MOIKKAMOI IHANAT!
Ja kiitos ihan hurjan paljon kivoista kommenteistanne, joita jätitte eiliseen postaukseen. Ihan suotta tunnette huonoa omatuntoa tai pahoittelette sitä, ettette ehdi kommentoimaan. Kyllä mä tiedän, että te siellä olette vaikkette aina jälkiä käynnistänne jätäkään 🙂 Tämänpäiväiseen postauksen otsikko ”Life is a joke” sai merkityksellisen ”not” -sanan tuonne väliin. Vaikka tuo ostamani julisteen nimi onkin Life is a joke, niin jälleen kerran elämä on todistanut, että sitä se ei todellakaan ole. Heräsin aamulla viestiin, joka sai kyynelhanat aukeamaan ja kylmänväreet kiirimään pitkin selkäpiitä. Sen kummempaa muiden asioihin syventymättä täällä blogissa totean vain jälleen kerran, että muistetaanhan elää hetkessä. Elämän lanka on todella hauras ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Haleja, enkeleitä, elämän nälkää, suojelusta ja tsemppiä sinne jonnekin ystävä rakas…♥
Veikkaanpa, että tämän kaunottaren, Kate Mossin, julisteen nimi ei välttämättä viittaa epäkunnioittavasti elämään. Vaan siihen, että elämässä saa ja pitää hassutella. Itselleni ainakin huumorintaju ja hassuttelu on se, mikä pitää pinnalla. Myös vaikeina aikoina. Tilasin tuon julisteen meidän tulevan kodin lukunurkkaukseen ja ajattelin, että täällä kodissa se pääsee väliaikaisesti ruokatilaan. Mallasin sitä heti ensiksi tuohon olkkariin ja jääköön siihen nyt toistaiseksi. Mies saa yöllä työreissusta palatessaan taas puistella päätään, kun reissun aikana on ilmestynyt lisää vieraita naisia seinille 😉
Remppapostauksia kovin toivotte, ja niitä kyllä tulee. Jossain vaiheessa. Meillä ollaan taas siirrytty rempan suhteen ulkotiloihin. Salaojat on nyt tehty, mutta vielä uusitaan kaikki tontilla olevat putket tuonne kaupungin viemäriverkostoon. Kellarikerros odottelee lattian tekemistä (en vaivaudu edes selittämään mitä sinne laitetaan, koska ei ole hajuakaan :D). Mutta nyt on vanha lattia piikattu auki sieltä ja sorat kärrätty pois. Kai sinne jotain soraa ja eristeitä laitetaan ennen valua. Näettekö, musta ei todellakaan olisi talon rakentajaksi 😉 Yläkertuus voi samaan malliin kuin viime remppapostauksessakin. Kun saadaan kellarin lattiavalu tehtyä siirrytään tekemään yläkertaa. Laittamaan seiniä paikoilleen ja rakentamaan lattiaa. Kuopukselle huonetta vintille ja rappukäytävää kondikseen. Kyllä se siitä!
En vaadi kukkia, enkä ole niitä tottunut usein saamaankaan, joten silloin kun niitä saan, niin tuntuu erittäin mukavalle. Eilen mies yllätti kyllä totaalisesti tuomalla ystävänpäivä- ja kihlajaispäiväkimpun mukanaan ennen lentokentälle lähtemistään. Mietin illalla ennen nukahtamistani, että mikä olisi se juttu, jolla voisin tuon miehen yllättää. Kukkien ”mieskappale”. Ehkä se on kuitenkin se, että yllätän arjessa laittamalla ruoan valmiiksi. Sekä ripustamalla naiskauneutta seinälle ;D
ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
Olohuoneesta tuli jotenkin paljon kotoisampi ja valoisampi. Mustat kalusteet isolla seinällä tekevät tuosta seinästä jotenkin hallittavamman oloisen ja täyttävät sen. Ja hei, huomasitteko kuka tai mikä pääsi paistattelemaan aurinkoon? Jep, tuo peikonlehti. Jotenkin tuntuu, että se kyllä tykkää olostaan tuossa. Toivotaan vaan, ettei ikkunasta vedä kylmää ilmaa, ettei palele. Nuo lehtikasat olohuoneen nurkassa aiheuttavat päänvaivaa. Kiitos sen Marin, ne ehkä joutavat siitä pian lehtikeräykseen. Tosin sitä mieltä olen, että ulkomaalaiset sisustuslehdet ovat keräilykappaleita ja niistä en suostu luopumaan. Sorry Mari…
Vaihdoin rymsteeraamisen ohessa teräksen värisen jalkalampun tuohon kuvissa näkyviin mustaan, joka on tähän asti ollut takkahuoneessa. Se toikin kivaa särmää tuonne muuten niin vaaleaan nurkkaan. Eiköhän tämän kodin rymsteeraamiset ole nyt tässä. Veikkaanpa, että muuton jälkeen ei tarvitse edes vähään aikaan rymsteerata. Pukkaa tuskan hikeä jo kun mietinkin tuota muuttoa 😀 Lyhyt matka, mutta siltikin aika paljon pakattavaa/kannettavaa/purettavaa. No mutta, siihen on vielä aikaa, eikös? Joten iltapäiväkahvit tulille ja muuta ajateltavaa. Josko sitä uskaltautuisi tänään jo urheilemaankin, kun flunssa on taltutettu!
