perjantai 31. toukokuun 2019

Fredagsmys; sloppy joes & kasvimaan salaatti

0

HEI HELLUREI!

Hassu välipäivä tämä. Yksi (orastavan) manflun kourissa oleva on ollut kotitoimistolla ja itsellä on ollut myös kotitoimistopäivä. Mutta jännästi on tuntunut jotenkin sellaiselta kesäloman ekalta päivältä. Vaikka varsinaiseen kesälomaan vielä neljä viikkoa onkin. Sen kunniaksi tietokoneen silmäilyn ohella olen siivonnut. Pessyt muutaman ikkunan ja taivastellut, että miksiköhän tuota ei tullut tehtyä aiemmin. Sen takia, että ennen piharempan valmistumista ei olisi kannattanut. Mutta nyt näkee keittiön ja pikkuveskin ikkunoista ulos ja maailma avartui samantien!

Päivään mahtui myös pitkästä aikaa laitepilates. Tällä kertaa olkapää kesti sen. Nyt pitää vain tehdä maltilla ja muistaa tehdä tietyt ylävartalon liikkeet lapatuen kautta eikä tuon olkanivelen rasittamisen kautta. Lounasnälkä oli pilateksen jälkeen mahdoton ja vilkaisu jääkaappiin antoi välittömästi idean, jota olin kyllä haudutellut jo tovin; vege sloppy joet valmistuivat nanosekunnissa. Niiden lisäksi kasvimaalta hain rucolaa ja retiisiä. Retiisit ovat just nyt parhaimmillaan. Ja kaikista makoisimmillaanhan ne ovat juurikin noin, suoraan maasta vedellä huljutettuna. Joskus olen tehnyt myös hölskytysretiisejä, joten eiköhän tuosta sadosta moisiinkin riitä. Kasvimaan  salaatin kastikkeeksi laitoin öljyä, hunajaa ja mustapippuria.

Vege Sloppy Joes
3:lle

3 täysjyväsämpylää
1 pkt tomaatti Nyhtökauraa
1 prk Chili bean sin carne
loraus hunajaa
tujaus ketsuppia/tomaattipyreetä

-halkaise sämpylät ja laita ne uuniin 150 asteeseen
-sekoita kattilassa muut aineet ja anna porista noin viisi minuuttia
-täytä sämpylät nyhtisseoksella
-kaveriksi voit tarjota kermaviilipohjaista kastiketta, jos haluat
(yleensä Sloppy Joet eivät koreile majoneeseilla sun muilla)

Kastike
(kaurapohjaista) kermaviiliä
korianteria
kevätsipulia
srirachaa

-sekoita aineet keskenään

Tämä on se päivä, jolloin olen niin älyttömän onnellinen koululaisten puolesta; toinen heistä jo tuli kotiin, toinen jäi piknikille luokkakavereidensa kanssa. Huomenna molemmat hakevat vielä todistuksen ja sitten alkaa kymmenen viikon kesäloma. Näin ennen lomaahan se tuntuu järjettömän pitkältä ajalta, mutta loppuviimein tuo menee nopeasti. Kuten kerroin, niin itse aloitan virallisesti kesäloman vasta kuukauden päästä, mutta jo kesäkuulla leppoisampia kotitoimistopäiviä on tiedossa enemmän kuin työtoimistopäiviä. Jo se, ettei tarvitse aamulla lähteä ovesta ulos, tuntuu lomalta. Voi jopa mennä aamukahville terassille ja ottaa kannettavan mukaan. Yökkäri päällä. Se kuulostaa kyllä niin lomalta. Vielä kun katsoo ensi viikon lämpötiloja, niin ahhhh!

