keskiviikko 10. kesäkuun 2020

Vähemmän on enemmän, lomallakin

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Taidan toistaa itseäni sanoessani, että jösses, mitkä kesäkelit! Lomapäivä nro 3 ei niin ikään alkanut pitkään nukkumisella, niin kuin ei kaksi edeltäjäänsäkään. Säästetään ehkä ne pitkät aamu-unet sinne toiseen kesälomapätkään heinäkuulle 😉 Toisaalta rakastan herätä kesällä aikaisin. Käydä koiran kanssa ulkona, kun on vielä melko hiljaista. Hipsiä terassille kahvikuppini kanssa ja olla ihan hiljaa. Suunnitella tulevan päivän kuviot valmiiksi.

Tietäen, että lomalla suunnitelmistakin saa lipsua ja elämä on enemmän ex tempore -elämää kuin arjessa. Usein kuulee ihmisten lataavan lomalle hirmuisesti suunnitelmia. Itsehän tein myös kesälistan tälle kesälle, joka koostuu kaikesta mukavasta kesätekemisestä. Mutta tuossa listassa on sellainen juju, että ellemme saa tehtyä listasta yhtään kohtaa, niin se tarkoittaa vain sitä, että ollaan tehty jotain muuta. Meille merkityksellisempiä asioita.

Mulla on myös tälle lomaviikolleni raakaluonnos siitä, mitä haluan saavuttaa. Ja jännästi ne taas resonoi hyvin luonteenvahvuuksieni ja arvojeni kanssa. Ikään kuin sitä sisäsyntyisesti pyrkisi tekemään niitä asioita, joilla on merkitystä just mulle. Listalla oli vaatehuoneen siivous ja kesämekkojen silittäminen henkareihin. Kahdeksan pyykkikoneellisen viikkaus. Nämä teinkin jo heti ekana päivänä. Kauneuden arvostamisen vahvuus sai aikaan sen, että nämä tehtyäni olo oli euforinen. Vaikka minua ei haittaa elää pienessä kaaoksessa (varsinkin, jos arjessa on kiire ja tiedän, että se siivouspäivä tulee ihan hetikohtapian), niin sitä enemmän rakastan siistiä kotia ja siistiä, elämää helpottavaa vaatekaappia.

Listalla oli myös viettää aikaa lasten kanssa. Sitä ollaan tehty nyt lomalla huomattavasti enemmän kuin arjessa. Esikoisen lähtiessa perjantaina riparille voin hyvillä mielin toisen sinne passittaa. Ollaan ammennettu äiti-tytäraikaa kiitettävästi viime päivinä. Oppimisen iloakin listalla oli, nimittäin yhdeksän self help -kirjaa odottaa lukijaansa. Tai näin parin lomapäivän jälkeen enää seitsemän.

Sain kuvissa näkyvät ihanat Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään -kirjan ja Tänään -työkalukirjan Tuuma-kustannukselta. Kiitos  kaunis – nämä tulevat tarpeeseen ♥ Tärkeintä tänään -kirjaan, niin kuin kaikkiin self help -kirjoihini teen muistiinpanoja ja alleviivaan tärkeitä kohtia. Niihin tärkeisiin asioihin tulee palattua kirjan edetessä ja myöhemminkin. Tänään -työkalukirjan otan käyttöön heti kesälomien jälkeen syksyisen arjen aloituksen kynnyksellä. Kun tekee kahta työtä ja sitten vielä haluaa opiskella lisää (onko tässä mun touhussa oikeasti mitään järkeä? :D), niin aikataulutus ja priorisointi (se, mikä on tärkeintä just tänään) tulee arvoon mittaamattomaan.

Enemmän kuin tiukkaa toimintaa tälle lomalle on mahtunut palautumista. Osin pakon sanelemana. Tuo sanonta ”Vähemmän on enemmän” on kautta aikain tarkoittanut minulle, joka aiemmin oli multitaskingin rakastaja sitä, että olen opetellut keskittymään niihin olennaisiin juttuihin. Osin itsetuntemiseni kautta opetellut myös rajani ja toimintakykyni kiireisinä aikoina.

Vähemmän on enemmän on tämän lomaviikon teema senkin takia, että kevät oli huippukiireinen töissä. Rakastin kiirettä, kun sitä elin. Rakastin saada aikaiseksi ja välillä oli se kuuluisa tuhat rautaa tulessa. Joista yhtäkään ei olisi voinut sammuttaa ennen aikaisesti. Aina siis vähemmän on enemmän -sääntö ei päde. Mutta varsinkin niinä aikoina tykkään ottaa itseäni niskasta suunnittelun kanssa. Välillä mun täytyy myös myöntää, että sellainen kiireen aiheuttama pieni kaaos on polttoainetta, joka saa saavuttamaan asioita.

Nyt vähemmän on enemmän ja karsin kaiken ylimääräisen pois. Tai no, en ihan kaikkea. Ajattelin mennä sohvalle vähäksi aikaa lötköttelemään ja kuuntelemaan Kimppakämpän loppuun. Vitsit, mikä hyvän mielen kirja. Aloitin kesälomani kuuntelemalla vähän hevimpää settiä, mutta ekaa kertaa ikinä oli pakko jättää kirja viiden tunnin jälkeen kesken. En vain yksinkertaisesti päässyt siihen sisään. Tavallaan, vaikka harmitti jättää kirja kesken, niin sekin oli osaltaan priorisointia ja turhan karsimista. Keskityn nyt sellaisen kirjan kuunteluun, joka antaa mulle enemmän sitä, mitä just tällä hetkellä tarvitsen ♥

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. IG:n puolella (atmarias) pärähtää tänään käyntiin arvonta tuosta Tärkeintä tänään -kirjasta ja Tänään -työkalukirjasta. Olkaahan siis kuulolla!


tiistai 09. kesäkuun 2020

Mangojäätelö ilman jäätelökonetta

6

MOIKKAMOI!

Kuten eilen kerroinkin, niin tämä(kin) viikko mennään hyvinvointi edellä. En sitä sano, etteikö se viikonlopun Aakkos-pussi olisi kohottanut hyvinvointiani. Sitä se teki enimmässä määrin, hetkellisesti samalla kun ahmittiin neljä jaksoa Chicago PD:tä putkeen. Mutta kun kropassa on tulehdustila, niin tuo ei ollut fiksu veto. Joten tällä viikolla valkoinen sokeri joutaa minimiin. Tai ainakin karkkipussit jää kaupan hyllylle 🙂

Kesän omistan herkuttelulle ja mulle kesän ykkösherkkuina toimii kotimaiset mansikat ja herneet. Vielä niitä ei juuri ole ollut saatavilla, joten herkutellaan muulla keinoin. Jäiset mangot on meillä käytössä smoothieissa, mutta eilisissä mangojätskihimotuksissani (ihan ykkösmaku jätskikioskien valikoimista) päätin kokeilla mangojäätelön tekemistä itse. Ilman jäätelökonetta. Ja ilman valkoista sokeria. Makeutustahan tähänkin tuli, mutta välttämättä ei olisi tarvinnut. Varsinkin, jos ei ole tottunut juuri makeaan, niin mangon makeus toimii yksinäänkin.

Mangojäätelö

2 pss pakastemangopaloja
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
1-2 rkl vaahterasiirappia

-sekoita ainekset blenderissä sileäksi (lisää tarvittaessa vähän vettä, että sekoittuu)
-nauti heti tai
-kaada pakastimen kestävään astiaan (ja sekoittele pari kolme kertaa pakastamisen alun aikana, ettei jäähilettä muodostu)
-anna olla pakkasessa noin 6-8 tuntia
-ota sulamaan noin puoli tuntia ennen tarjoilua
-nauti

Nämä ns. nice creamit ovat olleet pitkään jo pinnalla eikä suotta. Niin helppoja ja iskee samantien herkkuhampaan kolotukseen. Täältä aiemmasta postauksestani löytyy lakritsi-, matcha- ja mansikka nice creamin ohjeet. Nyt kun syreenit ovat kauneimmillaan, mietin syreenijäätelön valmistamista. Syreenin lisäksi jätskiin voisi laittaa hieman kuusenkerkkäsiirappia. Nam!

Jes, nyt alkoi aurinko paistamaan, joten mars takapihalle! ☀️ Aamusta sai vetää farkkutakin päälle, sen verran viluinen keli oli. Katsoin viikon sääennustetta eteenpäin ja huh, en villeimmissä kuvitelmissa olisi edes uskaltanut haaveilla näin lämpimästä kesäkuusta. Vielä kun pääsisi mökille nauttimaan helteistä. Viikonloppuna viimeistään 🙂

TIISTAITERKUIN,

 


maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

3

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? 😉 Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia ♥ Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


sunnuntai 07. kesäkuun 2020

Rakkaustarinoita kasvisten ympäriltä & arvonta

63

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.

 

HEIPPA IHANAT!

Ruoka tuo mieleen muistoja. Ruokatarinat ovat mun mielestä ihania. Rakastan kertoa niitä ja rakastan kuunnella sekä lukea niitä. Ruoka yhdistää saman pöydän ääreen ja ruoanlaiton parissa sitä ylittää itsensä kerta kerran jälkeen. Tänään tulin kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa kertomaan teille muutamia ruokatarinoita. Sekä innostamaan kasvisten ahmimiseen!

Kasvisten ahmiminen on varsinkin näin kesäaikaan helppoa. Helposti sitä tulee pitäydyttyä niissä tutuissa ja turvallisissa, mutta menneellä viikolla rikoin hieman rajoja. Tutustuin muun muassa Mr. Mustajuureen. Aluksi suhteemme mustajuuren kanssa oli ikään kuin viha-rakkaussuhde, mutta sitten kun olin saanut pestyä käsistäni mustajuuren mullat ja tahmaisuuden sekä istuttua pöytään tutustumaan uuteen tuttavuuteeni paremmin, tuo viha-sana jäi suhteestamme pois. Pelkkää rakkautta tästä eteenpäin.

Aloitetaan kuitenkin toisenlaisella rakkaustarinalla. Elettiin huhtikuun loppua vuonna 2002. Tarinan lokaationa toimii tunnettu tamperelainen ravintola ja päähenkilöinä minun lisäkseni tuleva mieheni. Mitä en vielä tuossa vaiheessa voinut edes aavistellakaan. Kohtauksen nimi on vähemmän raflaavasti: Ensimmäisillä ravintolatreffeillä punaparran kanssa. Sukat pyöri jaloissani pöydän alla ja kun tuo komistus pöydän toiselta puolen ilmoitti ottavansa alkuun maa-artisokkakeittoa, niin en voinut muuta kuin myötäillä. Salaa toivoen, että se olisi jotain sellaista, josta tykkäisin.

Pienen kupposen eteeni saatuani mietin, että eipä tuossa ole juurikaan syötävää. Ensimmäisen lusikallisen miehen ylistämää maa-artisokkakeittoa maistettuani olin sitä mieltä, että olipas hyvä, että sitä tarjoiltiin niin vähän. Ei uponnut, ei sitten yhtään. Mutta maa-artisokkakeiton sijaan päätin keskittyä illan olennaiseen. Näin jälkikäteen en muista edes mitä söimme pää- tai jälkiruoaksi. Tuosta illasta muistona on ensituttavuus maa-artisokan kanssa. Ja se pöydän toisella puolella istuva hymyilevä rakas, jonka kanssa saan tänä päivänä jakaa arkeni.

Kahdeksantoista vuoden aikana olen tehnyt maa-artisokkakeittoa muistaakseni kerran. Ja tullut tulokseen, että se jotenkin todella työlästä valmistaa, sillä maa-artisokkien kuoriminen on yhtä vaikeaa kuin inkiväärien kuoriminen. Maa-artisokkakeitto maistui jo toisella kerralla paljon paremmalta. Tätä kampanjaa varten mietin, että mikä olisi sellainen kasvis, jota haluaisin lähteä sulostuttamaan Apetinan juustoilla. Mieleeni tuli heti maa-artisokka ja tuo samettinen soppa, jolle en ole ehkä antanut tarpeeksi montaa mahdollisuutta. Maa-artisokka ansaitsi uuden mahdollisuuden.

Leppoisassa kesäillassa siirsin ruoanlaiton liki kokonaan ulos. Lintujen visertäessä taustalla en edes tuntenut maa-artisokkien kuorimista työläänä. Lähinnä mieleeni tuli ajatus, että miten olen joskus voinut pitää tuota hommaa niin työläänä, että se on estänyt minut kokkaamasta tuota meidän rakkauskeittoa useammin.

Maa-artisokan hienostunut lempeys sai oivan ystävän murustetusta välimerellisen lempeästä Apetinan pala -juustosta, oliiviöljystä, mustapippurista ja rakuunasta.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkaa
2 salottisipulia
2 pientä perunaa
5 dl vettä
2 dl Arla Ruokakermaa
sormisuolaa
valkopippuria

Tarjoiluun
murusteltua Apetina pala -juustoa
oliiviöljyä
tuoretta rakuunaa
mustapippuria

1. pese, kuori ja pienistele maa-artisokat, sipulit ja perunat
2. laita ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen
3. anna kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet
4. soseuta ja lisää ruokakerma
5. mausta valkopippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa
6. tarjoile murustetulla välimerellisellä juustolla, oliiviöljllä, tuoreella rakuunalla ja mustapippurilla höystettynä

Vaikka rakastan ruoanlaittoa (ja varsinkin syömistä!), niin on silti tiettyjä ruoka-aineita, joita en ole koskaan valmistanut. Kauppojen hedelmä-vihannesosastot ovat mun lempparipaikkoja, mutta sielläkin tulee karteltua niitä oudoimpia vihanneksia ja usein tartuttua niihin tuttuihin ja turvallisiin. Tästä lähtien ajattelin tehdä just päinvastoin. Se on se hevi-osaston hylly, jossa köllöttelevät ulkomuodoltaan hieman ronskit uudet tuttavuudet, jonne suuntaan tästä lähtien.

Vaikka en pidä itseäni kovin ennakkoluuloisena, niin siinä vaiheessa, kun olin jynssännyt kynsiharjalla ja saippualla juuri valmistamaani mustajuurta pois käsistäni, ajattelin hetken verran itsekseni, että tämä oli nyt tässä. Mun ja mustajuuren kumppanuus ei tule jatkumaan pidemmälle.

Keitin mustajuuret hieman al denteksi, minkä jälkeen grillasin ne kypsäksi. Sillä aikaa, kun mustajuuret paistattelivat kuumalla parilalla tein niille kaveriksi välimerellisen raikkaan juustokastikkeen. Minttu ja Apetinan välimerellinen juusto yhdistettynä majoneesin ja kermaviilin sekoitukseen muodosti niin älyttömän hyvän kombon, että hetken aikaa lusikalla sitä suuhuni lapatessani pelkäsin, riittäisikö sitä mustajuurien seuraksi. Onneksi riitti, sillä jos mustajuuret osaisivat myhäillä tyytyväisenä, niin sen ne olisivat tehneet päästessään tarjoiluvadille parhaaseen seuraan.

Grillatut mustajuuret & raikkaan välimerellinen juustokastike

5 kpl mustajuurta
sitruunamehulla höystettyä vettä
vettä keittämiseen
suolaa

Välimerellinen juustokastike
1 dl majoneesia
1 dl Arla Lempi Kermaviiliä
100 g Apetina pala -juustoa murusteltuna
tuoretta minttua
suolaa
mustapippuria

1. pese ja kuori mustajuuret
2. leikkaa ne puoliksi (ja jos paksuja, niin myös pituussuunnassa puoliksi)
3. laita mustajuuret kylmään sitruunaveteen, etteivät ne tummu
4. keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia
5. grillaa joko grillin parilalla tai paistinpannulla, kunnes mustajuuret ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä
6. sekoita sillä aikaa kastikkeen osat keskenään
7. tarjoile mustajuuret raikkaan juustokastikkeen kanssa

Mustajuuret yllätti ja pelkästään positiivisesti! Jatkossa pitää muistaa vain kuoria ne muovihanskat kädessä, sillä vielä näin 24 tuntia myöhemminkin sormissani ja kynsissäni on muistoja mustajuureen tutustumisesta. 🙂

Koska rakastan kertoa ruokatarinoita, niin en malta olla kertomatta meidän äidin suosikkisalaattia. Musta tuntuu, että äidille riitti, että kesäisin jääkaapissa oli hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja monta pakettia Apetina Snack aurinkokuivatut tomaatit -juustoa. Tuo yhdistelmä on jäänyt mulle yhtenä muistona kesistä, jolloin vietimme silloin vielä pienten tyttöjemme kanssa aikaa mummulan pihalla. Molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan, toinen sisällä ja toinen rattaissa omenapuun varjossa. Usein istuimme äidin kanssa ulos lounaalle nauttimaan raikasta hunajamelonisalaattia. Vielä tänä päivänäkin tätä salaattia valmistaessani lapset toteavat, että mummu teki tuota aina!

Kesäinen hunajamelonisalaatti

1 hunajameloni
250 g kirsikkatomaatteja
1 pkt Apetina Snack, aurinkokuivatut tomaatit -juustoa

1. kuori ja pienistele hunajameloni
2. puolita kirsikkatomaatit
3. sekoita keskenään ja lisää juustopaketti

Meidän äiti tarjoili tämän helpon ja herkullisen salaatin tällaisenaan, mutta itse laitoin sen tarjolle lollo rosso -salaatilla vuorattuun kulhoon.

Arvonta!

Onko sinulla ruokamuistoja liittyen kasviksiin? Tai mikä on lempikasviksesi ja miksi?

Kertomalla tämän postauksen kommenttikentässä kasvisruokamuistoistasi tai lempparikasviksistasi olet mukana huikeassa arvonnassa, joita järjestetään kaikkien kampaanjaan osallistuneiden blogeissa ja/tai Instagramissa! Kaikki blogeissa sekä Instagramissa kilpailuun osallistuneet ovat mukana arvonnassa, jossa arvotaan kesäkuun jokaisella viikolla 1x 100 € K-lahjakortti (yhteensä siis 4 kpl blogeissa ja Instagramissa). Muistathan jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteen, jotta saamme sinuun tarvittaessa yhteyden. Vastausaikaa blogissani on viikko eli ensi sunnuntaihin 14.6. asti. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Tästä lähtien en keksi enää yhtään syytä, miksi kartella niitä hevi-osaston skrodeimpia kavereita. Tiedän, että pehmeydellä, (esimerkiksi suloisella juustolla) niidenkin kovan ulkokuoren pinnan alta löytyy se herkkyys. Vähän niin kuin tuosta kaverista, joka silloin 18 vuotta sitten istui minua vastapäätä ravintolapöydässä. Muistelimme viikolla maa-artisokkakeittoa syödessämme ensimmäisiä kunnon treffejämme ja mietimme,  kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Kuinka paljon ollaan kasvettu ja hitsauduttu yhteen. Sitä, kuinka yllättävän moneen kohokohtaamme vuosien varrella liittyy jollain tavalla ruoka. 18 vuotta olen osoittanut rakkauttani ruoalla. Tuon tavan olen kokenut varsin hedelmälliseksi, joten ajattelin jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


lauantai 06. kesäkuun 2020

Millaisessa maailmassa eläisimme?

0

HEI HUOMENTA (onko klo 12.17 vielä aamu, jos on yökkäri päällä? :D) IHANAT!

Sade ropisee huopakattoon ja kuopuksen puukässässä askartelema kello naputtaa kotoisasti takan päällä. Mies kaatoi just meille kolmannet kupit aamukahvia ja tämän tästä vilkuilen järvelle, josko sorsaperhe lipuisi taas ohi. Ne poikaset olivat vielä niin pieniä.

Liekö sen syy, että nukuin vähän vajaa 11 tuntia, mutta näin pitkästä aikaa unia. Vähän ehkä hassuja sellaisia. Näin unta, että meille otettiin Tobyn seuraksi hylje. Joka kuitenkin käveli kahdella jalalla pingviiniä muistuttaen. Otus oli varsin limainen ja oli miehen vastuulla nostaa hänet sohvalle ja sieltä alas. Mä en nimittäin pystynyt siihen, kun toinen luiskahteli koko ajan mun käsistä. Köllöttelivät Tobyn kanssa päikkäreillä sohvalla ja mietin, että mitäköhän valkoinen sohva tuumaa hylkeen limaisuudesta.

Yhtäkkiä olin unessa jossain ulkomailla ja se pieni limainen otus oli siellä mukana, mutta Tobyn olin jättänyt kotiin ja tunsin huonoa omatuntoa sen johdosta. Mistä nää unet oikein tulevat 😀

Aloitin toissa päivänä lukemaan uutta kirjaa ja se on saanut mut kokolailla taas miettimään maailmaa. Millaisessa maailmassa eläisimme…

…jos miettisimme muutaman hetken ennen kuin puramme muihin pahaa oloamme tai varta vasten sivallettuja satuttamistarkoituksessa laukaistuja viiltäviä puheitamme? Mutta sen sijaan emme epäröisi hetkeäkään jakaa kehujamme ja kohteliaisuuksiamme, jotka tulevat sydämen pohjasta aidosti sanoitettuna.

…jos emme pyrkisi koko ajan kilpailemaan jossain, vaan kohtelisimme ihmisiä niin, että ei ole meiltä pois, jos joku toinen saavuttaa jotain? Ottaisimme mallia ja asettaisimme tavoitteeksemme saman.

…jos hyväksyisimme ihmiset sellaisina kuin he ovat? Tajuaisimme, että on tarkoitettu, että olemme kaikki erilaisia. Niin ikään, näköön, väriin, uskontoon kuin sukupuoleenkin katsottuna. Olemme kaikki arvokkaita just tällaisina kuin olemme ♥

…jos osaisimme luovuttaa riidan ja olla voittajia sen suhteen, ettemme jatka vaan laitamme riidan kunnialliseen päätökseen olemalla vahvoja ja kenties antamalla vähän periksi itsepäisyydestämme?

…jos tutustuisimme kaikki sisimpiimme ja arvoihimme sekä eläisimme niiden mukaan? Uskon, että jokaisella meistä on sisimmässään puhdas ja hyväntahtoinen sydän. Joka tietyissä tapauksissa jää egon alle varjoon tehden elämästä moninkerroin vaikeampaa.

…jos uskaltaisimme julkisesti tunnustaa rakkautta enemmän? Ilman pelkoa, että se ei ole jollekin ok. Ilman pelkoa, että se tulkitaan kulissien ylläpitämiseksi tai amerikkalaiseksi hapatukseksi.

…jos uskaltaisimme luottaa siihen, että elämä kantaa? Sillä niin se tekee. Mutta se ei tarkoita, että elämä kantaa ilman meidän apuamme. Se kantaa, jos annamme sen kantaa. Se vaatii meiltä kompurointia ja ylösnousemista. Kerta toisensa jälkeen. Luottamista siihen, että elämässä tulee varmasti eteen monia kuoppia ja vastoinkäymisiä. Kenellekään elämä ei ole yhtä nousukiitoa ja korkealla lentämistä. Elämään kuuluu myös ne vastoinkäymiset ja niiden hyväksymiset. Sitten vasta elämä on valmis kantamaan.

…jos pyytäisimme rehellisesti apua, kun sitä tarvitsemme? Emme edes yrittäisi pärjätä itse, vaan polvistuisimme välillä sen eteen, että saa olla heikko. Silloin lähimmäisen tuki ja turva, ylösnostava käsi tulee tarpeeseen.

…jos auttaisimme herkemmin, kun näemme jonkun apua tarvitsevan? Välittäisimme ja puuttuisimme tarvittaessa tilanteeseen, jos sen sellaisiksi kokisimme.

…jos emme toisaalta turhaan puuttuisi muiden asioihin ja spekuloisi asioilla, jotka eivät loppuviimein meille kuulu? Pitäisimme oman tonttimme kunnossa ja keskittyisimme siihen, että eläisimme oman elämämme omien arvojemme mukaisella tavalla.

…jos meillä ei olisi ulkonäkö- tai urapaineita? Jos hyväksyisimme sen, että kun teemme tarpeeksi, niin se riittää. Että riitämme just tällaisina kuin olemme. Mikäli se on se standardi, jonka olemme itse itsellemme asettaneet. Emme muiden ulkonäön tai uran puitteissa, vaan omien intressien ja oman elämän mielekkyyden mukaan. Tajuaisimme, että some on vain pintaraapaisua ihmisten elämään.

Näitä kohtia olisi tullut vielä yhden romaanin verran enemmän, mutta nyt mies huokailee tuolla siihen malliin, että klapipuuhat odottavat 😉 Paree laittaa kannettava kiinni ja juoda tuo kylmettynyt kahvi loppuun. Heittää sadekamppeet niskaan ja lähteä ulos hapekkaaseen ilmaan ♥

IHANAA LAUANTAIPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,

PS. kuvat ovat parin vuoden takaiselta tyttöjen matkalta. Vaikka sydän sanoo, että tällä hetkellä on ihana olla Suomessa, niin silti mun reissunaisen sydän haluaa päivittäin vaalia matkamuistoja maailmalta. Onneksi on muistot ♥

 


« Vanhemmat
Uudemmat »