keskiviikko 25. maaliskuun 2020

#stayathomeclub Osa 1: kotivaatetus

MOIKKAMOI IHANAT!

Elämän pieniä iloja; se kun on haahuillut menemään monta päivää samoilla kotivaatteilla ja aamusuihkun jälkeen päättääkin ottaa käyttöön vaatekaapista uudet collegehousut ja paidan 🙂 Tosin kylläpä teki ihan tosi hyvää tänä aamuna heittää pitkästä aikaa työkelpoiset vaatteet päälle. Nyt kun aika monella meistä (myös minulla, vaikka nyt toimistolla olenkin) on edessä määrittelemättömän pitkä kotoilujakso joko etätoimiston merkeissä tai muista syistä, niin voitaisiin perustaa sellainen #stayathomeclub, jossa annettaisiin toisillemme vinkkejä kotoiluklubiin ja jaettaisiin niitä kotona olemisen iloja. Vaikka kaikkien tapauksissa kotoilu on kaukana ilosta, niin kyllä sieltä kotoilustakin löytyy jotain  positivista.

Suunnittelin alla olevaa runkoa postauksille:

#stayathomeclub Osa 1: Kotivaatetus
#stayathomeclub Osa 2: Kauneudenhoito kotioloissa
#stayathomeclub Osa 3: Treenaaminen kotona
#stayathomeclub Osa 4: Iskikö tylsyys? Vinkit tylsään hetkeen
#stayathomeclub Osa 5: Koti kuntoon

Postauksille en ole miettinyt vielä aikataulutusta, mutta tasaiseen tahtiin niitä ajattelin täältä tykitellä. Sellaisina välikevennyksinä ”asiapitoisempien” tekstien lomaan 🙂 Ja hei, jos on jotain aiheita liittyen tähän kotoiluklubiin, niin hihkaiskaahan tuolla kommenttilaatikon puolella. Kotoiluklubin parasta antia mun mielestä on ollut se, että saa olla ihan vaan kotivaatteissa. Mä olen pahimman luokan kotihiiri ja vaihdan yleensä kotivaatteet päälle samantien, kun töistä kotiin tulen. Tuossa tuli pidempi pätkä oltua kotona ja neljä päivää kului sujuvasti kotivaatteissa. Ilman fyysistä kontaktia perheen ulkopuolisiin ihmisiin.

Vaikka kotivaatteet olivat sellaiset, että niillä olisi kehdannut lähteä ihmisten ilmoille, niin muu lookkini oli vähän sen näköinenkin, että olin viettänyt aikaa neljän seinän sisällä. Yleisesti olen sitä mieltä, että pieni ehostus myös kotioloissa tekee poikaa. Iholle on ihana antaa niitä meikittömiä päiviä, mutta jos niitä tulee liikaa, niin helposti alkaa ihistämään. Tuntuu, että heti kun heittää vähän ripsaria ripsiin ja aurinkopuuteria poskiin, saa taas paremman otteen elämästä ja on jotenkin skarpimpi olo. Puna huulissa ajaa myös saman asian.

Sen verran kotoiluklubia olen vuosien varrella itsekseni pitänyt, niin kuin meillä kotihiirillä on tapana, että mulla on vinkata teille muutamia vinkkejä koskien kotoiluvaatteita. Vinkkejä toki vastaanotetaan lisääkin 🙂

💕pue yllesi sellaista vaatetta, joka ei purista eikä ihistä ja joissa tunnet olosi mukavaksi
💕heitä rintsikat tarvittaessa pois ja jos jotain tukea haluat, niin pue paidan alle vaikka mukavat urheiluliivit
💕itseäni suunnattomasti häiritsee likaiset kotivaatteet, joten tarvittaessa vaihdan vaatteet, jos likastuvat
💕mikäli luvassa on treenipäivä, niin puen jo aamusta päälle treenivaatteet ja kotoilen niillä
💕jos odotat ruokalähetystä tai muuta ulkopuolisen kohtaamista vaativaa tilannetta, niin panosta myös kotivaatetukseen niin, että kehtaat mennä ovelle
💕mitä kauniimmat kotivaatteet sitä parempi mieli
(toooosin, kyllä munkin kaapista niitä kuuluisia pieruverkkareita löytyy ja silloin tällöin tulee niitä pidettyäkin)

Kotoiluvaatteita on vuosien varrella kertynyt paljonkin. Ja vaikka niitä tulee pidettyä paljon, niin ne eivät juuri kulu. Mikään ei ole ihanampaa kuin monta kertaa pesukoneessa olleen oversize- collegepaidan syleily:

💕velourasu
💕haaremihousut ja tyköistuva, mutta joustava trikoopaita
💕leggarit, t-paita ja iso villatakki
💕perinteinen collegeasu (yleensä poikkeuksetta harmaa)
💕villasukat tai kotitöppöset
💕flanelliset pyjamahousut ja t-paita
💕haalari (kyllä, luitte oikein – mulla on kotihaalari)

 Musta tuntuu, että tuo kotivaatteiden vaihtaminen tulee mulla jo lapsuudenkodista. Äiskä vaihtoi aina ekana kotiin tultuaan jakkupuvun kotivaatteisiin (äiskän kotivaatteisiin kuului muuten olennaisena osana essu). Mä olen ihan ekaluokasta lähtien vaihtanut koulusta tultuani kotivaatteet ja myöhemmin töistä tullessani jatkanut tätä tapaa. Huomaan, että meidän lapset tekevät aika ajoin samaa. Toinen tytöistä tosin on niin kuumaverinen, että siinä missä itse vedän päälle villasukkaa keikistelee hän täällä sortseissa ja topeissa 😀

Laitetaanko näillä puheilla hakemus kotoiluklubiin menemään ja jaetaan vertaistukea? Onko sulla tapana pitää kotivaatteita? Millaisissa kotivaatteissa sä viihdyt?

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. Kotoiluklubin säännöt:
1. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa kotoilla
2. Ks. nro 1.


tiistai 24. maaliskuun 2020

Maailman suurin illallinen ilmaston hyväksi – WWF Earth Hour ♥


Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.


 

HEIPPAHEI!

Miltäs sinun kalenterisi näyttää tulevana lauantai-iltana? Minulla on ilo kutsua teidät tapahtumaan, joka onnistuu ihan jokaisen kotoa käsin. Pukeutumiskoodi on vapaa, eikä tapahtuman ennakkovalmistelut vaadi sen kummoisempia toimia. Turhien valojen sammuttelu riittää ja jos haluatte oikein fiilistellä, niin voitte valmistaa suussa sulavan kasvisaterian ennen h-hetkeä. Tulevana lauantaina 28.3. klo 20.30 – 21.30 vietetään nimittäin taas maailmanlaajuista ilmastotapahtumaa Earth Houria. Merkitkäähän kalentereihinne! Ilmottautumiset tapahtumaan voitte tehdä Earth Hour Facebook -sivuston kautta. Earth Hour ei ole energian- tai sähkönsäästötempaus, vaan valojen sammutus on ikään kuin symbolinen ele, jolla voimme jok’ikinen kunnioittaa maapalloamme ja ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Meillä vietettiin Earth Hour -tapahtumaa jo etukäteen (toki tulemme sitä viettämään vielä uudelleen lauantaina). Tehtiin yhdessä kasvisruokaa, katettiin kauniisti ruokahuoneen pöytä ja sammutettiin turhat valot. Katettiin jopa mummun ja vaarin kristallilasit pöytään kunnioittaaksemme tilaisuuden luonnetta. Syötiin kynttilänvalossa pitkän kaavan mukaan ja juteltiin lasten kanssa kasvisruoasta ja siitä, miten kasvisruokailun lisääminen heidän kouluissaan näkyy.

Tänä vuonna varsinkin on helppo tulla julistamaan kasvisruoan ilosanomaa; meillä on vietetty koko maaliskuu punalihatonta kuukautta ja iloksemme ollaan huomattu, että eipä sitä ole juurikaan tullut tehtyä mitään muitakaan liharuokia. Kalaa on tehty kerran viikkoon, mutta kalan ostamiseenkin on käytetty apuna WWF:n kalaopasta.

Jos me pystymme vähentämään lihankulutusta, niin pystytte tekin. Toivoa ilmaston suhteen on vielä vaikka kuinka paljon, eikä nyt ole suinkaan aika heittää hanskoja tiskiin. Maapallo tarvitsee meidän jokaisen panosta! Voin kertoa sen verran, että meillä on eräs nimeltä mainitsematon henkilö ollut sitä mieltä, että liha miehen tiellä pitää. Tiedättekö, että olen hakannut vuosia päätäni seinään tämän nimeltä mainitsemattoman uppiniskan kanssa. Sitten hän tulee itse ja ehdottaa vegaaniruokavalioon siirtymistä. Ihan tuosta vaan ja suinpäin. Hän on niitä ”kaikki tai ei mitään” -miehiä. Toppuuttelin ja sanoin, että parempi tehdä pikkuisissa erissä muutoksia ruokavalioon. Senpä johdosta punainen liha on meillä ollut maaliskuun tauolla. Eläinperäisistä tuotteista emme ole kertaheitolla luopuneet, vaan olemme käyttäneet kermoja, muutamia juustoja ja kananmunia. Maitokin on pääosin korvattu kauramaidolla.

Miten ollaan pärjätty? Erittäin hienosti. Kasvisruokailu ei ole rakettitiedettä, vaan kasvisruoan lisääminen ruokavalioon on sujunut yllättävän helposti. Siinä missä jauhelihaa tuli aiemmin tehtyä pari kertaa viikossa, on nyt jauheliha korvattu nyhtökaura- tai härkäpapuvalmisteilla. Olen saanut valtavasti tukea keittiöhommiin noilta meidän tyttäriltä. Koulussa on kuulemma joka päivä tarjolla kaikille myös kasvisruokavaihtoehto. Ilolla olen kuunnellut sivukorvalla, kun koulun jälkeen vaihtavat kokemuksia päivän kasvisruoasta. Ottanut sieltä vinkit meidän perheen viikkoruokalistaan ja myhäillyt tyytyväisenä siitä, kuinka helposti tämä muutos on mennyt.

Se, mikä varsinkin on lämmittänyt sydäntäni on, että esikoisen kotitaloustunneilla on panostettu myös kasvisruokien valmistamiseen. Uskon, että tämän avulla yhä useampi nuori huomaa, että kasvisruoan valmistaminen on helppoa ja hei, ihan älyttömän hyvää. Nuorissa on toivo ja kun heille opetetaan kestävämpien ruokavalintojen tärkeys ja helppous jo nuorena, niin maapallo kiittää ♥ 

Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Ruokavalinnoillamme on merkittäviä vaikutuksia sekä ilmastoon että luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtamalla osan liha-aterioista kasvisruokaan ja kestävästi pyydettyyn kalaan voi tehdä ympäristöteon joka viikko. Pienin askelin saadaan suuria aikaiseksi. Ei sitä tarvitse kertaheitolla jättää esimerkiksi punaista lihaa pois niin kuin me teimme. Jo yksi tai kaksi kasvisruokapäivää viikossa merkitsee paljon kokonaisuuden kannalta. Niiden avulla annamme uhanalaisille eläimille enemmän elinmahdollisuuksia toisella puolella maapalloa ja hidastamme ilmastonmuutosta.

Muistan sen yhden perjantai-iltapäivän, kun esikoinen tuli intoa puhkuen koulusta kotiin. Köksän tunnilla tehty chili sin carne oli ollut sai-raan hyvää. Eli nuorison mittapuulla älyttömän hyvää 🙂 Kyselin mitä siihen laittoivat ja sen pohjalta meillä nautittiin chili sin carnea viikonloppuna pre-Earth Hour -illallisella. Vähän sovelsin tapani mukaan ja esikoinen oli sitä mieltä, että ei tämä nyt ihan samalle maistunut kuin koulussa. Mutta santsilautasellisesta päättelin, että hyvää oli silti!

Chili sin Carne

1 prk tomaattimurskaa
1 prk kirsikkatomaattisäilykettä
1 prk kidneypapuja
250 g tex mex -härkäpapuvalmistetta
0,5 dl punaisia linssejä
2 punasipulia
1 solovalkosipuli
1 rkl oreganoa
1 rkl paprikajauhetta
tuoretta chiliä maun mukaan
1 kasvisiemikuutio
2 rkl balsamiviinietikkaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

-ruskista kuoritut ja pilkotut sipulit oliiviöljyssä
-lisää härkäpapuvalmiste ja ruskista
-lisää tomaattisoseet ja pavut
-lisää kasvisliemikuutio, huuhdellut linssit, oregano, paprikajauhe, tuore persilja ja chili
-anna hautua miedolla lämmöllä noin puolen tunnin ajan
-maista ja mausta suolalla, mustapippurilla ja balsamiviinietikalla
-anna makujen tekeytyä vielä vartin verran
-tarjoile riisin kanssa

Koska hävikin välttäminen on osa kestäviä valintoja, joita voimme maapallomme hyvinvoinnin eteen tehdä, päätyi loppu chili sin carnesta seuraavan päivän nachopeltiin.

Mä koen, että meidän varsinkin on äärimmäisen tärkeä jutella lasten kanssa ilmastonmuutoksesta; perheemme kun rakastaa matkustelua, niin jotenkin meidän on kompensoitava muulla tavoin se, että haluamme nähdä maailmaa. Reissut ovat antaneet meille paljon, mutta on tärkeää, että lapset tietävät kolikon kääntöpuolen. Positiivista on se, että Suomessa lihan kokonaiskulutuksen kasvu näyttää pysähtyneen. Se tuntuu oikeasti tosi hyvälle! Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi vielä enemmän kiinnittää huomiota kestävämpiin valintoihin ruokailutottumuksissamme. Mä selailen tätä nykyä aika usein WWF:n kalaopasta ja kun on aika ostaa lihaa, tulen kääntymään WWF:n lihaoppaan puoleen. Mikäli sellainen aika tulee. Miehen kanssa ollaan juteltu paljonkin siitä, kuinka olo on jotenkin freesimpi ja virkeämpi. Kasvisruoka tekee kehollemme ja mielellemme hyvää.

Miten sinä aiot viettää Earth Houria? Ja hei, jos haluat voit vinkata kommenttiboksin puolella minkä kasvisruoan merkeissä sitä vietät. Kasvisruokainspiraatiota odotellessa 🙂

TIISTAITERKUIN,

 

 


maanantai 23. maaliskuun 2020

Sitruunajuustokakku hapankorppupohjalla

HEIPPAHEI MAANANTAIHIN!

Kevät on aikaa, jolloin mun tekee poikkeuksetta aina mieli kaikkea sitruunaista ja raikkaan hapokasta. Key lime pie on ollut agendalla jo tovin, mutta kas, kun ei ole ehtinyt leipomaan. Nyt on kuulkaa aikaa tehdä niitä juttuja, joista olemme haaveilleet. Käytetään tämä aika hyväksi ja tehdään just niitä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Kaapista ei löytynyt aineita key lime piehin, mutta sitruunajuustokakku uunissa tehtynä ajoi asiansa. Ja hei, koska meillä ei juuri keksejä kaapeissa loju, niin korvasin keksit hapankorpulla.

Joskus olen tehnyt suolaisen juustokakun hapankorppupohjalla, mutta en olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että hapankorpun rujo rukiisuus sopii makeaan leivontaan. En tiedä mistä meidän lapset ovat perineet tuon skeptisyyden, mitä tulee ruokahommeleihin, vai onko se kaikille lapsille luontaista, mutta mm. seuraaviin ennakkoluuloihin törmäsin. ”Äitiiii, mä en sitten ees maista. Ei voi olla hyvää!” ”Mitäs jos tehdään vaan sitruunarahkaa ja syödään hapankorput hapankorppuina?” Little did they know 😉

Musta tuntuu, että mä teen jatkossa kaikki (sen kerran vuoteen, kun juustokakkua leivon) juustokakut hapankorppupohjalla. Niin maukas tästä tuli.

Raikas sitruunajuustokakku

Pohja
165 g hapankorppuja
75 g voita
0,5 dl fariinisokeria

-hienonna hapankorput (mä hienonsin tehosekoittimessa)
-sulata voi ja fariinisokeri, lisää hapankorppujauhon sekaan
-painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle

Täyte
1 prk (200 g) sitruunarahkaa
1 prk (200 g) vaniljarahkaa
1 prk (2 dl) kuohukermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl perunajauhoja
3 kananmunaa
1 dl fariinisokeria

-sekoita perunajauhot kermaan ja vaahdota kerma
-sekoita joukkoon muut ainekset, paitsi munat
-viimeisenä sekoita joukkoon munat yksitellen
-kaada täyte vuokaan ja paista 175 asteessa tunti
(mä peitin jossain vaiheessa kakun foliolla, kun alkoi tummumaan)
-anna jäähtyä ja jos maltat, niin anna maustua jääkaapissa yön yli

Tarjoiluun
mustikoita, minttua, raesokeria

Tiedättekö, että viime syksynä, kun omin pikku kätösin perkasin yrttimaan antimia pakkaseen mietin mielessäni, että tokkopa näitä tulee täältä käytettyä. Eilen pakastettuja mintun lehtiä kakun päälle asetellessani tunsin jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Sellaista tunnetta, joka sai idean perunamaan laittamisesta takapihalle taas kytemään. Meillähän olisi tuo iskän vanha perunamaan möyhennyskone varaston takana. Saas nähdä millaisiin projekteihin loppuviikosta ryhdytään, kun maa sulaa 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. eilen tein IG storyssa galluppia postausten sisällöistä; 86% toivoi kepeitä aiheita ja 14% oli sitä mieltä, että maailmanmenon huomioon ottaen vakavammat aiheet tulisivat kyseeseen. Yritetään löytää sellainen balanssi. Haluan tarjota teille hengähdyshetken muuhun uutisvirtaan


sunnuntai 22. maaliskuun 2020

Haave kesästä

MOIKKAMOI IHANAT!

Kuinka jakselette? Täällä voidaan ihan hyvin, tosin mulle nousi eilen illalla kuume, mikä on mulle harvinaista (ei niin kova, mutta hieman yli 38 kuitenkin). Tänään on pitänyt lämpöä yllä pääkivun kanssa. Kuumelääke auttoi molempiin. Nyt ei tarvitse onneksi lähteä minnekään, vaan saa hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Sen viitisen tuntia, kun sohvalla makoilin katsoin lähinnä uusintoja piharemppaohjelmista. Viime vuonna kerroinkin, että olin ihan uuden edessä; en ollut aiemmin kiinnostunut pihahommista, mutta piharemontin jälkeen joka ikinen liikenevä euro meni taimistolle.

Eilen koiran kanssa takapihalla kiertäessäni ja jäistä maata kuopsutellessani aloin haaveilemaan ajasta, kun maa sulaa ja saa todenteolla laittaa yrttimaat ja kukkapenkit kuosiin. Mutta mutta…miten ne laitetaan kuosiin? Sieltä täältä törröttää jotain kuolleen näköistä oksankäppyrää ja näyttäisi sieltä jotain vihreääkin jo puskevan. Kuuluuko ne kaikki kuolleet leikata alas esimerkiksi yrtti- ja mansikkamaasta? Mitäs nuo pystyyn kuolleet (pupun syömät) gladiolukset ja liljat, leikataanko nekin alas ja onko ne monivuotisia eli alkaako kasvamaan uudelleen?

Osan kasveista muistin suojata syksyllä pupusilta, mutta näemmä puput ovat talven aikana eläneet mun viime kesänä kasvattamilla angervoillani! Samperin puput. Pitäisikö kaikki kasvit nostaa ylös isoihin ruukkuihin pois pupujen ulottumattomilta vai mikä noihin auttaisi? Toisen syyshortensian talon takana tajusivat jättää rauhaan, mutta toisesta on enää sellainen ranka jäljellä. Onkohan noilla pupujen syömillä tapana lähteä kasvamaan vai kantsiiko nostaa ylös ja istuttaa uusia?

Saas nähdä kuinka meidän esikoisen rippileirin ja -juhlien käy. Juhliin mulla oli suuria suunnitelmia pihankin suhteen. Juhlia varten ollaan uusittu lipputanko, sillä tuo kuvissa näkyvä äiskän ja iskän vanha oli vähän liian rustiikkinen ja ruosteinen meidän makuun 😉 Terassille pitää ostaa sohva ja haaveilenpas minä sellaisesta pergolasta tuohon ruokapöydän päätyyn. Sellaisesta, johon saa sään kestävästä valkeasta kankaasta sivuun vedettävän katoksenkin. Mies onneksi tykkää nikkaroida kaikkea, niin voisin kuvitella, että pergolan rakentaminen ei hirmuisesti tuottaisi ongelmaa. Varsinkin, jos tämä #socialdistancing tässä jatkuu…

Onneksi on blogi ja onneksi on valokuvat. Viime kesäisten kuvien katsominen tuo toivoa tulevasta. Niistä päivistä, kun piha on vehreä ja linnut visertää. Kun grilli on kuumana. Viime päivinä sitä on jotenkin havahtunut kuulemaan taas luonnon ääniä enemmän. Näkemään sen pienen pilkahduksen tulevasta kesästä, mikä tuolta pystyyn kuolleiden kasvien keskellä pilkottaa. Millainen tuleva kesä on, sitä tuskin kukaan meistä pystyy ennustamaan. Haaveissa on normaali, suomalainen kesä. Sellainen, jolloin pääsee ilman rajoituksia alarantaan jätskille tai Tammelantorille aamupalalle

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

Mitä meidän pihassa kasvaa & Puutarhan hoitoa for dummies wanted -postauksissa tarkemmin meidän takapihan istutuksista 🙂

 


lauantai 21. maaliskuun 2020

Ruokatilan uusi ilme

MOIKKISTA MOI!

Oltiin tänään lähdössä mökille (venerantaan) ja mies kävi hätsynpikaa ylhäällä vaihtamassa ulkohousut päälle. Tajusin, että nyt se on tullut. Nimittäin mun aikani tehdä pikainen rymsteeraus. En tiedä muiden miehistä, mutta mun mies on vähän sellainen antirymsteeraushenkinen 😉 Noin kahdessa minuutissa olin veivannut ruokapöydän toisinpäin ja vaihtanut tuolit päittäin ruokahuoneen tuolien kanssa. Ja hei, tuntui että tuo keittiön viereinen ruokatila keveni huomattavasti pöydän pyöräyttämisestä ympäri ja noiden keveämpien tuolien vaihtamisesta tähän tilaan.

Mökkirannan jälkeen suunnattiin Seitsemiseen. Olen kertonutkin, että luonto on mulle henkireikä. Lumisen keväinen kansallispuisto kylpi auringossa ja tuolla metsän keskellä oli hetkeksi helppo unohtaa maailman murheet. Kotiin kierrettiin vailla minkään sortin kiirettä pikkuteitä pitkin. Maaseutu on balsamia sielulle ja silmille.

Iltaruoaksi olin varannut pitkästä aikaa uuniperunoita. Savulohitäytteen kanssa meinasi käydä tenkkapoo, sillä kermaviilit ja ranskankermat olivat loppuneet. Tilliäkään tai sitruunapippuria ei ollut tarjolla. Aiemmin olisin tässä vaiheessa käynyt nopsaa kaupassa, mutta nyt ei tullut mieleenikään. Kreikkalainen jugurtti, korianteri, savulohi, sitruunanmehu ja chili ajoivat asiansa. Just saatiin syötyä ja muu perhe pelaa parhaillaan yatzya ruokahuoneessa. Seuraavaan matsiin mäkin kuulemma pääsen mukaan. Lapset tietävät, että kun äippä tulee mukaan, niin kumpikaan heistä ei jää viimeiseksi 😀

Mutta ennen yatzyn peluuta vielä hetkeksi ulos; ostin pari vuotta sitten Tobylle tuollaisen 15 metrin liinan ja sen kanssa mennään aina silloin tällöin tuonne syrjäpoluille. Toinen nauttii sielunsa silmin, kun saa kirmata liki vapaana. Jos jotain kuulkaa tämä erikoinen tilanne on opettanut niin sen, että mitään ei kuulu ottaa itsestäänselvyytenä; sen takia olen ulkoillut enemmän kuin ikinä. Koskaan kun ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan

TUNNELMALLISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,