perjantai 13. joulukuun 2019

Muistoja lapsuudesta: Helmipuuro


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin ja Indieplacen kanssa.


 

MOIKKA PERJANTAIHIN!

Mun täytyy tunnustaa yksi juttu. Se vähän nolotti minua, kun asian tajusin parikymppisenä. Luulin aina sitä ennen, että helmipuuro, jota lapsena Oriveden mummulassa söin, oli mummun itsensä keksimä nimi tuolle suloiselle puurolle. Mummun nimi kun oli Helmi. Pikkutyttönä sitä hetken ajattelin, että mummu oli kyllä niin rempseä ja tietoinen itsestään, että tokihan nyt tuon puuronkin nimeäisi itsensä mukaan.

Yhtä kaikki, silloin maatalon pirtissä puuhellalla keitetty puuro kuului niin aamuihin kuin iltoihinkin. Pienet helmet tuntuivat ihanilta suussa. Täysmaitoon keitetty puuro ei seurakseen voinappia enempää kaivannut.

Nimi puuron takana valkeni itselleni vasta parikymppisenä. Muistan sen marraskuisen alkuillan, kun iskä soitti ja kertoi, että Oriveden pappa oli yllättäen lähtenyt taivaaseen. Oman suruni tuli vasta myöhemmin, mutta tuona iltana tunsin surua Oriveden mummun puolesta. Soitin mummulle ja puhelun lopuksi kysyin, että miten hän oikein sitä helmipuuroaan valmisti.ID

Kävin kaupassa, tulin takaisin opiskelijayksiööni ja pikkuruisella hellalla valmistin elämäni ensimmäiset helmipuurot. Ja uskokaa tai älkää, niin vielä tänäkin päivänä ihmettelen, miten siinä onnistuin polttamatta maitoa pohjaan. Tuossa elämänvaiheessa kun en juurikaan keittiössä viettänyt aikaa :) Siinä tiskipöytään nojatessani ja puuron tekeytymistä odotellessani tajusin, että mummu ei ollutkaan keksinyt tuolle puurolle nimeä, vaan se toden totta oli Helmi-perunasuurimoista keitetty. Tuosta illasta lähtien helmipuuro on saanut ihan uuden merkityksen.

Sitä meillä keitetään muutamia kertoja kuussa, vähintään. Joka kerta puuro tuo sellaista ihanaa nostalgista fiilistä. Lohtua, vaikkei lohtua juuri tuona hetkenä edes tarvitsisi. Muistot tuovat myös hymyn huulille; ehkä pieni osa minusta vielä haluaa uskoa, että Helmi-mummu kuitenkin tarjosi tuota puuroa osin sen nimen takia. Se olisi ollut ihan mummun tyylistä. Mummun, joka värjäsi vielä vajaa yhdeksänkymppisenä hiuksensa punertavan ruskeaksi ja joka oli niin kova sissi, että puski vaikka läpi harmaan kiven ♥ 

Helmipuuro valmistuu käden käänteessä ja näin joulun alla siitä saa pienellä vaivalla jouluisen version. Riisipuuron sijaan sitä kaipaa välillä vähän nopeampaa joulupuurovaihtoehtoa ja helmipuuro toimii joulupuurona aivan loistavasti! Itse ripsottelen valmiin puuron päälle usein kanelia tai piparkakkumaustetta, mutta niin vain puuro menee loistavasti luumukiisselinkin kanssa. Rakkauteni persimoneihin näkyy myös helmipuuron lisukkeissa. Jouluinen persimonkompotti sopii suloisen pehmeän helmipuuron kaveriksi tuoden siihen ripauksen kanelista makeutta aniksella höystettynä.

Aina joskus, kun olen blogissa helmipuuroa hehkuttanut, olen saanut kyselyitä, että miten saan sen onnistumaan. Tärkeintä on muistaa lisätä perunasuurimot kiehuvaan maitoon tai kasvimaitoon. Minä tykkään puurosta hieman jämäkämpänä, joten annan sen tekeytyä kannen alla keittämisen jälkeen viidestä kymmeneen minuuttiin. Mutta ihan jo pari minuuttia riittää tekeytymiseen, mikäli tykkää hieman juoksevammasta puurosta.

Jouluinen helmipuuro
yhden helmipuurorakastajan reilu annos

4 dl maitoa
1 dl Helmi perunasuurimoita
ripaus suolaa
nokare voita
kanelia tai piparkakkumaustetta

-kiehauta maito kuumaksi
-ripottele kiehuvaan maitoon perunasuurimot
-anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen kahdeksan minuuttia
-mausta suolalla ja voilla
-anna tekeytä kannen alla vähintään kaksi minuuttia (riippuen kuinka paksusta puurosta tykkäät)
-tarjoile kanelin tai piparkakkumausteen sekä persimonkompotin kanssa

Persimonkompotti

1 persimon
2 tl voita
pikkuisen vettä
loraus hunajaa
1 kanelitanko
2 tähtianista

-pese ja pilko persimon
-sulata voi kattilassa ja lisää persimon ja pari ruokalusikallista vettä
-lisää myös mausteet ja anna porista, kunnes persimonkuutiot ovat pehmenneet
(lisää tarvittaessa vettä)
-tarjoile helmipuuron kanssa

Kotimaiset Helmi perunasuurimot on valmistettu ensiluokkaisesta perunatärkkelyksestä. Ne ovat gluteenittomia ja puuron lisäksi ne sopivat monenlaiseen leivontaan ja ruoanlaittoon. Finnamylin FB-sivuilta löytyy lisää reseptejä, joihin kannattaa tutustua! Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi Helmi perunasuurimoita jouluiseen vanukkaaseen ja jatkojalostaa helmipuurosta luumun ja rahkan kanssa maistuvan herkun esimerkiksi jouluaaton jälkiruokapöytään.

Tuoko sinulle helmipuuro rakkaita muistoja lapsuudesta? Jos en väärin muista, niin voisin väittää, että meillä alakoulussakin syötiin välillä lounaaksi helmipuuroa. Puukoulussa, jonka lattiat narisivat. Makumuistot ovat siitä ihania, että niiden kautta pääsee elämään uudelleen niitä lapsuusmuistoja, joita ei välttämättä muuten tulisi muisteltua ♥ 

PERJANTAITERKUIN,


12 Responses to “Muistoja lapsuudesta: Helmipuuro”

  1. Avatar Marjo sanoo:

    Heh, meillä lapsuudessa tuo helmipuuro oli nimeltään kutupuuroa. Sehän muistuttaa kummasti sammakon kutua! Lapsena en ymmärtänyt, mitä tuo kutu tarkoitti, mutta puuro maistui aina makoisalta. Sittemmin lapseni eivät innostuneet kyseiseen puuroon ja keittäminen on jäänyt. Pitäisipä verestää lapsuusmuistoja ja hakea kaupasta perunajauhoryynit puuroa varten. Kiitos vinkistä :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Marjo

      ja hei ihana nimi tuo kutupuuro, mutta näinhän se vain muistuttaa ulkoisesti sammakon kutua :) ❤️

      Meillä lapset innostuivat helmipuurosta vasta pari vuotta sitten ja nyt pyytävät keittämään sitä usein. Ah, pitäisiköhän keittää perjantai-illan kunniaksi puuroa? :)

      Ihanaa viikonloppua ❤️

  2. Avatar Kristiina K sanoo:

    Helmipuuro on yksi suosikkipuuroistani. Sitä vaan ei tule keitettyä kun olen ainoa meidän perheestä joka siitä tykkää. Lapsenlapsille en tosin ole sitä yrittänyt tarjota, ehkä tykkäisivätkin. Toinen lapsuudenajan herkkuni on monen inhokki, makaronivelli. Siihen kerros sokeria päälle, ai miten hyvää!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Kristiina!

