perjantai 01. helmikuun 2013

”Äiti, mä oon aina luullut, että Pispalan portaat menee alaspäin”…

16
…toteaa pian kahdeksanvuotiaamme portaiden juurella ylöspäin katsoessaan kauhistunut ilme kasvoillaan 😀
Lapsetkin halusivat eräänä sunnuntaina viime vuoden puolella Pispalan portaisiin, sillä siellä äiti oli syksyn mittaan viettänyt aikaa enemmänkin. Toki heidät sinne veimme, sillä mun mielestä on vain positiivista, jos lapsi haluaa liikkua. Julian kommentti sai meidät repeämään ihan täysin, se tuli täydestä sydämestä 😀 Oma osuutensa on Pispalan portailla, että olen jäänyt huumeeseen nimeltä endorfiini pahasti koukkuun. Liikunnan tuomaan endorfiiniin. Se tunne, kun yhtäkkiä huomaakin, että nuo reilu 300 porrasta menee heittämällä ylös. Ei sillä, vieläkin hengästyy ja sykemittari piipittää vilkkuessaan. Mutta menneen syksyn aikana jäin endorfiinin lisäksi koukkuun noihin portaisiin; siihen tunteeseen kun Tahmelan rannan ohi juostessaan katsoo noita ihania puutaloja Pispalan rinteillä ja valaistua haulitornia, ylhäällä katsoo alaspäin korkeanpaikan kammoisena kipuamaansa matkaa ja lähtee juoksemaan alamäkiä pitkin kotiin. Musiikki soi korvissa ja saa vain juosta rullaten alamäkeä Pispalan kirkon ohitse.
Mun syksyllä aloittamani biksukuntoon projekti on muuttanut muotoaan. Nyt ei ole enää kyse siitä bikinikunnosta (eikä koskaan oikeastaan ollutkaan), vaan siitä että säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio on tullut osaksi elämääni ja näin sen tulee olla jatkossakin. Mikään ei voita sitä hyvää oloa, jonka terveillä elämäntavoilla saavuttaa. Ollakin, että perjantai-illasta lauantai-iltaan saa herkutella 🙂
Parisen vuotta olen juossut. Enemmän tai vähemmän. Syksyllä hankin pitkästä aikaa kortin kuntosalille ja se verotti hieman juoksulenkkien määrää (muttei pituutta). Mutta toisaalta, olen sitä mieltä että myös lihaskuntoa tarvitaan tähän biksukuntoprojektiin; juoksemisella saa mukavasti rasvaa palamaan, mutta yläkroppaan haluan lisää lihaksia. En kuitenkaan siinä määrin kuin Marja Baban haboja 🙂 Muistan aikoinaan (siis todellakin aikoinaan, alle parikymppisenä) salilla tehtiin pienillä painoilla 10 x 3 -sarjaa ja vältettiin hikoamista. Tällä haavaa jalkaprässissä 60 kg tuntuu ihan kivalta, itsensä rääkkäykseen 65 kg hyvältä. Vatsalaitteessa mentiin syyskuun alussa painolla 30 kg, nyt menee 45 kg. Ojentajat ja hauikset vaativat 20kg painon. Ja toistoja on niin monta, että lopussa lihakset tärisee. Salissa kivointa on se, että oikeesti huomaa kehittyvänsä!
Käyn salilla, jossa ei ole hienoja tv-ruutuja pyörien, crossareiden ja juoksumattojen edessä. Oikeastaan crossareita ja juoksumattoja siellä on yksi kumpaakin ja kuntopyöriä taitaa olla kolme tai neljä. Ja yksi stepperi. Kuntosalilaitteetkin ehkä kaipailevat huoltoa, mutta vapailla painoilla onnistuu korvaamaan monta laitetta. Ilmanvaihto on niin huono, että lämmittelyn aikana tuntee jo hikinorojen valuvan selkää alas. Täällä salilla ei näy viimeisen päälle uusimpia Rönischin kuteita eikä kukaan tuijottele perään arvostellen. Tykkään. Reilun kymmenen vuotta ison liikuntakeskuksen kanttisjäsenenä olleena olen oppinut arvostamaan salilla muutakin kuin noita telkkareita, uusimpia laitteita ja viimeisimpiä LesMillsin tunteja. 
Kertauksena vielä teille uusille lukijiolle; tykkään seurata liikkumisiani ja Runkeeper on mulle paras mahdollinen appsi tähän tarkoitukseen. Juoksulenkeillä viiden minuutin välein täti ilmoittaa korvaan kuljetun matkan ja keskinopeuden. Puhelimessa oleva sovellus on siitä kätevä, että menee siinä samalla kuin puhelin, joka pitää olla mulla muutenkin mukana; ilman Spotifyn soittolistojani jalka ei nousisi senttiäkään 🙂 Elo-syyskuussa tuli juostua noin 150 km eli keskimäärin 38 km/viikko. Aika hyvin. Syyskuussa tuli juoksun lisäksi käytyä pari kolme kertaa viikossa salilla. Ja sauvakäveltyä enemmänkin kuin aikoihin. Loppukuusta huomasin, että olin pitänyt vain yhden lepopäivän ja kroppa oli slut. Joten loppuvuosi otettiin sitten rauhallisemmin. Kroppaa kuunnellen.

Tässä juoksukäppyrät:

sauvakävelykäppyrät:
ja crosstrainerkäppyrät:
Kuntopyöräkäppyröitä ei ole sillä, meillä on erittäin toimiva ja jämäkkä kuntopyörä (anopin ja appiukon vanha), jossa ei ole matkamittaria. Mutta kuntopyörääkin on tullut poljettua aika tiuhaan. Toukokuun 2011 jälkeen on Runkeeperiin kirjattujen kuntoilujen myötä kulutettu 136 179 kaloria. Se on kuulkaas aika paljon se! 🙂
Nyt kun työt jatkuivat taas tammikuussa huomaan, että sitä ei enää jaksa liikkua samaan malliin töiden jälkeen. Mutta en ota stressiä. Sitten kun illat alkavat olla valoisia niin jo alkaa taas juoksukenkääkin vipattamaan. Lisäksi reilun viikon flunssa teki ison loven liikuntaan tammikuussa. Painonpudotustahan en varsinaisesti lähtenyt hakemaan, mutta kyllä kiloja on tässä sivussa lähtenyt ja vihdosta viimein mahdun jälleen niihin 36/38-kokoisiin vaatteisiin niiden 38/40 sijaan.
Huomaan, että eniten olen saanut tiukennettua vatsanseutua, lantiota sekä yläselkää. Siinä sivussa tietty rintavarustus on pienentynyt. Kaikkea ei voi saada kerralla 🙂 Käsivarsiin tulee kiinnittää salilla vielä ekstra-huomiota. Aiemmin katselin telkkaria iltaisin sohvalla; nyt meillä on miehen kanssa riitaa, että kumpi saa olla lattialla ja venytellä. Täytyy sanoa, että aina olen ollut kuin rautakanki, mutta nyt alkaa pikku hiljaa venymään paikat. Pitkäkestoiset venytykset ovat myös kuin huumetta; se tunne kun lihas alkaa antamaan periksi ja venymään on voittamaton!
No mites mun ruokailut sitten? Vanhemmat lukijat muistavat, että karsin leivän, puuron, pastan ja perunan käyttöä pari vuotta takaperin. Viime syyskuun alusta otin ruisleivän ja puuron takaisin. Sekä satunnaisesti nuo muutkin aineet. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole voinut paremmin pitkään aikaan. Juoksulenkeistä, varsinkin niistä pidemmistä, alkoi saamaan paljon paremmin irti ja tuntui, että olo oli virkeämpi. Vaikka se omasta mielestäni oli ihan hirmuisen virkeä silloin kuin karppasin oikein kunnolla. 
Työviikolla mun päivän ruokailut on nyt pari viikkoa näyttänyt tältä:
06.30 kuppi kahvia, turkkilaista jugurttia, itsetehtyä mysliä 1 rkl ja loraus hunajaa
09.00 kuppi kahvia ja hedelmä (jos nälkä niin näkkileivän/ruisleivän puolikas)
11.30 ruokaisa salaatti (esim eilen Jamien pekoniparsakaalisalaatti), keitetty kananmuna, hedelmä
14.00 kuppi kahvia (jos lounaan hedelmä jäänyt syömättä, niin tässä hedelmä)
porkkanaa, kurkkua yms naposteltavaa, jos työpäivän viime tunnit kituuttaa
17.00 lämmin ruoka esim. kasvisjauhelihavuoka tai samaa kun muu perhe
20.30 rahkaa tai puuro tai leipä ja lämmin kaakao
Välillä paistan töissä kasviksia, fetaa/halloumia, lohta pannulla. Toissapäivänä paistoin ohuita bataattisuikaleita, punasipulia ja fetaa öljyssä ja lisäsin lorauksen omenaviinietikkaa. Toimi ihan ok ja vei nälän! Kaksi viikkoa olen nyt ollut herkkulakossa viikot ja sunnuntait. Perjantai-iltana on saanut jo herkutella hieman irttareilla ja lasillisella viinä 🙂
Mulla toimii tälläinen systeemi loistavasti. En usko, että saan reilussa vuorokaudessa ahmittua liikaa kaloreita (tulee helposti stoppi noiden makeiden kanssa). Ja sunnuntaina on (sen kerran) ollut ihan helppo jatkaa terveellisellä linjalla. Viime sunnuntaina muut söi kahvipöydässä Runebergin torttua ja mä kiiviä ja verigreippiä. Eikä tehnyt edes pahaa 🙂 Yleensä mun pitkät juoksulenkitkin ajoittuu lauantaille ja/tai sunnuntaille, niin ihan hyvä saada niitäkin varten energiaa herkuista!
Miten tästä eteenpäin? Ulkomaanreissu koittaa maaliskuun puolessa välissä, joten jatketaan samaan malliin. Pikkuhiljaa taas pidempiä juoksulenkkejä ja valkoisia jauhoja pois ruokavaliosta. Eiköhän se niillä se viimeinenkin biksukunnon ripe saavuteta. Tai ylläpidetä. 
Tämän kuntosalin jälkeisen hikisen kuvan myötä voin täydestä sydämestä todeta, että 
I feel good ja  toivottaa 
Ihanaa perjantaita ja 
viikonlopun odotusta ♥
PS. teille,jotka hyppäsitte mukaan biksukuntoon projektiin vasta nyt ja haluatte tietää taustoja, niin sivupalkista tunnisteista kohdasta ”biksukuntoon”, löytyy aiempia postauksia aiheesta 🙂

