torstai 27. elokuun 2020

Olohuoneen sisustus sai syysilmeen


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rustan kanssa.


MOIKKA!

Pitkään mukana olleet lukijat tietävätkin, että oma koti ja varsinkin olohuoneen sohvan nurkka ovat mulle pyhiä paikkoja. Sohvan nurkka on se paikka, johon suuntaan heti aamulla aamukahvikuppini kanssa. Nostan paljaat jalkani ylös ja levitän shaalin lämmittämään varpaita. Se paikka, johon suuntaan töiden jälkeen heti kotivaatteet vaihdettuani. Rauhoittumaan hetkeksi ennen iltaruokailuja. Se paikka, josta mut löytää usein päikkäreiltä viikonloppuisinkin.

Kaupallisen yhteistyön myötä Rustan kanssa pääsin sisustamaan olohuonetta ja tuota rakasta sohvan nurkkaani varsin edullisesti. Mulla ei ole juurikaan ollut tapana vaihtaa tekstiilejä kausien mukaan, mutta nyt tämän muutoksen myötä aion jatkossa erottaa kesä- ja talvikaudet sisustuksessa.

Millaista muutosta lähdin hakemaan? Halusin olohuoneeseen kesäisen vaaleuden sijaan lämpöä ja syvyyttä. Vielä ennen Rustaan astumista en tiennyt, että hurahdan täysin vihreään. Että meidän olohuoneesta löytyy Rustassa asioinnin jälkeen riikinkukkoja tyynystä. Huomaan, että sisustustyylini on vuosien varrella muuttunut. Aina se on ollut ajaton, mutta viimeisen vuoden aikana olen jotenkin halunnut sellaista skandinaavista tyylikästä chic -ilmettä. Sellaista, joka sopii aikuisen naisen kotiin ja menee koko perheen sisustusmaun kanssa yksiin. Ehkä myös tietynlaista luksuksen tuntua sisustukseen.

ID

Olen aina myös tykännyt yhdistää materiaaleja keskenään sisustuksessa ja Rustassa huomasin, että senkin suhteen löytyy valikoimaa vaikka millä mitalla. Lasia, samettia, silkinomaista hohtoa, keramiikkaa. Hapsuja, shaalin pehmeyttä ja mausteisia tuoksuja. Näiden avulla meidän olohuone sai aivan uuden ilmeen. Sellaisen, että kun illalla töiden jälkeen sytytän kynttilät ja käperryn sohvalle kuuntelemaan sateenropinaa ikkunaan, en tarvitse elämältä juuri muuta.

Mun täytyy rehellisesti myöntää, että yllätyin Rustan (entinen Hong Kong) valikoimasta erittäin positiivisesti. Edullisia hintoja myöden. En vain sisustusosaston valikoimasta, vaan ylipäätäänkin. Rusta lupaa uudistaa ja täydentää koteja aina edulliseen hintaan tuotteiden laadusta tinkimättä. Nyt parin viikon käyttökokemuksella voin sanoa, että olen aivan tykästynyt valintoihini. Enkä vieläkään voi uskoa, että sain koko muutoksen aikaan niin edullisesti. Vähän yli sadalla eurolla sain olohuoneeseen täysin uuden ilmeen. Sellaisen, joka kestää aikaa.

Olohuoneen pöydälle pöydälle pääsi Elsaformin keramiikkalautanen (5,99 euroa). Sen päälle kokosin kynttilöistä asetelman: Kauniin värisestä antiikkikynttilästä (2,99), Harmony-tuoksukynttilästä (2,25) sekä kirkkaanvärisestä Jennifer-lämpökynttiläpidikkeestä (1,49). Kynttilöiden viereen tuoksua tuomaan ostin kauniin, sisustukseen sopivan tuoksutikkuja sisältävän pullon (5,99). Vihreää lasia oleva Elsaformin maljakko (9,99) sai sisäänsä yllättävän aidonnäköiset eukalyptuksen oksat (2,25).

Sohvaa sulostuttamaan pääsi Gro-shaali (19,90 eur) sekä vino pino tyynyjä. Rakastan, kun sohvalla on paljon tyynyjä. Kaunis riikinkukkotyyny Patsy, toisella sohvalla olevat petroolin värinen tyyny Manda ja beigevakosamettityyny Cora olivat tarjouksessa ”osta kolme, maksa kaksi” (yht 19,98). Tummanvihreä hapsureunainen Aretha-tyyny (4,99) tuo kivasti sellaista chic-fiilistä riikinkukkotyynyn rinnalle. Rustassa oli myös iso valikoima tyynynpäällisiä niin kauniissa väreissä, että meinasin seota 😀 Kyllä muuten huomaa, etten ole pitkään aikaan ostanut sisustusjuttuja. Nyt meinasi lähteä ihan lapasesta, kun tarjonta oli niin ihana ja lompakkoystävällinen.

Kauniit ”silkinhohtoiset” beiget Vera-tyynynpäälliset (á 4,99) sopivat täydellisesti tuon beigen shaalin kanssa. Vihreä Viola-samettityynynpäällinen (5,99) tuo tietynlaista arvokkuutta koko tyynyrivistöön. Ja hei tiedättekö mikä on parasta erilaisien tyynyjen kanssa? Sisustuksen ilmettä on helppo muuttaa vaihtelemalla sitä, mitkä tyynyt ovat eniten näytillä.

Olin jo lähdössä kaupasta pois, kun kävin vielä nakkaamassa ostoskärryyni sinisen Zeleste-keramiikkamaljakon (19,90). Se pääsi sohvan viereen rahille ja sen seuraksi ostin tunnelmaa tuomaan koristetuoksukynttilän (4,99). Sohvaseinällä olevalle tauluhyllylle päsi suloinen Faces-kynttilälyhty (1,99). Sekin vihreä, tietysti.

Yhteensä muutos maksoi 118,67 euroa. Budjettini oli 100 euroa ja oli hilkulla, etten siihen päässyt. Koen kuitenkin, että tuo kaunis sininen keramiikkamaljakko oli budjetin ylityksen arvoinen. Alla vielä muutama ennen-jälkeen kuva.

Rustan valikoimista mieleeni jäivät myös ihanat korit! Koska meillä on ennestään paljonkin koreja, niin sellaisia en nyt ostanut, mutta tiedän minne suunnata, jos koritarpeita tulee. Tapetointihimoni kasvoi sfääreihin tapettiosastolla ja kristallikruunuhaaveiluni saivat uutta puhtia valaisinosastolla. Peruspilarikynttilöitä oli myös edullisesti ja niitä ostin myös syksyn ja talven varalle. Ja hei ne astiat…uh! Niin kauniita keramiikka-astioita sopuhintaan, ettei muusta väliä. Ellei mies olisi asettanut mua astioiden ostoskieltoon, niin olisin kenties jo uusinut meidän astiatkin 😉

Mitä mieltä olette, tuliko sisustuksesta syksyisempi? Tämän muutoksen myötä on ihana sukeltaa syksyn suloisuuteen. Kodin merkitys korostuu päivien pimetessä ja pesänrakennusvietti valtaa ajatukset. Mä olen ainakin valmiina, tervetuloa syksy

TORSTAITERKUIN,


tiistai 18. elokuun 2020

Menneiden vuosien rapujuhlatunnelmia

HEI ILTAA IHANAT!

Tulevana viikonloppuna ajateltiin syödä mökillä rapuja. Ihan vain omalla porukalla, mutta silti tykätään aina koristella tuo kesähuone teemaan sopivaksi. Tänään töiden jälkeen tuli sellainen fiilis, että sen sijaan, että jämähdetään kotiin voisi lähteä käymään kaupungissa rapujuhlatarvikkeita ostamassa. Kotiin palattiin yhden servettipaketin kanssa 😀

Kokosin teille kuvasulkeisten (kuvatulvan) myötä tunnelmia aiempien vuosien rapujuhlista ja en tiedä teistä, mutta mun silmää miellyttää eniten nuo runsaammat rapujuhlakattaukset. Vuonna 2016 kamerasta taisi mennä akku ja itse juhlapöytä jäi kuvaamatta, mutta silloinkin serveteistä löytyi punaista puolukkaa. Varvikko hohtaa nytkin melko punaisena, joten viikonloppuna puolukat pääsevät kattaukseen.

Tänä vuonna taidamme ostaa hallista kaikille vain kolme-neljä keitettyä rapua. Alkuruoka on vielä kehitteillä, mutta kuvista huomasin, että ainakin clam chowderia, tomaattikeittoa ja salaattia on tullut tehtyä. Jotenkin tekisi mieleni tänäkin vuonna tehdä jotain simpukoihin viittaavaa. Ideoita alkuruoasta otetaan ilolla vastaan.

Siinä, missä aiemmin ollaan aloitettu syömään rapuja valoisaan aikaan, tulee valaistus paremmin esiin hämärällä. Tänä lauantaina ei tarvitse turhaa venyttää ruokailua, sillä veikkaan, että se menee pakostakin hämärään aikaan. Terassi kun on saatava lauantaina valmiiksi, ravut on toissijainen juttu 😉

Rapujuhlat vuonna 2019

Rapujuhlat vuonna 2018

Rapujuhlat vuonna 2017

Rapujuhlat vuonna 2016

Rapujuhlat vuonna 2015

Rapujuhlat vuonna 2014

Vuonna 2014 meillä oli mökkikuvaukset lehteen, johon katoin kesähuoneeseen rapujuhlat jo päivällä. Ravut syötiin vasta pimeän aikaan. Vuonna 2013 meillä oli iso ystäväkööri kavereita saaressa rapurallattelemassa. Laitettiin lyhtyjä ulos sinne tänne ja vitsit, että oli tunnelmaa. Kamera pidettiin tuolloin visusti piilossa, sillä en tähän hätään löytänyt yhtään kuvaa. IG:iin muistan postanneeni jotain, mutta ikä ja terveys ei riitä siihen, että kahlaan nuo kaikki vuodet läpi löytääkseni rapujuhlakuvia seitsemän vuoden takaa 🙂

Meillä on joinain syksynä syöty rapuja pari kolmekin kertaa ja aina katettu pöytä teeman mukaisesti. Kattaus on ollut mun ja tyttöjen yhteinen juttu. Ne tietyt vanhat valot pitää aina kaivaa esille sekä rapuserpentiinit. On ihana valmistella iltaa rauhassa ja panostaa kattaukseen. Helangåreja meillä ei lauleta, mutta tunnelma on silti katossa. Rapujuhliin liittyy myös tietynlaista haikeutta; niiden jälkeen tietää, että mökkikausi alkaa olemaan jo ehtoopuolella

AURINKOISTA TIISTAI-ILTAA,


sunnuntai 16. elokuun 2020

Helppo ja herkullinen omenasose

HEIPPAHEI IHANAT!

Suloinen sunnuntai on täällä ja jo aikaisin aamulla totesin koiran kanssa ulkona ollessani, että aurinko porottaa tosi lämpimästi. Esikoinen on parkkeerannut auringonottolaverille bikineissään ja taidan itse suunnata pian perässä. Sunnuntai on yleensä ollut työpäivä, mutta tämän sunnuntain ajattelin pyhittää levolle. Ja porrastreenille 😉 Sekä pihajutuille. Mun kesäkukat ovat jääneet vailla huomiota, joten on aika siistiä paikkoja. Kerätä taas omppuja omppupuun alta ja jatkojalostaa ne soseeksi 🍎

