lauantai 14. toukokuun 2016

Sangen leppoisa lauantai

Lauantai 7 Lauantai 6 Lauantai 15 Lauantai 2 Lauantai 11 Lauantai 5 Lauantai 14 Lauantai 3 Lauantai 10 Lauantai 4 Lauantai 13 Lauantai 12Lauantai 8 Lauantai 1 Lauantai 9MOIKKULIMOI!

Kuvatulvan myötä terkkuja mökiltä! 🙂 Tultiin eilen illalla kympin jälkeen ja justiinsakin missattiin ihan mielettömän näköinen auringonlasku. Tuleehan niitä vielä! Mökillä tulee ihan ekaksi heitettyä kello pois kädestä ja farkut pois jalasta. Kelloa ei todellakaan tarvitse, sillä kurniva maha kertoo milloin syödä, auringon kierto kertoo milloin laittaa iltasauna tulille ja jokailta laulaen saapuva joutsen kertoo milloin on uniaika. En tiedä minne toinen on jättänyt puolisonsa, mutta tämän kevään on lentänyt yksin tuohon meidän lahdelle. Ihan ekalla mökkikerralla tänä vuonna olin kyllä näkeväni kaksi joutsenta, mutta nyt niitä on vain tuo yksi. Eilen illalla lapset nukahtivat aiemmin ja me miehen kanssa menimme myöhäisillan saunaan. Saunan terassilla vilvotellessa kuulimme joutsenenlaulun jo kaukaa. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt huomiota siihen niinkään, mutta tuo ääni on ihan tajuttoman kova.

Tänään ollaan nautittu pitkien yöunien jälkeen leppoisasta lauantaista. Juotu vielä yhdet santsikupit aamukahvia, luettu ja surruutettu klapikoneella. Pitkästä aikaa polttelin kynttilöitäkin. Tuli muuten ihan samantien jouluinen tuoksu. Aloin miettimään, että ei siihen jouluunkaan enää paljoa aikaa ole. Mutta ei, vielä ei aleta sitä odottamaan – hoidetaan eka tuo pitkä kuuma kesä elämästä nauttien läpi 😉 Sanottakaan, että kuuma kesä on tällä hetkellä vähän tauolla. Mökin mittarissa on 9,6 astetta. Just hyvä keli tehdä pihahommia! Ai niin, arvatkaas mitä? Meidän pari viikkoa sitten laittama linnunpönttö on saamassa ihka ensimmäiset asukkaat. Toinen västäräkki on passissa siellä pöntössä, kuikuilee välillä ulos ja toinen tuo koko ajan lisää pesänrakennusmateriaalia. Luontoa on sitten ihana seurata. Viikossa on luontokin herännyt henkiin. Yön sateet tekevät kyllä luonnollekin hyvää.

Nyt jääkiekkoa, grillimakkaraa kerttiksiltä syötynä, päivätorkkuja ja sitä rataa. Leppoisasti ilman sen kummempia suunnitelmia. Täsmäisku sairaalaan ja sitten kiireen vilkkaa illaksi takaisin. Iltasaunaa, kalastusta ja ehkä joku hyvä leffa. Tapahtukoon elämässä mitä tapahtuu, niin silti nautin. Joka hetkestä ja suurella sydämellä.

LEPPOISAA LAUANTAITA
muistakaahan nauttia joka hetkestä ♥

alle


perjantai 13. toukokuun 2016

Ristiriitaisia unelmia

Mummulassa 7 Mummulassa 4 Mummula 4 Mummulassa 8 Mummula 1 Mummulassa 1 Mummula 5 Mummula 2 Mummulassa 2 Mummulassa 6 Mummulassa 3 Mummula 3 Mummulassa 9HEISSULIVEI!

Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvänlaista. Vuoristorataa, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kaikki on hyvin. Äiskän vointiin tuli silloin puolessa välissä viikkoa takapakkia ja makoilee edelleen Taysissa. Tänään piti olla uusi siirtopäivä, mutta otetaan varman päälle, katsotaan lääkkeet kuntoon ja siirretään kuntoutusosastolle vasta sitten. On tämä vähän sellaisessa löyhässä hirressä roikkumista, jos suoraan saan sanoa. Ensin annetaan toivoa ja sitten vedetäänkin yhtäkkiä matto jalkojen alta. Melkoisen raskasta siitäkin huolimatta, että tähän on osannut valmistautua. Äidin vointi vaihtelee päivän (tai no oikeastaan tunninkin) sisällä ihan hirmuisesti; välillä on aivan oma iloinen jutteleva itsensä, jolla järki pelaa. Toisena hetkenä haluaa olla hiljaa eikä ajatus oikein juokse. Onneksi elämässä on niin paljon muutakin ja ne muut peruspilarit ovat tukevasti paikallaan. Perhe, jota rakkaampaa ja tiiviimpää saa hakea. Työpaikka, jonne saan aamuisin suunnata. Ystävät, jotka ovat tukena. Blogi, joka toimii henkireikänä ja samalla pienenä päiväkirjanomaisena paikkana 😉

Muistattekos, kun tammikuun lopulla vilauttelin mahdollisuutta meidän uudesta kodista?  Niin ihana kuin tuo ajatus onkin, niin pikkuisen ristiriitaisissa tunnelmissa lapsuudenkodistani unelmoin. Pitääkö meidän luopua jostain saadaksemme unelman toteen? Ideaalitilannehan olisi, että äippäliini pystyisi muuttamaan siihen rivarikaksioon ja saisi käydä kylässä meillä. Vanhassa kodissaan. Tällä hetkellä yksinasuminen tuntuu kyllä taas olevan valovuosien päässä. Vaikka unelma tuosta sympattisesta puutalosta tuntuu olevan ristiriitainen, niin myönnän silti, että joka ilta kun käyn tuolla pihassa vähän rupsuttelemassa paikkoja, niin tsuumailen samalla sireenipensaiden paikkoja. Isomman terassin suuntaa. Lipputankoa, joka täytyisi maalata mitä pikimmin. Sisään astuessani pohdin, että voi kunpa lattia narisisi samanlailla sittenkin. Ihastelen suurta olkkarin ikkunaa ja mallailen mielessäni sen eteen ruokapöytää. Paikkaan, jossa näkyy ikkunasta luumupuun ylle viritetyt jouluvalot ja eteisaulasta takkatulen loimu. Ilta-aurinkoa, joka paistaa utuisesti toisesta olohuoneen ikkunasta sisään. Ja joka kerta päätän, että otan seuraavalla kerralla ikkunanpesuvälineet mukaan 😀

Tuosta unelmasta en ole valmis luopumaan, mutta tiedostan, että tällä hetkellä elämässä on vähän liian paljon säpinää ottaakseen unelman toteuttamista työn alle.  Kellarikerroksen piirsin silloin taannoin, vielä olisi kaksi kerrosta suunnittelematta. Ehkä niihinkin päästään tässä lähiaikoina. Ei tosin ihan tänä viikonloppuna.  Illalla suunnataan mökille. Nautitaan saaren zen-tunnelmasta ja tehdään viikonlopun aikana pari reissua kaupunkiin sairaalaan. Onneksi mökki kuitenkin on tuossa ihan kivan matkan päässä eikä sen pidemmällä. Ai niin ja sohvaperunoidaan jääkiekkoa katsellen! Kiitos muuten ihan suunnattomasti ihanista kommenteistanne ja myötäelämisestä. Pahoitteluni, että kommentteihin vastaamiset on nyt jäljellä, kuron kiinni ne viikonloppuna!

PERJANTAITERKKUSIN,

alle

PS. no just, juuri kun vähän masistelin tilannetta, niin puhelimessa alkoi vilkkumaan ”Äiti soittaa”. Siis mitä ihmettä, luulin ettei osaa käyttää tällä hetkellä puhelinta. Hyvä näin 


torstai 12. toukokuun 2016

Meikkipussin uutuuksia

Emani 5Emani 2Emani 3Emani 1 Emani 4 Emani 6 Emani 7

…vähän kevyempää juttua välillä 🙂

MOIKKAMOI!

Haipakkaa pitää, edelleen! Parin päivän aikana on tuntunut, että elämä on yhtä exceliä 😀 Onneksi myyntikokous saatiin tänään kunnialla läpi ja excelit voi taas heivata vähäksi aikaa. Vaikka mä olen kehittänyt tuon excelin kanssa viharakkaussuhteen, niin silti se pieni numeronörtti sisälläni rakastaa kaiken maailman käppyröiden, diagrammien ja vertailujen tekemistä.

On pitänyt jo aikapäiviä sitten esitellä teille uusimmat kosmetiikkahankintani. Viimeksi kosmetologilla käydessäni valittelin vähän sitä, että jälleen ihoni on tupannut rasvoittumaan. Enää se viimeksi esittelemäni Macin Primer ei ole estänyt meikkivoiteen paakkuuntumista juonteisiin. Liekö stressi vai hormonit, mutta on tämä elämä tuon ihoni kanssa sitten mielenkiintoista. Näin positiivisesti ilmaistuna 😉 Näppyjä ei onneksi pukkaa. Kosmetologi esitteli edustamansa mineraalimeikkisarjan, josta en ollut ennen kuullutkaan. Onko Emani teille tuttu? Tuotteet kuulemma sopivat ihan älyttömän hyvin juurikin ongelmaihon meikeiksi. Niissä ei ole tuoksuja, öljyjä, alkoholia, parabeenejä tai muita ihoa ärsyttäviä aineita. Täytyy sanoa, että mä suhtaudun näihin aina vähän varauksella. Ihoni tietäen se saattaa ärsyyntyä ihan pienestäkin. Siitä huolimatta ostin kaksi tuotetta.

Kuukauden päivät olen käyttänyt jauhemaista mineraalimeikkipuuteria ja ainakin toistaiseksi on sopinut ihan täydellisesti. Pari minuuttia levittämisen jälkeen se ikäänkuin sulautuu ihoon. Tosi kaunis ja luonnollinen lopputulos. Tuon jälkeen sudin Lumenen aurinkopuuterin. Se on ja pysyy meikkipussissani vuodesta toiseen 🙂 Emanin Complexion Illuminator pääsee poskipäihin, ylähuulen yläpuolelle ja kulmakarvojen alueelle. Sinne tänne huitaistuna, ei se ole ihan niin justiinsa. Mulla on aiemmin ollut ongelmana näiden ”hohde”sävyjen kanssa se, että ihohuokoset tulee liikaa näkyviin. Tämän kanssa ei sitä ongelmaa ole ollut! Joten suosittelen kovasti kokeilemaan Emania. Ja ei, tämä ei taaskaan ollut maksettu mainos, vaan auttamisen halusta halusin teille tästä kertoa, sillä tiedän että siellä ruudun toisella puolella on meitä muitakin keski-iän kynnyksellä (vai ollaanko me jo keski-ikäisiä…? :)) olevia ihonsa kanssa tappelevia.

Nyt kesää kohden mentäessä mietin, että kaipaan kuitenkin ehkä vähän kevyempääkin meikkivoidepohjaa. Ruskettuneelle iholle en tykkää hirmuisen peittäviä tuotteita käyttää. Tähän asti kesäisin on ollut käytössä Estee Lauderin Daywear, mutta kokeilin sitä tuossa yksi päivä ja voi jösses, että se muuttui päivän aikana ihan hassuksi. Tuntui, että imeytyi ihohuokosiin ja teki niistä näkyvämmät. Onko siis suositella kevyttä, kiiltoa ehkäisevää meikkivoidetta tai puuteria kesäksi? Ei tarvitse peittää hirmuisesti, mutta kaunis samettinen lopputulos olisi plussaa 🙂 Tai sitten otan vain taas tuon Cliniquen huokosten pienentäjän käyttöön. Sekin on hassu juttu, että musta tuntuu, että pitkässä juoksussa tuo lopettaa tehonsa. Mutta josko sitä taas pitkästä aikaa kokeilisi!

Silmämeikissä luotetaan näin kesällä hehkuvan oranssiin ja jäänhohtoiseen vaaleansiniseen (ei kuitenkaan yhtäaikaa pidettynä). Silläkin uhalla, että lapset jaksavat aina noita mun rajauksia kauhistella 😀

AURINKOISIN TERKUIN,

alle


tiistai 10. toukokuun 2016

Elämän pieniä suuria oivalluksia

Ajatuksia 5Ajatuksia 1Ajatuksia 3 Ajatuksia 2 Ajatuksia 4
MOIKKAMOI!

Kyllä kuulkaas meinasi tulla lirit housuun tänään postin jonossa. Viestiteltiin ihanan Marjan kanssa tästä tilanteesta ja viestitin ”Kaikella on tarkoituksensa <3”, johon toinen vastasi nanosekunnissa ”No ei todellakaan ole!”. Ihanaan Marjamaiseen tapaansa. Mä repesin ihan täysin. Tajusin, että ei helkkari – en mäkään muuten tuohon sanontaan enää usko. Vaikka esimerkiksi tuo äippäliini on edelleen sitä mieltä. Pienenä, mutta suurena oivalluksena on se, että muista nauraa niinä vaikeinakin aikoina. Vaikka sitten pissat housussa ja julkisilla paikoilla. Siis ei pissat housussa julkisilla paikoilla, vaan nauraa julkisilla paikoilla 😀

Se oli joku vuosi ennen iskän kuolemaa, kun huomasin, että toinen ei enää jaksa vanhaan malliin iloita elämästä tuon lapsuusiän diabeteksen komplikaatioiden astuttua kuvioihin. Silloin tajusin, että on olemassa asioita, joille me emme voi mitään. Elämässä tapahtuu asioita, jotka eivät ole meidän hallinnassa. Näiden esiintyessä on vain pakko luottaa siihen, että elämä kantaa. Elämän suurin oivallus kiteytyy aika hyvin sanonnassa ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan”. Ja ehei, en ole tullut uskoon, vaikka siltä voisi juttujeni perusteella nyt päätellä (toki ei sekään huono asia olisi…). Olen saanut kotona ihan peruskristillisen kasvatuksen, oppinut ristimään kädet iltaisin ja kiittämään ihmisistä, joita olen elämääni saanut. 

Ehkä tuohon elämän suurimpaan oivallukseen liittyy sekin, että sitä osaa ottaa ihmisten välillä hassut ja epäkohteliaat käytöstavat vastaan sen kummemmin niistä stressaamatta. En voi vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen. Voin vain ainoastaan pitää huolen, että en aiheuta omalla käytökselläni mielipahaa muille. Otan jokaisen ihmisen kohtaamisen vastaan ystävällisesti ja yritän olla läsnä. Mun mielestä äiskä sanoi iskän kuoleman jälkeen yhden erittäin varteenotettavan oivalluksen, jota pohdin ja pitkään. Yhtenä päivänä stressasin siitä, että emme olleet käyneet haudalla pitkään aikaan (sijaitsee eri paikkakunnalla). Johon äiti sanoi ”Kuule, ei siellä tarvitse alvariinsa iskän takia ravata. Elämässä on hyvä arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä heidän täällä eläessään. Mutta jos haluat siellä itsesi takia käydä, niin se on eri asia.” Just näin, arvostetaan ja kunnioitetaan ihan jokaista ja ihan joka päivä. Käyttäydytään niin, ettei polteta siltoja.

Jos joku olisi sanonut sille parikymppiselle Marialle nämä jutut, niin se Maria olisi varmasti pudistellut päätään. Elämän pieniä suuria oivalluksia on myös se, että iän myötä elämänkatsomus muuttuu. Sitä alkaa katsomaan elämää ihan himpun verran omaa napaansa pidemmälle. Vanheneminen ei ole lainkaan hassumpaa tältä kantilta ajateltuna. Elämän pieniä suuria oivalluksia on myös se, että sielä tulee kolmen tunnin maratoni Suomen Bacheloria ja täällä mä istun koneella! Huh, onneksi on tallennusvehkeet 🙂

Pakko vielä kertoa, että äippäliini on tehnyt viikon kuluessa ihan hirmuisen toipumisen; toissapäivänä ei ollut lähellekään kotiutuskuntoa ja tänään siellä käydessämme oli aivan oma itsensä. Ehkä semisti lääkkeiden ansiosta höppänä, mutta tekee hänelle ihan hyvää. Kiva nähdä tuota meidänkin mummua sellaisena höppänänä. Sellaisena joka ei stressaa Suomen politiikasta tai missatusta urheilulähetyksestä 😀 Huomenna hänet siirretään Hatanpäälle vielä lepäilemään, mutta kovin valmis on jo tulemaan kotiin. Ei vaan tiedä sitä, että me veljen kanssa emme anna hänen enää asua kotona yksin. Sen verran tuo viimeviikkoinen kohtaus pelästytti. Pitänee ennen kotiuttamista luoda jonkinlainen strategia ja ottaa yhteyttä kotisairaanhoitoon. Vaikka sitten yksityisesti, jos ei kaupungin puolesta tarpeeksi apuja saada. Hoidetaan äiti nyt yhtä hyvin kuin hän on aikoinaan hoitanut meidät 

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle


maanantai 09. toukokuun 2016

Kesän makuja / terveellisempi raparperimansikkacrumble

Raparperimansikkacrumble 5Raparperimansikkacrumble 3 Raparperimansikkacrumble 6 Raparperimansikkacrumble 4 Raparperimansikkacrumble 2 Raparperimansikkacrumble 1MOIKKAMOI!

Voi vitsit, meillä tuoksuu kesä! Mansikat ja raparperi. Ihan kuin mehumaija odottaisi mehustajaa täyttämään mehupulloja 🙂 Mutta ehei, ihan niin pitkällä ei vielä olla. Askel kohti kesäisempiä makuja on kyllä otettu. Hyötykäytetty pakkasesta viime kesän mansikoita ja käyty napsimassa muutama raparperinvarsi mummun takapihalta. Kesän eka mansikkaraparpericrumble maistui taivaalliselle. Se ehkä vienosti vaati seuraansa terveellistä jäätelöä, mutta hyvin upposi näinkin. En kieltäydy täysin herkuista, mutta kyllä mun täytyy tunnustaa, että nämä ns. terveellisemmät herkut ovat vieneet mun sydämen. Näissä maistuu aidot maut, ei mitään esansseja ja lisäaineita. Puhumattakaan valkoisen sokerin mausta. Tähän muuten voisi sopia inkkarisokeri loistavasti tuon hunajan tilalle! Mikäli ei halua tehdä gluteenitonta versiota, niin tavan kaurahiutaleet ajaa asian hyvin 🙂

TERVEELLISEMPI MANSIKKARAPARPERICRUMBLE

Täyte
n. 5dl raparperiä palasteltuna
n. 2-3 dl jäisiä mansikoita
kourallinen rusinoita

loraus hunajaa

-sulattele mansikoita hetken aikaa kattilassa
-lisää raparperit ja rusinat
-anna porista kunnes raparperit alkavat pehmenemään
-mausta hunajalla
-lusikoi uuninkestävään voideltuun vuokaan

Muruseos
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhetta
pekaanipähkinöitä murusteltuna
ripaus suolaa
0,5 dl huoneenlämpöistä kookosöljyä
2 tl kanelia

-sekoita massaksi ja levitä täytteen päälle
-paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes muruseos on kauniin rapsakan ruskea

******************************************************

Tuohon täytteeseen kantsii sitten lisätä reilusti hunajaa, sillä muruseokseen sitä en laittaisi. Oikein mukava suolaisen ja makean combo tässä paistoksessa 🙂 On se muuten jännä, että tuolla mummulan pihassa raparperin varret on jo reilusti peukun paksuisia. Meidän takapihalla ne ovat ehkä puolet pikkurillin paksuudesta. Liekö osansa sillä, että meidän raparperipuska (lue: ne pari vartta) on istutettu vasta kolmisen vuotta sitten. Mummulan takapihan raparperit taitavat olla ainakin 30 vuotta vanhoja.

Hei, hurrataanhan tänäänkin Suomi voittoon? Ihanaa, kun elämä on taas tänä keväänä ollut pelkkää jääkiekkoa 😀

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle