tiistai 21. toukokuun 2019

Muutama kesäinen grilliruokavinkki & omasta pihasta nauttimista

HEIPPARALLAA!

Ollaan nautittu tänä kesänä (tai keväänä, miltä kantilta sitä katsoo) pihastamme täysin rinnoin. Viime kesänähän meillä oli tuo piha tässä vaiheessa aivan mutavelliä. Heinäkuun lopussa saimme terassin ja se vähän helpotti pihalla oleilua. Mutta tämä fiilis, kun piha on valmis, on aivan sanoinkuvaamattoman ihana. Varsinkin näinä päivinä, kun ulko-ovea voi pitää auki aamusta myöhäiseen iltaan. Elämä on siirtynyt terassille. Ja sitä myötä ruoanlaitto on siirtynyt pitkälti terassille. Grilliruokaan.

Kesäruokaviikko jatkuu tänään parilla meidän perheen grilliruokasuosikilla. Sellaisilla, jotka menisivät lisukkeina, mutta myös pääruokana. Kesähelteillä harvoin on kovin nälkä, joten pienellä pärjää. Ei tarvitse olla lihaa, ei todellakaan. Siitä lähtien kun nuo pienet vihreät paprikat tulivat lähiruokakauppoihin, olisikohan ollut kolmisen vuotta sitten, meillä on grillattu pimientos de padron -paprikoita.

Näissä on tietynlainen viehätyksensä; vaikka suurin osa paprikoista eivät ole tulisia, on noin joka kymmenes paprika tulinen. Aina odotetaan innolla, että kuka saa sen tulisen paprikan 🙂 Sunnuntai-illan setissä ei muuten ollut yhtään tulista yksilöä, toivotaan että tänä iltana niitä löytyy sitten tuplasti!

Pimientos de padron

vihreitä pikkupaprikoita
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

-pese ja kuivaa paprikat
-laita paprikat foliovuokaan ja lorottele päälle oliiviöljyä, ripottele sormisuolaa ja käännä pari kierrosta mustapippuria myllystä
-grillaa noin vartti (paprikat pitää osin olla tummuneita!)

Erilaisten kasvisten grillaaminen on ihan must juttu kesällä. Paprikoiden lisäksi meidän grilliin pääsee usein tomaatteja. Ihan normitomaatteja, mutta myös terttukirsikkatomaatteja. Harvoin terttutomaatteja löytyy kotikaupasta, mutta nyt löysin tuollaisen valmiin setin, jossa oli tomskut, öljy ja maustepussi. Aika kätsyä! Eli samalla tavalla valmistuvat kuin nuo pikkupaprikatkin.

Eilen käytiin hakemassa pikkuisemmalle nimpparilahja (heh, meillä ei yleensä nimppareita juhlita ainakaan lahjoin, mutta halusi peitepuikon…elämänsä eka finni oli tullut leukaan) ja samalla tutkailin marketin vegejuustohyllyä. Härregud, miten paljon siellä olikaan valikoimaa. Ostin kotiin fetamaisia kuutioita sekä sellaisen ”feta”blockin, mikä pääsee tänä iltana grilliin.

Sunnuntaina meillä oli tarkoitus grillata halloumia, mutta se oli kaupasta loppu, joten grillasimme grillijuustoa. Lisäksi salaattia, jossa maistui kvinoa, feta ja mansikat. Loraus balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä.

Onko siellä kukaan muu hurahtanut kesäruokiin kuin mä? Meillä yleensä mies on grillivastaava, mutta tänä kesänä olen löytänyt itseni grillin ääreltä useammin kuin aiemmin. Grillaaminen on kivaa puhaa. Haaveilen sellaisesta vanhan ajan hiiligrillistä. Tai sitten avotulella grillaamisesta.