Lounaspöytään poimin retiisejä ja rucolaa hakiessani yhden oksan hevoskastanjasta. Tuo puu on kertakaikkisen upea. Korkeutta sillä on varmastikin jo viisi-kuusi metriä. Äiti ja iskä saivat sen 21 vuotta sitten 50-vuotislahjakseen. 9.6.1998 pitivät yhteisjuhlat  ja tupa oli vieraita täynnä. Silloin tuo puu oli sellainen polven korkuinen raakile. Itsekin olin himpun verran nuorempi. Raakile, minäkin. Mutta mikä jännä juttu on se, että silloin omat vanhemmat tuntuivat 50-vuotiaina ihan jo niin kuin aikuisilta. Vanhoilta! Ja hei ei tässä omiin viiskymppisiinkään enää ole kuin reilu kuusi vuotta. Toivottavasti en ehdi kuuden vuoden aikana kasvamaan aikuiseksi. Ainakaan tulemaan vanhaksi 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SYDÄMELLISESTI ONNEA KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄVILLE JA VALMISTUVILLE ♥


torstai 30. toukokuun 2019

Lapset ja raha

10

HEIPSKUKKUU IHANAT!

Ja oikein aurinkoista helatorstain iltaa 🙂 Me käytiin minilomailemassa mökillä. Yksi yö kiireen keskellä riittää. Jo se mökkisängyssä nukuttu yö seitsemän (!) tyynyn keskellä on luksusta. Pitäisi kotiinkin uusia noiden flusien ja lättänöiden tyynyjen tilalle kunnon tyynyt.

Eilen yllätimme lapset totaalisesti. Istuimme olohuoneessa, mies nuokkui hitusen orastavan miesflunssan kourissa sohvalla ja mä kaipasin äksöniä. Nyt oli se hetki; passitimme toiset hetkeksi saunamökkiin ja sillä aikaa otimme miehen kanssa yksityiskohtakuvia mökkitontista. Laitoimme perheviestiryhmään ohjeet miten toimia; etsikää kuvan kohde, ottakaa siitä kuva ja lähettäkää meille. Näin toimivat ja saivat aina uuden kuvavihjeen. Vika kuva oli otettu kassista, joka oli leikkimökissä. Leikkimökkiä pidetään lukossa, koska se toimii varastotilana. Joten päästäkseen tuon kassin luokse, joutuivat etsimään avaimen.

Olisitte nähneet tuon aarteen etsinnän tuoksinnassa, miten toiset juoksivat pitkin mökkimantuja silmät kiiluen. Kikattaen. Yksi valkoinen karvapallero perässä hihkuen. Koko kolmikko oli ihan innoissaan. Karvakorvalle aarrearkusta ei tällä kertaa paljastunut muuta kuin golfpallo, jonka senkin otimme pois, ettei mennyt kurkkuun. Lapsille aarrearkusta tai kassista paljastui uudet puhelimet. Meidän lapset elivät 12- ja 14-vuotiaiksi ennen kuin saivat uudet, omat puhelimet. Aina ennen ovat saaneet meidän vanhempien vanhat puhelimet. Voi sitä vilpitöntä onnea ja kiitollisuutta!

Joku voisi ajatella, että aikamoinen lahja hyvin suoritetusta kouluvuodesta. Itse näen asian syvemmältä; molemmat tytöt olivat säästäneet puhelimiin puolet. Eivät tienneet, koska uudet puhelimet saavat. Loppumetreillä teimme kuitenkin niin, että annoimme tyttöjen pitää säästönsä ja ostimme itse heille puhelimet. Tarinan opetus? Se, että tytöt oppivat säästämään.