      Ihana kuulla, että sielläkin fanitetaan helmipuuroa :)

      Hei tiedätkö mun täytyy tunnustaa, että en ole koskaan makaronivelliä maistanut. Mutta kiitos muistutuksesta, sitä on pakko kokeilla joku päivä!

      Ihanaa viikonloppua sinne ❤️

  3. Avatar JonnaG sanoo:

    Kehtaankohan tunnustaa etten oo ikinä maistanut? Nyt on ehkä pakko kokeilla;)

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Jonna

      ja hei kuule, et tiedäkään mitä olet missannut! :) Kokeilehan ihmeessä mitä pikimmin. Mä olen aivan koukuttunut helmipuuroon enkä kertaakaan näiden vuosien aikana ole siihen kyllästynyt. Harvoin meillä jää kattilan pohjalle puuroa, mutta jos jää, niin mielelläni syön myös kylmänä helmipuuron jämät suoraan kattilasta. Se suutuntuma on niin kiva :)

      Ihanaista viikonloppua teille, nautitaan ❤️

  4. Avatar Sanna sanoo:

    Nyt täytyy myös minun myöntää,etten ole koskaan maistanut helmipuuroa.

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Sanna

      ja hei nyt kipin kapin Helmi-perunasuurimo-ostoksille (onpas muuten monta väliviivaa tuossa sanassa :D)!
      Tuo puuro on taivaallista!

      Ihanaa lauantaita sinne teille ❤️

  5. Avatar Marjaana sanoo:

    Kun olin lapsi, meillä oli usein helmivelliä. Se oli aivan ihanaa!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Marjaana,

      hei helmivelliä en ole koskaan tehnytkään. Eikös se tehdä samanlailla, mutta vähemmillä suurimoilla/enemmällä maidolla? Pitääkin kokeilla joku päivä :)

      Ihanaa lauantaita ❤️

  6. Avatar Hellevi sanoo:

    Hei, helmivelliä minunkin 1912 syntynyt iskän äiti teki! Eikä kyllä kukaan muu ole saanut siihen samaa makua, kuten ei mihinkään ruokiin tai leipomuksiin mitä mummu❤ (Hän oli kiva vaikkei mikään erityisen hellä, sotaleskeys, ei-niin-miellyttävä toinen avioliitto, raskas työ ym.kovat kokemukset vaikuttivat, piti hyvänä ruoalla.
    Ihan elämän loppumetreillä sataa lähetessä kuitenkin lopulta pehmeni jopa halailemaan, ilman dementiaa tms.)

    Mutta ylipäätään, lapsuutta, satumaisia jouluja, aurinkoisia kesiä, teini-ikää ja täysi-ikäisyyttä kasarin lopulla, ihania ihmisiä muistellessa haluaisi pysäyttää ajan kulun. Miksi pitää joutua luopumaan. Mitä nopeammin vuodet kuluvat, yhä enemmän lisäntyy menetykset. Joulun aika on aina minulle tällaista, suurta iloa, tunnelmointia ja nostalgiaa johon sitten liittyy myös lopullisten erojen muistot ja surut. Nythän pitää murehtia myös talvista, metsistä ja luonnosta luopumista!! 😭 Kuten Valkoisen talon Reetta muistaakseni joskus totesi, voimakkaasti tunteminen on toisaalta siunaus, toisaalta melkein kirous😔

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Hellevi!

      Oih, ihana kuulla, että sielläkin on hyviä muistoja mummusta ❤️

      Sepäs se onkin, että välillä voisi painaa pausea. Elämä menee niin nopsaa ohi. Minäkin huomaan joulun aikana olevani tunteellisempi kuin muuten vuoden aikana. Eli extra-tunteellinen. Se ei ole aina helppoa, mutta toisaalta mieluummin näin kuin tunteettomana oleminen :)

      Ihanaa joulunalusviikkoa sinne ❤️

Kommentoi