No niin, jokos siellä on huomista koulupäivää varten kaikki hankinnat tehtynä? Tai ainakin meillä täällä Pirkanmaalla alkaa koulut huomenna, toki jossain voi alkaa jonain muuna päivänä 🙂 Tänään haettiin kesken kotitoimistopäivän pikaisesti vielä viimeiset huomiokynät ja lyijyä lyijytäytekyniin. Seiskalle siirtyvän esikoisen lukujärjestyskin oli ilmestynyt Helmiin, joten se on moneen kertaan jo puhtaaksi kirjoitettu. Aika mukavalta tuntuva lukkari, vaikka päivät melko pitkiä ovatkin. Omaksi suosikikseni nousi lukujärjestyksestä kolmen tunnin kotitaloustuntirupeama.
Pikaisilla koulutarvikeostoksilla käydessämme tein myös pikaisen seitsemän euron löydön. Tuo villatyynynpäällinen toi just sopivasti syksyn tuntua olohuoneeseen. Sohvat kääntyi kuin kääntyikin vastakkain pesänrakennusvietin kourissa, niin kuin taannoisessa postauksessa uumoilin. Olohuoneen sohvaryhmistä muodostui nyt kodikas ja pesämainen paikka missä hyggeillä syysiltoina. Tosin on tässä sohvannurkassa kiva fiilistellä näin kotitoimistopäivänäkin. Läppäri sylissä ja kupissa kuumaa kahvia. Meillä oli tarkoitus vaihtaa sohviin harmaat päälliset, jotka ostimme viime syksynä, mutta ei ole vielä jaksanut ottaa tuota projektia työn alle. Ehkä myöhemmin syksyllä sitten. Harmaiden sohvanpäällisten myötä ajattelin myös tuonnempana mallata olohuoneeseen ruokahuoneen itämaista mattoa.
Olohuoneesta siirtyi musta sivupöytä ruokahuoneeseen ja kellarista roudattiin vanha musta peili olohuoneeseen. Siinä käy aika usein niin, kun rymsteeraa, että yksi huone tulee kuntoon ja joku toinen huone kärsii rymsteerauksen lopputulemasta. Tällä hetkellä meillä on työhuone se, mikä on aivan hujan hajan. Harmaa nojatuoli olohuoneesta pitäisi sijoittaa työhuoneeseen, mutta sitä ennen työhuoneen lattia pitäisi raivata. Sinne kun on kertynyt kesälomalla jos jonkinlaista pussukkaa ja pahvilaatikkoa. Kunhan mieskin saa työpäivänsä pulkkaan, niin eiköhän me tuo työhuonekin kuntoon saada.
Olohuoneen väritys toimii samana kesät talvet. Aina välillä mietin, että pitäisiköhän sinne ostaa jotain sesonkisävyjä. Sinapinkeltaista ja ihanaa vihreää nyt syksyksi. Mutta itseni tuntien olen oppinut, että kyllästyn väreihin hyvin äkkiä. Tällä hetkellä harmaat ja mustat saavat rinnalleen rusehtavia sävyjä. Ehkä se greigekausikin sieltä nostaa vielä päätään?
Tänä vuonna pesänrakennusvietti tuli hieman ajoissa, ehkä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Mikä on varsin jännä juttu, sillä eihän tuolla ulkona todellakaan ole syksyistä keliä nähtykään. Vaan sellaista keliä, joka saa tänä iltanakin grillin kuumaksi ruishampurilaisia varten. Kesäruokaa ja kesäfiilistä tiedossa. Myöhemmin illalla sitten tunnelmointia kynttilänvalossa siistissä olohuoneessa ♥
On kuulkaas huomattavasti vähemmän tahmainen tiistai kuin edeltäjänsä erittäin tahmainen maanantai. Ainakin näin iltapäiväkahvitauolla 🙂 Olokin on jo flunssan selän taittuessa parempi! Tein viime viikolla mökillä kauppakassitilauksen ekan arkiviikon ruokien mukaan ja täytyy sanoa, että tämä mamma nyt vähän lepsuilee. Joka päivä on jotain lasten herkkuruokaa. Yleensä kun olen pitänyt kiinni siitä, että a) punaista lihaa syödään maksimissaan kaksi kertaa viikkoon b) vähintään yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa ja c) ainakin yhtenä päivänä kalaa. Meidän tämän ekan arkiviikon ruokalista näyttää omaan silmääni vähän erikoiselta. Lihapainotteiselta. Mutta syyttäminen ei ole kuin itseäni.