Meillä on käytössä kuukausiraha, 50 euroa molemmille. Tuota vastaan tyhjäävät/täyttävät vuorotellen astianpesukoneen, viikkaavat omat pyykkinsä kaappiin, ulkoiluttavat vuoropäivinä koiraa, siivoavat huoneensa, valmistelevat arki-iltoina ruokia, vievät roskia ja tekevät muita askareita. Ja arvatkaas, mikä on ollut hieno huomata. Yhtään urputusta ei ole kuulunut. No ok, koiran viemisestä joskus, mutta esimerkiksi apk:n tyhjäämisestä ei usein edes tarvitse mainita, kun se on jo tyhjätty. Kuukausirahan lisäksi saavat pullonpalautusrahat, kun tulevat niitä yhdessä kauppaan palauttamaan. Meillä on myös avattu molemmille säästötilit heti syntymähetkellä, johon toiset isovanhemmat ovat tallentaneet aina synttäri- ja nimpparirahat. Lisäksi niitä olemme miehen kanssa sopivan sauman tullen ruokkineet. Ihan pienilläkin summilla. Saavat nuo tilinsä käyttöön sitten jossain vaiheessa elämän isoihin hankintoihin. Vähän olen miettinyt, että josko osan noiden tilien rahoista laittaisi rahastoihin…?

Sitä en kiellä, etteikö meidän lapset saisi paljon. Varmasti paljon enemmän kuin ikäisensä keskimäärin, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että lapset oppivat rahan arvon. Sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Se ei ole tullut meille vanhemmille, eikä se tule heillekään tulemaan. Ja kyllä on niitäkin hetkiä, että tulee ilmaiseksi. Jos mulla on mahdollisuus hemmotella välillä lapsia, niin ilomielin sen teen. Niin minuakin on aikoinaan hemmoteltu enkä mäkään mennyt pilalle.

Viime aikoina meillä on keskusteltu pankkikorteista (Visa electroneista). Koska ”Kaikilla muilla on sellaiset” 😀 Onko teidän lapsilla pankkikortit? Ymmärrän, että se helpottaa kun ei tarvitse pitää käteistä mukana. Sinne saisi siirrettyä joka kuun eka päivä tuon kuukausirahan ja tytöillä olisi tilillä ne säästöt, jotka nyt ovat lompakossa. Haluamme kuitenkin rohkaista tyttöjä ottamaan vastuun rahankäytöstä pikkuhiljaa. Ja nyt jo on nähtävissä se, että kun ostokset ostetaan kuukausirahalla (toki kalliimmat harrastusvaatteet yms. me ostamme), niin joutuu punnitsemaan, että tarvitseeko jotakin vain kannattaisiko jättää tuo tuote kaupan hyllyyn.

Ainakin pienemmän kohdalla olen huomannut huikean muutoksen siinä, että missä aiemmin (ennen kk-rahaa, kun sai kaupunkireissulle pienen setelirahan) osti Tigerin tyhjäksi pikkusälästä, niin nyt oikeasti miettii, että mikä on tarpeellista ja mikä ei. Enkä sitä kiellä, tuo pikkusäläkin on ihanaa, mutta silloin kun sitä tursuaa kaapeista ulos, niin sitä on jo vähän liikaa.

Itse muistan omassa rahankäytössäni merkittävän muutoksen silloin 14-kesäisenä kun ekan kerran menin kesätöihin. Olin maalaamassa mallilautoja kuukauden päivät ja sain palkan. Palkkaa varten mulle avattiin tili. Ja voi pojat, kun tilikirjalle piirtyi ensimmäistä palkkaa vastaava rahasumma. Se oli hitsin hieno kokemus! Sen jälkeen ei paljoa tarvinnut maanitella kesätöihin. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että pääsin isän myötä maalitehtaalle aina kun halusin ja äidin kautta äidin työpaikalle.

Tänä vuonna meillä esikoinen ei mene vielä kesätöihin, mutta ensi kesänä ajattelin ainakin parin viikon pätkää hänelle. Saa tulla maalailemaan niitä mallilautoja. Äiskänsä jalanjäljissä. Tai voi vaihtoehtoisesti etsiä itselleen kesätyöpaikan, jos niin haluaa.

