MOIKKAMOI!
Toivottavasti siellä ruutujen toisella puolellakin vietellään leppoisaa lauantaita 🙂 Meillä lauantai soljuu tuttuun tyyliin rauhassa ja ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Sitä tehdään, mikä mielekkäältä tuntuu. Jollekin se on hiihtäminen, toiselle (kröhäiselle, jonka suksijalkaa olisi kyllä kutkuttanut) ruokatilassa rymsteeraamista. Pitkään mukana olleet lukijat taitavat muistaa sen meidän ruskean ruokapöydän, joka aikoinaan oli toisin päin ruokatilassa kuin tuo nykyinen. Ikkunan suuntaisesti. Tämä nykyinen pöytä on 10 cm liian pitkä ollakseen näin, mutta ihan hyvin tuosta mahtuu keittiöön kulkemaan. Näin kun on enää pari kolme kuukautta muuttoon sitä on alkanut toteuttaa tiettyjä suunnitelmia. Tai ainakin alkanut haaveilemaan vielä rymsteeraamisesta täällä kodissa. Sitä tahtoo testata, miten huonekalut näyttäisivät niin, kuin ne on joskus suunnitellut. Haaveissa on vielä pyöräyttää olkkarikin siihen malliin, missä se oli viitisen vuotta sitten, kun nuo sohvat ostimme. Eli Bestå-taso ikkunan alle, sohvat vastakkain ja mustat kalusteet isolle seinälle. 
Hirmuinen sisustuskärpänen puraisi Asta-messuilla, jossa tänään kävimme. Messutarjouksesta saimme vihdosta viimein ostettua kodinkoneet. Jopa se kauan haaveilemamme Festivon jääkaappipakastin ei enää tuntunut liian kalliilta. Enää ei puutu kuin keittiökalusteet (keskikerroksesta), koneet on nyt ostettu 🙂 Vaikka niin siitä mustasta keittiöstä haaveilimme, niin päädyimme valkoiseen. Valkoisella tasolla. Teräksen värinen jääkaappi, uuni ja liesituuletin. Kalusteeseen integroitu astianpesukone ja valkoinen mikro. Oih, saako jo muuttaa? Takkatarjouksia metsästimme messuilta myös, mutta emme oikein löytäneet. Meidän makuuhuoneeseen tulee pieni kiertoilmakamiina. Olemme olleet todella tyytyväisiä tuohon Jotulin FS84-takkaan, joka meillä on tällä hetkellä takkahuoneessa, joten Jotul taitaa päätyä myös tulevaan makkariimmekin. Se, kuinka paljon siellä tulee takkaa polteltua on sitten toinen juttu. Mutta koska seinässä on tällä hetkellä takalle hormi ja liitännät valmiina, niin kannattaahan sellainen laittaa 🙂 Takan lisäksi myös säilytyskalusteet (siis liukuovikaapistot) ovat vielä ostamatta. Onko suositella järkevänhintaisia, mutta laadukkaita säilytysratkaisuja? Niitä tarvitsimme ulkovaatesäilytykseen, kellarikerroksen ”varastohuoneeseen” sekä meidän tulevaan pukeutumistilaan.
Tein yksi päivä muutaman julistehankinnan tulevaan kotiin. Väliaikaisesti iso Kate Moss mustavalkoisena pääsee tuon nykyisen ruokatilan seinälle. Mieskään ei kuulemma pane lainkaan pahakseen naiskauneudesta seinällä 😉 Tulevassa kodissa Kate pääsee koristamaan lukunurkkauksen mustaa seinää. Vaikka sitä tuntuu, että ei ole ehtinyt miettiä uuden kodin sisustusratkaisuja lainkaan, niin kyllähän ne jossain tuolla takaraivossa kuulkaas aika selkeästi ovat. Ai niin ja muistin taas tuonne mummulan pihaan katsoessani, että meillä on pihaprojekti seuraavana edessä. Huh ja puuh. Tällä hetkellähän piha on täynnä jos jonkinlaista lavaa ja rakennuslevyä, mutta annas olla, kun lumet sulavat, niin sieltä paljastuu sellainen kurapelto, että ei muusta väliä. Sisätilat osaan vielä sisustaa, mutta tehän tiedätte minut ja mun kasvituntemuksen. Saako laittaa pelkkää tuijaa ja kiveä pihan täyteen? ;D Ei vaiskaan, haaveilen isoista syreenipensaista ja omenapuista. Kukkapenkeistä, joista poimia kukkia maljakkoon koko kesän. Patiosta, johon saan rottinkituolit ja jossain takaraivossa elää haave kasvihuoneesta tomaatteineen ja yrtteineen ♥
SUPERSULOISIN LAUANTAITERKUIN,
PS. saako hieman mainostaa omiaan? 🙂 Jos käytte Asta-messuilla, niin piipahtakaa Colorian osastolla A511 moikkaamassa veikkaa ja kahta Jannea. Siellä on meinatenkin niin huikean hieno retro-Jopo arvottavana, että kantsii käydä. Suklaakonvehtejakin on kuulemma tarjolla. Sekä toki ammattitaitoista maalineuvontaa!
Sinänsä olin jo luullut, että olen harjaantunut viherkasvien hoidossa, sillä syksyllä ostamani oliivipuu on vielä hengissä (jep, iso ruksi seinään). Mutta tämä peikonlehti -case harmittaa ihan vietävästi. Olin kuvitellut saavani tuosta monivuotisen seuralaisen. Sellaisen hätävaran, josta taittaa aina tiukan paikan tullen yhden oksan maljakkoon kahvipöytään. Kovasti yritin ja yritän edelleen, mutta onko mitään enää tehtävissä? Kevätlannoitetta, lisää kastelua, juttelua, silittelyä? Kertokaa te ihanat kukkaihmiset, mitä mun kuuluu tehdä? Vai onko tämä joku ihan selitettävissä oleva peikonlehtien rituaali, josta toipuvat yhdessä yössä?Ja hei, tämä yksi nukkuneen rukous kuvissa ei onneksi sairasta 🙂 Nuokkuu iltapäiväunillaan. Meillä on löytynyt kerrassaan ihana rytmi; aamulla nukutaan tunnin päikkärit ja näin iltapäivisin saattaa vetäistä putkeen neljä-viisi tuntia. Illalla vielä pikkutirsat ennen yöunia.
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot 
