”Kesäyössä kerran huomasin hänen nauravat silmänsä. Naurun, joka yhtyi nauruuni. Kesäyössä kerran tanssin ja lauloin yli kaksi tuntia putkeen. Ilman väsyneitä jalkoja. Kesäyössä kerran ihastelin kotikaupunkini valoja. Kotikaupunkini ihania ihmisiä. Meitä tamperelaisia, jotka tunnistamme toisemme katukuvasta. Ja jos emme katukuvasta, niin viimeistään, kun avaamme suumme. Kesäyössä kerran halusin yön jatkuvan loputtomiin. Nostin katseeni kohti taivasta ja tunsin sadepisarat poskillani. Sadepisaroiden muodostamat lätäköt, joista pisarat tunkeutuivat läpi esikoiselta lainattujen tennareiden kastellen sukkani. Kesäyössä kerran kävelin käsi kädessä. Tunsin isomman käden lämmön. Sovitin askeleeni omiani pidemmiksi.

Kesäyössä kerran huomasin olevani valmis. Valmis sanomaan heipat kesälle. Pakkamaan hellemekot laatikkoihin ensi kesää odottamaan. Kesäyössä kerran tunsin suurta kiitollisuutta. Elämäni kesästä. Olin onnellinen siinä hetkessä. Enkä vähiten hänen takiaan, kenen kädessä käteni lepäsi.”

HEIPPATIHEI IHANAT!

Kuinkas se ensimmäinen työpäivä sujui teillä, ketkä tänään töihin palasitte? Vaikka sitä pitäisi olla positiivinen, innostava ja kannustava, niin nyt täytyy sanoa, että täällä sujui työpäivä varsin tahmeasti. Ehkä kesäyössä kerran sattunut vilustuminen painoi päälle. Tai sitten valvominen. Tiedä häntä, mutta joka paikkaa särkee, nenä vuotaa ja pää jyskyttää. Ja ehei, kahden päivän dagen efteriä en myönnä 😉

Mutta olipahan ihana lauantai. Kerta kaikkiaan. Kuten kerroin, niin me käydään miehen kanssa harvoin missään kaksin (siis humputtelemassa). Harvoin pitkän kaavan mukaan. Ja yleensä jompi kumpi on ollut autolla liikenteessä. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin seisty taksijonossa aamuyön tunteina. Nyt seistiin kolmessa taksijonossa. Kunnes päätettiin pitää Valopilkku -sovellus aktiivisena ja kävellä kotiin. Pari kilometriä ennen kotikatua saimme taksin. Siinä vaiheessa olo oli ehkä kuin uitetulla koiralla, mutta ei sitä huomannut. Oli ihana kävellä öisen Tampereen katuja. Käsi kädessä ja niitä näitä jutellen.

Postauksen kuvat ovat otettu vajaa viikko takaperin kesäyössä, joka alkoi pikkuhiljaa hämärtymään. Ilma oli keltainen. Viljan keltainen. Jos elokuuta pitäisi kuvailla jollain värillä niin se olisi kenties lakastuvan viljan keltainen. Sellainen kauniin keltainen. Vaikka viikonloppu oli ihana, niin ikävä mökille vaivasi. Onneksi pian tulee jo uusi viikonloppu. Ja onneksi on aina nämä kuvat, joihin palata.

Mutta ennen uutta viikonloppua on vielä jokunen työpäivä kahlattavana ja yksi flunssa parannettavana. Tällä kertaa tämän flunssan kestää paremmin, sillä tietää että se on täysin itse aiheutettu. Kerran kesäyössä, nimittäin ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,