perjantai 13. joulukuun 2019

Muistoja lapsuudesta: Helmipuuro

13

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin ja Indieplacen kanssa.

 

MOIKKA PERJANTAIHIN!

Mun täytyy tunnustaa yksi juttu. Se vähän nolotti minua, kun asian tajusin parikymppisenä. Luulin aina sitä ennen, että helmipuuro, jota lapsena Oriveden mummulassa söin, oli mummun itsensä keksimä nimi tuolle suloiselle puurolle. Mummun nimi kun oli Helmi. Pikkutyttönä sitä hetken ajattelin, että mummu oli kyllä niin rempseä ja tietoinen itsestään, että tokihan nyt tuon puuronkin nimeäisi itsensä mukaan.

Yhtä kaikki, silloin maatalon pirtissä puuhellalla keitetty puuro kuului niin aamuihin kuin iltoihinkin. Pienet helmet tuntuivat ihanilta suussa. Täysmaitoon keitetty puuro ei seurakseen voinappia enempää kaivannut.

Nimi puuron takana valkeni itselleni vasta parikymppisenä. Muistan sen marraskuisen alkuillan, kun iskä soitti ja kertoi, että Oriveden pappa oli yllättäen lähtenyt taivaaseen. Oman suruni tuli vasta myöhemmin, mutta tuona iltana tunsin surua Oriveden mummun puolesta. Soitin mummulle ja puhelun lopuksi kysyin, että miten hän oikein sitä helmipuuroaan valmisti.ID

Kävin kaupassa, tulin takaisin opiskelijayksiööni ja pikkuruisella hellalla valmistin elämäni ensimmäiset helmipuurot. Ja uskokaa tai älkää, niin vielä tänäkin päivänä ihmettelen, miten siinä onnistuin polttamatta maitoa pohjaan. Tuossa elämänvaiheessa kun en juurikaan keittiössä viettänyt aikaa 🙂 Siinä tiskipöytään nojatessani ja puuron tekeytymistä odotellessani tajusin, että mummu ei ollutkaan keksinyt tuolle puurolle nimeä, vaan se toden totta oli Helmi-perunasuurimoista keitetty. Tuosta illasta lähtien helmipuuro on saanut ihan uuden merkityksen.

Sitä meillä keitetään muutamia kertoja kuussa, vähintään. Joka kerta puuro tuo sellaista ihanaa nostalgista fiilistä. Lohtua, vaikkei lohtua juuri tuona hetkenä edes tarvitsisi. Muistot tuovat myös hymyn huulille; ehkä pieni osa minusta vielä haluaa uskoa, että Helmi-mummu kuitenkin tarjosi tuota puuroa osin sen nimen takia. Se olisi ollut ihan mummun tyylistä. Mummun, joka värjäsi vielä vajaa yhdeksänkymppisenä hiuksensa punertavan ruskeaksi ja joka oli niin kova sissi, että puski vaikka läpi harmaan kiven ♥ 

Helmipuuro valmistuu käden käänteessä ja näin joulun alla siitä saa pienellä vaivalla jouluisen version. Riisipuuron sijaan sitä kaipaa välillä vähän nopeampaa joulupuurovaihtoehtoa ja helmipuuro toimii joulupuurona aivan loistavasti! Itse ripsottelen valmiin puuron päälle usein kanelia tai piparkakkumaustetta, mutta niin vain puuro menee loistavasti luumukiisselinkin kanssa. Rakkauteni persimoneihin näkyy myös helmipuuron lisukkeissa. Jouluinen persimonkompotti sopii suloisen pehmeän helmipuuron kaveriksi tuoden siihen ripauksen kanelista makeutta aniksella höystettynä.