sunnuntai 28. lokakuun 2012

Liikuntaa, lepoa & lounasta

0

Moikkamoi,

onpas tuntunut päivä pitkältä kellojen siirtämisen takia! Pimeäkin saapui kuin varkain jo viiden aikaan. Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja talvesta nauttimaan. Tuo lumi tekee kyllä ihmeitä; jo sitä pimeää ja tuhruista keliä kestikin. Mun puolesta sais tulla lisää lunta ja pysyä vaikka pääsiäiseen saakka. Nimim. lumitöitä innolla odotellessa 😉 Saas nähdä maistuuko lumityöt yhtä ihanalle enää helmikuussa, kun on jokusen kerran niitä saanut tehdä!
Nyt ”Biksukuntoon 212-päivässä” -projektin tilannekatsaukseen. Neljän viikon liikunnat on analysoitu ja asia, josta olen eniten ylpeä on se, että olen malttanut pitää lepopäiviä. Syyskuussa niitä ei montaa tullut. Alla viikoittain liikunnat. En laittanut erikseen ylös venyttelyitä, mutta liki joka päivä olen pyrkinyt venyttelemään edes vähän. Lepopäivinä sitten rauhallisia venytyksiä vähän välillä jopa tunnin ajan, käyden koko kropan läpi. Telkkaria tulee enää harvoin katsottua sohvalla; miksei senkin ajan voisi käyttää hyödykseen ja venytellä!
VKO 40
Viikko oli erittäin haastava liikunnan suhteen, sillä mies oli työreissussa koko viikon ja itse olin töissä maanantaina, tiistaina ja torstaina. Eli iltaliikunnaksi olisi noina päivinä mennyt, mutta en raaskinut olla lapsista erossa työpäivän jälkeen. Tiistaina lasten mentyä nukkumaan kaivoin esille kuntopyörän ja kahvakuulan. Kuntosalikortti vanheni, joten salilla ei tullut käytyä koko viikolla. Perjantaina ja lauantaina tuli juostua mukavan pituiset juoksulenkit.

VKO 41

Maanantainen pitkä juoksulenkki (ja sitä edeltävät vkon 40 perjantain ja lauantain lenkit) sai kropan tuntumaan tosi väsähtäneeltä. Tiistai ja keskiviikko otettiin liikunnan suhteen vähän lungimmin. Torstain lenkillä tuntui vielä jaloissa ja tuntui suorastaan kamalalta juosta noin kovaa, mutta kiirus oli hakemaan tyttöjä baletista, enkä vierailla teillä löytänyt oikoreittiä. Perjantainen lepopäivä tuli tarpeeseen. Lauantaina tuntui taas siltä, että juoksukenkä voisi kulkea. Ja niinhän se kulkikin. Juokseminen oli kivaa ja sitä olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Sunnuntaina tuli tehtyä salilla treeni koko kropalle.

VKO 42

Sunnuntainen sali tuntui lihaksissa, joten maanantaina pitkä sauvakävelylenkki teki kutaa. Sen jälkeen tiistaina tosin tuntui siltä, että kroppa tarvitsee lepoa. Mä en osaa sauvakävellä hiljaa; vauhti on aina kovempaa kuin mitä ihan hiljaa juostessa. Tiistaina venyttelin kipeitä lihaksia ajan kanssa. Keskiviikkona tuli tehtyä pieni juoksulenkki, mutta kiire oli kotiin, sillä mies oli kerrankin illan kotona. Torstaina ehdin jälleen salille ja rääkkäsin itseäni crosstrainerin intervalliohjelmalla. Perjantaina olin iltapäivän töissä, joten sieltä hölköttelin alamäkiä pitkin kotiin. Lauantaina juoksukenkä veti taas pitkälle lenkille. Mä oon jäänyt niin koukkuun noihin reilun tunnin lenkkeihin… Sunnuntaina pidin lepopäivän ja keskityin energiatankkaukseen 🙂

VKO 43

Maanantaina oli morkkis sunnuntain energiatankkauksesta (Pandan juhlapöydän konvehteja…), joten ohjelmistoon kuului eka sali ja sitten kotiuduttua vielä kaunis syyssää veti lenkkipolulle. Tiistaina olin jo jämähtänyt sohvannurkkaan leffan pariin, kunnes päätin uhmata sadetta ja pimeää ja lähteä ”pikkuiselle” lenkille, josta tulikin sitten ihan mukavan mittainen. Torstaina juoksin taas Lilian balettitunnin ajan. Lenkki, jonka teen balsutuntien aikaan on siitä haastava, että siinä on yksi pitkä alamäki, mutta loppumatka onkin sitten aikamoista nousua; loivaa ja niin kamalan pitkää. Perjantain vastaisena yönä satanut lumi houkutteli perjantai-iltana lenkkipolulle. Yleensä en tykkää juosta pimeässä, mutta nyt lumen tultua on ihan eri asia. Lumi hidastaa hieman menoa ja on muutenkin taas oudokseltaan raskaampaa juosta lumella. Tänään tarkoitukseni on juosta alle 150 sykkeellä puolitoistatuntinen, mutta suuntasin kauniisiin maisemiin Pyynikille (mikä tietää täältä meiltä lähdettäessä ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä). Joten keskisyke oli 159, korkeimmillaan 174.

(photos above via Pinterest)

Niin kuin ihana Gwynnie tuossa ylhäällä olevassa kuvassa totesi, niin saadakseen tuloksia aikaan tällä iällä on pakko antaa kaikkensa saadakseen tuloksia. Mutta se, että antaa kaikkensa on kaiken sen väärti, jota palkinnoksi saa!

Lepopäivistä: Mulle on ollut ihan hirmuisen raskasta henkisesti pitää lepopäiviä. Aluksi tuntui, että jos en nyt lähde lenkille niin liikuntamotivaatio laskee ja on helpompi lipsua jatkossakin. Mutta se, että on malttanut jäädä kotiin lepäilemään niinä päivinä, kun kroppa huutaa lepoa on oikeastaan saanut aikaan sen, että juokseminenkin tuntuu paremmalta ja lihakset voimakkaammilta. Huomaan,että nyt kun noita pitkiä lenkkejä tulee viikkoon pari-kolmekin niin välillä on niin väsynyt olo, että kroppa huutaa sitä lepoa. Ja tässäkin asiassa on varmaan viisainta kuunnella omaa kehoaa. Vaikka liikuntaan ja sen tuomaan endorfiiniin on jäänyt koukkuun. Nyt vasta olen tajunnut kunnolla, mitä Runner’s high:lla tarkoitetaan!

Ruokailusta: Ruokaövereitä ei ole vieläkään tullut harrastettua, tosin olen sallinut itselleni viikollakin herkkuja kohtuudella. Ei tule sellaisia himotuksia esimerkiksi irtokarkkeihin kuin aiemmin. Lähinnä mulle tulee himotuksia kasviksiin. Useampana iltana tulee tehtyä kasvisdippiä. Ja lounaaksi kroppa huutaa mitä useimmin salaattia. Mutta myös välillä täysjyväpastaa. Johon laitan mitä jääkaapista löytyy; viime kerralla siihen tuli rucolaa, pestoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia ja avokadoa.

Ei ole enää kuin 142 päivää aikaa tuohon biksukuntoon; toisaalta tästä eteenpäin työ on vain ylläpitoa; laihduttaa ei tarvitse, kiinteytyäkään ei ihan hirmuisesti. Vatsalihaksia voisi tietysti treenata enemmän. Joulun jälkeen ajattelin ottaa ruokavalioon jälleen vähemmän hiilihydraattisen painotuksen. Tai ainakin jättää nuo valkoiset jauhot ja pastat/riisit pois. Täysjyväleipää ja -pastaa enemmän kehiin, niin eiköhän se siitä biksukuntokin tykkää 🙂

Nyt näyttää pahasti siltä, että meille tulee nukkumatti kylään tuota pikaa. Kaipa nuo aamun asti nukkuvat, vaikka heti seiskan jälkeen jo nukahtavatkin. Saa omaa aikaa miehen kanssa. Ensi viikko tuleekin olemaan jälleen yh-viikko, kiitos miehen työreissujen.

Tulen vastailemaan ihaniin kommentteihinne jälleen illemmalla, 
nyt iltapalapuuhiin ennen kuin nukkumatti korjaa väsyneimmät!