Seuraavaksi kotitoimistopäivä jatkuu ruokatunnin merkeissä. Aikaistetun sellaisen. Pakko päästä pilatekseen. Puolitoista viikkoa sitten vanha olkapäävamma äityi niin pahaksi, että fyssari kielsi kaiken rasittamisen. Olkapää saatiin kivuttomaksi tulehduskipulääkekuurilla, niin sitten äityi selkä. Veikkaanpa, että jos en nyt mene pilatekseen, niin pian hajoaa pää 😉 Jälleen kerran täytyy todeta, että vanhuus ei tule yksin. Huh! 😀

IHANAISTA TIISTAITA,

 

 


maanantai 20. toukokuun 2019

Kesäruokaviikko alkaa herkullisella lohiperunasalaatilla!

HEIPPAHEI IHANAT!

Niin innostunut olen tästä kesäajasta ja varsinkin kesäruoasta, että tällä viikolla blogissa vietetään kesäruokaviikkoa. Ajattelin jakaa sellaisia helppoja ja herkullisia meidän perheen kesäruokasuosikkeja. Miltä kuulostaa? 🙂 Eilen illalla pihalla grillatessamme tajusin taas sen, mikä kesäruoassa on parasta: tuoreus, helppous ja tietyllä tapaa yksinkertaisuus. Näitä kolmea tekijää yritän vaalia ympäri vuoden, mutta varsinkin kesällä tuntuu siltä, että köökin puolella (ainakaan sisäköökin) ei jaksaisi viettää liikaa aikaa. Ruoan tulee valmistua aika ripeästi, sillä kesällä sitä huseeraa menemään semmoisella vauhdilla, että yhtäkkiä huomaa vatsan kurnivan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun jompi kumpi lapsi ilmoittaa nälästään, huomaa kellon viisareiden siirtyneen eteenpäin tuplanopeudella.

Kesäruokiamme siivittää kasvikset, kylkiäisenä sitten ne muut herkut. Usein ruokana voi olla ruokaisa salaatti ilman mitään lisukkeita ja varsinkin nyt kun vietätään vihreää viikkoa (tästä oli juttua lauantaina IG Storyssani), meidän perheessä pidetään viisi kasvisruokapäivää tai ainakin viisi lihatonta päivää. Sillä nuo juustot, nuo pirskatin juustot, joita kesällä kuluu ovat sellaisia, että en ole löytänyt kaikille vegekorviketta. Saa vinkata, jos teillä on tiedossa herkullinen vegefeta ja vegehalloum (tai vegegrillijuusto)! Muuten vegejuustot olen kyllä herkullisiksi todennut, mutta näiden kahden kohdalla en ole vielä tehnyt ahaa-elämyksiä.

Tänään  esittelemässäni kesäruoassa on käytetty lohta,  mutta muuten mennään lihattomasti.  Tämä herkullinen kesäruoka vaatii kyllä uudet perunat ja kerran moisia on meidän perheessä jo tänä kesänä keitettykin. Harmillisesti olivat ulkomaisia vielä tuohon aikaan. Oletteko nähneet kotimaista varhaisperunaa jo jossain? Kesäisen lohiperunasalaatin ohjeen olen aikoinaan saanut ihanalta työkaveriltani. Tätä meillä tehdään edelleen monta kertaa kesässä. Olenpas tätä tehnyt myös eilisen perunoista. Mutta tuoreista, vielä hieman lämpimistä perunoista saa jotenkin maistuvamman salaatin. En tiedä perustuuko se siihen, että yrttituorejuusto imeytyy perunoihin paremmin, kun ne ovat lämpimiä…

KESÄINEN LOHIPERUNASALAATTI

iso kattilallinen varhaisperunoita
1 prk yrttituorejuustoa
1 pkt graavilohta
puntti tuoretta tilliä
sitruuna
suolaa

-pese perunat ja keitä niitä suolatussa vedessä, kunnes kypsiä
-anna hieman jäähtyä (mutta ei liikaa!)
-sekoita perunoiden joukkoon yrttituorejuusto, pienistelty graavilohi sekä suurin osa tuoreesta tillistä
-purista koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja koristele tillillä
-nauti (tähän tekisi mieli kirjoittaa, että jonkun hyvän ja kylmän rieslingin kanssa, mutta kylmä vesi toimi myös loistavasti ;))

