maanantai 01. elokuun 2011

Huomenta {uusi elämä} !

10

Hipshei,

niin se lähti arki rullaamaan. Laitan tämän teille ajastettuna, mutta luulisin, että kyynel silmäkulmassa on tämä äiti juurikin tällä hetkellä jättämässä pikkuistaan päiväkotiin. Mikä on sinänsä hullua, sillä toinen on odottanut taas päikkyyn menoa kuin kuuta nousevaa 🙂 Mutta kyllä se taas siitä!
Maanantai ja kuun ensimmäinen päivä on mitä loistavin aloittaa taas elämäntaparemontti, joka ei ole siis hetkellistä vaan kestänyt jo vaihtelevalla menestyksellä alkuvuodesta lähtien.

Taustaa: Kaikki oikeastaan lähti jo joulun jälkeen siitä, että huomasin töissä olevani aivan tööt. Varsinkin iltapäivällä lounaan jälkeen väsymys iski kovalla kädellä. Huomasin, että olin usein myös nälkäinen, vaikka olin juuri syönyt. Alkoi ottamaan päähän, kun housujen vyötäröt kirrasivat. Kyllä, liikunta oli jäänyt vain hyötyliikuntatasolle. Ja työkseni teen istumatyötä tietokoneen äärellä. Ennen lapsia kävimme raksun kanssa salilla liki joka päivä. Pari kolme kertaa viikossa kävin spinningissä, bodypumpissa tms. Olenhan mä tässä välilläkin käynyt jumpilla ja juossut, mutta viime syksyn aikana liikunta jäi totaalisesti, kun oli koulukiireitä. Eli kunto oli päässyt rapistumaan aikalailla.
Helmikuun noudatin vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, että perjantai-illasta sunnuntaihin sain myös herkutella oikein olan takaa (eli kaikkea mitä teki mieli). Parin viikon jälkeen huomasin, että ei tehnyt enää mieli karkkia eikä varsinkaan vaaleaa leipää. Oli kuulkaas vielä viime vuonna aika, että mun aamupalani koostui kahdesta (!) isosta paahtoleivästä (usein kyllä täysjyvä), jonka päällä oli margariiniä ja hunajaa/hilloa. Ihme, että tuolloin pysyi paino normaalin rajoissa. Lisäksi saimme helmikuussa kuntopyörän lainaan, jota poljin noin 5 krt viikossa tunnin ajan reippaalla sykkeellä. Tulos: kolmessa viikossa lähti 3,5 kg pois. Painoindeksini ennen ”dieetille” alkamista oli noin 22,5 eli syytä laihduttamiseen ei juurikaan ollut. Onnellisempi olin siitä suunnattomasta energiasta ja hyvänolontunteesta, jonka elämäntaparemontti toi mukanaan. Unen tarve väheni huomattavasti. Harmillista, että maaliskuussa ulkomaanreissulla hieman repsahti. Huhtikuussa aloin juoksemaan noin 5-6 krt viikossa, jota olen jatkanut vaihtelevin määrin. 
Siitä olen siis myös onnellinen, että kunto on noussut kohisten. Totaalisen huonoksi tilanne ei ruokailuiden suhteen ole onneksi mennyt, ei edes kesälläkään. Vaan itse asiassa pääosin jo kesäloman ajan olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tai no, miksiköhän tätä nyt kutsuisi. Syön todella paljon maitotuotteita, joissa on maitosokeria eli hiilareita löytyy. Olen jättänyt pois pastan, riisin, perunan (muutamia uusia perunoita lukuunottamatta), vaalean leivän ja pullat. Herkkuja olen kyllä kesällä syönyt, mutta vehnäjauhomössöpullaa en pysty syömään eikä edes itse asiassa tee mieli. Jo lomalla noudatimme sääntöä, että ei viikolla viiniä. Ellei ole vieraita. Noh, meillähän oli usein vieraita viikolla, joten valkoviinilasillinen tuli juotua silloin tällöin. Mutta nyt alkaa taas se, että viinipullo voidaan avata perjantai-iltana töiden jälkeen hyvän ruoan seuraksi.

Tavoite: Ihan ensimmäinen tavoite on saada arki rullamaan ilman herkkuja. Eli karkkia. Kesällä on tullut nameja syötyä päivittäin. Ai ai, hampaat kiittävät 🙂 Perjantai-iltana ja lauantain ajan annan itselleni luvan herkutella karkeilla. Liikunnan suhteen tavoitteeni on myös jatkaa juoksulenkkejä läpi v u o d e n. Saas nähdä miten syyspimeillä käy! Ylipäätään se, että voi hyvin ja on tyytyväinen siihen mitä on, on ehdottomasti tärkein tavoite. Ja omalta kohdaltani tuo tyytyväisyys osaltaan tulee myös siitä, että on hyvässä fyysisessä kunnossa ja jaksaa esimerkiksi leikkiä päivät lapsien kanssa. Ei ole muuten tällä iällä enää mikään itsestään selvyys tuokaan 🙂 Tyytyväisyys tulee myös sitä kautta, että kun itsellä on hyvä olla niin on helpompi auttaa muidenkin hyvinvointia.

Mutta nyt niihin lupaamini aamupaloihin, joita olen tässä jo tovin syönytkin tämän kaavan mukaan. Nämä ovat siis mun henkilökohtaisia suosikkeja hyvinvoinnissani; voi olla että joku muu tarvitsee enemmän murkinaa aamulla. Itselläni nälkä pysyy näillä hyvin 🙂 Eli aamianen on joku alla olevista ja muki pari kahvia. Jos on oikein nälkä niin voin yhdistää esim kohdan yksi ja kaksi.



1. Luonnon jugurtti ja marjat/hedelmät

Aiemmin en voinut sietää maustamatonta jugurttia, se oli ehkä pahinta maailmassa, mitä tiesin 🙂 Mutta nyt en voi sietää makeutettuja jugurtteja. Activia, jota vielä keväällä töissä söin, tuntuu nyt niin ylimakealta, että ei mene alas. Tähän asti olen syönyt rasvatonta luonnonjugurttia, mutta ajattelin vaihtaa sen ihan normaaliversioon. Eli aamupalasuokkarini varsinkin nyt marja-aikana on jugurttia reilu kipollinen ja päälle tuoreita marjoja. Tai vaikka pakkasesta jäisiä. Kaikki käy 🙂

2. Leipä

Helmikuussa olin kuukauden ilman leipää. Teki tuskaa. Ruisleipää ja hapankorppua silloin tällöin. Vaaleaa leipää en juuri koskaan. Karppista olen kaupasta aina silloin tällöin ostanut ja varsinkin paahdettuna se on tosi hyvää. Eli leipää ja kotijuustoa aamiaiseksi silloin kun tekee leipää mieli. Lisukkeeksi vielä kurkkuviipaleita niin avot!

Keväällä innostuin leipomaan karppaus.infosta löytämilläni resepteillä leipiä, jotka valmistuvatkin käden käänteessä. Ja ovat sitä paitsi hyviä. Ajattelin vielä tällä viikolla tehdä pellillisen tälläistä herkkua (ohje karppaus.info):
Helposta helpoin leipä
n. 1,5 dl vettä tai maitoa (määrä riippuu vähän mitä kuiva-aineita käyttää)
4 munaa
yht. 2 dl erilaisia siemeniä ja jauhoja/jauheita (esim. seesam, pellava, pähkinät, auringonkukka, soija, alkuvehnä, leseet jne.)
1 dl kookosjauhoja
1 tl suolaa
reipas luraus oliiviöljyä
Sekoita kaikki ainekset. Lisää lopuksi öljy ja sekoita. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle, levitä lusikalla ja paista 200 asteisessa uunissa n. 10-15 min. tai kunnes on kauniin ruskea.