Suloista sunnuntai-iltaa ♥


sunnuntai 30. syyskuun 2012

Sunnuntain sekalaiset; biksukuntoa ja rapujuhliin mätsäävä vyö

12

Moikka,

niin kiirettä on pitänyt ettei ole juurikaan edes koneelle eilisaamun jälkeen ennättänyt. Me kävimme eilen illalla anoppiappiukkolassa jo perinteeksi muodostuneilla rapujuhlilla. Sellaisilla rapujuhlilla, jossa lapsetkin on mukana ja josta kotiudutaan autolla ennen lasten nukkumaanmenoaikaa 🙂 Tytsyt halusivat pukeutua ravunpunaiseen ja sitä sitten olikin päästä varpaisiin (varsinkin koululaisella). Eikä lapsia haittaa vaikka kaikki punaiset riitelevät keskenään; pääasia, että oli päällä punaista (eikös se ole nyt ihan trendikästä yhdistellä burgundinpunaista, pinkkiä ja kirkkaan punaista ? 😉Itse pukeuduin, jälleen kerran, mustaan. Sortsit, sukkikset, pitsitoppi ja neuletakki. Harmi, ettei tuosta topista oikein saanut kuvaa; siinä on v-aukko, jota reunustaa paksu pitsikaistale. Samanlainen kaistale on tuolla helmassa. Eilen oli tarkoitukseni pitää välipäivä liikunnasta, mutta niin vain jalat vievät juoksulenkille. Tuli ihan hirmuinen kiire lähdön kanssa, joten sutaisin vain puolikuivat hiukset sykerölle takaraivolle (enkä näköjään puuteroinut tarpeeksi, kun kasvot vielä punoittavat noin lenkin jäljiltä…). Ja sitten lakkaa päälle ja menoks!
Mies mätsästi vyönsä kanssa rapupöydän sävyihin 🙂
Oli herkkua; paahtoleipää tuli syötyä enemmän kuin laki sallii. Mutta onneksi liikunnatkin näyttävät kohtalaisen hyvältä. Siitä onkin jonkin aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tänne nuo liikunnat. Ja kiitos vain sähköpostikyselyistä liikuntapäiväkirjanpidosta (sorry laiskuuteni sen suhteen), seuraavana tulee kolmen viikon liikuntapäiväkirja. Mikäli muuten haluatte nähdä nuo aiemmat liikuntapäiväkirjat ja lukea muutenkin tästä biksukunnon tavoittelemisprojektista niin sivupalkissa olevista tunnisteista tuo ”biksukuntoon” tunniste ohjaa lukemaan nuo kaikki tekstit.
Sain myös sähköpostitse kyselyä, että olenko käynyt koskaan juoksukoulussa tai teettänyt kunto-ohjelmaa PT:llä. En ole käynyt juoksukoulussa enkä teettänyt kunto-ohjelmaa. Kuten täälläkin olen kertonut, niin vielä kolme vuotta sitten olin sitä mieltä, että en osaa juosta. Juokseminen ei ollut hauskaa. Kunnes selvisi nopsasti, että kyse oli siitä etten malttanut aloittaa tarpeeksi rauhallisesti. Ja huono juoksukunto teki sen, että kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen oli sama tunne kuin aikoinaan koulun hiihtokilpailuissa…veren maku suussa 😉 Mutta sitten maltoin ja aloitin juoksuharrastuksen alusta; aluksi kävelin yli puolet lenkistä ja pikkuhiljaa juoksun osuutta kasvattaen. 
Alunperin tarkoitukseni oli osallistua 23.9 (juuri se dagen efter-päivä) Tampereen puolimaratonille, mutta ihanan ihmisen 40-vuotisbibbalot osuivat silloin lauantaille. Lauantai-aamuna päätin, että jos yritän juosta puolikkaan nyt, niin sitten illalla saa revitellä eikä tarvitse sunnuntaina mennä juoksemaan. Aloitin lenkin rauhallisesti. Niin rauhallisesti kuin vaan Pyynikin rinteillä voi mennä (oli siinäkin reittivalinta!), sitten laskettelin takaisin tasaisimmille maille ja vitsi mikä tunne oli, kun jaksoi juosta reilun puolikkaan ja vielä ihan ok aikaankin. Seuraava puolikas juostaan jo alle parin tunnin 🙂

Mitä Biksukuntoon 212 päivässä 
-projektille kuuluu? 
Sille kuuluu loistavaa; liikunnat ovat menneet nappiin. Yksi asia, johon mun pitää panostaa enemmän on lepo. Lepopäiviä tulee liian vähän sillä aika ajoin lihakset tuntuvat erittäin väsyneiltä. Mutta kun lähtee juoksemaan, tuo väsymys kaikkoaa. Käsivarsissa ja vatsalihaksissa huomaa salilla käymisen; kädet tuntuvat timmimmältä ja sieltä se six packkikin pian pilkottaa 😉
Syömiset ovat menneet hyvin. Mutta olen syönyt periaatteessa samaa ruokaa kuin muukin perhe; silloin kun on esim. kalaa ja riisiä, niin lautaseltani on löytynyt runsaasti kalaa ja salaattia sekä desin verran riisiä. Totaalisortumisia ei ole tullut ja karkkia on tullut syötyä vain lauantaisin. Toki viikolla on tullut leivottua ja kahvin kanssa otettua pala jos toinenkin piirakkaa, mutta en huolestuisi. Joulun jälkeen alkaa sitten loppulaskenta ja silloin olen ajatellut karsia taas nuo valkoiset jauhot, perunan, valkoisen riisin ja pastan pois. Sekä vähentää sokeria. Mutta yllätyksekseni kehtaisin nyt jo mennä biksuilla tuonne uima-altaan reunalle ilman, että tuntisi itseään rantautuneeksi valaaksi 🙂 Tuloksia saa näköjään aikas nopeaa; tosin eipä lähtötilannekaan nyt ihan katastrofaalinen ollut.
Ensi viikosta tuleekin haastava liikunnan suhteen; itse olen töissä kolmena päivänä (ja yhtenä iltana) ja lisäksi mies on reissussa liki maanantai aamusta perjantai-iltaan. Ei kannata ottaa stressiä, poljen vaikka kotona kuntopyörää.
Mutta nyt siis työ-, päiväkoti- ja kouluvaatteita laittamaan valmiiksi!
Kiitos, kun olette jaksaneet kommentoida taas niin ahkerasti, palaan vastailemaan illemmalla 🙂

Sunnuntaiterkuin,
PS. Ilokseni huomasin, että viikonlopun aikana on tullut hurjasti uusia lukijoita lisää. 
Sydämellisesti tervetuloa ♥ ja ilmoitelkaahan itsestänne 🙂

sunnuntai 09. syyskuun 2012

Paljasjalkalenkkarit ja viikon liikutukset (+ painavaa asiaa bloggailusta)