Aina joskus, kun olen blogissa helmipuuroa hehkuttanut, olen saanut kyselyitä, että miten saan sen onnistumaan. Tärkeintä on muistaa lisätä perunasuurimot kiehuvaan maitoon tai kasvimaitoon. Minä tykkään puurosta hieman jämäkämpänä, joten annan sen tekeytyä kannen alla keittämisen jälkeen viidestä kymmeneen minuuttiin. Mutta ihan jo pari minuuttia riittää tekeytymiseen, mikäli tykkää hieman juoksevammasta puurosta.

Jouluinen helmipuuro
yhden helmipuurorakastajan reilu annos

4 dl maitoa
1 dl Helmi perunasuurimoita
ripaus suolaa
nokare voita
kanelia tai piparkakkumaustetta

-kiehauta maito kuumaksi
-ripottele kiehuvaan maitoon perunasuurimot
-anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen kahdeksan minuuttia
-mausta suolalla ja voilla
-anna tekeytä kannen alla vähintään kaksi minuuttia (riippuen kuinka paksusta puurosta tykkäät)
-tarjoile kanelin tai piparkakkumausteen sekä persimonkompotin kanssa

Persimonkompotti

1 persimon
2 tl voita
pikkuisen vettä
loraus hunajaa
1 kanelitanko
2 tähtianista

-pese ja pilko persimon
-sulata voi kattilassa ja lisää persimon ja pari ruokalusikallista vettä
-lisää myös mausteet ja anna porista, kunnes persimonkuutiot ovat pehmenneet
(lisää tarvittaessa vettä)
-tarjoile helmipuuron kanssa

Kotimaiset Helmi perunasuurimot on valmistettu ensiluokkaisesta perunatärkkelyksestä. Ne ovat gluteenittomia ja puuron lisäksi ne sopivat monenlaiseen leivontaan ja ruoanlaittoon. Finnamylin FB-sivuilta löytyy lisää reseptejä, joihin kannattaa tutustua! Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi Helmi perunasuurimoita jouluiseen vanukkaaseen ja jatkojalostaa helmipuurosta luumun ja rahkan kanssa maistuvan herkun esimerkiksi jouluaaton jälkiruokapöytään.

Tuoko sinulle helmipuuro rakkaita muistoja lapsuudesta? Jos en väärin muista, niin voisin väittää, että meillä alakoulussakin syötiin välillä lounaaksi helmipuuroa. Puukoulussa, jonka lattiat narisivat. Makumuistot ovat siitä ihania, että niiden kautta pääsee elämään uudelleen niitä lapsuusmuistoja, joita ei välttämättä muuten tulisi muisteltua ♥ 

PERJANTAITERKUIN,


torstai 05. joulukuun 2019

Joulun makeimmat muistot

9

Postaus on toteutettu yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

 

HEIPPA IHANAT

ja hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa! Olen tässä juurikin lähtemäisilläni työpaikan pikkujouluihin, mutta sitä ennen tulin jakamaan teille jouluista tunnelmaa makeiden joulumuistojen myötä. Jouluun kuuluu vahvasti perinteet ja ne ovat sellaisia, jotka tuovat suuren osan joulun tunnelmaa. Nuo äidin käsinkirjoittamat reseptit, joissa on todistusaineistoa, että niiden mukaan on leivottu. Jopa niin paljon, että välillä taikinatahran alta on vaikea nähdä, mitä siinä lukee. Mulla on iso laatikollinen jouluisia reseptejä äidin jäljiltä ja niiden mukaan ruoan laittaminen ja leipominen on hurjan ihanaa. Nostalgista!

Saanko niihin sen saman maun, mitä äiti sai? En todellakaan, mutta lähelle sitä. En tiedä miten nuo äidit sen tekevät, mutta toivottavasti joku päivä meidän tytöt ajattelevat minusta ja minun leivonnaisistani samoin kuin mitä itse ajattelen oman äitini leipomuksista.

