Aamulla tuntui jo siltä, että jaahas: lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta nythän näyttää taas jo varsin keväiseltä! 🙂 Facebookin puolella jo vilautin tätä Oriveden mummuvainaalta saamaani kahviastiastoa, jolla ei siis ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa. Näistä joimme päiväkahvit pirttipöydän äärellä ja dippasimme keksejä kahviin niin, että loppujen lopuksi sai syödä kupin pohjalta lusikalla nuo keksit. Täältä löytyy muuten postaus, jonka pari vuotta sitten tein tuosta mummulasta.

Eihän nämä kupit sovi meidän sisustustyyliin lainkaan, mutta tykkään että ovat kauniit ja herkät. Eihän kaiken tarvitse olla sisustukseen sopivaa; saa rikkoa rajoja myös tälläisillä romanttisillä hömpänpömpillä. Sitä paitsi kahvi maistuu näistä taivaalliselta. Paremmalta kuin siitä kolmen desin kolpakosta, josta sen yleensä olen tottunut juomaan.

Mummun kanssa meillä oli tapana leipoa usein. Viedä miehille peltotöihin sitten vähän termoskannukahvin kanssa kastettavaa. Mieleenpainuvimpana leivonnaisena on jäänyt mieleeni kananpoikaisleipäset. Ihan tutummalta nimeltään viipalepiparit. Mutta tuon kananpoikaisleipäset nimen ne sai sinä päivänä, kun leivoimme niitä ja kananmuna oli tullut haudotuksi vähän liikaa. ”Sinne taikinaan vaan” tokaisi mummu ”sen juuri aamulla hain kanalasta, ei se pahaksi ole mennyt!”. Sanomattakin selvää, että tähän tyssäsi mun viipalepipareiden syöminen. Sekä vähäksi aikaa myös kaiken muun mummun tekemän ruoan, johon oli laitettu kananmunaa 🙂

Yritin muistella, miltä nuo kananpoikaisleivät maistuivat enkä ihan vielä päässyt siihen lopputulokseen, jollaisia ne silloin pikkutyttönä muistan syöneeni. Mummu ei tainnut lisätä näihin siirappia… Mutta eilen tekemälläni ohjeella näistä tuli kyllä varsin hyviä, erityisesti kahviin dipattuna.

Em. aineet sekoitetaan keskenään ja taikinasta muotoillaan pellille kolme pötkylää (leviävät melkoisesti). Paistetaan 200 asteessa noin vartin verran. Leikataan vinoon heti kuumina. Ripsotellaan päälle kanelisokeria!

*************************************

Jatkan täydellisen piparireseptin jalostamista ja palaan asiaan.

Mutta sitä ennen jatkan työpäivääni. 

Miten nämä ruokatauot menevät niin nopeaa? 🙂

Täällä ollaan nautittu auringosta; lapset ulkosalla ja me aikuiset sisällä. Ihastellen miten auringonsäteet tulevat sisään päivän mittaan eri kulmista. Miten ne muodostaa kauniita värikuvioita sohville ja lattialle. Kuinka nuo ihanat säteet saavat ikkunoihin pinttyneen lian sumentamaan maiseman. Pyritty myös vangitsemaan tuon auringonsäteen kauneutta linssin läpi. Kameran eri asetuksia testaillen.

Aamu alkoi tehokkaasti kuntoillen; minä salilla ja muu perhe luistellen. Kyllä se liikunta vaan miehen ja naisen tiellä pitää. Mutta koskaan aiemmin ei ole salilla ollut tunkua jo ennen yhdeksää! Näinä aurinkoisina pakkaspäivinä haikailen niiden murtsikkasuksien perään. Kivenheiton päässä järven jäällä taitaa olla ladut jo kunnossa.

Nyt pinaattilettujen taikinan tekoon. Jatketaan terveellisellä linjalla ja syömisen jälkeen napataan kameraan toinen putki ja lähdetään koko perheen voimin vielä ulkoilemaan tuonne rantaan. Niin, että itse jään aina jälkeen, kun jokainen näkymä pitäisi ikuistaa kortille. 

Illalla vien tytsyt jääkiekkokaukalon laidalle katsomaan iskän höntsyjä. Eiköhän se mene heille jääkiekkopelistä, johon ovat viime aikoina halunneet 🙂

Aurinkoista sunnuntaita ♥

PS. kiitsa jälleen ihanista kommenteistanne edellisiin juttuihin, vastailen niihin viimeistään illalla. 

Ja toivon mukaan ehdin blogikierroksellekin. 

Olisi niin paljon luettavaa ja kommentoitavaa!

Täällä ollaan ihan kohta suuntaamassa autonnokka kohti Suomen Turkua, mutta sitä ennen oli ihan pakko tulla vilauttamaan uudesta tuotemerkistä, jonka nettailessani löysin. Uh, totesinhan silloin yksi päivä, että nettailu ei ole aina hyvästä 🙂 Ruotsalaiset asunnonvälityssivut ovat pian pannassa, mutta niin ovat myös ruotsalaiset sisustuskaupatkin. Nettisellaiset.

Löysin niin ihastuttavan tuotemerkin Rif Designin. Rif Design tuo maahan (Ruotsiin) marokkolaista käsityötä ja toimii tukkurina. Tuotteeta muistuttavat ihan hirmuisen paljon ihanaisia TineK:ta, mutta mielestäni tuotteissa on erojakin. Kävin sähköpostikirjeenvaihtoa erittäin avuliaan ja ystävällisen Ellan kanssa ja sain luvan lainata kuvia heidän nettisivuiltaan sekä liitteenä muutaman keväisen uutuuden, jota nettisivuilta ei löydy blogipostausta varten. Ihastuin astioiden lisäksi laukkuihin. Ja tyynyihin. Huoh.

Enää ei ole kuin yksi hidaste (sen rahan lisäksi); 

mistä löytää ruotsalainen sisustusnettikauppa, joka toimittaa myös Suomeen? 

Me lähdetään tosiaan nyt päiväreissulle Turkkuseen, joten palaan ed.postauksen

kommentteihin joko autolla kännystä tai sitten viimeistään illalla. Kiitos jälleen niistä ihanaiset 🙂