Kukin herkuttelee tyylillään. Itse herkuttelen aamuisin näillä. Olen huomannut, että kaikki eivät ymmärrä sitä, että myös terveellisesti voi herkutella. Ei se ole elämän rajoittamista tai kituuttamista elää sokeritonta elämää.

Miten muuten teidän samassa jamassa olevien sokerilakko etenee? Täytyy koputtaa puuta, mutta yhtään kertaa ei ole tullut mieli repsahtaa. Tuon kuvissa näkyvän smoothien teen yleensä pelkkään kookosveteen, mutta viikonloppuna lisäsin siihen banaania. Jopa banaani tuntui äkkimakealta. Sama homma alkaa olemaan hunajan kanssa. Ai että, kun pääsisi tilanteeseen, että pääsisi sokerista loppuelämäkseen. Toki jos sitä tekee mieli, niin voisi esimerkiksi juhlissa hyvällä omatunnolla syödä kakun palan tai pullan. Nauttia silloin tällöin salmiakkipääkallon poikineen. Pääsisi tilanteeseen, jossa ei kaipaisi enää sokeria. Niin kuin entisessä elämässäni (lue: ennen vuodenvaihdetta).

Nyt kone kiinni ja kohti ruokapöytää. Meillä onkin tänään iltaruokana lasten tekemää ruokaa. Käristettyä nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita. Luksusta, etten sanoisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kiitos jälleen ajatustenvaihdosta eiliseen postaukseen, se on heittämällä tämän bloggauksen parasta antia ♥
Palaan kommenttien pariin vähän tuonnempana, toivottavasti kuitenkin vielä tänään!


« Vanhemmat
Uudemmat »