Ah, nyt tuli nälkä. Pakko hakea aamiasta nro 2. Tai sitten lasi vettä ja sitkutella lounaalle asti. Lounaaksi tekee mieleni suussa sulavia salaattikääröjä falafelilla, mutta koska jääkaapissa on kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa, niin sillä mennään. Ei ehkä kovin kesäinen herkku tuo, eh? 😉

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 19. toukokuun 2019

Kesäaika & herkulliset fetasalaattiwrapit

HEI HELLUREI

ja ihanaa sunnuntai-iltaa! Auton mittarissa välähti tänään parhaimmillaan 28.5 astetta. Helle! Tässä vaiheessa kesää. Mieluusti otan vastaan nämä ilmat, mutta jossain vaiheessa voisi vähän pirskotella vettä. Luonto sitä niin kovin kaipaisi. Siitepölyn määrä on tällä hetkellä jäätävä ja petteripunakuonomainen nenäkin sen kertoo, että sade tulisi tarpeeseen jo allergioidenkin kannalta. Silti en valita. Kesän lapsena rakastan hellettä, aurinkoa ja valoisia iltoja. Mutta myös kesäsadetta ja pilvisempiä päiviä.

Ylipäätään rakastan kesäaikaa. Lauantaina mökillä julistimme kesäajan alkaneeksi. Tästä eteenpäin jotakuinkin kolmisen kuukautta mennään kesän ehdoilla. Aivan kesäajassa. Vaikka töitä ja koulua ennen lomia vielä onkin, niin silti iltaisin saa valvoa niin pitkään kuin haluaa. Viikonloppuisin ja lomilla saa herätä silloin kun haluaa. Jos herää keskellä yötä klo 04.47 ja jää ihastelemaan vaaleanpunaista taivaanrantaa vessareissulla, niin sekin on ok. Ja jos sänkyyn takaisin kammetessaan ei saa unta, voi ihan hyvin kuunnella äänikirjaa.

Kesäaika tarkoittaa myös sitä, että lounas kuitataan usein myöhäisellä aamiaisella. Tai jos lounasta tehdään, niin se on jotain sellaista kevyttä ja kesäistä. Kuten eilen. Olin maannut jo tarpeeksi terassilla ja kaipasin hieman keittiöhommia. Pyöräytin edellispäivän salaatinjämien ympärille wrapit. Jotka eivät ihan pysyneet kasassa, mutta jotka maistuivat taivaallisille. Edellispäivän salaattia jatkoin hieman kurkulla ja fetalla. Marinoin hieman punasipuleita ja tein chipotle tabascosta, hunajasta, kermaviilistä ja chilistä kastikkeen. Inspiraation wrappeihin sain uusimmasta Jeanne d´ Arc Living -lehdestä.

SUUSSA SULAVAT WRAPIT
6 kpl

3 dl durumvehnäjauhoja
vajaa desi voita
1 tl leivinjauhetta
ripaus sormisuolaa
n. 0,5 dl vettä

-sekoita vehnäjauhot, voi, leivinjauhe ja sormisuola keskenään
-kaada joukkoon vähitellen vettä, kunnes taikina on sopivan ”sitkoista”
-muotoile taikinasta kuusi palleroa ja anna niiden tekeytyä hetkinen
-kaulitse pallerosta pyöreä taikinalevy ja paista wrappi kerrallaan kuumalla (öljytyllä) pannulla, molemmin puolin n 15 sekuntia

Mulla ei ollut tavallisia vehnäjauhoja mökillä, mutta veikkaan, että niitä käyttämällä nämä olisivat hyvin pysyneet kasassa. Toisaalta, tuo durumvehnäjauhojen koostumus toi wrappeihin sen ihanan suutuntuman!

Eilen illalla saunoimme mökillä pitkän kaavan mukaan, kävimme dippaamassa itsemme veteen ja istuimme vilvoittelemassa saunan terassilla. Kesäajan mukaisesti aloitimme iltaruokavalmistelut vasta yhdeksän jälkeen. Söimme kympin maissa ja sisäinen kello oli sitä mieltä, että ilta on vielä aluillaan 😀 Pelasimme päivän kolmannen räväytysturnauksen ja painuimme koko porukka unille vasta puolen yön jälkeen.

Tätä kesä on parhaimmillaan! Pläkkityyntä järveä, varvastossujen läpsytystä, mansikoilla ja jäillä höystettyä sitruunalimonadia, likaista koiraa (jep, pesupäivä edessä) ja aikatauluttomuutta. Kesäaika voi näkyä myös täällä blogissa; niinä päivinä, kun täällä on hiljaisempaa tiedätte, että eräs nimeltä mainitsematon bloggaaja tekee sitä, mistä on pitkän pimeän talven haaveillut. Eli nauttii kesästä. Nauttii elämästä 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. hei kiitos jälleen ihanista kommenteistanne, palaan niihin myöhemmin tänään – nyt edessä tuon yhden karvakorvan saattaminen kaupunkilaiskoiraksi 😀


perjantai 17. toukokuun 2019

Turhamaisuuksien äärellä: hampaiden laservalkaisu

HEIPPA IHANAT!

Huhhuijakkaa kuulkaas, että eilen oli sangen ristiriitaiset fiilarit. Jäätävä migreenikohtaus ja sen mukanaan tuoma alipaine. Tietäen, että tuo migreenikohtaus oli itse itselleni aiheuttama pahensi tilannetta. Let me tell you, why. Rohkenin vuosien pähkäilyn jälkeen huhtikuulla varata ajan suuhygienistille laservalkaisukonsultaatioon. Suuhygienisti oli ihana, sanoi että mulla oli jo valmiiksi valkoiset hampaat. Ne, joita minä olen pitänyt ihan keltaisina. Noh, varattiin kuitenkin aika laservalkaisuun. Ja se valkaisu oli toissa päivänä. Jännitti niin maan pirskatisti. Olin ihan varma, että kuolen hampaiden vihlomiseen.

Yksi aivoissa asti tuntuva vihlaisu oli, mutta muuten en tuntenut vihlomisia. Enkä ole sen jälkeen tuntenutkaan. Hampaat vaalenivat ihanasti ja mikä tärkeintä niin, että niistä ei tullut luonnottoman valkoiset. Vaan sellaiset, että tekee mieli koko ajan vähän hymyillä suu auki. Minä, joka en yleensä jenkkihymyä ole väläytellyt, olen keskiviikon jälkeen sitä tehnyt tämän tästä. Eilen ei iltapäivällä tosin hymyilyttänyt. Tuon laservalkaisun jälkeen on tosi tärkeää olla syömättä ja juomatta värjääviä aineita 48 tuntiin. Itselleni pahin rajoite on kahvi. Eilen tajusin kantapään kautta kuinka kofeiinikoukussa olenkaan ollut. Aamupäivästä alkoi pienoinen päänsärky ja sain veljeltä särkylääkkeen.

Kahteen mennessä olo oli jo niin infernaalisen kamala, että epäilin oksitaudin tekevän tuloaan. Mietin tosissani, että pystynkö ajamaan edes kotiin, sillä silmissä vilisi ja vatsassa kiersi. Otin muovipussin mukaan autoon, kurvasin lähiapteekin kautta (kofeiinitablettipurkin hakemassa), tulin kotiin, pimensin huoneen, otin lääkkeet ja nukahdin. Heräsin ja kuulostelin. Vieläkin samperin jomotus. Ja tiedättekö mitä sitten menin tekemään? Keitin kahvit. Oli pakko. Pillillä join, reilusti iKaffella lantrattua kahvia ja se tunne noin viiden minuutin jälkeen. Se oli euforinen. Päänsärky oli tiessään. Ja hampaat edelleen valkoiset 🙂

Turhamaista ehkä, mutta mitä enemmän olen tästä asiasta jutellut ja nettaillut niin olen tullut tulokseen, että suurin osa heistä, keiden hymyä olen ihaillut on suorittanut vastaavan operaation. Ja kun sen tekee hammaslääkäriasemalla, se tulee tehtyä ainakin turvallisesti. Sain muuten myös kuulla, että maitokaupan valkaisevat tahnat ovat yhtä tyhjän kanssa. Kuulemma itse asiassa vielä voivat pahentaa hampaiden värjäytymistä, kun rikkovat kiilteen (!) pinnan ja näin hammas imee enemmän itseensä väriaineita. Tiedä häntä, mutta ostin hammaslääkäriltä jatkoa varten valkaisevaa tahnaa.

Kyllä kauniit hampaat ovat yksi iso osa itsetuntoa. Alakouluikäisenä en päässyt kunnalliseen oikomahoitoon (vaikka hampaani olivat oikeasti yksi risti kaksi ja suuni aivan liian pieni ottamaan vastaan kaikki hampaat), mutta olen loppuelämäni kiitollinen siitä, että mummuni ja pappani kustansivat oikomahoitoni, kun omilla vanhemmillani ei ollut siihen varaa. Vähintä mitä voin tehdä, on pitää hampaistani ja suustani huolen. Ihan jo kunnioitukseksi heitä kohtaan, jotka suorat hampaat mulle mahdollisti.

Turhamaisuuksien äärellä ollaan, mutta eikös näin perjantaina sekin ole sallittua 😉 Hei ja koska tälle tielle lähdettiin niin nuo hiukset. Uuh, curly girl -metodi ei ole ihan vielä hallussa. Täytyy opiskella lisää. Ei ole kiva herätä harakanpesä päässä. Mutta toisaalta, en muista koska olen ollut viisi päivää ilman suoristusrautaa tai edes harjaa. Nyt olen ollut. Ja se näkyy 😀

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 

 


keskiviikko 15. toukokuun 2019

Piharemontti on viimein valmis (ennen/jälkeen kuvia)

MOIKKA IHANAT!

Sitä helposti silmä tottuu tiettyyn näkyyn. Näin jälkikäteen ajattelin jo hetken, että eihän tuo piha viime vuonna tähän aikaan nyt niin kamala ollut. Heh, aika on tainnut kullata muistot. Onneksi löysin viime toukokuun 8. päivä pihasta nappaisemani kuvat. Olihan tuo piha nyt maalämmön porauksen, salaojien ja talorempan jälkeen kokolailla myllätty. Täynnä roinaa ja rompetta. Nyt kun piharemontti on vihdosta viimein valmis, niin tuntuu ihan uskomattomalta. Siitä tuli juurikin niin ihana kuin mitä olimme toivoneet.

Kokosin alle ensin ennen kuvan (kuvia) tietystä kulmasta otettuna ja sitten tilanteen nyt. Kuvat otin eilen illalla, kun olin juuri pessyt etupihan kiveyksen. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja siinä pihalla kävellessäni mietin, että yksi remonttien ehdottomia plussapuolia niin sisätiloissa kuin ulkonakin, on nähdä omat suunnitelmansa toteutuksen jälkeen.

Autokatoksen ja orapihlaja-aidan väliin jäi melko leveä kaistale. Sitä emme turhaan alkaneet laittamaan pihalaatalla (tässä kohtaa iski piheys :D), vaan se täytettiin tuolla samalla vähän isommalla murskeella kuin mitä talon sokkelin vierustatkin ovat. Orapihlaja-aidan viereen levittelimme kuorikkeen. Vaikka tuota kuoriketta vähän inhoankin, niin peittäähän se kivasti rikkaruohot (ainakin toistaiseksi) ja tuo sellaista freesimpää ilmettä!

Autokatos pitää sutia menemään pintamaalilla (kahteen kertaan) joku päivä ja lipputanko maalata. Myös takapihan muurin eteen on tarkoitus laittaa kuunlinjaa ja vielä perustaa terassin takaseinustalle perennapenkki. Sit se on siinä! Tai ainakin näin kuvittelisin. Tietäen kuitenkin jossain sisimmässäni, että piha ei ole ikinä valmis 🙂

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,