---

Postaus on toteutettu yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

---

 

HEIPPA IHANAT

ja hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa! Olen tässä juurikin lähtemäisilläni työpaikan pikkujouluihin, mutta sitä ennen tulin jakamaan teille jouluista tunnelmaa makeiden joulumuistojen myötä. Jouluun kuuluu vahvasti perinteet ja ne ovat sellaisia, jotka tuovat suuren osan joulun tunnelmaa. Nuo äidin käsinkirjoittamat reseptit, joissa on todistusaineistoa, että niiden mukaan on leivottu. Jopa niin paljon, että välillä taikinatahran alta on vaikea nähdä, mitä siinä lukee. Mulla on iso laatikollinen jouluisia reseptejä äidin jäljiltä ja niiden mukaan ruoan laittaminen ja leipominen on hurjan ihanaa. Nostalgista!

Saanko niihin sen saman maun, mitä äiti sai? En todellakaan, mutta lähelle sitä. En tiedä miten nuo äidit sen tekevät, mutta toivottavasti joku päivä meidän tytöt ajattelevat minusta ja minun leivonnaisistani samoin kuin mitä itse ajattelen oman äitini leipomuksista.

Kerroinkin teille tässä eräässä postauksessa, että ihmettelen edelleen, miten meidän äiti ehti tehdä meille vuosi toisensa perään niin ihanan joulun. Joulun, jossa koti oli koristeltu joulun satumaaksi ja jossa ruokapöytä notkui herkkuja. Pikkutyttönä en niinkään välittänyt joulun suolaisista herkuista, mutta makeat herkut kyllä maistuivat. Meillä pidettiin perinteisesti piparkakkutalkoot itsenäisyyspäivänä. Silloin leivottiin pipareita jouluksi pakkaseen. Äidillä oli tämä sama perinne vielä meidänkin lapsien kanssa.

Viikkoa ennen joulua paistettiin joulutortut, jotka nekin pakastettiin. Muistan vieläkin roikkuneeni pää alaspäin kellarin arkkupakastimessa ja raottaneeni foliovuoan kantta. Torttuvarkaissa käyminen kyllä tuli ilmi, mutta joulumieltä se ei keneltäkään vienyt.

Jossain vaiheessa äiti ehti paistaa myös taatelikakut pakkaseen. Taatelikakun teen vieläkin joka vuosi äidin reseptillä. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan. Lapsuuteni joulujen jälkkäripöydästä löytyi myös lusikkaleipiä ja ässäkeksejä. Sekä kakku, joka jäi poikkeuksetta meiltä lapsilta syömättä. Nimittäin englantilainen hedelmäkakku. En voinut ymmärtää, miten meidän äidin mielestä tuo oli parasta maan päällä. Itse saatoin ottaa siivun, mutta lautaselle jäi syömisen jälkeen kirsikkaa, sukaattia, appelsiininkuoria ja rusinoita. Ja tahmein sormin nypityistä ei toivotuista raaka-aineista johtuen iso kasa kakun murusia.

Niin se aika muuttuu. Aikuisuus tekee tehtävänsä; tänä päivänä tuo englantilainen hedelmäkakku on suosikkini. Varsinkin, kun se on saanut pari päivää mehustua ja makustua rauhassa. Kuppi kahvia, pala hedelmäkakkua ja joulukuusen kynttilöiden kimallus. Jalat viltin alle sohvalla ja taustalle joululaulut. Olen tuonut oman lisäni kakkuun pistaasipähkinöillä, jotka tuovat ihanasti suolaisuutta ja purutuntumaa. Siinä missä äiti jätti kakun vaaleanruskeaksi, minä tykkään käyttää vuoan leivittämiseen ruiskorppujauhoja ja paistaa kakkua extravartin.

Hedelmäkakku

250 g voita
250 g sokeria
5 munaa
250 g vehnäjauhoja
200 g rusinoita
100 g sukaattia
75 g appelsiininkuoripaloja
75 g kirsikoita
100 g mantelilastuja
pistaasipähkinöitä murskattuna

1. vaahdota pehmeä voi ja sokeri
2. lisää seokseen munankeltuaiset ja vehnäjauho
3. lisää vaahdotetut valkuaiset ja loput ainekset
4. kaada taikina voideltuun ja ruiskorppujauhotettuun vuokaan
5. paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin reilun tunnin ajan (vähän pidempään, jos haluat rapsakan kuoren)

Hauska on huomata omien tyttöjeni reaktio tähän ihanaan kakkuun. ”Äiti, kuinka sä voit tykätä tuosta?!” Ei ole omena kauas puusta pudonnut 🙂 Ehkä jonain päivänä hekin nauttivat tästä perinteisestä jouluherkusta. Kahvikuppi kädessä, varpaat viltin alla, sohvannurkassa joulukuusen valoja ihastellen.

Rakastan joulua ja rakastan laadukasta jouluruokaa.  Vaikka lähdemme jouluksi pohjoiseen, niin haluan käydä tutussa kaupassa jouluruokaostoksilla. Niin kuin aiempinakin vuosina. Tuo meidän lähi K-Supermarket on se mun luottoruokakauppani. Tiedän, että saan sieltä kaikki ainekset mitä tarvitsen onnistuneeseen jouluruokailuun. Laadukkaasti ja sellaisten ihmisten tekeminä, jotka arvostavat ruokaa yhtä korkealle kuin minä arvostan.

Ja kaupan päälle saan vielä erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Varsinkin kalatiskistä olen erittäin iloinen. Kotimainen kasvatettu siika, kun on herkullisuuden lisäksi myös vastuullinen valinta. Tänäkin jouluna valmistan graavisiian jo täällä etelässä lähtöä edellisenä iltana. Se ehtii hienosti graavautumaan ajomatkan aikana. Köllötellen suksiboksissa muiden ruokaostosten kanssa. Perille päästyämme siika maistuu taivaalliselta saaristolaisleipäsiivun päällä.

Joulussa, kuten vuoden ympäri, mulle tärkeintä on yhdessä oleminen perheen kanssa. Mutta melkein yhtä tärkeää on syöminen. Rentoutuminen keittiössä ja joulumielen nostattaminen jouluisten tuoksujen avulla ♥ Parin viikon päästä palaan vielä jouluruokamuistojen parissa jakamaan teille suolaisia jouluruokamuistoja lapsuudestani.

Olisi ihana jakaa niitä lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja kommenttiboksin puolella. Rikastuttaa täten meidän kaikkien joulun odotusta. Mikä on sinun rakkain joulumuistosi?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,