Tuntuu, että tämän viikon ruokalista pursuaa kaikkea epäterveellistä, mutta eihän näin oikeasti ole. Joka ruoan kanssa on tarjolla myös salaattia. Onni on muu perhe, joka on yhtä pupuja kun minä 🙂
MAANANTAI: TORTILLAT
Ekan työpäivän illan helppo, 15 minuutissa valmistuva ruoka. Meillä lapset on yleensä ottaneet bravuurikseen tortillojen teon, mutta eilen olivat vielä ystävillään kun aloin ruokaa tekemään. Tämä ruoka oikeasti valmistui siinä vartissa, kun mies haki lapset kavereilta. Meillä esikoinen on ollut lihavastainen jo pitkään, mutta eilen otti vähäsen myös jauhelihatäytettä tortillaansa. Mikäli ette jaksa tai ehdi tehdä guacamolea, niin vinkkinä: viipaloi yksi avokado ja sekoita joukkoon lime-chili mausteseosta. Niin ihanan pirtsakkaa!
Alkuperäisessä ohjeessani olin tehnyt tämän vegenä, mutta tänään teen sen kanasta. Huomasin eilen illalla, että broitsufileet menevät jo tänään umpeen, joten vaihdoimme lennosta torstai-illan ruoan tiistaille. Sain taannoin blogiyhteistyön myötä intialaisia makuja. Tämäkin valmistunee tänä iltana vartissa.
KESKIVIIKKO: RUISHAMPURILAISET
Kiitos teidän ihanien lukijoiden, jotka taannoin annoitte vinkkiä hampurilaissämpylöistä ja muistutitte minua ruisleipien erinomaisuudesta hamppareiden suhteen. Huomenna grillataan pihvit ja paahdetaan ruisleivät. Veikkaan, että aika nopeasti saadaan taas iltaruoka aikaiseksi. Meillä oli muuten tuossa grilli käyttämättä reilun vuoden ajan kotona, joten onkin ollut ihanaa nyt kun saatiin taas viriteltyä grilli tulille. Pitkä syksy aikaa edessä vielä grilliherkuille.
TORSTAI: NAKKISOPPA
Koska torstai-illat on meillä vähän kiireisiä harrastusten kanssa, niin ruokaa pitää saada ja nopeasti. Tänä torstaina tosin onneksi olen kotitoimistolla, joten aikaa olisi ehkä laittaa nakkisoppa pidemmän kautta. Turvauduin kuitenkin tällä viikolla pakaste perunakasvispussiin. Ensin paistan kunnon lihaisat nakit kullanruskeiksi, lisään lihaliemikuution ja vettä. Kun vesi kiehuu kaadan joukkoon perunakasvissekoituspussin (suikaileina). Maustan maustepippurilla ja suolalla. Vartissa valmis tämäkin ruoka.
Tänä kesänä olen himonnut tulisia bratuwursteja. Niitä ja makeaa kotisinappia. Avot. Ei muuta vierelleen tarvitsisi, mutta perjantaina teen salaatin ja samalla kun bratwurstit valmistuvat grillissä saavat ne parilalle seurakseen halloumijuustosiivut. Tämä ruoka muistuttaa kesälomasta ja niistä ihanista illoista mökillä.
Ensi viikon listaa teen tänä iltana ja ajattelin kurkata tätä viime vuotista ”Neljän viikon arkiruoat” -listaani saadakseni inspiratsionea. Jotenkin on näin kesäloman jäljiltä arkiruoat vähän hakusessa. Kuten tämän viikon ruokalistasta voi päätellä. Mitä teillä muuten syödään tällä viikolla? 🙂
”Kesäyössä kerran huomasin hänen nauravat silmänsä. Naurun, joka yhtyi nauruuni. Kesäyössä kerran tanssin ja lauloin yli kaksi tuntia putkeen. Ilman väsyneitä jalkoja. Kesäyössä kerran ihastelin kotikaupunkini valoja. Kotikaupunkini ihania ihmisiä. Meitä tamperelaisia, jotka tunnistamme toisemme katukuvasta. Ja jos emme katukuvasta, niin viimeistään, kun avaamme suumme. Kesäyössä kerran halusin yön jatkuvan loputtomiin. Nostin katseeni kohti taivasta ja tunsin sadepisarat poskillani. Sadepisaroiden muodostamat lätäköt, joista pisarat tunkeutuivat läpi esikoiselta lainattujen tennareiden kastellen sukkani. Kesäyössä kerran kävelin käsi kädessä. Tunsin isomman käden lämmön. Sovitin askeleeni omiani pidemmiksi.
Kesäyössä kerran huomasin olevani valmis. Valmis sanomaan heipat kesälle. Pakkamaan hellemekot laatikkoihin ensi kesää odottamaan. Kesäyössä kerran tunsin suurta kiitollisuutta. Elämäni kesästä. Olin onnellinen siinä hetkessä. Enkä vähiten hänen takiaan, kenen kädessä käteni lepäsi.”
HEIPPATIHEI IHANAT!
Kuinkas se ensimmäinen työpäivä sujui teillä, ketkä tänään töihin palasitte? Vaikka sitä pitäisi olla positiivinen, innostava ja kannustava, niin nyt täytyy sanoa, että täällä sujui työpäivä varsin tahmeasti. Ehkä kesäyössä kerran sattunut vilustuminen painoi päälle. Tai sitten valvominen. Tiedä häntä, mutta joka paikkaa särkee, nenä vuotaa ja pää jyskyttää. Ja ehei, kahden päivän dagen efteriä en myönnä 😉
Mutta olipahan ihana lauantai. Kerta kaikkiaan. Kuten kerroin, niin me käydään miehen kanssa harvoin missään kaksin (siis humputtelemassa). Harvoin pitkän kaavan mukaan. Ja yleensä jompi kumpi on ollut autolla liikenteessä. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin seisty taksijonossa aamuyön tunteina. Nyt seistiin kolmessa taksijonossa. Kunnes päätettiin pitää Valopilkku -sovellus aktiivisena ja kävellä kotiin. Pari kilometriä ennen kotikatua saimme taksin. Siinä vaiheessa olo oli ehkä kuin uitetulla koiralla, mutta ei sitä huomannut. Oli ihana kävellä öisen Tampereen katuja. Käsi kädessä ja niitä näitä jutellen.
Postauksen kuvat ovat otettu vajaa viikko takaperin kesäyössä, joka alkoi pikkuhiljaa hämärtymään. Ilma oli keltainen. Viljan keltainen. Jos elokuuta pitäisi kuvailla jollain värillä niin se olisi kenties lakastuvan viljan keltainen. Sellainen kauniin keltainen. Vaikka viikonloppu oli ihana, niin ikävä mökille vaivasi. Onneksi pian tulee jo uusi viikonloppu. Ja onneksi on aina nämä kuvat, joihin palata.
Mutta ennen uutta viikonloppua on vielä jokunen työpäivä kahlattavana ja yksi flunssa parannettavana. Tällä kertaa tämän flunssan kestää paremmin, sillä tietää että se on täysin itse aiheutettu. Kerran kesäyössä, nimittäin ♥
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindex:n kanssa.
HEIPPAHEI IHANAT
ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! Tämä on se viimeinen sunnuntai ennen todellista arkea. Ennen kuin itselläni alkaa työt ja ennen kuin tytöillä alkaa koulut. Jälleen kerran tekisi mieleni ääneen ihmetellä, että mihin se kymmenen viikon kesäloma lapsilla hurahti. Mutta jätetään ajan kulun pohtiminen tähän ja sen sijaan keskitytään kaupallisen yhteistyön myötä Lindex:n kanssa lasten syysvaatemuotiin sekä kestävään kehitykseen.
Viime viikolla postasinkin Insta Storyyn meidän shoppailureissun tunnelmia. Kävimme tyttöjen kanssa ihan tuossa lähi-Lindexillä Lielahdessa katsastamassa lasten syysvaatemuotia ja kyllä täytyy sanoa, että siinä missä aika rientää hurjaa vauhtia eteenpäin, niin sitä mukaa eteenpäin rientää myös lasten vaatemalliston kehitys. Sekä vaatteiden monipuolisuus että vastuullisesti tuotettujen vaatteiden valikoima. Meillä on ostettu lasten vaatteita Lindexiltä ihan siitä lähtien, kun toiset olivat potkupukuiässä. Jopa sille 44 cm pitkälle vastasyntyneelle.
Meillä on tapana ennen koulujen alkua pitää tyttöjen kanssa äiti-tytär-päivä ja viettää päivä koulutarvikkeita ja tarvittavia vaatteita shoppaillen. Käydä välillä jätskillä ja taas jatkaa etsimistä. Tänä vuonna meillä esikoinen aloittaa jo yläkoulun ja kuopuskin menee viidelle luokalle. Ilolla seuraan sitä, kuinka harkitsevia kuluttajia heistä on tullut. Aiemmin ostettiin montakin sikaa säkissä, mutta nykyään pohtivat myös vaatehankintojaan monelta eri kantilta.
Vaikka välillä on tuntunut, että vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt, niin näin ei ole käynyt Lindexin vaatteiden kanssa. Ne olemme saaneet kestämään aina isosiskolta pikkusiskolle. Välillä hurjien leikkien lomassa sattuneiden polven reikien paikkaus on onnistunut käden käänteessä kivoilla paikoilla. Meillä se oli aina äitini, joka ehosti lasten vaatteita. Antoi niille käyttövuosia lisää. Jatkojalosti loppuunkäytetyistä vaatteista peittoja nukeille tai pussukoita aarteiden säilyttämiseen.
Mutta nyt kun tuota luotto-ompelijaamme ei enää valitettavasti ole täällä meidän apuna, niin minun on otettava se rooli. Lapset kaivoivat alakerran varastosta pari viikkoa sitten mummun vanhan ompelukoneen ja toivat sen yläkertaan. Vielä se nököttää laatikossaan työhuoneen nurkassa odottaen sopivaa hetkeä. Pitäisi vain saada otettua itseään niskasta kiinni. Muutama pussillinen kunnostettavia vaatteita odottaa jo ehostajaansa. Osasta vaatteista puuttuu vain nappi. Jos niinkin pienellä pääsee kuin napin vaihtamisella, niin vähällä päästään. Usein moni vaate jää käyttämättä sen takia, että ei muka löydä sitä aikaa kunnostaa vaatetta. Mutta napin ompeluhan nyt tapahtuu käden käänteessä vaikka telkkaria katsellessa.
Parin viimeisen vuoden aikana se pieni kertakäyttökulutusvaatteita vastaan oleva minä on herännyt henkiin. Hän, joka haluaa vaatteiltaan kestävyyttä. Myös lastenvaatteilta. Maapallon hyvinvoinnin takia olisi ehdottoman tärkeää, että kuluttaisimme vaatteet loppuun asti ennen uusien ostamista. Että huolehtisimme vaatteistamme niin, että ne kestävät. Maapallon hyvinvoinnin lisäksi myös lompakko kiittää 🙂 Tiesin, että Lindex:llä on ekologisesti ja vastuullisesti tuotettuja vaatelinjastoja myös lapsille, mutta itselleni tuli aivan uutena tietona, että jopa 80% heidän lastenvaatteistaan on vastuullisesti tuotettu. Se on tänä päivänä hatunnoston arvoinen asia! Asia, joka saa meidät palaamaan Lindexille uudelleen.
Lindex onkin yksi muodin kestävän kehityksen edelläkävijöistä. Vaatteiden kestävyyden ja vastuullisen tuotantomenetelmän lisäksi tykkäämme käydä Lindex:llä ostoksilla senkin takia, että hinta-laatusuhde on kohdillaan. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia enkä näe mitään järkeä tuhlata suuria omaisuuksia vaatteisiin, jotka kuitenkin pian jäävät pieneksi. Sen takia olen kovin onnellinen, että meillä ihan jokaisella on varaa hyvännäköisiin, muodinmukaisiin, käyttömukaviin ja kestäviin vaatteisiin.
Tässä iässä tyttöjen vaatteet eivät juurikaan enää rei’ity siinä määrin kuin aiemmin. Mutta se, mikä meillä kuluttaa vaatteita ja maapalloa on liian tiuha vaatteiden pesu. Nuo nuoret naisen alkumme kun ovat sitä mieltä, että kun vaatetta on käytetty yksi päivä se joutaa pesukasaan ja sitä myötä pesuun. Vaikkei se olisi likanenkaan. Tämä on asia, josta käymme keskusteluita tasaisin väliajoin. Vaikka kuinka opetamme tyttöjä viikkaamaan puhtaat vaatteet käytön jälkeen vaatekaappiin, niin silti jostain kumman syystä tuo pieni tehtävä osoittautuu vallan mahdottomaksi. Näinköhän on, että kyse on laiskuudesta? Jotenkin on helpompi ennen iltasuihkua riisua vaatteet kylppärin pesukoriin kuin sinne omaan vaatekaappiin! Viikkaus siististi vaatekaappiin pidentää huomattavasti vaatteiden käyttöikää.
Tämän kampanjan tiimoilta molemmat tytöt saivat valita koulua varten vaatteet Lindexin syysmallistosta. Meillä on tapahtunut hurja muutos ihan pienessä ajassa; vielä vuosi sitten molemmat olisivat valinneet niin tiukat farkut, että niiden pukeminen ja riisuminen olisi ollut työn ja tuskan takana. Nyt molemmat valitsivat kauniit kangashousut. Esikoinen valitsi kauniit raitahousut korkealla vyötäröllä ja solmittavalla vyöllä. Jos itsellenikin olisi kokoja, niin varmasti kävisin ostamassa myös itselleni nuo pehmeää ja kevyttä puuvillatrikoota olevat housut. Kuopus taas valitsi liki samanmoiset, mutta mustana. Mustat väljät viskoosihousut menevät varmastikin pitkään, sillä hän halusi tarkoituksella housut, joiden puntteja kääri hieman lyhyemmäksi.
Siinä missä esikoinen valitsi raitahousujensa pariksi pehmeän ja ekologisen puuvilla t-paidan rinnustaskulla, päätyi kuopus tyylikkääseen puseroon, jossa on niittejä edessä. Paidan kangas on tehty ympäristöystävällisestä EcoVero™-viskoosista, joka on perinteistä viskoosia kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto. Molemmat saivat valita myös jonkin asusteen ja päätyivät avaimenperiin, jotka menevät hienosti myös reppujen tai housujen koristeina.
Kuvaushetkellä nuo pienet koululaiset naureskelivat ja tanssivat. Iloitsivat alkavan kouluvuodesta. Toivottavasti tuo sama hymy ja iloinen koulutaipaleen odotus olisi läsnä myös ensi torstaiaamuna, kun molemmat suuntaavat kohti syyslukukautta. Ensimmäistä kertaa tie vie eri kouluihin, toinen suuntaa vielä alakouluun ja toinen yläkouluun ♥
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
PS. käykäähän muuten osallistumassa Instagramin (atmarias) puolella arvontaan; tähän postaukseen viittaavan kuvan kommenttikenttään kommentin jättäneiden kesken arvotaan 30 euron arvoinen lahjakortti Lindex:lle!
Jestas, mitkä pilvet täällä Tampereen yläpuolella roikkuu. Jos on tullakseen alas niin mielellään nyt päivällä eikä illalla. Lähdemme työporukan (+ miehen & ystävien) kanssa Ratinaan Popedaa kuuntelemaan. Mikään hirmuinen Popeda -fani en ole koskaan ollut, mutta tänään on luukutettu mennen tullen Pitkää kuumaa kesää menemään. Hei kerrankin tuon laulun sanat osuvat kohdilleen 🙂
Insta Storyn puolella vilauttelinkin eilen meidän pihan tilannetta. Sitä hieman karua takapihaa ja terassia, joka alkaa olemaan kohta jo ihan kodikkaan näköinen. Kasvit tuovat sinne niin paljon. Eilinen heinien hakureissu muuttui pensasmustikkahakureissuun; piheys iski heinien kohdalla siinä vaiheessa, kun luin tekstin ”talvenarka”. Terassilta löytyy nyt ruukuista kasveja, jotka pitää istuttaa maahan, jahka piha on valmis. Siirtonurmikko oltaisiin tultu laittamaan pari viikkoa sitten, mutta siirsimme sitä suosiolla eteenpäin; syssyn sateilla kun tuokin juurtuu paremmin kuin näin ”saharamaisissa” olosuhteissa.
Kahdesta ruukusta löytyy hortensiaa; yksi tavallinen runkohortensia ja sitten syyshortensia. Isoimpaan ruukkuun ostin hakuropajun ja voi että tykkään siitä. Ruukun pohjalle vähän kivikasveja. Kaksi ruukkua täyttyi pensasmustikoista. Mitä mieltä muuten te enemmän puutarhaihmiset olette; kannattaako nuo kaikki istuttaa maahan nyt syksyllä, kun piha valmistuu vai vasta keväällä? Sen verran arvokkaita nuo kaikki kasvit ovat (tuli muuten itselleni yllätyksenä), että nyt täytyy tehdä kaikkensa, että ne selviäisivät hengissä.
Eilen illalla oli tarkoituksemme nauttia perjantai-illasta ulkona, mutta kun menin kuvailemaan huomasin taas tummia pilviä. Siirryimme suosiolla syömään sisälle. Tämän kesän ehdoton hittimme on ollut näin meidän perheen kesken ”Emilian piirakka”. Kyllä, tuo ihana Emppuliini teki sitä Hellmann’s blogiyhteistyötä varten ja mökillämme maistoin tätä piirakkaa ensimmäisen kerran. Itse olen käyttänyt valmispakastepohjaa, mutta Emilian blogista löytyy ohje myös tuohon maukkaaseen itse tehtyyn pohjaan. Sen verran monta kertaa on nyt tuota piirakkaa tullut tehtyä, että vähän sovellan aina määrien kanssa. Joka kerta on tullut yhtä maukasta. Ja hei, tämä on kylmänäkin ihan älyttömän hyvää. Mikäli sitä jää yli. Harvemmin meillä on jäänyt 🙂 Joskus olen jättänyt puolesta piirakasta oliivit pois, sillä lapset nyppivät ne muuten itse pois. Piirakkavuokani on kaikki mökillä, joten käytin eilen irtopohjavuokaa. Toimi siihenkin tehtynä hyvin!
Mutta nyt hiukset kikkuralle ja nakkisopan tekoon. Enpäs ihan heti muista, koska olemme tarvinneet lapsenvahtia tytöille. Maailman parhain anoppi ja appiukko saaapuvat meille pian yökylään. Ihana, kiireetön ilta tiedossa. Parhaassa seurassa ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.