Monenko vanhana teidän lapset ovat aloittaneet kesätyöt? Tänä päivänä kesätöiden saaminen on kuulemani mukaan aika haasteellista. Pitää olla hyvät suhteet. Ilokseni olen huomannut kuitenkin, että muutama esikoisen kaveri on saanut ihan ilman suhteita kuukauden mittaiset kesätyöpätkät.

Mutta nyt nyppimään niitä pirskatin voikukkia. Toissa iltana aloitin projektin ja niitä sikiää kuin sieniä sateella. Sain IG:n kautta hyviä vinkkejä voikukkaraudoista. Sellainen on pakko käydä huomenna ostamassa. Ennen kuin selkä sanoo poks!

TORSTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 29. toukokuun 2019

Kun mun luonnonkihara hius alkoi hymyilemään

8

HEISSUN IHANAT!

Ja huikeeta perjantailta tuntuvaa keskiviikkoa 🙂 Olo on jälleen sellainen pulppuava. Sitä se on usein, mutta varsinkin joka vuosi tähän aikaan. Eka se on haikea, mutta sitten muuttuu pulppuavaksi. Vaikka koulun kevätjuhla ihana ja iloinen juhla onkin, niin en tiedä, mikä tuossa Suvivirressä saa silmäkulman kostumaan. Joka ikinen kerta. Niin eilenkin.

Eilen tuon vanhimman koulurakennuksen (joka on muuten vuodelta 1862, mikäli oikein muistan) edessä jälleen kokoonnuimme saattelemaan koululaiset kesälaitumille. Rakastan tuota vanhan koulun pihapiiriä. Sitä tunnelmaa, joka siellä vallitsee. Yhteisöllisyyttä, joka pienessä koulussa erottuu edukseen. Vielä yhdet kevätjuhlat saadaan tuolla koulussa juhlia.

Olen saanut ihan mielettömän monta viestiä Instan kautta mun muuttuneesta hiuskuontalostani. Kaksi viikkoa sitten maanantaina lähdin tuohon hypetykseen mukaan. Suuren suurin ennakkoluuloin. Nimittäin curly girliin. Näin pienellä kokemuksella voin sanoa muuta kuin sen, että eihän tuo nyt voi tehdä pahaa hiukselle. Kun ottaa huomioon, että jouduin aiemmin joka ikinen pesukerta kuivaamaan hiukset suoriksi. Ja vielä suoristamaan suoristusraudalla. Muuten kuontalo olisi ollut sellainen ”frizzy” pehko. Niskasta kihara ja päältä söherö 😀 Sitä se on toisinaan vieläkin. Koskaan ei voi tietää millainen hiuspäivä on tulossa. Esimerkiksi tänään ei ole parhain mahdollinen. Huomenna freesauksen jälkeen ehkä kihara taas muotoutuu paremmin.

Aiemmin pesin hiukset pahimmillaan jopa kaksi kertaa päivässä. Niinä päivinä, kun tuli urheiltua. Nyt olen voinut pitää jopa neljä päivää taukoa hiusten pesusta! Mutta se oli silloin aika alussa. Nyttemmin pesen hiukset joka toinen päivä. Ei sen takia, että ne rasvoittuisi (rasvoittuminen on muuten loppunut kuin seinään!), vaan sen takia, että olen into piukalla siitä, millaiset kiharat saan pesun jälkeen aikaan.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon ohjeistuksia metodiin. Mikäli olette kiinnostuneita, niin suosittelen liittymään fb:n Girly girl Suomi -ryhmään. Siellä on tietoa joka lähtöön. Olen huomannut, että itsekin vielä etsin sitä, mikä metodissa on itselleni se oikea tapa. Metodiinhan kuuluu käsitteitä, jotka kuulostavat heprealta. Joten kannattaa guugletella, mitä esimerkiksi sanat final wash, cast ja ploppaus tarkoittavat.

Itse käytän pääosin markettituotteita. Tai pelkillä markettituotteilla tulee vallan hyvin toimeen. Tuotteista olen saanut erityisen paljon kyselyitä, joten alla tällä hetkellä käyttämäni tuotteet. Huom! Ja nämä vasta final washin jälkeen. Eli sulfaatittomia, silikonittomia ja joiltain osin alkoholittomia (kaikki alkoholit eivät ole pannassa) tuotteita. Myös jotkut öljyt ovat kielletty. Curlsbot on oiva työkalu, jolla pystyy testaamaan onko jokin tuote sallittu vai ei.

Shampoo: XZ Sulfaatiton persikkanektari -shampoo
Hoitoaineet: Tresemme Botanique Nourish & Replenish -hoitoaine(tällä pesen siis myös niinä päivinä, kun en pese shampoolla) ja Garnier Fructis Banana Food (tämän annan vaikuttaa samalla, kun puristelen hiuksia)
Herbina kosteuttava hiussuihke (tämä on jätettävä hoitoaine)
Geeli: L’Oréal Paris Studio Line Mineral & Control 24h Invisible Clean Gel -hiusgeeli, Wellaflex muotovaahto 200ml 2nd Day Volume Extra Strong (huom! laitan jompaa kumpaa näistä, en molempia)

Näillä pyöritän peruspalettia hienosti! Olen huomannut, että kaikista tärkeintä mun hiuksien kihartuvuudelle on tuo squish to condish -vaihe eli shampoo/hoitsikkapesun jälkeen tuon hiusnaamion puristeleminen märkiin hiuksiin noin viiden minuutin ajan. Mitä pidempään puristelen, sitä nätimmät kikkurat tulevat. Lisäksi ploppauksen (t-paitaan kääriytyminen) kesto vaikuttaa kiharaan. Ohuet hiukseni kihartuvat nätimmin geelillä, mutta muotovaahdolla saan ilmavamman tuloksen. Sellaisen lainekampauksen.

Usein annan kuivua ihan itsellään, mutta avitan joskus kuivumista hiustenkuivaajan diffuuseripäällä (siivilä toimii myös). Huom! Kylmää ilmaa puhaltaen. Näiden päivien aikana hiukseni ovat imeneet itseensä kosteutta hurjasti. Perustan tämän väitteen siihen, että aiemmin ne kuivuivat nanosekunnissa. Nyt kuivumiseen saa varata jopa pari tuntia, jos ilman kuivaajaa kuivattelee. Etuhiuksiakaan en ole nyt suoristanut, vaan ne heitän usein kasarityylisesti tuonne taakse 🙂

Koska hiukseni tykkävät kellastua, olen onneksi löytänyt metodiin sopivan ”hopeashampoon”. Schwarzkopfin Goodbye Yellow -shampoota olen nyt käyttänyt viikon välein. Enkä todellakaan anna sen vaikuttaa, pesen vain nopsaa. Jo tuo häivyttää keltaisuuden. Lisäksi välillä, jos hiukset tuntuvat sellaisilta aavistuksen rasvoittuvilta, niin sutaisen tyveen Sexy Hairin Hair Laundry -kuivashampoota (kampaamosta). Hiuslakkakin löytyi omasta takaa, nimittäin Josh Rosebrookin Hair Spray (jostain luonnonkosmetiikkanettikaupasta taannoin ostettu). Mutta usein jää sekin laittamatta.

Tulipas vähän sekava sepustus. Sekavalta tämä metodi muuten alkuun tuntuikin. Kysykää ihmeessä, jos heräsi kysyttävää. Yritän parhaani mukaan vastata 🙂 En tiedä onko tämä metodi loppuelämän juttu, mutta ainakin nuo tuotteet ja oman luonnonkiharan hiuksen kunnioittaminen on. Varmasti tulen vielä joskus turvautumaan suoristusrautaan, mutta yritän pitää hiukseni kosteutettuna ja pääosin käsittelemättöminä. Mun hiukset nauttivat silmin nähden siitä, että ne saavat kosteutta. Varsinkin nuo päällyhiukset, joita on blodanttu raidoin viime aikoina. Tuntuu, että yhtäkkiä ne ovat ottaneet kasvuspurtinkin.

Nyt kohti rakasta ystävää treffaamaan pikaisesti asioiden hoidon ohella ja sitten illalla kohti mökkiä. Yhdeksi yöksi vain, mutta ehtiihän sitä siinäkin rentoutumaan. Ja hei, ensi viikolle onkin luvattu hellettä! I’m ready – bring it on ☀️

KIVAA KESKIVIIKKOA,


tiistai 28. toukokuun 2019

Vihreän keittiön itämainen kasvissosekeitto

2

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että olen vannoutunut helppojen ja herkullisten ruokien ystävä. Joskus toki on kiva tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan, mutta näin arjessa nämä maksimissaan puolessa tunnissa valmiit ruoat ovat niitä pelastusrenkaita, joita arjen sujuvuuden kannalta tarvitaan. Helppojen ja herkullisten ruokien joukkoon olen viime vuosina nostanut yhä enempi kasvispohjaisia ruokia. Vakuuttaen vihdoin muun perheen siitä, että myös kasvisruoalla pärjää.

Ja samalla tyytyväisesti myhäillen seurannut lasten keskustelua ruokapöydässä siitä, millaisista ruokailutottumuksista maapallomme kiittää. Välillä äimistelen sitä, kuinka paljon tietoa vihreämmistä ruokailutottumuksista tytöt ovat saaneet koulun kautta. Hatunnosto kaikille aikuisille, jotka lapsia valistavat näissä asioissa. Joskus tuntuu jopa, että lapset tietävät näistä asioista enemmän kuin minä itse. Mikä ei ole suinkaan huono juttu; nuorissa makaa maapallon toivo!

Arjen pienillä teoilla on todellakin suuri merkitys. Meidän vihreän keittiön kulmakiviä ovat kasvisruokapäivien lisääminen, siirtyminen pikkuhiljaa kohti kasvispohjaisia kermoja, jugurtteja ja maitoja sekä se kierrätys. Olen tilannut meille vastikään biojäteastian ja odotan innolla, että pääsemme kierrätyksen mukaan myös biojätteiden osalta. Vihreän keittiön kulmakivenä, uutena sellaisena tähän kotiin muutettuamme, toimii myös tietynlainen omavaraisuus.

Rakastan viettää aikaa keittiössä. Keittiön ikkunasta ulos katsoessani huomaan vehreyttä. Vihreää, joka hivelee silmää. Nuo kolme kasvatuslaatikkoa, joidenka annit sulostuttavat jokaista päiväämme. Yrteillä maustetaan ruokia päivittäin. Herne- ja mansikkasatoa odotellaan vielä innokkaasti, mutta retiisejä olen käynyt jo napsimassa salaatteihin. Retiisejä pääsi myös tähän samettiseen itämaisvivahteiseen kasvissosekeittoon. Ei vain koristukseksi, vaan myös makua ja rakennetta tuomaan.

Itämainen kasvissosekeitto

3 pientä bataattia
vettä
1 salottisipuli
2 cm pätkä inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
limen mehu
1 kasvisliemikuutio
1 prk Flora Ruoka Pehmeä Currya
loraus Flora Kokin Salaisuutta

tarjoiluun
korianteria
retiisiä

-kuori ja lohko bataatit
-laita ne kattilaan ja kaada vettä niin, että bataatin lohkot peittyvät
-laita vesi kiehumaan ja lisää kasvisliemikuutio
-kuori ja pienistele inkivääri sekä valkosipulin kynsi
-lorauta Flora Kokin Salaisuus kasvi- ja voiöljyseosta pannulle pari teelusikallista
-lisää kuumalle pannulle pienistellyt inkiväärit sekä valkosipulin kynnet, anna kuullottua hetken
-lisää pannulle myös kuorittu ja pienisteltu salottisipuli
-anna muhia noin viisi minuuttia, minkä jälkeen siirrä sipulit ja inkivääri kattilaan bataattien kanssa
-kun bataatit ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella
-lisää limen mehu sekä Flora Ruoka Pehmeä Curry
-sekoita ja anna lämmetä liedellä vielä vähän aikaa
-nauti korianterin ja retiisin siivujen kanssa

