Kylmä talvi on saanut aikaan sen, että meillä on poltettu takkaa urakalla. Eilen lähdimme mieheni ja isäni kanssa haukkaamaan happea raikkaaseen maalaismaisemaan puunhakureissun merkeissä. Muistatteko, kun olen haaveillut siitä ihanasta lankkulattialla varustetusta vanhasta hirsitalosta metsän reunassa? No, nyt mä löysin sen. Se olikin vain lähempänä kuin olin ajatellut ♥

Isäni kotitilan vanha pihapiiri on jo kovin hoitamattoman näköinen, mutta kuuluu silti EU:n suojelun piiriin.  Jos nyt oikein muistan niin pihapiiri kuuluu siksi tuohon suojelun piiriin, koska on perinteinen ns. neliönmalliin rakennettu. Rakennustyöt päärakennuksessa aloitettiin jo 1700-luvun lopussa hirsikehikon rakentamisella. Itse päärakennus valmistui 1800-luvulla ja onneksi sen hirret ovat vielä terveet ja ehjät.

Pihapiiriin kuuluu oikealla etualalla oleva rakennus, vanhan mummun koti, jossa on myös varasto ja autotalli. Sieltä autotallin vintiltä löytyykin kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa; hevosen kenkiä, länkiä, reki yms. Kesää odotellessa. Sitten päärakennus siitä seuraavana. Päärakennuksesta muistan vain ison pirtin, jossa on pitkästä hirrestä tehty pitkä ruokapöytä sekä sivusta vedettävät sohvasängyt.

Päärakennuksen vieressä on aitta, jossa on kuusi huonetta kahdessa kerroksessa. Täällä muistan pienenä veljeni kanssa kiipeilleni ja leikkineeni. Siinä olisi tytöillemme sekä veljeni tytöille kaikille omille kesähuoneille tila. Aitan takana on vanha pihasauna ja liiteri. Edessä kaivo. Naapurin hevonen kurkistelee aitan takana aitauksessa.

 Lisäksi pihapiiriin kuuluu kanala ja navetta samassa rakennuksessa. Voi, minkä ihanan kesäpaikan tuohon navettaankin saisi. 

Ette ikinä arvaa, kuka on maalannut kaikki ylläolevat rakennukset  15- ja 16-kesäisenä??? Navettaa maalatessamme veljeni kanssa teimme lakon. Kunnes iskä meni ja osti meille maaliruiskun. Sen jälkeen homma hoitui hitusen nopeampaa. Vaikka ruokapalkalla olimmekin 🙂 Aitan takana olevan liiterin maalausprojekti tyssäsi kuin seinään, kun rakkaan ystäväni Anun kanssa näimme liiterin vieressä käärmeen. Kylmänväreet menevät vieläkin. 

Vähän haikeudella muistelen kesiä, joita tuolla vietimme. Mummulla ja papalla oli aikoinaan lehmiä, mutta kun he siirtyivät pitämään pelkkää kanalaa, me juoksimme veljeni kanssa puukengät kopisten naapuriin lypsylle. Rantaan päin mennessä tien varressa on muuntaja, jonka etukivetykset hohkasivat kuumina kesäpäivinä Vadelmapensaat ovat vallanneet nyt nuo kivetykset, jossa aiemmin yritimme saada sisiliskoja tiputtamaan häntänsä. 

Haluan vastaavia muistoja myös omille lapsilleni. Ei sillä, lapsillamme on maailman parhaimmat mummulat ja parhaimmat muistot mummujen luota. Joten nyt vain odottelen lottovoittoa, ylimääräistä aikaa ja taitoa saada vanha pihapiiri kunnostettua. Aloittaen päärakennuksesta. Jos joku hoitaisi ulkoiset puitteet kuntoon, niin lupaan tehdä kaikkeni sisätiloissa 🙂  

Mummu ja pappa rakensivat 50-luvulla (???) uudisrakennuksen pihapiirin lähelle. Se on ollut jo pitkään myös ilman asukkaita, mutta silti sieltä löytyy ihania muistoja. Tällä puuhellalla paistoimme mummun kanssa kananpoikaisleipiä. Ne olivat ihan tavallisia vinoneliöitä, joihin nyt sattumalta meinasi kerran kananmunan sisältä lumpsahtaa liki valmis kananpoikanen. Ei mummu tälläisistä välittänyt. Kaikki ruoka oli Luojan luomaa ja se syötiin sellaisena kuin se oli! Mummu oli nääs vähän ronskimpi täti. Ja jos joku joskus on väittänyt, että mä puhun paljon, ei ole ikinä kuullut Oriveden mummun puhuvan. Sukuvika sanon minä :)!

Uuden talon keittiöstä löytyy myös sitä vaaleansinistä, josta pidän niin kovasti.

Etualalla olevan puun vieressä muistan nähneeni jonain jouluaattona muutaman peuran. Joita sitten pelkäsinkin ikkunan takaa katsottaessa enemmän kuin joulupukkia 🙂

Uuden pihapiirin pihasta näkyy vanhaan pihapiiriin:

Niin, siitä puunhakureissusta. Uuden talon pannuhuoneen vieressä on 30-vuotta vanhaa klapia. Varastot kuitenkin hupenevat nopeaa, joten ensi kesänä odottaa puusavotta.

Jos jollain on tietoa EU-tuista vanhan pihapiirin kunnostamiseen, niin mielelläni ottaisin vastaan, kiitos 🙂 Tai edes tietoa, mistä voisi tiedustella ko.asiasta.

Maalaisromantikko minussa taitaa herätä henkiin 🙂