Kerroinkin teille tässä eräässä postauksessa, että ihmettelen edelleen, miten meidän äiti ehti tehdä meille vuosi toisensa perään niin ihanan joulun. Joulun, jossa koti oli koristeltu joulun satumaaksi ja jossa ruokapöytä notkui herkkuja. Pikkutyttönä en niinkään välittänyt joulun suolaisista herkuista, mutta makeat herkut kyllä maistuivat. Meillä pidettiin perinteisesti piparkakkutalkoot itsenäisyyspäivänä. Silloin leivottiin pipareita jouluksi pakkaseen. Äidillä oli tämä sama perinne vielä meidänkin lapsien kanssa.

Viikkoa ennen joulua paistettiin joulutortut, jotka nekin pakastettiin. Muistan vieläkin roikkuneeni pää alaspäin kellarin arkkupakastimessa ja raottaneeni foliovuoan kantta. Torttuvarkaissa käyminen kyllä tuli ilmi, mutta joulumieltä se ei keneltäkään vienyt.

Jossain vaiheessa äiti ehti paistaa myös taatelikakut pakkaseen. Taatelikakun teen vieläkin joka vuosi äidin reseptillä. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan. Lapsuuteni joulujen jälkkäripöydästä löytyi myös lusikkaleipiä ja ässäkeksejä. Sekä kakku, joka jäi poikkeuksetta meiltä lapsilta syömättä. Nimittäin englantilainen hedelmäkakku. En voinut ymmärtää, miten meidän äidin mielestä tuo oli parasta maan päällä. Itse saatoin ottaa siivun, mutta lautaselle jäi syömisen jälkeen kirsikkaa, sukaattia, appelsiininkuoria ja rusinoita. Ja tahmein sormin nypityistä ei toivotuista raaka-aineista johtuen iso kasa kakun murusia.

Niin se aika muuttuu. Aikuisuus tekee tehtävänsä; tänä päivänä tuo englantilainen hedelmäkakku on suosikkini. Varsinkin, kun se on saanut pari päivää mehustua ja makustua rauhassa. Kuppi kahvia, pala hedelmäkakkua ja joulukuusen kynttilöiden kimallus. Jalat viltin alle sohvalla ja taustalle joululaulut. Olen tuonut oman lisäni kakkuun pistaasipähkinöillä, jotka tuovat ihanasti suolaisuutta ja purutuntumaa. Siinä missä äiti jätti kakun vaaleanruskeaksi, minä tykkään käyttää vuoan leivittämiseen ruiskorppujauhoja ja paistaa kakkua extravartin.

Hedelmäkakku

250 g voita
250 g sokeria
5 munaa
250 g vehnäjauhoja
200 g rusinoita
100 g sukaattia
75 g appelsiininkuoripaloja
75 g kirsikoita
100 g mantelilastuja
pistaasipähkinöitä murskattuna

1. vaahdota pehmeä voi ja sokeri
2. lisää seokseen munankeltuaiset ja vehnäjauho
3. lisää vaahdotetut valkuaiset ja loput ainekset
4. kaada taikina voideltuun ja ruiskorppujauhotettuun vuokaan
5. paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin reilun tunnin ajan (vähän pidempään, jos haluat rapsakan kuoren)

Hauska on huomata omien tyttöjeni reaktio tähän ihanaan kakkuun. ”Äiti, kuinka sä voit tykätä tuosta?!” Ei ole omena kauas puusta pudonnut 🙂 Ehkä jonain päivänä hekin nauttivat tästä perinteisestä jouluherkusta. Kahvikuppi kädessä, varpaat viltin alla, sohvannurkassa joulukuusen valoja ihastellen.

Rakastan joulua ja rakastan laadukasta jouluruokaa.  Vaikka lähdemme jouluksi pohjoiseen, niin haluan käydä tutussa kaupassa jouluruokaostoksilla. Niin kuin aiempinakin vuosina. Tuo meidän lähi K-Supermarket on se mun luottoruokakauppani. Tiedän, että saan sieltä kaikki ainekset mitä tarvitsen onnistuneeseen jouluruokailuun. Laadukkaasti ja sellaisten ihmisten tekeminä, jotka arvostavat ruokaa yhtä korkealle kuin minä arvostan.