Tiedättekö, että en ole tätä aiemmin kertaakaan käyttänyt makukermoja. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että jatkossa ajattelin käyttää. Sillä tuo Flora Ruoka Pehmeä Curry toi keittoon aivan uskomattoman samettisen makumaailman. Curryn maun, joka vei kielen mennessään herkullisuudellaan. Tätä voisin käyttää myös pastoihin ja kastikkeisiin. Niin älyttömän helposti saa makua ruokaan, vaivattomasti. Aasialaisherkkujen lisäksi Flora Ruoka Pehmeä Curry sopisi ihan mielettömän hyvin kana- ja kalaruokiin.

Samettisessa sopassa maistui myös makua Flora Kokin Salaisuudesta saaneet sipulit ja inkivääri. Salaisuus ei itseasiassa ole enää tämän jälkeen salaisuus, sillä kerron teille sen maun salaisuuden nyt; se on sekoitus voi-, rypsi- ja auringonkukkaöljyä. Ja voi että tuo voiöljy tuo Kokin Salaisuudelle täyteläistä makua. Niin, että se maku ei hävinnyt ruoanlaiton tuoksinnassa, vaan siirtyi suoraan lautaselle. Nyt itse oivalsin kokkien salaisuuden. Se on nimenomaan tuo öljyn ja voin yhdistäminen!

Meillä on käytetty Flora Ruokakermoja keittiössä jo iät ja ajat. Tänä vuonna rakastettu Flora juhlistaa 50-vuotista taivaltaan Suomessa. Sen kunniaksi kasvipohjaisissa Flora Ruoka-, Vanilla-, Vispi- ja Kuohu -tuotteissa on kätevä pakkausuudistus: uudelleensuljettava pakkaus. Korkin ansiosta tuotteen voi voi sulkea ja avata uudelleen ja täten taistella ruokahävikkiä vastan. Pakkaus on myös helposti kierrätettävä. 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Flora on muuten lanseeranut kauppohin maidottoman ja maukkaan merisuolalla maustetun Flora Juhla -levitteen. Tuo pakkaus tuo niin paljon muistoja lapsuudestani mielen. Niistä ihanista kesäpäivistä mökillä, kun ruisleipäkiekosta vuoltiin veneitä ja niiden päälle sipaistiin papan kanssa aimo annos Floraa. Mummulta salaa, tietenkin 🙂

Oletteko te kokeilleet makukermoja? Mitä piditte? Täytyy myöntää, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja. Mutta kuten melko usein, nuo ennakkoluulot romuttuivat saman tien! Ainakin tuo Pehmeä Curry vakuutti ensilautaselliselta.

TIISTAITERKKUSIN,


maanantai 27. toukokuun 2019

Katse vuoden päähän

4

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN IHANAT!

Ja hei hyvä Suomi! Vitsit, miten makea voitto. Tänään väsyttää, neljän tunnin yöunet eivät oikein ole mun juttu 😉 Vika kouluviikko lähti käyntiin koululaisilla ja kyllä, he ovat kesälomansa ansainneet. Tietyllä tapaahan tuo on lomaa meille vanhemmillekin. Ainakin itse koen niin. Kun saan jättää lapset kotiin nukkumaan töihin lähtiessäni. Vaikka nuo meidän lapset niin isoja jo ovatkin, että hoitelevat omat aamutoimensa, niin kyllä sitä silti joutuu muutaman kerran alakerrasta yläkertaan huhuilemaan herätyksiä.

Lauantaina perustimme uuden kukkapenkin terassin päätyyn ja siinä mietin noita pikkuisia kasvien alkuja. Sitä, että kuinkahan ne mahtavat siitä vuodessa kasvaa. Ajatukset ovat olleet viime aikoina ensi kesässä. Vaikka vahvasti tästä hetkestä nautin ja elän hetkessä, niin silti koen että ensi kesä on meidän elämässä (kuten muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien) iso virstanpylväs. Ja se, että saamme pitää esikoisen rippijuhlat täällä samassa talossa, jossa hänet aikoinaan kastettiin, on suuren suuri kunnia ja etuoikeus.

Sen takia juhlista tulee isot. Ja juhlavat. Kuitenkaan juhlan perimmäistä syytä unohtamatta. Päivän vietämme ystävien ja sukulaisten kesken. Meillä on mun puolelta tosi pieni suku. Mutta alustavasti mietimme, että kutsumme juhliin myös sellaisia sukulaisiani, joita ei olla nähty pitkään aikaan. Sellaisia, jotka ovat tässä talossa vuosien varrella kuitenkin useasti vierailleet.

Esikoisen ristiäisiin äitini oli panostanut ihan täysillä. Itsehän en koliikinhuuruisten öiden takia juurikaan muista omaa panostani 😉 Äiti oli tilannut pitopalvelun ja kukat, ostanut kristallikynttiläjalan kastepöydälle ja painattanut oikein kutsukortit. Minun ja veljeni perheen lapset ovat kaikki kastettu samassa mekossa, äidin omasta häämekostaan tekemässä kastemekossa. Tuota tuskin enää saa isonnettua niin, että se näille rippilapsille menisi. Ainakaan mekkomuodossa sille yhdelle kaksilahkeiselle hurmurikummipojalle.

Päivän ruokailut on jo osin mietittynä, pitopalvelu myös alustavasti varattu. Esikoisen kengät odottavat ostamista, mutta ne on jo katottu valmiiksi. Kyllä, tuleva riparilainen on iskenyt silmänsä yksiin beigeihin Ted Bakerin korkkareihin ja pohdin tuossa, että voisihan nuo nyt jo ostaa. Että ehtisi harjoittelemaan korkkareilla kävelyä vuoden verran 😀

Ei haittaisi, vaikka tuona päivänä sataisi. Toki aurinkoa on tilattu, mutta kaikki otetaan vastaan. Suomen luonto on kaunis myös sadekelillä. Ikään kuin timantein vuorattu.

Rakastan järjestää juhlia. Harmillisesti viime vuosina sellaisia ei ole juuri ollut. Iloisia juhlia tai ylipäätään juhlaksi kutsuttavia tilaisuuksia. Onneksi ensi kesästä starttaa kunnon juhlaputki; neljän tyttöserkuksen rippijuhlat vuoden välein. Ja sen jälkeen sitten (toivottavasti) neljät ylppärijuhlat neljän vuoden välein. Ja kun ne on hoidettu, niin aloitetaan juhlistamiset hurmurikummipojan rippijuhlien merkeissä alusta. Elämän kiertokulku on välillä vähän konstikas. Se alkaa ja loppuu. Mutta siinä välissä vahvasti jatkuu.

Itselleni rippikoulu oli käänteentekevä. Muistan, että sen jälkeen kaverit ja kavereiden kanssa oleminen veivät mennessään. Niin paljon, että kahdeksan vuoden hevostalleilla asuminen stoppasi kuin seinään. Sinne jäi ratsastussaappaat, kypärä, harjat ja suat samaan kaappiin. Niin kiire oli kavereiden kanssa, että en ehtinyt edes kaappiani tyhjentää. Uusi elämänvaihe, ehkä meilläkin on sitten sellainen edessä? Onneksi tässä on vielä vuosi aikaa – pitää pikkuinen pikkuisena ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »