perjantai 06. tammikuun 2017

Vanhempien valtakunta /remppakuvia

HEIHEI HELLUREI!

Ja hyvää loppiaista! Sitä aina ajattelee, että täyttää bloginsa kauniilla kuvilla. Mutta nyt on pakon edessä taivuttava, näistä remppakuvista ei kyllä millään muotoa saa kauniita 😀 Mutta hei, lopputuloksen voi kukin mielessään nähdä. Tästä tulee huikea. Lähdetäänhän mummulan yläkertaan, meidän vanhempien valtakuntaan. Rappukäytävän katto saa jäädä sormipaneelille:mummula-makkari-8-of-19 mummula-makkari-9-of-19

Yläkerrasta löytyy pienen pieni aulatila, josta on kulku oikealta esikoisen tulevaan huoneeseen ja vasemmalta vanhempien huoneeseen. Lähdetään vasemmalle eli meidän vanhempien tulevaan makuuhuoneeseen, joka muuten oli aikoinaan minun huoneeni. Huoneen takana oleva ullakko otetaan makuuhuonekäyttöön. Vanha takka saa lähteä ja sen tilalle tulee pieni kamiina. Tukipalkit saa myös luvan lähteä tai ainakin siirtyä sivummalle, sillä ne ovat meidän sängyn tiellä.

mummula-makkari-7-of-19mummula-makkari-3-of-19 mummula-makkari-6-of-19 mummula-makkari-5-of-19 mummula-makkari-4-of-19

Ylläolevasta kuvasta tultiin siis sisälle oikean käden puolelta. Vasemmalla olevasta ovesta on jatkossa kulku meidän vaatesäilytystilaan, joka on tällä hetkellä toiminut isona suihkuhuoneena:

mummula-makkari-14-of-19mummula-makkari-17-of-19 mummula-makkari-16-of-19Suihkutilan vieressä oleva entisen saunan seinä suoristetaan ja tuohon vanhan saunan, vanhan wc:n ja vaatehuoneen tilalle tulee iso tila (reilu 10 neliötä), johon tulee wc, suihku ja kodari).Allaoleva kuva on otettu vaatehuoneestamme päin, mutta sieltä ei tule kulkua tuonne wc-tilaan. Kulku wc+khh+s -huoneeseen on pelkästään aulasta.

mummula-makkari-15-of-19

Aulasta katsottuna tuo wc+s+khh näyttää tältä (siis tällä hetkellä :D):

mummula-makkari-2-of-19 mummula-makkari-19-of-19 mummula-makkari-18-of-19

Niin, että proggista pukkaa! Haluatteko vielä nähdä, miltä kuopuksen huone tällä hetkellä näyttää? 🙂

mummula-makkari-1-of-19

Aika tunnelmallista, eikö? Kauneus on katsojan silmässä 😉 Myös kellarikerros (eli tuleva mancave + Marian bistro + saunaosasto) on kokenut kummia. Palataan siihen vaikka myöhemmin viikonlopun aikana. Nyt Mama Maria’s meatball stew:n pariin ja hei, palaan kommentteihin kyllä vielä tänään. Tällä hetkellä tämä istuminen tuottaa tuskaa; eilen aamusta asti vihoitellut si-nivel ei tykkää sitten yhtään istumisesta; pitäisi olla liikekannalla koko ajan. Toivottavasti menee taas ohi viikonlopun aikana ja jollei mene, niin kiropraktikolle heti alkuviikosta.

AURINKOISTA LOPPIAISTA,

alle


sunnuntai 01. tammikuun 2017

Well hello there!

HEIKUNKEIKUN

te ihanat siellä ruudun toisella puolella sekä vuosi 2017! Hyvää alkanutta vuotta ♥ Eikös olekin jännä juttu, miten sitä vuosi toisensa jälkeen tuntuu uudestisyntyneeltä näin vuoden ekana päivänä? Jotenkin puhtia ja tsemppiä riittää vaikka muille jakaa. Viime yönä todistettiin vuoden vaihtumista paraatipaikalla; tasan puolilta öin olimme tuossa Nokian moottoritiellä kurvailemassa kohti Tamperetta. Näimme ilotulitukset Pirkkalan ja Tampereen osalta. Piti ottamani niistä kuvia, mutta kovassa vauhdissa se ei ihan onnistunut. 01012017-6-of-1301012017-12-of-1301012017-1-of-13Yöunet jäivät vähän lyhyeksi, sillä pitkän ajomatkan jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään. Koirulille kelpasi autossa taas vain ja ainostaan mun sylipaikka (jep, opettamisen tulos…) ja vaikka Pelkosenniemen apteekista sellaista feromonisuihketta ostimmekin, niin jouduttiin pysähtymään vielä Kemin apteekissakin. Calmex -tabun puolikas ei mennyt kokonaisuudessaan oikeaan osoitteeseen, joten meillä istuttiin visusti sylissä loppumatkakin ja hieman läähätettiin. Kurun kohdalla nukahti kolmeksi minuutiksi 😉 Jännä juttu, miten se aiemmin autossa viihtynyt koira ei sitä enää tee. Pitää ottaa jonkinsortin koulutussessiot asian tiimoilta agendaan. Innoissaan kyllä on menossa auton kyytiin. Mutta hei, kotiin tultuamme vielä paukkui ja toinen ei pelännyt. Joten ruksi seinään sen osalta!01012017-11-of-1301012017-5-of-13ID01012017-9-of-13No mutta, mitä tuo tullessaan vuosi 2017? Toivottavasti terveyttä ja tasapaksua arkea. En kaipaa mitään highlighteja, vaan haluan kokea ne ihanan kamalat maanantaiaamut, tiistai-iltojen ihanuudet, keskiviikon kauneuden, torstai-illan tanssitreenit (tytöillä siis), perjantaimyyssit, lauantai-illan leffamaratonin ja sunnuntain suloisuuden. Haluan osata olla armollisempi itselleni ja kuten eilen totesin, niin vähän epäitsekkäämpi. Haluan syödä taas hitusen terveellisemmin ja liikkua astetta monipuolisemmin. Jälkimmäisen otan työn alle heti ja ajattelin varata luisteluhiihtokurssin. Lähinnä tekniikkaa varten. Ei se kuulkaas mennytkään enää niin jouheasti kuin lukiossa 😀 Mutta niin onnellinen olen, että viitenä päivänä tuli hiihdettyä yhteensä liki 35 kilometriä. Ekat pari lenkkiä vapaalla tyylillä ja suksen siteen hajottua perinteisesti. Ihana laji, olen aivan koukussa.01012017-7-of-1301012017-8-of-13 01012017-2-of-13

Tänään siivottiin joulu pois, mutta jätettiin pehmeys ja hämyisyys. Olisihan tuo kuusi vielä mennyt, mutta jotenkin sitä kaipasi jo vähän vaihtelua. Ensi jouluna emme kyllä ota kuusta sisään yhtään aiemmin kuin 23. päivä. Palataan tuttuun vanhaan aikatauluun sen suhteen. Kuusen ja joulunpunaisten koristeiden lähdön myötä koti raikastui. Jotenkin tuntuu, että kevättä kohden mennään myös ulkonakin, vaikka saatiinkin ihana lumipeite maahan. Tobyn kanssa ulkona ollessani kuulin lintujen sirkuttavan. Ai niin, meillä jäi muuten karvaturrin shampoo ja hoitsikka kotiin reissun ajaksi ja nyt meillä on eräs erittäin takkuinen koira. Vaikka harjausvälineet ja turkkiin suihkutettava hoitsikka olikin mukana, niin turkki kaipaa pesua. Ja selvittelyä. Los projektos siis vielä tälle illalle, kommentteihin vastaamisten ja juoksulenkin lisäksi.

01012017-3-of-1301012017-10-of-13 01012017-4-of-13
Hei, kiitos vielä teille vuodesta 2016 ♥ Jatketaanhan samaan malliin tänäkin vuonna! 322 postausta kertyi viime vuodelle ja ajattelin taas tehdä niistä kokoelmapostauksen; top 10 postaukset ja aihealueet. Nyt kokoamaan ensi viikon ruokalistaa, kevennetyllä menulla mennään ja kasvispainotteisesti. Lisäksi tapani mukaan tammikuu on karkiton/herkuton ja tipaton. Paitsi, jos on jotain juhlia/menoa. Ja niitähän on jo muutama sovittu 😉 Ihanaa, tästä tämä taas lähtee!

SUPERSULOISTA VUODEN EKAN SUNNUNTAIN ILTAA,

alle


perjantai 23. joulukuun 2016

Hyvää joulua ♥

joulukoti-13-of-14joulukoti-1-of-14 joulukoti-2-of-14 joulukoti-3-of-14 joulukoti-5-of-14 joulukoti-6-of-14 joulukoti-8-of-14 joulukoti-9-of-14 joulukoti-10-of-14 joulukoti-14-of-14
”Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga?

Vem tog mörket bort i herdars blick din första natt?
Vem har flätat kronan, av strå omkring din panna
Vem har fört tre vise till vårt stall min kära skatt?

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Vem har väckt den rädslan, som lät ditt hjärta gråta?
Varför tar din hand så hårt ett grepp om mammas hår?
Runt oss dansar skuggor, nu är ängeln borta
han sa så mycket vackert, mycket mer än jag förstår.

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Giv att dina dagar får bli till andras glädje
giv att alla möter dig med kärlek mild och god
Aldrig ska jag glömma, de ord som jag fick höra
vad som än oss händer vill de ge oss kraft och mod

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga
Himmeldiamanten, över staden betlehem”

(Himlen i min Famn) 

ILTAA IHANAT!

Koti on koristeltu, kinkun sisälämpötila näyttäisi olevan 67 astetta, peruna- ja lanttulaatikko onnistuivat yli odotusten ja on jotenkin niin kovin rauhallinen ja hyvä olla. Näiden kuvien ja yhden lempijoululauluni sanojen myötä tulin toivottelemaan teille Hyvää ja rauhallista joulua! Tässä kohtaa vuotta olen yleensä myös kiittänyt teitä. Joten kiitos kaunis ihan jok’ikiselle siellä ruudun toisella puolella ♥ Kiitos myös rakkaille blogikollegoille ja taustatiimille. Meillä on ollut huikea blogivuosi yhdessä; on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kepeää ja raskasta. Iloa ja surua. Päällimmäisenä kuitenkin se, että musta tuntuu, että olen taas tämän vuoden aikana saanut taas monta uutta ystävää. On rikkaus omistaa näin iso ystäväpiiri. Vaikka suurimman osan kanssa ei olla tavattu, niin meitä yhdistää kuitenkin se sielujen sanaton sympatia. Samat arvot ja vaikkei elämäntilanteetkaan ole aina samanlaiset, niin silti yhtymäkohtia on hirmuisen paljon. Olen saanut teiltä tukea ja lohdutusta vaikeina aikoina. Parhaani mukaan olen yrittänyt sitä myös teille antaa. Antaa välähdyksen elämästäni ja toivottavasti myös hyviä lukuhetkiä ja iloa silmälle. Välillä olen kikattanut täällä lirit liki housussa (eih, ei liity ikään ;D) kommentteja lukiessani. Ja mikä tärkeintä, edelleen huomaan hymyileväni kommentteja lukiessani ja niihin vastatessani.

 Joulun kruunasi se, että allekirjoitimme tänään kauppakirjat kodistamme. Senkin osalta homma on paketoitu. Mitään sen kummempaa blogitaukoa en ole suunnitellut joulun aikaan pitäväni, mutta postaustahti voi olla hieman harvempi. Muistakaahan, että Instagramin ja Snapchatin puolelle varmasti päivitän välipäivinäkin kuulumisia 🙂 Pidemmittä puheitta, nyt kone kiinni ja joulun viettoon. Jouluruoka ja lasi punaviiniä odottaa. Illalla joululeffa ja maailman parhaimman aviomiehen vieruspaikka sohvalla. Tunnen suuren suurta onnea ja kiitollisuutta 

TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA RAKKAAT LUKIJAT!

alle


torstai 22. joulukuun 2016

Kiireetön joulunalusaika

HEISSULIVEI,

onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään vai onko kaikki jo kaikonneet joulukiireiden myötä joulunviettoon? 🙂 Täällä on otettu kerrankin lungisti. Eilen päätin oikaista hieman olohuoneen sohvalle lukemaan ja ihastelemaan joulukuusta. Kului tunti, kului toinen. Jossain vaiheessa mies tuli toiselle sohvalle päikkäreille. Me ei ikinä olla olkkarissa, vaan takkahuoneessa, joten tämä oli erittäin harvinaislaatuista. Toby vaelsi sohvalta toiselle ja nukkui myös päiväunia. Parin tunnin lukemisen jälkeen mietin, että josko sitä pitäisi sitten ryhdistäytyä ja alkaa tekemään jouluvalmisteluja. Huomasin miehen olevan niin sikeässä unessa, että päätin itsekin vielä lepuuttaa. Reilun kolmen tunnin  jälkeen olin saanut kirjan luettua ja hyvä niin; aattoiltana ei voi aloittaa uutta kirjaa, jos on edellinen kirja kesken.joulua-1-of-15joulua-13-of-15 joulua-2-of-15

Siitä sitten joskus illan suussa nousimme sohvilta ja täytyy myöntää, että en muista koska olisin ollut niin rentoutunut. Joulumieli valtasi mielen, vaikkei mitään sen kummempaa oltu tehtykään. Keittiössäkin oli (on edelleen…) hävityksen kauhistus enkä edes hyperventiloinut. Tämä joulu on todellakin aivan poikkeus jouluvalmistelujen suhteen 😀 Siinä missä aiemmin ollaan äidin kanssa tilattu hallista kinkut vaihtui nyt ex tempore maitokauppakinkkuun. Eilen illalla tuo iso ruokakauppa oli täynnä ihmisiä. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut sellainen ihistys kuin yleensä. Löydettiin tosi nätti reilun kilon painava kinkkurulla. Mitä sitä suotta paistaa kuuden kilon kinkkua, jos yli puolet siitä jää syömättä. Itsehän syön kinkusta vain sen verran, mitä irtoaa tuon verkon poisottamisen yhteydessä.

joulua-8-of-15 joulua-9-of-15joulua-14-of-15Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it. joulua-10-of-15joulua-15-of-15

Mä en kyllä tajua, että piti elää 41-vuotiaaksi 25-vuotiaaksi ymmärtääkseen tämän joulun ajan merkityksen. Sen, että ei tarvitse stressata, hösätä ja puunata. Ellei halua. Voi tehdä vaan niitä kivoja ja mieluisia juttuja. Voih, toivottavasti olen samaa mieltä vielä huomennakin, ettei tule viime hetken paniikkia 😀

IHANAA TORSTAITA,

alle

PS. Mä kävin taas juomassa sieltä isosta vesiastiasta kuusen alta ja joudun kuulemma nyt pesulle; parta on aivan pihkassa <*> t. Toby