Ja kaupan päälle saan vielä erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Varsinkin kalatiskistä olen erittäin iloinen. Kotimainen kasvatettu siika, kun on herkullisuuden lisäksi myös vastuullinen valinta. Tänäkin jouluna valmistan graavisiian jo täällä etelässä lähtöä edellisenä iltana. Se ehtii hienosti graavautumaan ajomatkan aikana. Köllötellen suksiboksissa muiden ruokaostosten kanssa. Perille päästyämme siika maistuu taivaalliselta saaristolaisleipäsiivun päällä.

Joulussa, kuten vuoden ympäri, mulle tärkeintä on yhdessä oleminen perheen kanssa. Mutta melkein yhtä tärkeää on syöminen. Rentoutuminen keittiössä ja joulumielen nostattaminen jouluisten tuoksujen avulla ♥ Parin viikon päästä palaan vielä jouluruokamuistojen parissa jakamaan teille suolaisia jouluruokamuistoja lapsuudestani.

Olisi ihana jakaa niitä lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja kommenttiboksin puolella. Rikastuttaa täten meidän kaikkien joulun odotusta. Mikä on sinun rakkain joulumuistosi?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,


tiistai 03. joulukuun 2019

Tunnelmallisempi makuuhuone & joululahjavinkki

0

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Desenion & Indieplacen kanssa

 

HEIPPA IHANAT!

Tänään jutellaan joulusta. Tuosta lempiaiheestani yhdistettynä toiseen lempiaiheeseeni eli sisustukseen. No miten nämä kaksi sopii yhteen? Sisustuksellisten joululahjojen myötä. Meillä löytyy tämän joulun kauneimmat joululahjat seiniltä. Tai no, lasten joululahjajulisteet vielä paketeista.

Muistatte varmaan, kun olen himpun verran pohtinut tuota makuuhuoneen tunnelmaa. Sitä, että tekisi mieleni saada seiniin tummempaa väriä ja sitä kautta huonetta kotoisammaksi. Huone on kuitenkin niin iso ja itse niin laiska, että maalauspuuhiin en ole ryhtynyt. Kaupallisen yhteistyön myötä Desenion kanssa sain huoneeseen uutta kodikkaampaa tunnelmaa kauniiden julisteiden kautta. Halusin värimaailman olevan harmoninen ja kuvien sellaisia, että kun niitä katsoo, tulee rauhallinen fiilis. Mielestäni onnistuin aika hyvin, eikö?

Samalla, kun huoneen ilmeen muutos toimi aikaistettuna joululahjana miehelle (ja toki myös itsellenikin) sai makuuhuone sen viimeisen silauksen. Tunnelman, joka menee ympäri vuoden. Keväällä vaaleampaan päiväpeitteeseen ja helmalakanoihin vaihtaessani tuovat julisteet mustien kehysten kanssa tarvittavaa kontrastia sisustukseen.

Julisteita valikoidessani lähdin ensinnäkin pohtimaan, että millaisen tauluseinän haluan. Katsoin Desenion tauluseinämalleista ideaa ja hyvin äkkiä tiesin, että haluan yhden ison julisteen katseenvangitsijaksi ja sen seuraksi pienempiä julisteita. Koska huoneen katto laskee sängyn toisen reunan kohdalla oli selvää, että isoin juliste ei sinne päähän mahdu. Lopulta piirsin paperille layoutin tuosta tauluseinästäni. Sen jälkeen oli aika valita julisteet.

Valitsin julisteita luontokategoriasta ja suodattimien avulla hain oikean värisävyn ja koot. Tykkään, että luontoaiheiset printit ja julisteet sopivat koko kotiin, mutta varsinkin makuuhuoneeseen. Luonto kun on niin lähellä sydäntäni, niin tottakai mielelläni katson luontoaiheisia kuvia. Metsää, pilviä ja järvimaisemaa. Silmä lepää kauniissa kuvissa ja nyt jo tämän viikon aikana, kun kuvat ovat olleet makkarin seinällä, olen monta kertaa rauhoittunut katsomaan niitä. Löytänyt joka kerralla kuvista jotain uutta ja kiehtovaa. Makuuhuoneen seinälle valitsin seuraavat mieltä rauhoittavat julisteet:

Black Forest (70×100 cm)
Heaven Standing (50×70 cm)
Lake (30×40 cm)
Wooden Pier (30×40 cm)
Watercolor Hands (21×30 cm)

Aluksi ihastelin kaikkia hempeänvärisiä julisteita kultakehyksin, mutta sitten ajattelin, että koska miehen kanssa yhdessä tuolla makuuhuoneessa vietämme aikaa, niin on syytä valita julisteet, jotka miellyttävät molempia. Yleensä olen aina tilannut Deseniolta julisteiden mukana kehykset ja niin tein nytkin. Osan julisteista kehystin vanhoihin toimettomana vaatekaapin nurkassa makaaviin Desenion kehyksiin. Olen jotenkin niin tapohini kangistunut, että en osaa tilata muita kuin noita mustia puukehyksiä. Mutta josko keväällä repäisisi ja laittaisi työhuoneeseen hieman hempeämpää tyttömäistä ilmettä kullanvärisiin kehyksiin!

Meillä lapset ovat toivoneet myös julisteita joululahjaksi. Tanssijatytölle valitsin Dancer -julisteen koossa 30×40 cm ja esikoiselle, joka haaveilee joku päivä muuttavansa Los Angelesiin tilasin Los Angelesin karttajulisteen koossa 30×40 cm. Nuo paketoin tötteröille ja solmin nauhat päihin. Paketeista tuli ikään kuin isot karkkipötköt. Terveelliset ja sisustukselliset sellaiset 🙂

ALEKOODI

Sain kunnian antaa teille alekoodin ATMARIAS30, jolla saa Desenion valikoimista 30% alennusta ajalla 3.-5.12.2019.
Alennuskoodi ei koske kehyksiä eikä premium julisteita.

 Desenion sivuilta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin ja sivujen joululahjaoppaasta löytyy teemoittain ihanasti inspiraatiota niin joogeille, muotitietoisille, lapsille kuin maailmanmatkaajillekin. Kaunis koti joululahjaksi ei kuulosta lainkaan hassumalta lahjaidealta ♥

TIISTAITERKUIN,


torstai 21. marraskuun 2019

Pikkujouluinen herkkutarjotin

4

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin & Indieplacen kanssa.

 

TORSTAITA IHANAT!

Joko siellä on käynnistetty pikkujoulukausi? Meillä pikkujoulukausi on vasta edessä, mutta kovin sitä jo odotan. Työpaikan pikkujoulut ovat joulukuussa ja sukulaisten kesken vietetään pikkujouluja viikkoa ennen varsinaista joulua. Ystäväporukan kesken pitäisi vielä ottaa kalenterit esiin ja sopia pikkujoulupäivä. Tuntuu vain, että nämä joulunalusviikonloput ovat kaikilla niin kiireisiä.

Rakastan suunnitella ja järjestää juhlia. Koristella kodin pikkuisen jouluisesti, sytyttää kynttilän liekit lepattamaan ja paistaa uunipellillisen pipareita, jotta kotona tuoksuu joulu. Pöydän kattauksen suunnittelemista ja koristeiden miettimistä enemmän rakastan suunnitella tarjoiluja. Koska itselleni uppoaa kaikista parhaiten suolaiset herkut, niin ajattelin tehdä pikkujoulujen tarjoiluista omannäköiseni. Toki sinne jotain makeaakin laitan tarjolle, mutta olen huomannut, että suolaiset herkut katoavat pöydästä ensimmäisenä.

