HEI HEI HEISSULIVEI,
ihana tämä Suomen suvi; eilen illalla oli varsin kesäistä ja tänään, tadaa – syksy on tullut 🙂 Tuossa yksi aamu viikolla ajoin töihin kaatosateessa ja jostain syystä radio oli Nostalgia -kanavalla. Siellä soi Rainy day people ja suu vääntyi väkisin hymyyn. Mitenkään kategorisoimatta ihmisiä sen kummemmin aloin miettimään, että on meitä, jotka rakastavat sadetta ja sitten on heitä, joiden päivä on pilalla, kun sataa. Itse kuulun edelleen vahvasti tuohon ensimmäiseen. Tänä aamuna mökillä sai herätä sateenropinaan. Kotona peltikattoon sade ropisee välillä liian kovaa, mutta tuo huopakatto mökillä. Sadepisarat lyövät siihen jotenkin paljon pehmeämmin. Avattiin rullaverho ja todettiin, että ei muuta kuin pikkuisen vielä unta lisää.
”Rainy day people always seem to know when it’s time to call
Rainy day people don’t talk, they just listen till they’ve heard it all
Rainy day lovers don’t lie when they tell ’ya they’ve been down like you
Rainy day people don’t mind if you’re cryin’ a tear or two
If you get lonely, all you really need is that rainy day love
Rainy day people all know there’s no sorrow they can’t rise above
Rainy day lovers don’t love any others, that would not be kind
Rainy day people all know how it hangs on a piece of mind
Rainy day lovers don’t lie when they tell you, they’ve been down there too
Rainy day people don’t mind if you’re cryin’ a tear or two.
Rainy day people always seem to know when you’re feeling blue
High stepping strutters who land in the gutters sometimes need one too
Take it or leave it, or try to believe it
If you’ve been down too long
Rainy day lovers don’t hide love inside they just pass it on
Rainy day lovers don’t hide love inside they just pass it on”
-Gordon Lightfoot-
Kotimatkalla jossain vaiheessa aurinko alkoi pilkottaa hetkellisesti, mutta muuten on ollut kovin syksyinen keli. Sen innoittamana ostin syksyn värisiä gladioluksia. Lämmitin kupin teetä, sytytin kynttilät ja istahdin keittiön pöydän ääreen. Uusin Deko seuranani. Jälleen on se aika vuodesta, kun hullaannun ja hurmioonnun tummanpuhuvista kuvista. Niissä on jotain mystistä, samoin kuin elokuun illoissa. Ja tummissa väreissä sisustuksessa. Ehkä paras sisustusratkaisuni kautta aikain on ollut tämä ruokailutilan seinän maalaaminen vaalean mustaksi / tummanharmaaksi. Emme alunperin ajatelleet uuteen kotiimme näin tummia seiniä laittaa, mutta nyt olen alkanut miettimään, että mitäs jos…edes yksi tehosteseinä jonnekin 😉
Siitä on muuten tovi, kun ollaan oltu viimeksi lauantai-iltana kotona. Jotenkin hassu fiilis, eikä kyllä lainkaan kotoisa. Kiitos sotkuisen kodin 🙂 Ehkä se tulee siitä se kotoisa olo, kun pikkuisen siivoaisi paikkoja. Mutta sitä ennen vielä yksi kuppi teetä ja vähän sisustusinspiraatoita. Jep, minä vannoutuneena kahvi-ihmisenä ostin teetä, jossa maistuu shamppanja ja mansikat. Rakkaan ystävän kanssa oltiin taannoin Fazerilla ja sain tuoksuttaa hänen teetään. Seuraavan kerran ostin itsellenikin kupin tuota teetä ja samantien lähti myös teetä pieni pussukka kotiinkin. Suosittelen. Jos en nyt väärin muista, niin teen nimi oli Studio 54. Ihan taivaallista!
LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,
MOIKKAMOI!