15

Heipatihei,

syksy on tainnut tulla rytisten; eilen ainakin Pirkanmaalla satoi ja myrskysi siihen malliin kuin syksyllä yleensä. Toivotaan vähän vähemmän tuulista säätä ensi viikonloppuna; laivalla ei ole kiva keikkua tuulisella kelillä :/ Aamulla sai  alkumatkasta laittaa lenkille sormikkaat käteen. Toisaalta ihanaa, että ilmat viilenevät ja puut vaihtavat väriä. On mukavampi lenkkeilläkin.
Vanhat juoksutossuni tulivat tien päähän (niillä on juostu jo pitkälti toista vuotta ja monta sataa kilometriä); pohjasta on hyvä tsekata kenkien kuluneisuus ja mahdolliset virheasennot aika ajoin. Mulla selvästi huomaa lenkkareista oikean jalan ylipronaation; päkiän sisäpuoli on kulunut (vaikkakin urheiluliikkeessä aikoinaan todettiin neutraali astunta…öö astunta..onko se oikea termi…kuulostaa lähinnä hevosten tai lehmien touhulta ;D?). Siitä huolimatta uhmasin ja investoin ns. paljasjalkalenkkareihin, jotka tuskin minkään muodon pronaatiotukia omaavat. Ja onhan nämä aikas herkullisen väriset (ainakin niihin vanhoihin harmaisiin tiensä päähän tulleisiin verrattuna)!
Eilen juoksin näillä ensimmäisen koelenkin ja olivat kyllä kevyet. Jalat vain olivat aika väskät aamun crossailuista. Tänään tein toisen, parin tunnin sauvakävelylenkin ja myös kävellessä tuntuivat kyllä erittäin joustavilta ja kevyiltä. Ikäänkuin lenkkaria ei olisi. Jos olisin enemmän varoissani, niin mulla olis näitä joka lähtöön; juoksemiseen, salille, kävelyyn jne. Juoksuvaatetuksesta: pitkään protestoin juoksuhousuja vastaan. Mutta kun reilu vuosi sitten ensimmäiset sellaiset ostin niin se oli menoa. En tiedä väheneekö kitka vai mikä, mutta kyllähän noilla on helpompi juosta kuin tavallisilla verskoilla. Vaikkakin ulkonäöltään muistuttavat kaikki enemmän tai vähemmän makkarankuorta 🙂
Viikon liikutukset: Viime sunnuntaina (klikklik) hahmottelin sitä, kuinka paljon ja miten liikkuisin viikon mittaan. Lähtökohta oli se, että mulla ei ollut sali/jumppakorttia. Viime torstaina sellaisen sitten ostin. Tai pelkän salikortin näin alkuun, sillä niin kauan kuin ilmat sallivat niin korvaan jumpat juoksemisella. Aluksi mietin Elixiaa, koska siellä oli joku kamppis meneillään, mutta sitten päädyin tuttuun ja turvalliseen lähisaliin, jonka kuukausi maksu on liki 30 euroa halvempi. Ja muutenkin tykkään käydä salilla, jossa käydään sen itsensä takia eli liikkumisen. Ei sen takia, että käydään vertailemassa kenellä on uusimmat Casallit sun muut. (Juu, tiedän tää oli nyt vähän ristiriidassa noiden ylempien kuvien kanssa, mutta kyllä uudet lenkkarit voi parin vuoden välein ostaa…kai :)). Lisäksi plussaa on se, että tuolle salille pääsee aamukuudesta iltakymmeneen kulkukortilla. Ja vielä koskaan en ole joutunut jonottaman laitteisiin. Lisäksi plussaa tulee crosstrainerista joka toimii kuin unelma. Niitäkin on niin moneen lähtöön, että välillä saa tuskastua epämukavaan liikerataan, rahinaan tai muuhun sellaiseen.
klikkaa isommaksi
Voin sanoa, että ikinä en uskonut omaavani näin paljon selkärankaa liikunnan suhteen. Nyt siihen on jäänyt koukkuun; endorfiini saa ihmeitä aikaan. Tiistaina tein pitkän lenkin niin, että pyrin pitämään sykkeen mahdollisimman matalalla. Silti se tuppasi olemaan koko ajan yli 145. Loppulämmittelynä toimi se, kun kävelimme esikoisen kanssa koulusta kotiin. Yksi osa siitä viime sunnuntaisesta suunnitelmastani jäi toteutumatta: spinning/juoksulenkki 60 mins. Se piti alunperin tehdä viime keskiviikkona, mutta sitten lenkki menikin niin myöhäiseksi, että juosin vain tuon reilun 4 km. 
Muuten tämä ohjelma, jonka itselleni loin, tuntuu ihan hyvältä. Jos saisin pari lisäpäivää viikkoon niin ymppäisin yhteen päivään pilateksen ja toiseen joogan. Mutta näillä mennään nyt. Venyttelyä tulee harrastettua joka päivä telkkaria katsoessa. Tuo takkahuoneen uusi matto on ihanan pehmeä venyttelyalusta!
Bloggailusta: Mun mielestä on jotenkin harmillista ja tavallaan erittäin lapsellista se, että nämä blogiportaalit/yhteisöt, joita kieltämättä on syntynyt kuin sieniä sateella, ovat saaneet yhtäkkiä aikaan ihan mahdottoman vastakkain asettelun tyyliin, ”olkaa te siellä portaaleissanne, me ainakin pärjätään ilman mitään taustatukea ja portaaleja”. Ok, mutta eiköhän nämä kaikki asiat ole blogistin omia valintoja. Ei se ole keneltäkään pois, jos joku päättää liittää bloginsa johonkin ”portaaliin”. Tuskin se ainakaan on sen itsetunnon huonouden merkki, niin kuin eräässä blogissa mainittiin. Mä väitän, että monilla suosituilla blogiportaaliin kuuluvilla blogisteilla on pakko olla aikas rautainen itsetunto, sillä nuo revitykset, joita keskustelupalstoilla yms. lukee ja joissa heitetään lokaa blogistin niskaan vaativat blogistilta jo jonkun verran hyvää itsetuntoa. Selkärankaa, ettei lannistu näistä ilonpilaajien kommenteista vaan jatkaa samaan malliin.

Mä olen ainakin tavattoman onnellinen niiden blogistien puolesta, jotka kovalla työllä (!) ansaitsevat esim. lahjakortteja Lexingtonin tai jonkin muun kivan brandin verkkokauppaan tai kivijalkakauppaan. Ilolla katson kauniita kuvia ja blogitekstiä näistä ns. lahjoituksenakin saaduista jutuista. Ehkä sohaisen ampiaspesään väittäessäni, että osa näistä ”mollaavista” teksteistä, jota tänä viikonloppunakin on blogeissa saanut lukea (varsinkin anonyymien kommenteina – enkä halua yleistää, mulla käy täällä ihania anonyymejä ihanien kommenttejen kera :)) taitaa johtua ihan perisuomalaisesta kateudesta. Kenellekään toiselle ei voi suoda jotain enemmän kuin itselle. Kyylätään keittiön ikkunasta, kun naapurin Matti on saanut ylennyksensä takia Mersun ja sitten puhutaan mamman kanssa kahvikupin äärellä siitä, että kuinkahan kauan se Mattikaan nyt enää tuosta onnesta nauttii. Toivotaan ehkä salaa toisen epäonnistumista. 

Summa summarum, miksi ylipäätään pitää olla jaottelu me, te, meidän blogit ja teidän blogit? Eikö kaikki nyt vaan voisi sulassa sovussa harrastaa tätä yleensä ihan mukavaa harrastusta ja suoraan sanottuna ”stop bitching” ja selkään puukottaminen? 🙂 Lukijathan onneksi voivat äänestää jaloillaan ja toivottavasti sen tekevätkin. En ainakaan itse hetkeäkään jaksa lukea / kommentoida blogeja, joista en mitään irti saa. Jos ei pidä mainoksista blogeissa niin eiköhän se ole aika helppo lopettaa ko.blogien lukeminen. Itse kyllä harvoin noita mainoksia sivupalkeissa edes noteeraan vaan keskityn lukemaan tekstiä ja katsomaan kauniita kuvia, esimerkiksi Kalastajan Vaimon tai Rillan ihanissa blogeissa. Ja jos luen hyväksi havaitun arvostelun esimerkiksi päivävoiteesta niin toki sen laitan korvan taakse ja odotan oman päivävoiteeni loppumista 🙂 Case is closed!

Tulipahan vuodatus 🙂 Nyt leffaa katsomaan lasten kanssa. Elämässä on kuitenkin onneksi vielä tärkeämpiä asioita kuin tämä bloggailu.
Suloista sunnuntain jatkoa toivotellen,
PS. kuvia takkahuoneesta tulossa alkuviikosta; 
akkuporakoneen akku loppui juuri, kun sain miehen kiipeämään 
jakkaralle ja poraamaan verhotankoa kiinni. Joten nyt vaan odotellaan 🙂

sunnuntai 02. syyskuun 2012

Biksukuntoon-projekti; liikunnasta + juoksumusiikista

5

Moikka!

Olen saanut pari kivaa sähköpostia liittyen tuohon Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik)-projektiin. Ja lähinnä pyydettiin lisätietoa liikuntapuolesta. Mutta myös ruokailuista. Tässä nyt ensin lisää liikunnasta. Parin viime viikon liikunnat ovat olleet juoksupainotteisia, mutta heti huomenna ajattelin ostaa kuukausikortin salille. Sen jälkeen viikon liikunnat tulisivat olemaan näin:

1) kuntosali (alakroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
2) kuntosali (yläkroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
3) lyhyt, kovatempoinen juoksulenkki (noin 5 km; 30 mins)
4) pitkä, matalasykkeinen juoksulenkki (noin 12 km; 90 mins)
5) pitkä sauvakävelylenkki sykkeellä 140 (noin 14 km; 120 mins)
6) vaihtoehtoisesti joko spinning 60 mins tai juoksulenkki (noin 10 km; 60 mins)
Ja yksi lepopäivä. Haluan korostaa, etten todellakaan ole mikään alan asiantuntija, enkä tiedä onko ylläoleva combo ensinnäkään mahdollinen, mutta kaiken järjen mukaan tuntuu ihan tehokkaalta. Ja em. suoritusten tulee olla jaksotettuna niin, että esimerkiksi kuntosalipäivien välissä on sauvakävelylenkki. Lisäksi oon sitä mieltä, että jos ei jonain päivänä tunnu siltä, että jaksaa juosta niin sitten ei juokse. Lähtee vaikka jumpalle. Sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että jos on väsypuhkipoikkitrött eikä vois vähempää juokseminen kiinnostaa, niin silloin ei kannata lähteä lenkille. Ainakaan mulla siitä ei tule yhtään mitään. 
Tuolta Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik) löytyy kesän liikkumiset elokuun 19.päivään asti ja tässä sen jälkeiset pari viikkoa:
Venytelty on liki joka päivä, vähintään 15 minuuttia vaikkei niitä nyt ole kirjattukaan tuohon taulukkoon. Mä oon ehkä maailman laiskin venyttelijä (ja kankein ;), mutta mitä enemmän venyttelee, niin johan alkaa joustamaan! 
Sykemittarista: sitä pidän vain sauvakävelylenkeillä, sillä muuten syke huitelee liian matalalla. Sauvakävelylenkeillä pyrin pitämään keskisykkeen 140 molemmin puolin. Nyt täytyy alkaa panostaa sykkeiden tarkkailuun ja alkaa pitämään sykemittaria myös juoksulenkeillä. 
Juoksumusiikista: kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Välillä iskee suomipop, toisinaan kuuntelen countrya. Parilla viime kerralla soittolistalta on kuulunut mm. alla olevia kappaleita:
Nyt laittaman päikky- ja kouluvaatteet valmiiksi sekä blinien paistoon. 
Palailen kommenteihinne taas myöhemmin 🙂
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa toivotellen,

« Vanhemmat
Uudemmat »