Aamulla tuntui jo siltä, että jaahas: lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta nythän näyttää taas jo varsin keväiseltä! 🙂 Facebookin puolella jo vilautin tätä Oriveden mummuvainaalta saamaani kahviastiastoa, jolla ei siis ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa. Näistä joimme päiväkahvit pirttipöydän äärellä ja dippasimme keksejä kahviin niin, että loppujen lopuksi sai syödä kupin pohjalta lusikalla nuo keksit. Täältä löytyy muuten postaus, jonka pari vuotta sitten tein tuosta mummulasta.

Eihän nämä kupit sovi meidän sisustustyyliin lainkaan, mutta tykkään että ovat kauniit ja herkät. Eihän kaiken tarvitse olla sisustukseen sopivaa; saa rikkoa rajoja myös tälläisillä romanttisillä hömpänpömpillä. Sitä paitsi kahvi maistuu näistä taivaalliselta. Paremmalta kuin siitä kolmen desin kolpakosta, josta sen yleensä olen tottunut juomaan.

Mummun kanssa meillä oli tapana leipoa usein. Viedä miehille peltotöihin sitten vähän termoskannukahvin kanssa kastettavaa. Mieleenpainuvimpana leivonnaisena on jäänyt mieleeni kananpoikaisleipäset. Ihan tutummalta nimeltään viipalepiparit. Mutta tuon kananpoikaisleipäset nimen ne sai sinä päivänä, kun leivoimme niitä ja kananmuna oli tullut haudotuksi vähän liikaa. ”Sinne taikinaan vaan” tokaisi mummu ”sen juuri aamulla hain kanalasta, ei se pahaksi ole mennyt!”. Sanomattakin selvää, että tähän tyssäsi mun viipalepipareiden syöminen. Sekä vähäksi aikaa myös kaiken muun mummun tekemän ruoan, johon oli laitettu kananmunaa 🙂

Yritin muistella, miltä nuo kananpoikaisleivät maistuivat enkä ihan vielä päässyt siihen lopputulokseen, jollaisia ne silloin pikkutyttönä muistan syöneeni. Mummu ei tainnut lisätä näihin siirappia… Mutta eilen tekemälläni ohjeella näistä tuli kyllä varsin hyviä, erityisesti kahviin dipattuna.

Em. aineet sekoitetaan keskenään ja taikinasta muotoillaan pellille kolme pötkylää (leviävät melkoisesti). Paistetaan 200 asteessa noin vartin verran. Leikataan vinoon heti kuumina. Ripsotellaan päälle kanelisokeria!

*************************************

Jatkan täydellisen piparireseptin jalostamista ja palaan asiaan.

Mutta sitä ennen jatkan työpäivääni. 

Miten nämä ruokatauot menevät niin nopeaa? 🙂