maanantai 19. joulukuun 2016

Viisi yötä jouluun on ♥

HEIPPAHEI MAANANTAI

ja joulunalusviikko ♥ Hihii, tänään on sellainen maanantai, että oikeasti voisi olla ketutuskäyrä hyvinkin korkealla ellei olisi maailmankaikkeuden kivoin viikko käsillä. Joulunalusviikko on suorastaan taianomainen ja tänä vuonna siitä ihanan tekee se, että mitään kurjaa ei ole sattunut tässä joulun alla (lue: ihmishenkiä ei ole menetetty eikä mitään kamalaa sairautta ole todettu). Jouluthan on ollut meille vähän haastavia viime vuosina. Sitä joulun taikaa ei riko se, että koiruli on yhtäkkiä tänään kakannut kaksi kertaa sisään. Taikaa ei riko sekään, että nenänpielet on niin rikki niistämisestä, että väännän itkua joka kerta nessuun tarttuessani. Taikaa ei myöskään rikottu pankin tallelokeroholvissa, kun tiirikkatimpan ja sorkkarautasamin (aka lukkosepät) kanssa avasimme vanhempiemme tallelokeroa. Muistakaamme kertoa lapsillemme ajoissa, missä tallelokeron avainta säilytetään. Taika ei kadonnut silloinkaan, kun tajusimme, että kaksi elintärkeää paperia (osakekirjaa) on kateissa. Koska mä katsokaas uskon siihen, että kaikki selviää ja kaikki löytyy. Nenänpielet toipuvat, kiitos bepanthenin. Koirulillakin saattaa olla vaan ”mitäs jätitte mut yksin liki kokopäiväksi” -kakitsuhätä ja päätti tehdä molemmat tarpeensa ulkolenkiltä sisään tultuaan, tiirikkatimppa sai tallelokeron auki ja ehkä ne osakekirjatkin jostain löytyvät.
joulukuusi-1-of-9 joulukuusi-2-of-9joulukuusi-8-of-9Kuusen koristelimme lauantai-iltana. Allekirjoittanut oli hieman kuumehuuruissa silloin ja eilen vähän asettelin palloja tasaisemmin. Pelkistetyltä kuusi näyttää vielä, mutta punaiset pallot odottavat ripustajaansa. En muista, että meillä näin komeaa kuusta koskaan aiemmin olisi ollutkaan. Ehkä olen itse hieman jäävi tätä toteamaan, sillä tänä vuonna kuusiraadin valitsijamiehistö oli kovin vähissä ;D Kuusi kuulemma tuoksuu ihan joululle. Sain veljeltä pari Duactia, joten ehkä tässä on vielä toivoa, että mäkin tuoksutan sen kuusen tuoksun. Joulukukat on kokolailla ostettu, tänä vuonna mennään parilla isolla ja näyttävällä valkoisella joulutähdellä. Amarylliksetkin aukenevat juuri jouluksi. Hyasinttien kanssa sama juttu. joulukuusi-3-of-9IDjoulukuusi-5-of-9 joulukuusi-4-of-9joulukuusi-6-of-9

Nyt alkaa olla ne illat käsillä, että talon hiljennettyä käperryn sohvannurkkaan katselemaan kuusta ja ihastelemaan. Fiilistelemään joulua ja lukemaan kirjaa. Itseni tuntien tätä kestää enintään sinne Tapaninpäivän iltaan. Sitten olen taas iltaisin tarmoa täynnä ja suunnittelen kevättä. Iloitsen siitä, että päivä alkaa pitenemään ja mökkikausi lähestyy. Kevään varrelle on varattuna yksi ulkomaanreissu ja sen jälkeen jo pian muutammekin. Salaa haaveilen jo pääsiäisestä uudessa kodissa ja lammaspaistista uunissa. Vuoden loppuminen ei tänä vuonna tunnu lainkaan pahalta. Vuosi on ollut todella raskas ja ilomielin käännän elämässä uuden sivun vuoden vaihtuessa. Tuo uusi sivu pitää sisällään paljon, mutta päällimmäisenä omaan itseeni satsaamisen. Terveyteeni satsaamisen. Alkuvuosi mentiin epäitsekkäästi äidin terveys edellä ja nyt syksyllä sitä on tullut myös huolehdittua aika paljon siitä, että muilla on hyvä olla.

joulukuusi-7-of-9joulukuusi-9-of-9

Osa lahjoista on vielä kaupassa ja yhtään lahjaa ei ole paketoitu. Ruokapuolikin joululle on vielä suunnittelematta, mutta ei haittaa. Ehtiihän sitä 🙂 Joulukorttitehtaalla tapahtui eilen, mutta eivät nekään ihan vielä valmiit ole. Saattaapi olla, että jäävät tänä jouluna postittamatta. En tiedä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että olen jo nyt valmis jouluun. Vaikka hommia olisi vielä tehtävänä vaikka kuinka. Sen ymmärtäminen, että kaiken ei pidä olla tiptop on tuonut tullessaan paljon. Jos jotain tänä vuonna, niin olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Se on kuulkaas jo puoli voittoa.

IHANAA ALKANUTTA JOULUVIIKKOA YSTÄVÄT RAKKAAT ♥

alle

PS. MoodFactoryn arvonnassa onni suosi Maaruskaa kommentilla ”Meillä tänä vuonna eniten kimaltavaa hopeaa muuten valko-harmaa…..”
Kynttilät ovat postin mukana matkalla voittajalle 🙂