Talven varalle on tullut säilöttyä auringonsäteitä lämpiminä kesäpäivinä, järvivedellä pestyjen hiusten tuoksua ja sitä leppoisaa otetta arkeen. Kesämuistoja, joiden avulla jaksaa niinä päivinä, kun marraskuu tuntuu kestäneen ainakin kolme kuukautta (toooosin, minähän olen marraskuun ystävä). Mutta  on sitä talven varalle säilötty ihan jotain konkreettistakin, nimittäin mustikoita, mansikoita  ja yrttejä on tullut säilöttyä pakkaseen. Viimeisimpänä omenasosetta aamupuuron päälle. Kerroin Instagramin puolella, että nykyään en edes kuori omenia ennen keittämistä. Pesen omput ja lohkon veitsellä ne (poislukien siemenkota ja kara), laitan viiden litran kattilaan ja annan pöhistä miedosti, kunnes omput on kypsiä. Lisään kanelia ja (kookos)sokeria. Ja surautan sauvasekoittimella sileäksi.

Meillä on enää jäljellä kaksi omenapuuta yhdeksästä ja tänä vuonna nuo ovat sangen kitsaita. Tai omenia on määrällisesti paljon, mutta voi jösses miten pieniä ja rupisia ne ovat. Niistä osa on myös tippunut yllättävän aikaisin tai raakoina maahan. Kyllä niistä silti on jo tullut monta purkillista sosetta talven varalle.

Silloin joskus käytin omenasoseessa (tai omenahilloahan se oli) hillosokeria. Mutta mun mielestä makeat omppulajikkeet eivät välttämättä tarvitse edes mitään makeutusta. Kanelia ja soseutus, jäähdytys, purkkiin ja pakkaseen.

Puuron lisäksi käytän omppuhilloa maustamattomassa jugurtissa ja hei uusimpana villityksenä kaurapaahtoleivän päällä, joka on paahdettu rapsaksi. Sulanut voi ja omenahillo ovat täydellisiä yhdessä. Viereen kuppi kuumaa kahvia ja sunnuntaiaamupäivä on täydellinen.

Parkkeerasin tuossa hetkeksi sohvalle katsomaan, kun Jamie kokkaa ja yhtäkkiä mieleeni tuli ne sunnuntaiaamut, kun sai katsoa sisustusohjelmia urakalla. Muistatteko niitä aikoja? Sieltä taisi parhaimmillaan tulla kolme sisustusohjelmaa putkeen, päättyen Remontti-Reiskaan 😀

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


torstai 30. heinäkuun 2020

Tuliaisia arkeen

MOIKKAMOI!

Instagramin puolella kerroinkin, että mut valtasi tänä aamuna ihan jäätävä sisustuskuume. Kyllä, minut kuka ei ole pitkään aikaan ostanut mitään sisustuksellista. Nyt sormet syyhyää ja ainakin ruokahuone ja olkkari pitäisi saada tapetoitua. Olkkariin havittelen kaunista kristallikruunua ja television haluan kätkeä antiikkikaappiin. Täytynee antaa sisustusajatuksille taas aikaa ja katsoa, tuntuuko vielä ensi viikolta samalle. Ettei suinpäin tapetoi seiniä hetken mielijohteesta 🙂

Mä olen loman aikana tyypilliseen tapaani taas pohtinut paljon. Kun saa etäisyyttä arkeen (ihanaan arkeen!), niin sitä jotenkin näkee elämän taas aivan uudessa perspektiivissä. Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun elin seuraavaa lomaa odottaen. Silloin arjen kuormitus ja palautuminen ei ollut kohdillaan. Loma tulee tarpeeseen meille kaikille aina silloin tällöin, ei vain palautumisen kannalta, vaan myös sen kannalta, että silloin on hyvä tarkastella toimintatapojaan arjessa. Ottaa edes pieni hitunen sitä loman leppoisuutta mukaan arkeen.

Mulla on paljon tuliaisia arkeen tältä lomalta vietävänäni. Alla muutamia ajatuksia, joita on herännyt loman aikana.

♥ Siinä missä aiemmin yritin täyttää kalenterini, pyrin nyt jättämään kalenteriin myös tyhjää tilaa. Tilaa olemiselle ja tylsistymiselle.
♥ Ex tempore -jutut saavat jatkua myös arjessa. Työpäivän jälkeen sitä on kuitenkin monta tuntia aikaa tehdä niitä hulvattomia päähänpistoja. Ne tasapainottavat muuten säännösteltyä ja aikaan sidottua arkea.
♥ Jatkan omien tuntemuksieni ylöskirjoittamista. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei sen tarvitse olla romaaninmittainen, vaan ihan pari lausetta aamuisin riittää.
♥ Merkitsen kalenteriini kerran kuussa palaverin itse itseni kanssa. Katson, miten arki on sujunut. Mikä on toiminut ja mikä taas ei ole toiminut. Teen suunnitelman seuraavalle kuukaudelle.
♥ Vaikka työn tekeminen on ihanaa ja tärkeää jo ihan taloudellisestikin, niin arkeen pitää mahduttaa myös niitä hetkiä, kun aivot ovat lomalla. Näin yrittäjänä se ei ole välttämättä aina helppoa, mutta ajattelin kokeilla sitä.
♥ Pukeudun kukkamekkoon tai -haalariin kun siltä tuntuu. Ylipäätään pukeudun vähän värikkäämmin. Helposti syksyllä tuudittaudun takaisin siihen musta-harmaa-beigelinjaan. Mitäs jos ottaisinkin sen voimavärini eli oranssin myös syksyn voimaväriksi.
♥ Hion rutiinit kuntoon heti ensikättelyssä arjen alettua. Aamuiset meditoinnit palaavat kuvioihin, kuten myös iltaiset rauhoittumiset pienimuotoisesti yin-jooga-asanoiden parissa. Kympin uutisiin mennessä pitää olla sängyssä, jotta jaksaa herätä kuudelta. Unesta en tingi.
♥ En kiellä itseltäni mitään, mutta ruokavalio pitää saada loman jälkeen ruotuun. Toteutan sen sillä, että luon terveellisestä ruokavaliosta taas rutiinin. Herkkupäivät sallien.

 

Tänään pääsen piiitkästä aikaa pilatekseen. Vaikka loma on ollut varsin rentouttava, niin en muista olenko tehnyt kertaakaan tietoisia hengitysharjoituksia. Ehkä tänä iltana tulee sitten hengitettyäkin syvään. Tällä kesälomalla olen jäänyt koukkuun taas juoksemiseen. Tuosta tavasta täytyy pitää kiinni myös arjessakin. Pari juoksulenkkiä viikkoon ja pari pilatestuntia. Kerran pitkä sauvakävelylenkki. Siinä on mun liikuntasuunnitelmat arkeen.

Usein paluu lomalta arkeen saattaa ahdistaa ja mitä enemmän sitä arjen ahdistavuutta miettii, niin sitä enemmän negatiiviset ajatukset kumuloituvat. Jos sulla on tällaisia tuntemuksia, niin mitäs jos yrittäisit kirjoittaa paperille hyviä puolia arjessa. Sillä niitäkin siitä löytyy ihan varmasti. Mä veikkaan, että niihin arjen hyviin puoliin keskittymällä arkeen paluu on mukavampaa. Ollakin, että muakin jo vähän kauhistuttaa kello kuuden herätykset. Tänään herättiin meidän mittapuulla aikaisin, klo 09.20. Huomenna kello soittaakin sitten ennen seiskaa, kun luvassa on ihana päivä pikkuisten prinsessojen kanssa 🙂

TORSTAITERKUIN,

PS. samalla kun kirjoitin tätä postausta, selailin tori.fi:tä ja voihan jösses – löysin tv-kaapin ja kristallikruunun. Pitääkö olla rationaalinen ja odottaa ensi viikkoon vai antaako mennä? 😀

 


keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään 🙂 Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin 🙂 Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,