Ja terkkuja taas tien päältä. Ajelemme kohti länttä; kahden prinssin synttäreitä kohti. Viime yönä onkin tullut lunta aika reilusti, harmillisesti on vaan sen verran plussan puolella lämpötila, että sohjoksi menee. Lauantai-illalle ruokavinkkiä, sitä tarjoillaan seuraavaksi. Se, missä eilen päivällä uumoilin jättäväni keittiöhääräilyt väliin kostautui illan suussa. Syntyi couldn’t help it kinda fredagsmys. Mitä muutakaan sitä perjantai-iltana tekisi kuin ruokaa? 😀 Kaupoilta tultuamme katsoin kelloa ja totesin, että mies on noin tunnin päästä kotona.
Jääkaapin pikainen silmäily ja pian sai jo kääräistä hihat ylös. Sitä tuttua ja turvallista. Lehtevää torttutaikinaa ja päälliseksi jääkaapin kätköistä herkkuja. Toiseen piiraaseen pääsi levitettävää vuohenjuustoa, viikunahilloa ja mustapippuria. Toiseen aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, timjamia ja raastettua parmesania. Taikinalevyt valelin ihan ensi alkuun oliiviöljyllä ja pirskottelin niille sormisuolaa. Uunissa noin 12 minuuttia 225 asteessa ja sillä väliin suitsaitsukkelaa rucolat ja pinaatit sekaisin, loraus oliiviöljyä, mozzarellaa, kuivattuja karpaloita, cashewpähkinöitä ja balsamicoa. Alle 20 minuutissa valmis perjantairuoka kuulostaa juurikin siltä, että se on perjantaimyyssiruokaa parhaimmillaan. Lauantai-iltaisin sitä ehtii ja jaksaa viettää enemmän aikaa keittiössä. Perjantaisin, ainakin itse, haluan päästä vähän helpommalla.
Pikkuisen harmittaa, etten tehnyt aamulla blinitaikinan pohjaa jääkaappiin tekeytymään. Nyt olisi sellainen blini-mäti-smetana-punasipulihimotus. Tosin josko antaisi himotuksen olla Itsenäisyyspäivään asti ja tekisi niitä silloin. Kakkoshimotuksena tulee sushi, joten voipi olla että tänään meidän keittiössä ei kokkailla vaan turvaudutaan noutoruokaan. Eikun ehei, kokkaillaanpas sittenkin. Koululla on huomenna joulumyyjäiset ja Marian keittiössä leipaistaan kuusi piparkakkumutakakkua sinne myyntiin 🙂
Perrrrjantai♥ Ennen kuin lähden hakemaan esikoista koulusta, niin ajattelin tulla kirjoittelemaan teille taas bloggaamisesta. Tästä ihanasta ja vuorovaikutteisesta unelmatyöstä, joka antaa niin kovin paljon. Sain lokakuussa, bloggaamista käsittelevän postaukseni jälkeen, yhteydenoton eräältä bloggaajalta, jolla oli se tunnettu writer’s block. Hetki, jolloin näppäimistön kautta ei pysty suoltamaan tekstiä. Hän kaipasi neuvoa sen suhteen, että miten päästä tuosta tilasta pois. Mistä saada aiheet blogipostauksiin? Onni on ollut itselläni matkassa, sillä tuollaista totaalista black outia kirjoittamisen suhteen ei ole tullut. Toki on ollut niitä päiviä, että ei ole oikein hontsittanut kirjoittaa. Silloin olen suosiolla pitänyt taukoa bloggaamisesta. Mutta muuten postausideoita olisi vaikka kahteenkin postaukseen päivässä.
No, niin. Viimeistään tässä vaiheessa tunnen olevani aikuinen, sillä mun on aivan pakko siteerata erästä tunnettua Helismaan biisiä (kuka, nevö hööd voi osa nuoremmista lukijoista kysyä ;D). Sillä se kiteyttää myös sen, mistä saan aiheet blogipostauksiin.
Sen aiheen antaa pakkanen ja polte auringon Sen kertoilla voi helle sekä halla Se tuiketta on tähtien ja kuohu aallokon Sen maantie laulaa jalkojeni alla Se on tuimassa tuiskussa tunturin Joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin Se kuun on hohde hopeinen tai laine vallaton Niin paljon on aihetta lauluun
Se on ne eletyt vuodet ja kokemus. Elämän suunnaton rikkaus ja ne kaikki sävyt, jotka antavat aiheet blogipostauksille. Toki ajattelen asian niin, että mitä te haluaisitte lukea ja valitsen niistä pään sisällä olevista aiheistani juurikin ne, jotka vastaavat kysyntään. Välillä siinä onnistun ja välillä en. Näin lifestyle-bloggaajana aiheiden kirjo on laaja. Kuten elämäkin. Viime vuosina ruoka- ja leivontapostaukset ovat lisääntyneet huomattavasti, sillä rakastan niiden tekemistä. Onneksi tekin olette ottaneet nuo reseptit innolla vastaan 🙂 Huomaan, että vuosien saatossa sisustusjutut ovat jääneet vähän vähemmälle. Se johtuu osaltaan siitä, että kotimme on ollut sisustuksen suhteen melko stabiili viimeiset pari vuotta. Ja tässä päästäänkin siihen aiheeseen, josta olen tainnut aiemminkin puhua; tänä päivänä en näe mitään järkeä siinä, että ostaisin tuotteita, esimerkiksi sisustusesineitä tai huonekaluja vain saadakseni aiheen postaukselle. En voi vaihtaa sohvapöytää kuukauden välein saadakseni sisältöä kirjoituksiin. Valitettavasti olen huomannut joissain blogeissa tämän ilmiön. Ostetaan koko ajan uutta, esitellään blogeissa näitä ostoksia. Itsekin siihen alkuaikoina sorruin. Mutta iän myötä myös ajatus kestävästä kehityksestä ja kuluttamisesta on jalostunut siihen pisteeseen, että ei vain pysty. Kyllä ne postauksien aiheet on löydyttävä muualta.
On laulu katse rakkaimman ja herkkä ystävyys Se suudelma on kauneimmalle suulle On hehku posken polttavan ja aitan hämäryys Ja se, mi usein kerrottu on kuulle Se on laulu, kun rakkaus valloittaa Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa Tuo kevät laulun riemuisan mut surullisen syys Niin paljon on aihetta lauluun
Itse tykkään kirjoittaa ehkä eniten niitä elämää pohdiskelevia postauksia. Saan siinä samalla selkiytettyä omia ajatuksia. Lisäksi vuorovaikutus näissä postauksissa teidän kanssanne on ihan parasta. Saan uutta näkökulmaa asioihin, joista ehkä joskus ajattelen liian kapeakatseisesti. Tai vastaavasti vahvistusta sille, että muutkin ajattelevat samalla tavalla. Välillä mut tiputetaan maan pinnalle ja aivan syystäkin 😉 Elämänmakuisiin postauksiin aihe saattaa pompsahtaa vaikka kahvilassa vastarakastunutta paria katsellessani, juoksulenkillä kun ohitan käsi kädessä kävelevän mummun ja papan, sohvannurkassa samalla kun vilkuilen sivusilmällä hymyssä suin rakasta aviomiestäni, kesken Afrikan tähden peluun kinastelevia lapsia tuskaillessani. Kirjoittamisen taito on todellakin suuren suuri lahja. Itselläni tekstiä tulee helposti. Uskon, että osaltaan tekstin tuottamisen helppouteen auttaa myös se, että itse lukee paljon. Eri aihepiirin tekstejä ja eri kulmalla kirjoitettuja tekstejä. Uskon myös vakaasti siihen, että väkisin tekemällä ei tule hyvää. Ei missään asiassa. Senpä takia olen onnellinen, että postausaiheita pulpahtelee pintaan. Jos joutuisin niitä väenvängällä keksimään, niin voisi käydä bloggaaminen vaikeaksi.
Mistä aiheet blogipostauksiin? Siitä, kun pitää silmät auki. Imee elämää ja vastaanottaa tietoa. Se voi olla vaikka pystyyn kuollut koiranputki ojan penkassa, joka saa miettimään elämän rajallisuutta. Kirjoittamaan siitä ja pian sitä huomaa laajentavansa aiheen myös siihen, että koska elämä on rajallinen, niin joka hetkestä tulee nauttia. Jossain vaiheessa tein muuten mindmappeja postauksen aiheesta. Täytyiskin taas kokeilla tuota. Tosin ehkä sitä tekee tällä hetkellä mindmappeja ajatuksen tasolla, ilman että kirjaa niitä alas paperille.