Tänä vuonna olen innostunut tekemään näyttäviä herkkutarjottimia. Sellainen tulee varmasti olemaan pikkujoulujen jalokivi. Herkkutarjottimesta löytyy jokaiselle jotakin ja ainakin itse tunnen sukulaiseni ja ystäväni sen verran hyvin, että voin sanoa makujemme menevän kokolailla yksiin. Pikkujouluiseen herkkutarjottimen voi koota esimerkiksi rosmariinileipäsistä, antipastotikuista, juustoista, hedelmistä, marjoista, pähinöistä ja sulkaakuorrutteisista pipareista.

Rosmariinileipäset
8-10 kpl

3 dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1 dl vettä
ripaus Maldon merisuolaa
loraus hunajaa
tuoretta rosmariinia

Päälle
tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
Maldon merisuolaa

-sekoita taikinan kuivat aineet keskenään
-lämmitä vettä hieman, sekoita hunaja veteen
-sekoita vesi kuiviin aineisiin
-pilko taikinan sekaan hieman tuoretta rosmariinia
-jaa taikina kahdeksaan-kymmeneen palloon
-kauli pallot kaulimen avulla ovaalinmallisiksi
-voitele leivät oliiviöljyllä, sirottele leiville tuoretta rosmariinia sekä Maldon merisuolaa
-paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 8-10 minuuttia

Suklaakuorrutteisiin pipareihin sulatin suklaata, johon dippasin puolet piparista. Päälle ripsottelin ”lumikiteitä” eli Maldonin merisuolaa hitusen verran. Maldonin suola on muuten sen verran laadukasta, että sitä riittää vähempi määrä kuin edullisempaa suolaa! Meillä on Essexin rannikolta peräisin oleva käsityönä valmistettu Maldon merisuola käytössä päivittäin ruoanlaitossa ja leivonnassa. Ihan tuo perinteinen laatikkomuodossa oleva suola sekä keväällä kauppoihin tulleet myllytuotteet. Varsin käteviä nuo myllytuotteet, sillä ne ovat lasia ja uudelleen täytettävissä. Lisäksi myllytuotteista löytyy pippurimylly, josta kiersin muutaman kierroksen herkkutarjottimen antopastotikkujen päälle. Jotenkin tuntuu, että tuo suola teki mozzarellapallolle sen, mitä suolakiteet teki rosmariinileipäsille. Toi maun esiin paremmin. Juomaksi herkkujen kanssa valikoitui Conte Ricci Barbera -punaviini.

Kun tarkemmin miettii, niin kyllähän me miehen kanssa vietämme pikkujouluja tämän tästä näin joulunalusaikana; väkisinkin sitä tarjottavat ovat joulukauteen sopivia. Ainakin näin intohimoiselle ruoanlaittajalle, joka rakastaa myysseillä tämän tästä 🙂 Pikkujoulut miehen kanssa eivät katso aikaa tai paikkaa. Miksi sitä aina pitäisi odottaa viikonloppuun? Arkena voi yhtälailla laittaa pöydän koreaksi, ainakin pienesti ja tunnelmoida kynttilänvalossa. Sujahtaa juhlavampaan mekkoon ja tehdä arjesta pikkuisesti juhlaa. Ei pikkujoulut tarvitse olla aina jotain suurta ja ihmeellistä. Pikkuista ja kotoisaa, se riittää.

Maldonin ihanaa tarinaa olen jakanut teille aiemminkin. Pääsette lukemaan tarinat ja reseptit alla olevista linkeistä:

Pikkujoulujen kruunu: piparimokkapalakakku
Yllätä äiti ihanilla aamiaisherkuilla!
Sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut

ID

Vähän suolaista ja vähän makeaa. Suloista ja ihanaa. Siinä mun reseptini tähän pikkujoulukauteen ♥ 

PIKKUJOULUISIN TORSTAITERKUIN,


perjantai 08. marraskuun 2019

Laatuaikaa isin kanssa & arvonta

23

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄN MOIKAT!

Näin isänpäivän lähestyessä olen pohtinut paljon isyyttä. Sitä, kuinka mulla kävi maailman parhain mäihä ja sain isäkseni juuri sen maailman parhaimman iskän. Vaikkei iskä enää olekaan elossa, niin silti nuo neljänkymmenen vuoden aikana tankatut ajat isän kanssa kantavat loppuelämän. Mä olin iskän tyttö. Isolla iillä.

Olen pohtinyt myös isien ja lasten suhdetta. Sitä, kuinka ihanaa on, että lapsella on kaksi tasa-arvoisesti rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa. Jälleen kerran olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että meidän lapsia on siunattu yhtä ihanalla isillä kuin minuakin. Näin äitinä hykertelen päivittäin, kun näen tai kuulen tuon kolmikon keskinäisen rakkauden.

Meillä on mies tottunut olemaan tyttöjen kanssa kolmistaan jo ihan alusta asti. Itse tein tuoreena äitinä päätöksen, että suon myös miehelle laatuaikaa lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Olen aina tiennyt, että voin jättää kolmikon milloin vain kotiin ja lähteä vaikka sielunsiskojen kanssa kolmeksi yöksi reissuun. Tietäen, että täällä pärjätään erittäin hyvin.

Usein pois kotoota ollessani saan whatsuppiin kuulumisia. Aika monta kertaa ne ovat keittiöstä, mutta monasti myös telkkarin ääreltä. Kuten olen kertonutkin, niin meillä ruokavastuu on ollut minulla, mutta olen huomannut, että mieskin viihtyy lasten kanssa keittiössä erittäin hyvin. Tekevät kolmistaan ruokaa tai leipovat. Viimeksi leivontatalkoiden aikana itse makoilin sohvalla äänikirjaa kuunnellen.

Suu hymyssä, sillä äänikirjan äänienkin läpi kuulin kolmikon kikatuksen. Se merkitsee mulle todella paljon, että tytöillä ja miehellä on kunnioittava ja luottavainen suhde. Tytöt tietävät, että myös iskä on henkilö kenen kanssa pystyy juttelemaan ihan kaikesta.

Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn ja Indieplacen kanssa tulin vinkkaamaan teille, mitä meidän iskä ja tytöt tykkäävät katsella Viaplayn kattavasta tarjonnasta ja mitkä ovat sellaisia tärppejä, joiden parissa viettää leppoisa isänpäivä. Olen kertonutkin teille aiemmin, että me miehen kanssa ollaan Viaplayn suurkuluttajia (kiitos Blacklistin ja Mr. Reddingtonin ♥), mutta Viaplayn tarjonnasta löytyy myös koko perheen sarjoja ja leffoja. Seuraavassa muutamia vinkkejämme.

Isänpäivän leppoisaan aamupäivään olemme varanneet Viaplaysta Forrest Gumpin. Santa Monican Bubba Gump ravintolassa käydessämme tytöt eivät olleet lainkaan kartalla siitä, miksi tuolla tarjottiin katkarapuja tai kuka on Jenny, jonka kalasaalista menussa oli myös tarjolla. Sunnuntaiaamun jälkeen ovat astetta viisaampia ja valistuneempia tämän kulttileffan myötä 🙂

Vampyyripäiväkirjat. Tuo lasten isä, aviomieheni on siitä jännä tyyppi, että pystyy katsomaan sarjaa vain yhden jakson silloin tällöin. Ei haittaa, vaikkei pääse ihan heti juoneen kiinni. Vampyyripäiväkirjoja on tyttöjen kanssa katsonut, sillä meidän tytsyt ovat yhtä koukuttuneet Vampyyripäiväkirjoihin kuin mitä me miehen kanssa olemme Blacklistiin. Ehkä käyn heittämässä isänpäivän juoksulenkin sillä aikaa, kun nuo muut kuluttavat sohvaa Vampyyripäiväkirjojen kahdeksannen kauden pilotin parissa.