3. Keitetyt kananmunat

Herkku joka väliin, toimii myös aamupalana. Sellaisenaan pari keitettyä kananmunaa. Tai nälän yllättäessä esim leivän kanssa. Keitän usein isomman satsin kananmunia kerralla ja napsostelen niitä sitten nälän yllättäessä päivän mittaan. Juu, kolestroli mitataan taas työterveydessä syksyllä 🙂

4. Nopea munakas mikrossa

Pari kolme kananmunaa rikotaan ja sekaan sekoitetaan ripaus suolaa ja mustapippuria. Sekoitan sekaan usein myös esim. kinkku- tai kalkkunasuikaleita. Ja jos jaksan niin tomaattia tai paprikaa. Toimii aamiaisena, mutta myös lounaana. Mikrossa minuutin pari, kunnes on hyytynyt. Hyvää ja täyttävää!
5. Puuro
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaurapuuro ei pidä nälkää hyvin. Ehkä jos sekaan laittaisi raejuustoa, oliiviöljyä tms. niin se pitäisi. Mutta jos puuroa syön niin syön ruispuuroa. Se on aivan parasta pienen voisilmän ja kylmän maidon kanssa. Ruispuuroa tosin jaksan keittää ehkä kerran kuussa. Jos silloinkaan. Joten puuroa tulee tällä hetkellä syötyä erittäin harvoin.
Tässä esimerkkejä aamupaloista, joita söin ”entisessä elämässäni”: murot, mysli, paahtoleipä hunajalla/hillolla, kaurapuuro hillolla tai ihan vain pari voileipäkeksiä kahvin kera. Fitness jugurttimurot oli ehkä mun suosikkiaamupala. Silloin tällöin lauantai-aamuisin sallin itselleni kipollisen niitä.
Lisäksi käytän järkeä aika paljon ruokavaliossani: jos tiedän, että aion juosta illalla tunnin lenkin niin syön ruisleipää välipalalla. Kyllä niitä hiilihydraatteja kroppa tarvitsee. Eli ei tämä nyt ihan vähähiilarinenkaan dieetti ole. Vaan jotain siltä väliltä.
Vinkkejä, neuvoja, kritiikkiä, kommentteja. Kaikkia otetaan vastaan 🙂
Seuraavaksi alan koostamaan postausta lounaista, joita syön. Uskoisin, että saisin sen ”lanseerauskuntoon” tasan viikon päähän.
Oikein reipasta viikon alkua sinulle ♥

sunnuntai 15. toukokuun 2011

Kunnon kohottamisen kolme kulmakiveä

10
Joko jänskättää illan matsi? 🙂 Täällä ollaan ainakin ihan tulisilla hiilillä! 
Mutta pari sanaa liikunnasta. Koska mun elämäntaparemppa pyörii tällä hetkellä liikuntapainotteisesti niin siitä liikunnasta on otettava kaikki irti. Seuraavien apuvälineiden avulla:
1) Hyvät kengät
Mä olen vakaasti ollut tähän asti sitä mieltä, että ei ne välineet urheilusuoritusta paranna. Ostanut olen yleensä edullisimmasta päästä olevat välineet. Urheiluun kuin urheiluunkin. Nyt kun sitten kolmatta kesää aloittelin juoksuharrastusta samoilla kengillä niin mielessä kävi, että pitäisköhän jo vaihtaa. Iskunvaimennus yms. ei varmaan enää ole samaa luokkaa kuin kolme vuotta sitten. Josko silloinkaan oli hirveästi, sillä maksoin kengistä muistaakseni pari kymppiä alennuksessa. Ja en taida kehdata mainita, että ensimmäiset juoksulenkit silloin kolme kesää sitten juoksin aerobic-tossuilla 🙂
Aika pian kauden aloittamisen jälkeen huhtikuussa, vanha vaiva, penikkatauti, äityi vasemmassa jalassa  aina vain pahemmaksi. Tosin levätä olisin ehkä voinut enemmän, mutta kaikki tai ei mitään asenteella kun mennään niin viikon lepokin tuntui jo iäisyydeltä. Penikkataudin lisäksi vasemman jalan polvi alkoi vihoittelemaan ja lopulta myös nilkka oli lenkkien jälkeen turvonnut. Niin, ja varpaat alkoivat pistellä kesken lenkin. Ai miten niin vanha ja raihnainen ? 😉
Äitienpäivälahjaksi mies lupautui ostamaan mulle uudet lenkkarit. Tänään ne sitten vihdosta viimein käytiin ostamassa. Intersportissa oli juoksukengät hurjassa alessa. Lisäksi niistä sai vielä tänään 20% alennusta, joten mun mielestä aiemmin ökykalliit (siis mun mittapuulla ökykalliit, jonkun juoksijakonkarin mielestä huonot ja halvat 😉 Asicsit lähtivät nyt mukaan murto-osalla siitä, mitä meillä eilen meni Särkänniemeen.Vähän aikaa mietin, että uskallanko lähteä heti niitä kokeilemaan, kun vasemman jalan sisäsääriluu jomottaa ikävästi jo kävellessäkin. Mutta pakkohan se oli pieni lenkki vetäistä ja jihuu, jalka ei kipeytynyt enempää vaan sillä pysyi juoksemaan sen koko neljä kilometriä, jota lähdin tavoittelemaan!!! Polvi tai nilkka eivät vihoitelleet ollenkaan. Eikä varpaissa tapahtunut puutumisia. 
Ja kannattaa kyllä kääntyä myyjän puoleen urheiluvälineasioissa. Mähän olin netistä etsinyt tietoa, että millaiset kengät auttaa penikkataudin kanssa ja löytänyt tiedon, että niissä pitää olla voimakas pronaatiotuki. Intersportissa oli sellainen laite, joka mittas mun jalan asennon. Ja ihan turhaa olisin maksanut pronaatiotuesta. Askel osuu tasaisesti koko jalalle eikä vain sisäsyrjälle. Niin kuin olin luullut. Joten myyjä suositteli mulle kenkiä, jotka sitten ostin. Myyjälle pointsit siitä, että osoitti mulle ne halvimmat Asicsit. Joku toinen myyjä olis varmaan ottanut hyllystä ne pari sataa maksavat ja myynyt ne mulle. 
Mä niin odotan sitä hetkeä taas, että pääsee juoksulenkillä puolen tunnin rajapyykin ohi. Tähän astihan se puoli tuntia on ollut maksimi kipeällä jalalla. Sen jälkeen endorfiini alkaa virrata ja tuntuu, että juoksemista ei halua lopettaa ollenkaan. Kunnes sitten tunnin kohdalla alkaa kunto muistuttamaan huonoudestaan 😉
2) Seurantajärjestelmä
Ihmismieli on siitä hassu (ainakin mun mieli), että on kiva nähdä jälkeenpäin, että kuinka paljon on liikkunut. Sama juttu kaloreiden kanssa. Tällä hetkellä mä en seuraa kaloreita, sillä mun sykemittari meni rikki. Mutta käytän seurannassa Runkeeperiä. Sitä voi käyttää myös muussakin kuin juoksussa hyödykseen. Itse kirjaan sinne myös kävelyt, pyöräilyt ja kuntopyöräilyt. Palvelu on ilmainen ja löytyy runkeeper.com osoitteesta. Palvelua helpottaa se, että perin mieheni vanhan puhelimen, johon ko.palvelun latasin. Juoksemaan lähtiessä laitan sovelluksen päälle ja juoksun lopetettuani tallennan suorituksen. GPS on kartoittanut reittini, laskenut kilometrit ja vauhdin. Palveluun olisi myös saatavilla sellainen Polarin erikoissykevyö, jotta saisi tarkat kalorit ja sykkeen selville. Klikkaa kuva isommaksi…
Aloitin ko. ohjelman käytön pari viikkoa tämän kevään lenkkien aloittamisen jälkeen, joten ihan kaikki lenkit sinne eivät ole kirjautuneet. Mutta tässä huhti-toukokuun saldot.
Tuo 2.toukokuuta cycling  0,09 km on kuntopyöräilyä 🙂 GPS ei ihan osannut pitää mua kartalla :)) Mutta suosittelen ko.ohjelmaa lämpimästi. Sinne voi luoda omat juoksureittinsä eikä tarvitse kantaa puhelinta GPS:n takia lenkeillä. Ohjelmasta löytyy jos jonkinlaisia tilastoja ja käppyröitä urheilusuorituksistani, joihin en ole vielä paneutunut 🙂 Lisäksi ohjelmassa mua valmentaa sellainen ääni, joka ilmoittaa viiden minuutin välein, kuinka pitkän matkan olen juossut/kävellyt/pyöräillyt ja millä keskinopeudella. Ei siis pääse ”rotjailemaan” kesken kaiken 🙂
3) Itsekuri
Mulle on aina ollut tosi vaikeeta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun lenkillä on alkanut väsyttää niin olen vaihtanut juoksun kävelyyn. Tajuamatta, että jos olisin jatkanut juoksua niin se kenties alun paha tunne olisi kadonnut. Joten sinnikkäästi olen kasvattanut juoksemaani matkaa lenkki lenkiltä. Siis lähinnä sitä, että kevään ekasta lenkistä juoksin puolet ja kävelin puolet. Seuraavalla kerralla juoksin taas vähän enemmän jne. Kunnes nopeeta kunto nousee siihen pisteeseen, että sen vakilenkin jaksaa juosta ilman veren makua suussa. Nyt olen siinä tilanteessa, johon jäin ennen kuin jalka alkoi kunnolla vihoitella. Vakilenkin pystyy juoksemaan kaksi kertaa peräkkäin. Tätä en tosin kipeällä jalalla edes viitsinyt tehdä. Mutta kunnon puolesta onnistuu. Ja se on kuulkaas ihana tunne! 🙂 Vielä kun saisisn tuon itsekurin ulottumaan taas ruokavalioon…. manana, manana. Tervetuloa maanantai ja uusi elämä 🙂
No niin, nyt ei muuta kuin penkkiurheilemaan ja jänskättämään Suomen puolesta. Me tehtiin miehen kanssa kaksiosainen sääntö (siis mies loi nämä säännöt mulle ;):
1) kotikatsomossa on vain yksi kommentaattori; Mertaranta
2) kun pelataan jommankumman maalin edessä niin ylimääräiset säpsähdykset, tärinät, sohvalla pomppimiset, ”Ei, voih, kamalaa, maalia!”-huudot on eliminoitava 🙂
Ihanaa Leijonat Ihanaa -tunnelmissa,

torstai 17. helmikuun 2011

Mulberry Melanie Notebook

6
Oletteko törmänneet ilmiöön, että kun menette shoppailemaan niin kannatte kotiin kasseja, joissa on kaikille muille perheenjäsenille löytöjä, mutta ei itsellenne? Tunnustan. Viime aikoina olenkin miettinyt sitä, että lasten syntymän jälkeen on tullut panostettua itseensä ehkä hiukkasen liian vähän. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin päästänyt itseni repsahtamaan ja olisin kulkenut viimeiset viisi vuotta samoilla vaatteilla 🙂 Sisustamiseen olen panostanut, mutta sehän on kaikkien hyväksi. Tarkoitan tällä itseensä panostamisella tietynlaista itsekkyyttä. Joka oikeasti on tosi vaikeaa, kun perusluonne on epäitsekkäistä epäitsekkäin. 
Mitä vanhemmaksi lapset tulevat niin omaa aikaa löytyy enemmän. Aikaa panostaa itseensä liikunnallisesti, levolla tai miten ikinä haluaakin. Tällä hetkellä haluan ensisijaisesti panostaa terveyteeni. Ei sitä kuulkaas enää ihan nuoria olla 🙂 Ruokavalion ja liikuntatottumusten muutokset ovat välttämättömiä. Ei ole kauaakaan aikaa, kun spinning ja kuntosali olivat ne elämän välttämättömyydet. Salin jäsenyysmaksut eivät tuntuneet huimilta, kun siellä vietti aikaa liki joka päivä. Nyt ei enää mahdollisuuksia tälläiseen olisikaan. Siksi meillä nököttää kuntopyörä kodinhoitohuoneessa, stepperi toistaiseksi varastossa ja juoksulenkkarit kenkätelineessä. Liikuntapuolen pystyn vielä hyvin hanskaaman, mutta tuo ruokavalio. Huoh, että se aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa. Tiedän, että kuluttamalla enemmän ja syömällä vähemmän saa tuloksia aikaan. Ei se tähtitiedettä ole. Sitäpaitsi, nyt puhutaan noin parin kilon pudotuksesta. Mutta se ei olekaan se pääpointti vaan se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tunne. Ja siihen kuuluu ainakin mun kohdalla se, että kehtaa katsoa peiliin ja housut eivät purista 🙂 Maanantaista lähtien olen siis karsinut niitä hiilihydraatteja. Aiemmin leipä oli mun aamupala, iltapala, välipala ja välillä lounaskin. Tuskaa on siis teettänyt. Parina aamuna olen syönyt ruisleivän puolikkaan. Ei se dieetti siihen voi kaatua. Mun kohdalla kuitenkin suurin syy mahdolliseen painonnousuun on karkit ja keksit. Kun niistä luopuu (herkuttelupäiviä toki sallitaan) niin ollaan jo voiton puolella. Joten olenkin päättänyt jatkaa dieettiä niin, että sallin sen ruisleivän puolikkaan aamulla ja illalla. Lounaan syön kasvis/kala/kanapitoisesti. Perunaa ja pastaa sekä valkoisia pullamössöleipiä ajattelin vältellä. Katsotaan, mihin tuloksiin näillä muutoksilla pääsee 🙂 I’ll keep you updated!
Se oli siis se ensisijainen panostuksen kohde; tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka alkaa liikunnasta ja ruokailusta. Toissijainen panostamisen kohde liittyy osaltaan tähän shoppailuun. Vaatteet on tullut viime aikoina ostettu H&M:ltä, Vero Modalta tms. Eikä siinä mitään pahaa ole; osa niistä kestää vuosia. Mutta nyt mulla on tullut ähky vaatteiden ja kenkien suhteen. Miksi ei panostaisi hieman kalliimpaan, mahdollisesti loppuelämän kestävään tuotteeseen? Less is more vaatetuksenkin suhteen; ei tarvitse olla kymmentä mustaa neuletakkia, jos se yksi hyvälaatuinen ajaa asiansa. Joten kulutustottumusten muutos kuuluu myös tähän itseni panostamiseen. Koska rahavarat ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä tule muuttumaan niin tämä tarkoittaa ostokertojen harventamista. Ja nyt kun olen niin hyvin asian perustellut niin on aika esitellä ensimmäinen panostuskohteeni tällä saralla: Mulberryn Melanie Notebook
Tämäkin loppuelämän sijoitus, sillä sinne rustataan vain ne ajatukset, suunnitelmat, ideat sun muut, joista on hyötyä myöhemminkin. Tänne kirjataan ne ahaa-elämykset, jotka herättävät yöllä ja jotka toivoo aamulla muistavansa. Kaikki sekalaiset jutut, jotka haluaa muistaa. Haaveissa on, että sitten joskus, kun olen harjoitellut tarpeeksi niin osaan piirtää tänne sen suunnitelman, jonka näen sieluni silmin. Oih ja sopiihan tuo ihan täydellisesti sinne mun valkoiseen työhuoneeseenikin siellä vanhassa kivitalossa Tammerkosken rannalla. Eikös?! 🙂 Haaveita pitää olla aina. Ja tavoitteita. Olkoon se haave sitten tuo ihana toimistohuoneisto koskinäkymillä.
Torstai on jälleen toivoa täynnä!
Aurinkoisin terkkusin, Maria

tiistai 15. helmikuun 2011

Makuuhuonetta ja ruokailua

5

Kiitos vielä Ystävänpäiväviesteistänne, lämmitti mieltä kovasti ♥

Siitä meidän makkarista ja sen nykytilasta haluttiin lisäkuvia, joten saamanne pitää 🙂  Haluan kuitenkin painottaa, että makuuhuoneemme on vielä erittäin paljon vaiheessa. Mutta näin alkuun tein pientä muutosta Ikean valaisimilla, vanhalla päiväpeitteellä ja taulujen uudelleen sijoittelulla. Ennen kuin saamme rempattua olkkarin ja makkarin niin näillä mennään. Haaveissa on tosin vielä ostaa muhkeampi valkoinen päiväpeite (paksun paksu tikattu untuvapeitto..tai sitten tikattu satiininen valkoinen peitto).

Inhoan niin tuota kellertävää tapettia ja noita kauhtuneita verhoja; ostin Ikeasta valkoiset verhot, mutta ne tuovat seinän kellertävyyden vielä paremmin esille. Tauluksi kehystin kaksi aikoinaan Madridin Prado museosta ostamaani julistetta. Taulut ovat inasen liian ylhäällä mutta sopivat vanhan taulun nauloihin. Meillehän ei ylimääräisiä reikiä tehdä seiniin 😉 Toi viimeinen ei sitten ollut mun mielipide…

Valoa virtaa; aiemmin kun makuuhuoneemme oli Julian huoneena asensimme huoneeseen pimennysrullakaihtimet. Joten niitä tulee taas kesällä käytettyä.

Päiväpeitto pitäisi ehdottomasti olla muhkeampi…ja pidempi sivuilta.

Tämä taulu meillä oli ennen tuossa seinällä. Näin jälkeenpäin katsottuna, ei sekään pahalta näytä. Siinä on vain pronssin väriset kehykset, jotka luonnossa hieman riiteli valaisimien kanssa.

Ja tässä vielä ennen kuva…huom ryppyiset lakanat  ja päiväpeitto.

Sängyn oikealla puolella meillä on tällä hetkellä valkoinen vaatekomero. Sängyn jalkopääseinällä on lipasto, jonka päällä televisio.

Ja sitten siihen elämäntaparemppaan. Viivun ja Hanniksen innoittamana aloitin eilen vähähiilihydraattisen ruokavalion. Ja voin kertoa, että tuskaa tekee. Eilen vielä nautin lounaspekonista ja munista, mutta nyt tökkii. Kaipaan leipää niin kovasti. Taidan ottaa ruokavaliooni ruisleivän takaisin ja jättää vain perunan, pastan ja riisin sekä vehnäjauhon pois. Ainakin kahden päivän perusteella tuntuu, että oon paljon väsyneempi. Voipi olla, etten saa tarpeeksi energiaa. Mutta yksi hyvä puoli on; vatsa tuntuu jo pienemmältä. Aiemmin leipä selvästikin turvotti sitä. Saas nähdä kauan tämä ruokaremppa tällä kertaa kestää 🙂

Kivaa tiistai-iltaa sinulle, kiva kun piipahdit :)!
PS. meillä alkoi jo golfkausi…ainakin vois kuvitella. Eteisessä golfkärryt ja joku tosi cool golfmaila…josta mä en ainakaan ymmärrä mitään. Pian se golfleskeys taas alkaa, paitsi tänä vuonna ajattelin myös itse kunnostautua ko. saralla. Viime vuodesta on helppo kunnostautua; yksi kierros tuli turhan kalliiksi maksaa jäsenmaksua 🙂

torstai 25. marraskuun 2010

Elämäntaparemontti, day 10

6
Tunnistatteko sen pahan olon, joka tulee ”huonosti syömisestä”? Kiireessä tulee turvauduttua pasteijoihin, suklaaseen, pullaan, pizzaan yms. Ei muka ehdi syödä tarpeeksi hedelmiä ja kasviksia. Kunnon kaurapuurosta puhumattakaan. Mä huomaan itsessäni juuri tämän; syys-lokakuun aikana vatsasta kasvoi juuri edellä mainittujen ruokien takia sellainen pöhökumpu 😀 ”Äiti, kasvaako sun masussa vauva?” -kommentti oli viimeinen niitti. Huonosta ruokavaliosta johtuen olin koko ajan väsynyt ja aloitekyvytön. Puhumattakaan liikunnan puutteesta em. seikkoihin.
Viime viikon maanantai-aamuna joulutorttua mussutellessani havahduin; ei helkkari, ei se kumpu ainakaan tällä lähde. Ja niin olin viime maanantai-perjantain tiukalla ruokaremontilla. Lauantai meni hukille, mutta ei haittaa. Sunnuntaina oli lempeä paluu ruotuun. Mutta tästä maanantaista alkaen kaikki herkut on ollut  taas pannassa. Aiemmin olen sallinut itselleni yhden makean, esim. keksin/päivä, mutta nyt olen pärjännyt hyvin ilman tätäkin. Ilman tarkkaa kirjanpitoa en olisi tähän pystynyt söisin joko liian vähän rasvaa, liian paljon huonoja rasvoja, liian vähän kasviksia tai muuten vain liian vähän. Mulle parhaana tapana kirjata kaikki syömiset ylös on toiminut kiloklubi.fi (ilmainen). Sieltä saan päivittäin tietooni syömieni ruokien koostumuksen. Sinne luon myös omia reseptejä, joista ko. ohjelma laskee automaattisesti ravintoarvot. Tarkoitus on siis saada kaikki nuo pallurat vihreiksi / päivä. Itse en ole vielä saanut; joko liian vähän kuituja tai liian vähän rasvaa. Toivottavasti alla olevista kuvista saa edes jotain selvää…jos jaksat niin klikkaamalla ne saa oikeaan kokoonsa:
Kalorimäärähän tuntuu hurjan pieneltä, mutta nämä ovat niiltä päiviltä, jolloin liikuntaa ei ole ollut. Tämä istumatyöhän vain levittää persusta, joten ruokailu pitää sopeuttaa sen mukaan 😀 Ja toisaalta noihin kalorimääriin (1400-1500) saan syödä omasta mielestäni reippaasti. Nälkä ei kyllä pääse yllättämään.
Mulla on menossa jälleen couscous-kausi. Kaikki muodot salaatista lämpimään lisäkkeeseen käy. Tällä hetkellä tämä on herkkua:
Elämäntaparemontin ensimmäinen vaihe on nyt ohi. Tuskin jatkossa tarvitsen kirjanpitoa enää näin säännöllisesti; nyt muistan suurin piirtein sen, kuinka paljon rasvoja, hiilareita ja proteiineja tarvitsen ja mistä niitä saan. Huomaan olevani taas oma itseni; pirteä ja energinen 🙂 Työtkin sujuvat mallikkaasti ja lasten kanssa jaksaa leikkiä huomattavasti paremmin!
Seuraavana otan haltuuni liikuntapuolen. Tiedän, kuinka hyvä olo siitä tulee, kun vetää tunnin juoksulenkin tai bodypumpin. Mutta miksi sitä silti aina unohtaa tuon liikunnan ja vetoaa kiireeseen; eihän sitän nyt enää klo 19.30 jaksa salille vääntätytyä…tai ei raaski pitkän työpäivän jälkeen olla erossa lapsista. Joku aika liikunnalle on pakko löytää. Rakastan kipeytyneitä lihaksia ja tunnetta, kun ylittää itselleen asettamat tavoitteet 🙂
Toiveikkaana torstaina ajattelin lähteä pitkästä aikaa salille. Edes kuntopyörällä polkemaan 🙂 Saas nähdä, miten käy kun pääsen kotisohvalle päivällisen jälkeen. Itsekuri, se on se joka multa on tähän asti puuttunut liikunnan suhteen.
Terveellistä torstaita!
-Maria

« Vanhemmat
Uudemmat »