Meillä oli tänään taas yksityisnäyttö ja mitä enemmän näitä on niin sitä enemmän olen vakuuttunut, että tämän kauden kausituoksuni tulee tulevina vuosinakin muistuttamaan minua kotimme myymisestä. Kausituoksussa on jotain raikasta sekä hivenen verran jotain uimahallimaista. Puhdasta. Se sijoittunee sinne jonnekin Vimin, Ajaxin ja Cillit Bangin välimaastoon 🙂 Enpäs muista, että olisin eläessäni siivonnut niin paljon yhteensä kuin kuluneen viikon aikana. Mutta en valita, hyvään tarkoitukseen menee. Ai niin, meillä mies tulee sen verran myöhään reissusta, että blogiin asti yltävät perjantaimyyssit jäänee tältä illalta väliin. Huomen illalla on kyllä pakko päästä taas keittiöön myysseilemään. Joten palataan silloin viimeistään 🙂
PERJANTAITERKUIN,
PS. kiitos ihanat energiansäästövinkeistänne eiliseen postaukseen, ne tulivat tarpeeseen – kuten monet kauhistelivatkin, niin olen olin asian suhteen ihan holtiton. Minne lie se jo kotona opetettu oppi on kadonnut matkan varrella. Oli korkea aika laittaa sähkölasku kohdilleen. Silläkin uhalla, että palelen tällä hetkellä, vaikka jalassa on kahdet villasukat 😀 Karvaturri tosin tykkää, kun on viileää!
Istun jo autossa ja kärsimättömänä odotan miestäni. Katson kelloa ja tuhahdan – olemme taas myöhässä. Mies nousee lopulta autoon ja tuhahtaa. Melkein yhtä turhautuneesti kuin itse juuri tein. Ei tarvitse edes kysyä miksi. Siinä missä itse lähden ovesta ulos paljoakaan valoja sammuttamatta, jää mies yleensä jälkeeni ja tekee kierroksen kotonamme. Napsuttelee valot pois päältä yksitellen. Minullahan on tapana pitää valot päällä myös huoneissa, joissa en oleskele. Tunnelman takia. Toinen kulkee perässäni ja sammuttelee turhia valoja.
Tilanne on paha, äärimmäisen paha. Tunnen piston sydämessäni asian suhteen. Olen energiatuhlari. Energiatuhlari, joka viuhahtelee huoneesta toiseen. Sytyttelee valaisimia tuomaan tunnelmaa, säätää lämmityksiä. Ja kyllä, usein se mies viuhahtelee perässäni ja sammuttelee niitä valoja. Säätelee lämmityksiä pienemmälle. Pääsy Vattenfallin kampanjaan avasi silmäni. Taustatietojen etsiminen ja sen pohtiminen, miten minä omalla toiminnallani säästän tätä rakasta maapalloamme energiankulutuksen suhteen tuleville sukupolville tuli tarpeeseen. Helposti voisi ajatella, että maapallohan on uusiutuva luonnonvara ja eikä ainoastaan minun toimet tässä juuri auta. Mutta kun näin ei ole. Meillä on vain yksi ja sitäkin arvokkaampi maapallo, joten nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Monella tapaa, mutta ihan ensimmäisenä energiansäästön kannalta. Miten minä sähkönkuluttajana voin alentaa omaa sähkölaskuani ja sitä myötä huolehtia ympäristöstä ja vähentää kasvihuonekaasuja?
Istun työpöytäni ääressä ja mietin mistä vyyhtiä alkaisi purkamaan. Aluksi aihe, joka tuntui niin etäiseltä, tuntuukin tällä hetkellä maailman tärkeimmältä. Lopulta huomaan, että aiheestahan riittää vaikka kuinka paljon kerrottavaa. Energiatuhlarin kootut selitykset, niitä on nyt luvassa. Mihin meillä kuluu sähköä ja miksi? Aloitetaan siitä, että meillä on neljä henkilöä, jotka kuluttavat energiaa. Joka vuosi lasten kasvaessa yhä enemmän. Energiaa vaativia laitteita ja toimintoja on monia. Valaistus, kodinkoneet, sauna, kattolämmitys, lattialämmitys, televisio, tietokoneet, älypuhelimien lataukset, sähköpatterit, ilmalämpöpumppu, jouluvalosarjat. Aloitetaan lämmityksestä. Paritalossamme on sähkölämmitys ja joka kuukausi sähkölaskun maksaessani kiristelen hampaitani. Olenko tehnyt asialle jotain? En, vaan lisännyt ”pökköä pesään” ja kääntänyt lattia- ja kattolämmityksen säätönupit kaakkoon talven pakkasten varalle. Sen lisäksi että olohuoneen sähköpatterit huutavat jo punaisella. Kolmisen vuotta sitten hankimme ilmalämpöpumpun tuomaan helpotusta sähkölaskuun. Käsi sydämellä voin todeta, että emme ehkä ole ottaneet sen kaikkia hyötyjä selville. Käyttötapaa, joka oikeasti säästäisi lämmityskuluissa. Koska palelen helposti ja rakastan lämpöä. Siinä perimmäinen syy sille, miksi meillä lämmityslaitteet pauhaavat kuin viimeistä päivää.
Sen lisäksi, että rakastan lämmintä huoneilmaa rakastan lämpimiä suihkuja. Vuosi takaperin meillä uusittiin lämminvesivaraaja saunanlauteiden alle. Vanha alkoi olla jo aikansa elänyt eikä jaksanut lämmittää vettä niin, että siitä olisi koko perheen iltasuihkuihin riittänyt. Tässä kohtaa mietimme, että uusi varaaja varmaankin säästää myös energiaa ja näinhän se on. Mutta voisinko tehdä pienen pienen säädön suihkuveteni lämpötilaan ja katsoa, miltä pari astetta viileämpi vesi tuntuu? Meillä pestään myös pyykkiä päivittäin, joka kuluttaa energiaa ei vain pesukoneen ja kuivarin käytön suhteen vaan myös tuon vedenkäytön ja -lämmityksen suhteen. Vajaita pesukoneellisia pyörii harmillisen usein. Sen sijaan, että veisin kauniina ja tuulisena kesäpäivänä pyykit kuivumaan ulos, valitsen sen helpomman vaihtoehdon eli kuivausrummun käytön. Ajansäästöä kyllä, mutta olenko ajatellut pidemmälle sen energiansäästön kannalta? En, olen vain ajatellut siltä kantilta, että miten voin säästää ajassa. Keskimäärin lämmin vesi ja lämmitys maksavat noin kolmisen tuhatta euroa vuodessa nelihenkiseltä perheeltä. Riippuen toki lämmitystavasta, kulutustottumuksista, kodin rakennusvuodesta, neliöstä jne, mutta tuo on kyllä ihan hirmuinen summa.
Pötkötämme takkahuoneen sohvalla ja elokuvan lopputekstit alkavat pyörimään telkkarissa. Muistamme saunan, jonka laitoimme päälle jo aika päiviä sitten. Pohdimme, että kannattaakohan sinne enää mennä, onkohan se jo viilentynyt. Vai onkohan siellä kenties liian kuuma. Päätämme kuitenkin mennä katsomaan, josko iltasaunassa olisi lempeät löylyt. Takkahuoneen televisio jää päälle sillä aikaa kun me saunomme. Katsojia sille ei ole, mutta kumpikaan ei tee elettäkään sammuttaakseen television saunomisen ajaksi.
Kaksi talvea sitten meillä meni alkuperäinen kiuas rikki. Uusimme kiukaan ja jälleen tässä vaiheessa mietimme pienen murto-osan verran sitä, että taidamme säästää sähkölaskussa kiukaan uusimisen myötä. Uuden kiukaan säätö on myös erilainen. Ajastettua saa saunanlämmitysajan, mikä on hyvä asia jo turvallisuudenkin kannalta, mutta ehdottomasti myös energiansäästön kannalta. Vanha kiukaamme tuli aina manuaalisesti laittaa pois päältä saunomisen jälkeen ja muutaman kerran se unohtui päälle niin pitkäksi aikaa, että sen tuottamalla lämmöllä olisi voinut lämmittää koko kodin.. Meillä sauna lämpenee vähintään viitenä iltana viikossa. Saunominen on ihanaa. Saunominen voi olla myös kovin kallista, sillä usein sauna lämpiää myös turhaan. Sinne ei jaksetakaan mennä. Ihan hävettää tätä myöntää. Rahaa ja energiaa kuluu lämpönä ilmaan.
Mikä tuokaan enemmän tunnelmaa pimeisiin iltoihin kuin tunnelmavalot? Pöytävalaisimet, jotka levittävät pehmeää valoa marraskuiseen iltaan. Vastaus on helppo, mutta siihen en löytänyt vastausta, että miksi meillä pidetään tunnelmavaloja päällä ihan joka huoneessa. Senkö takia, että illalla uniaikaan on kivempi mennä makuuhuoneeseen, kun molempien yöpöydän lamput ovat päällä? Rakastan kodikkuutta ja valaistus näyttelee siinä suurta osaa. Se, minkä takia meillä on nytkin, keskellä päivää, keittiössä valot päällä, eteisessä pöytälamppu päällä, olohuoneen valot päällä ja takkahuoneen seinävalot päällä, on mysteeri. En osaa sanoa. Meillä on talon rakennusaikaan nähden hieno systeemi myös valaistuksen suhteen. Yhdestä napista painamalla saa kaikki olohuoneen valot pois päältä. Miten vaikeaa voi ollakaan tuon yhden napin painaminen?
Eteisen peilikaapistamme löytyy laite, jolla saa säädettyä muun muassa jokaisen huoneen lämpötilat erikseen eri vuorokauden ajoille. Klo 22-06 on yleensä se säätö, jota käyn aina sen mukaan säätämässä, miten ulkoilma muuttuu. Pakkasten tultua lisään tuota lämpöä yön tunteihin. Miksi? Ettei yöllä palele. Silti huomaan lapsia aamulla herättäessäni, että ovat usein potkineet peitot pois. Kuumuuden takia. Rakastan itse nukkua viileässä, mutta miksi yritän totuttaa lapseni johonkin muuhun? Asiaan on tultava muutos. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon hyviä energiansäästövinkkejä, muun muuassa Vattenfallin sivuilta. Listasin alle ne toimenpiteet, joita itse ajattelin vastedes noudattaa. Joiden avulla säästän maapalloa ja saan aikaan merkittävää säästöä myös sähkölaskussamme. Pieniä tekoja, mutta suuria vaikutuksia.
-ostan jokaiseen valaisimeen energiansäästölampun tai LED-lampun. LED-polttimot kuluttavat noin 20% vähemmän sähköä halogeenipolttimoihin nähden.
-pidän päällä valoja säästelleen, en tunnelmaa tuoden vaan tarpeen mukaan.
-napsautan sähköpatterit pois päältä ja lämmitän olohuonetta ilmalämpöpumpulla.
-säädän makuuhuoneisiin lämpötilaksi 18 astetta ja muihin tiloihin 20 astetta.
-kun tulee vilu, laitan takkaan tulen tai puen villasukat ja -takin päälle. Enkä mene säätämään ensimmäisenä lämpötiloja.
-lopetan vajaiden pesukoneellisten pyörittämisen. Odotan, että pyykkiä on sen verran, että saan koneellisen pestyä.
-valitsen mahdollisuuksien mukaan linkousohjelman, jossa on eniten kierroksia. Tämä säästää taas kuivarin pyykin kuivattamiseen käyttämää aikaa.
-sanon hyvästit pitkille kuumille suihkuille, ihokin kiittää.
-otamme saunomispäiviksi keskiviikon ja lauantain. Kuten lapsuudessanikin oli. Emmekä pidä saunaa turhaa päällä vaan sammutamme sen saunaan mennessämme. Löylyä kyllä riittää.
-hampaita pestessäni en anna vesihanan valua. Lapsenikin tämän jo osaavat, joten miksi minä en aikuisena sitä tee?
-sammutan tietokoneen aina kun sitä en käytä.
-en pidä televisiota turhaan päällä ja kun sammutan sen, sammutan virtakatkaisimesta. Pelkästä kaukosäätimestä virrankatkaisu ei ole vielä kovin energiatehokasta.
-pidän huolen, että jääkaappi ei ole täyteen ahdettu, vaan ilma pääsee kiertämään siellä vapaasti.
-sen sijaan, että vääntäisin wc:n lattialämmityksen kovalle, tiivistän vessan ikkunan ensin ja katson, kuinka paljon tuo vaikuttaa tilan lämpöön.
-ajoitan lenkin, salin tai muun suihkua vaativan urheilusuorituksen niin, että olisi muutenkin suihkun aika.
Eiköhän näillä saada jo jotain aikaiseksi luonnon ja sähkölaskun hyväksi 🙂 Näin ekonomille on vaikea ymmärtää sitä, että vaikka mitä vähemmän sähköä kuluttaa, niin hinta ei nouse. Yleensähän se on niin, että tuotantomäärän kasvaessa yksikköhinta laskee. Ja päinvastoin. Sähkön kanssa asia ei näin ole, joten ihan huoletta sähkönkulutusta voi laskea. Sähköverkon ylläpito maksaa kuitenkin lähes yhtä paljon riippumatta siitä, paljonko siellä liikkuu sähköä. Tämän takia sähkön siirtomaksu ei pitkällä aikavälillä vähene, vaikka sähköä kuluisi vähemmän. Löysin muuten yhden asian, jossa olen valveutuneempi energiansäästön suhteen kuin tuo mieheni; aina saan kuulla siitä, että en huuhtele astioita ennen astiapesukoneeseen laittamista. Mies tekee sen perusteellisesti, lämpimällä vedellä. Tämä kuluttaa enemmän energiaa kuin oma tapani, sillä huuhteluvesi on lämmintä.
Onko siellä muita energiatuhlareita? Itselleni tämä synninpäästö tuli tarpeeseen. Rohkaisen teitäkin kertomaan kommenttiboksin puolella, mikä on suhteenne energiankulutukseen ja mitä teette sen eteen, että energiaa säästyy? Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan kaunis La case de cousin Paul -sisustusvalosarja (arvo noin 32,90 euroa). Valosarjan värin saa itse valita. Arvonta alkaa nyt ja loppuu tasan viikon päästä eli 1.12.2016 klo 08.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Nyt tämä energiatuhlari huokaisee helpotuksesta, kun sai syntinsä tunnustettua, vetää villasukat tiukemmin päälle ja kääriytyy vilttiin. Pimein aika vuodesta on täällä, joten maksimoin nautintoni sen suhteen ja sammutan valot. Ehkä sytytän yhden kynttilän tuomaan tunnelmaa ja lisään takkaan puita. Jossain sisimmässäni haaveilen erämaamökistä jossain Inari-järven rannalla. Mökistä, missä ei ole sähköjä eikä nykyajan fasiliteetteja. Missä lumikinokset peittävät ikkunat ja illalla saa kaatua sänkyyn puiden rätissessä kamiinassa. Haaveet ja realismi eivät minun tapauksessani tule todellakaan kohtaamaan ellen muuta radikaalisti elintapojani. Sitä erämaamökkiä kohden mennään, mutta pienin askelin.
täällä kulissien takana istuu bloggaaja-Maria, meikittä ja hiukset pörrössä. Valmiina taltuttamaan tuota pikaa pyykkikasan ja skrapaamaan liedeltä siihen kiinnipalaneen nakkikastikkeen roiskeet. Huomisia pienen pieniä pikkujouluja ja tämän illan asuntonäyttöä varten. Mutta oli pakko tulla sitä ennen huutelemaan täältä (erittäin läpinäkyvien, I may add…) kulissien takaa muutama havainto. Sekä jakamaan muutama jouluinen kuva parin vuoden takaa. Se on muuten jännä juttu, että miten tuo uudelleen löytämäni juoksuharrastus on tuonut lisää myös tähän bloggaamiseen. Juoksulenkillä tulee pohdiskeltua niin paljon asioita, että niistä riittää tänne blogiinkin ammennettavaa 🙂 Yhtenä päivänä juoksukenkää toisen eteen laittaessani mietin sitä, että kuinka surullista onkaan, että nyky-yhteiskunnassa osa tuntee, että pitää pitää yllä kulissia saadakseen hyväksyntää ja arvostusta. Pitää olla yli-ihmisiä ja pyrkiä aina vain parempaan. Ainakin kulissien julkisella puolella.
Käsi ylös, kuinka monelle on tullut yllätyksenä jonkun ystäväpariskunnan ero. Vaikka kaikki on ollut niin hyvin, on ollut farmariauto, kauniit lapset, hyvät työt ja ollaan oltu vastarakastuneita. Kulissien takana on kuitenkin istuttu iltaisin eri huoneissa katsomassa televisiota ja pidetty mykkäkoulua. Tajuttu yhtäkkiä se, että ei se olekaan se materia farmariautoineen, joka tuo onnea. Aivan liian myöhään, valitettavasti. Miksi, voi miksi. Miksi sitä haluaa näyttää olevansa jotain muuta kuin on? Miksi sitä pitää vastata kuulumisia kysyttäessä, että ihan kivasti menee? Miksei voi vastata, että ihan päin persettä menee ja Pekka saa mut näkemään punaista, kun huitelee illat pitkät ties missä ja jättää ne likaiset sukkansakin aina keittiön tuolille?
Sama oman jaksamisen ja hyvinvoinnin suhteen. Itse myönnän tässä tapauksessa pitäväni tietynlaista kulissia yllä aina joskus. Hetken aikaa ja yleensä tuolle miehelleni 🙂 ”Kuinka sulla nyt menee?” ”No olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin.” ”Onko jokin hätänä?” ”Ei, miten niin?” 😀 Vaikka sisäisesti olisin pikkuisen rikki ja toinen ihan tasan tarkkaan näkee sen. Toisaalta ajattelen asian niin, että se ei ole täysin valettakaan vastata, kuinka joskus vastaan. Elämä voisi olla huonomminkin noina hetkinä ja olosuhteet huomioon ottaen kaikki sujuu ihan hyvin. Mutta kuinka vaikea se on muille myöntää, että on todella väsynyt, kettuuntunut tai että työkuorma on aivan liian raskas. Liki viikottain saa jostain naistenlehdestä lukea työuupumuksesta. Uskon, että totaaliselta loppuunpalamiseltakin vältyttäisiin, jos osattaisiin laskea ne kulissit alas hyvissä ajoin. Hakea apua ja tunnustaa, että tilanne on nyt tämä. Ilman häpeää ja ajatusta siitä, että mitähän muutkin nyt ajattelevat. Luottaa siihen, että joku toinen ottaa vetovastuun.
Aina silloin tällöin kauppaan lähtiessäni mietin, että pitäisköhän vähän näyttää hiuksille harjaa tai vaihtaa edes ne kulahtaneet collegehousut toisiin. Mitähän ne bloginkin lukijat ajattelevat, jos näkevät mut siellä tämännäköisenä? Kyllä, blogeissa yleensä pidetään yllä harmitonta kulissia. Mutta tehän tiedätte, että kauniiden sisustuskuvien takana on ne pyykkivuoret, jotka on rajattu kuvista pois. Sen suihkunraikkaana kuvissa seesteisenä esiintyvän bloggarin hiukset sojottavat joskus rasvaisina kohti kuuta ja poskeenkin voi ilmestyä pahimman luokan finni. Niiden übersuperterveellisten herkkujen lisäksi siellä bloggaajan takkahuoneen sohvalla dipataan sipsejä tacodippiin ja juodaan kokista pullon suusta. Siellä keittiössä lämmitetään lapsille kiireen keskellä muiden äitien tekemää ruokaa. Mikrossa, ei edes paistinpannulla.
Inhimillisyys ja ihmisyys. Ne tuntuu olevan tänä päivänä hautautuneita kulissien taakse. Tekisi mieli huutaa argh ja ravistaa koko maapalloa. Saa ja pitää tehdä erheitä, jotta elämästä pystyy nauttimaan. Sallia itselleen ne virheet ja ajatuksen, että ei ehkä ole täydellinen muiden silmissä. Mutta se ei olekaan koko jutun pointti vaan se, että on itse tyytyväinen itseensä. Pystyy seisomaan sanojensa ja tekojensa takana ylpeänä. Olla onnellinen siitä, että klaaraa elämän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Niillä resursseilla, joita elämään on annettu.
Tästä päästäänkin somekulissiin. En edes lähde siihen, että miksi sitä usein tulee päivitettyä tuota henkilökohtaista fb-uutisvirtaa vain niillä mukavilla jutuilla vaan hyppään suoraan Instagramiin ja tietoon, joka järkytti tätä sinisilmäistä ja tietynlaisessa moraalikuplassa elävää bloggaajaa suuresti. Ruotsissa ihanaisten Emilian ja Essin kanssa ollessamme keskustelimme tottakai bloggaamisesta, tienaamisesta, somekäyttäytymisestä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Meinasin kesken tunnelmallisen lördagsmysin tipahtaa tuolilta, kun nuo rakkaat kollegani ottivat esille sen, että Instassa voi ostaa seuraajia. Mitähäh? Juujuu, kuulemma muutamalla kympillä saa muutaman tuhat seuraajaa, jotka vissiin sitten tykkäävätkin sun kuvista eivätkä vain seuraa. Kun vähän enemmän laittaa rahaa likoon, niin saa jo kymmenentuhatta seuraajaa. Sitten voit näyttää yhteistyökumppaneille, että näin hyvin menee ja lähdetäänkö tältä pohjalta rakentamaan yhteistyötä. Oikeastaan verenpaineeni nousee vieläkin tätä asiaa ajatellessani. Tämä on mielestäni moraalisesti niin väärin. Hyötyä itse jotain ostamillaan seuraajilla. Varsinkin näin yrityksen päättäjän näkökulmasta tämä tuntuu huijaukselta. Tai sitten jos ajatellaan, että bloggaaja saa kuukausipalkkaa, johon vaikuttaa myös Instagram-tilin seuraajat. Onko se oikein, että sun palkka nousee, kun olet laittanut muutaman kympin omaa rahaa likoon saadaksesi seuraajia? Mun mielestä se ei ole, mutta mä olenkin kukkahattutäti. Monessa asiassa ja myös tässä. Tai sitten en vain tajua nykyajan ansaintamenetelmistä mitään ja olen tippunut kehityksen kelkan kyydistä aikapäiviä sitten. Kertokaa jos näin on, niin päivitän sisäisen moraalitilanteeni tämän suhteen 😉
Sano ei kulisseille -kamppis tulisi tarpeeseen. Voi kun voisi lapsille opettaa, että te riitätte juuri sellaisina ja olette maailman ihanimpia just tuollaisina. Ei ole syytä alkaa rakentelemaan kulisseja tai esittämään jotain muuta kuin mitä olette. Jos ei kaverit hyväksy sua sellaisena, niin vaihda kaveria. Elämä on muutenkin välillä tänä päivänä haastavaa, niin ei tässä mitään kulisseja tarvita tuomaan lisäpaineita. Läpinäkyvyyttä kehiin vaan. Vai mitä mieltä olette? Kulisseissa tapahtuu, sillä nyt alan virittäytymään joulutunnelmaan. Pikkuisen sitä sai tällä kelillä hakea, mutta muutama joululaulu ja menneiden joulujen kuvien katsominen auttoi. Huomenna meillä tosiaan vietellään pikkuisen jo pikkujouluja. Kera viiden pikkuisen 🙂
täällä on hautauduttu sohvannurkkaan kera kutimien. Lisäksi otin projektikseni saada kesällä aloittamani kirjan loppuun ennen joululahjakirjoja. Heh, yleensä luen ihan hirmuisella tahdilla, mutta en tiedä mikä tuossa Mimmit 3:sessa oli, että se takkusi ja mitä enemmän aikaa lukemisen välillä kului, niin sitä enemmän lukeminen takkusi. Mutta nyt olen valmis joululahjakirjoihin, joten bring them on 🙂
Mitä syvemmälle olen kaivautunut sohvannurkkaan, niin sitä enemmän on ollut aikaa ajatella kaikkia jouluisia herkkuja. Eilen alkoi tekemään ihan mielettömän paljon mieli jotain suklaista. Laskin hetkeksi kutimet sohvalle ja kiiruhdin katsomaan mitä keittiöstä löytyy. Intoa ja aikaa mihinkään suureellisiin leipomuksiin ei ollut. Kaksi pientä palaa raakasuklaata sai suun hetkeksi vääntymään alaspäin, kunnes huomasin, että raakakaakaojauhepussi huuteli nimeäni hyllyltä. Bongasin myös neljä erittäin ylikypsää banaania ja päätin kerrankin käyttää ne johonkin muuhun kuin siihen iänikuiseen banaanileipään. Resepti syntyi jälleen sitä mukaa, kun kaappeja kävin läpi, joten tarkkailkaahan määriä ja maistelkaa. Sehän se ruoanlaiton ja leipomisen suola onkin, eikö niin? 😉
Pohja 2 kypsää banaania 1,5 dl pähkinöitä 1 muna n. 1 dl mantelijauhoja 1 rkl psylliumia ripaus merisuolaa 2 tl kanelia 1 tl inkivääriä 1 tl neilikkaa
-sekoita aineet blenderissä (pähkinät voi jättää halutessaan vähän rouheammiksi!)
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle ja levitä noin 1 cm paksuiseksi levyksi
-paista 200 asteessa 15 minuuttia
Täyte 1 dl raakakaakaojauhetta 0,5 dl kookosöljyä 2 ylikypsää banaania 1 rkl piparkakkumaustetta
-sekoita ainekset keskenään blenderissä niin kauan, kunnes massa on ilmava ja kiiltävä
-levitä jäähtyneellä pohjalle
-laita tekeytymään pakkaseen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa neliöiksi
Koristeluun raastettua raakasuklaata
Jättäkää te sitten pohjan pähkinät rouheaksi, itse silautin ne liian sileäksi. Nämä suklaaruudut kantsii säilyttää jääkaapissa ja aina ohi kulkiessasi ne huutavat sieltä nimeäsi 🙂 Hei, palatakseni viime sunnuntaihin; meillä meni asunnonnäyttö ihan nappiin, kiitos tsempeistä. Täällä oli 13 eri porukkaa eli talo täynnä ihmisiä. Tälle viikolle on vielä sovittu kaksi yksityisnäyttöä, mikä on ihan ymmärrettävää – eihän sitä näe koko kotia, jos se on täynnä ihmisiä. Positiivisin mielin siis ollaan. Ja hei, jälleen siivouskannalla. Pakkaskelejä takaisin odotellessa…meillä tuo pikkuinen salakuljettaja mahakarvoissaan jos jonkinlaisia neulasia, lehtiä ja roskia ulkoa tullessaan.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
TÖTTÖRÖÖ!