Nyt voi muuten jo ihan hyvin alkaa katsomaan joululeffojakin. Me ainakin aloitetaan joululeffojen katsominen näin marraskuulla. Ne virittävät hyvin joulun tunnelmaan. Isänpäivän iltana ajattelimme katsoa klassikon eli The Grinch -elokuvan. Se on sellainen hyvän mielen leffa, josta koko perhe pitää. Meidän perheen iskän leffasuosikki kautta aikojen on hulvattoman hauska Joulupuu on kärvennetty. Viime kerralla tytöt eivät oikein päässeet kyseisen leffan myötä joulutunnelmaan, mutta ehkä nyt pari vuotta myöhemmin kyseinen leffa uppoaa heihinkin.

Isänpäivään sopii loistavasti myös koko perheelle suunnatut Madagascar -leffat. Nuo ovat kyllä niin mukaansa tempaavia ja niitä voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen. Myös Toy Storyt ovat sellaisia, joita ainakin meillä koko perhe tykkää katsoa. Kadonnut: Joulupukki -sarja taas on jotenkin ihana. Suomalainen ja lumoava.

Meillä usein katsotaan Viaplayta kannettavalta, mutta kun halutaan koko perhe katsoa jotain yhdessä tai kun nuo kolme rakkaintani haluaa katsoa jotain yhdessä, niin linnottaudumme kellarin muhkealle sohvalle. Otamme kyytipojaksi popparia, kasvistikkuja ja hieman irttareita. Kaivaudumme vilttien sisään ja laitamme äänentoistolaitteiden asetukset kohdilleen. Ihan kuin olisi leffateatterissa. Muutamalla lisämukavuudella varustettuna! Koira (joka kuvissa on armottomasti pesua vailla) myös menossa mukana, tottakai.

ISÄNPÄIVÄLAHJAVINKKI!

Mikäli teilläkin on siellä iskä, joka tykkää uppoutua leffojen ja sarjojen maailmaan, suosittelen antamaan mieluisan aineettoman isänpäivälahjan. Nimittäin Viaplayn lahjakortin! Niitä voi ostaa K- ja Citymarketeista!

Isit on ihania ja jos meidän tytöiltä ja multa kysytään, niin ei ole tuon meidän iskän voittanutta. Ainakin mitä tulee niihin sellaisiin pyyntöihin, joihin äiti vastaisi jyrkästi ”Ei”. Meillä mies on esimerkiksi se, joka innostuu nanosekunnissa iltamyöhään vielä iltapesujen jälkeen lähtemään tyttöjen kanssa kauppaan, jos jommankumman lapsen (tai yleisimmin kyllä miehen, heh) herkkuhammasta kolottaa. Ei ole lainkaan tavatonta, että nuo kolme aloittavat joulutorttujen paistamisen iltayhdeksän jälkeen. Innostavat toinen toisiaan. Yllyttävät myös ja päätyvät usein hyvinkin ex tempore -tekoihin. Laatuaikaa, sanon minä.

A R V O N T A !

Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 2 kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Kertokaahan tämän postauksen kommenttiosiossa millaisia leffoja tai sarjoja teillä katsotaan isin kanssa? Arvonta-aikaa on viikko ja arvonnan säännöt löydätte täältä. 

En tiedä, mutta jotenkin näin sivusta seurattuna tytöt ovat onnistuneet kietomaan iskänsä aika vahvasti pikkusormen ympärille. Enkä pidä sitä lainkaan huonona juttuna – niin minäkin olin aikoinani kietonut oman isäni pikkusormen ympärille ♥

IHANAA ISÄNPÄIVÄVIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. vaikka tämän postauksen piti jäävätä mut ja minun leffa- ja sarjamieltymykset ulkopuolelle ja keskittyä iseihin ja isänpäivään, niin en voi olla mainitsematta, että odotan marraskuun 29. päivää kuin kuuta nousevaa; silloin nimittäin pääsen Niklas Ekstedtin kanssa Food & Fire -sarjan ekan jakson myötä kokkailemaan avotulella eri kulttuureihin 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »