Ja hei, tuntuuko teistäkin jotenkin tuskaiselta viettää työpäivät sisällä? Mielelläni kantaisin läppärin ulos, mutta jonkinlainen häikäisysuoja pitäisi ostaa. Ruudusta kun ei näe näin valoisalla mitään. Kävin tuossa hätsynpikaisesti mummulassa ja sain kuulla, että keittiön seinävalaisimet tulisi olla mielellään maanantaina hankittu. Jaiks 😀 Sähkäri toki pystyy tulemaan sen jälkeenkin, mutta nyt menisi asentaminen samalla kun tekee muitakin hommia.
Katsotaan ensin miltä tuo keittiö näyttää. Huuva ja uuni on rosteria, apk integroitu, mikro ja jääkaappipakastin valkoisia. Lisäksi tuohon jääkaappiseinälle tulee upotettavan altaan yläpuolelle koko seinän levyinen hylly. Seinävalaisimien paikat olen laittanut kuviin näteillä nuolilla 😉
Turhaan muuten pelkäsin sitä, että keittiö pimenee liikaa tuon tummanharmaan/vaalean mustan seinän takia. Valoa virtaa näin päivälläkin, vaikka aurinko paistaa jo ihan toisesta suunnasta. Aamupäivällähän tuo keittiö kylpee auringossa ♥ Asiaan. Seinävalaisimet. Alunperin mietimme mustia. Mutta miltäs hopeiset/valkoiset näyttäisivät teidän silmään? Ehkä kuitenkin mustat? Kuten kerroin niin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tulla turnausväsymystä eikä jaksaisi yhtään miettiä mitään valaisimia 😀 Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka monta. Kokosin alle kaksi suosikkiani, kahdessa eri versiossa. Kuin ihmeen kaupalla, se kauan havittelemani Tolomeo jäi pois kärkikahinoista.
Tulisiko ikkunaseinästä (jossa kaksi seinävalaisinta) kevyempi, jos siinä ei olisi isoja nivelvalaisimia. Jos laittaisi kunnon nivelvalaisimen sitten tuonne altaan päälle? Vai pitäisikö laittaa kaikkiin nuo ”ei nivelvalaisimet”? Vai kaikkiin nivelvalaisimet. Mitä mieltä olette? Muutenhan tuo keittiö alkaa olemaan plakkarissa. Työtaso mitattiin ja laitettiin tilaukseen maanantaina. Se tulee olemaan valkoista kvartsia. Vihreillä yrteillä ja puisilla leikkuulaudoilla ajattelin tuoda ilmettä ja kotoisuutta. Hei, näettekö tekin jo sielujen silmin mun tulevan perjantaimyyssipaikan? Jep, niin minäkin 🙂
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. ja tässä vielä mielen virkistykseksi tuo keittiösuunnitelmamme (Soile Pellisen, Keittiömaailma Lielahti piirtämänä :)):
…piti otsikoimani tämä ”Ihan pihalla”, mutta koska olen tainnut niin tehdä viimeiset kolme vuotta kesän ekan postauksen kanssa, niin ajattelin vaihtaa otsaketta 😉
HEIPPAHEI!
Elämä on siirtynyt jälleen ulos. Mökillä että täällä kotona. Vaikka alunperin ajattelimme, ettemme kotona laita edes terassia kesäkuntoon, niin eilen kuitenkin löysin itseni pesemässä terassia ja sen jälkeen pöytä sai tuolit ympärillensä. Onhan tässä kuitenkin vielä muutama viikko aikaa nauttia kesäilloista tuolla terassilla. Eilen illalla syötiin vielä myöhäinen iltaruokakin ulkona, mutta silloin sai jo laittaa villasukat jalkaan ja villatakin päälle. Sillä periaatteella kun mennään, että nyt on kesä ja kesällä ollaan ulkoruokinnassa 😀
Eilen päivällä poimin raparperimaasta (lue: siitä pienenpienestä puskasta) pienenpieniä raparperinvarsia ja leivoin tämän kesän ekan raparperipiirakan. Hetki takapihalla oli täydellinen, olin ihan yksin kotona. Harvinaista herkkua. Aiemmin en nauttinut omasta ajasta, nyt se tuntuu välillä aivan luksukselta. Oma aika on kuitenkin tärkeää. Joskus muinoin käytin kaikki omat ajat johonkin tekemiseen. Kävin lenkillä tai kahvilla ystävien kanssa. Nyt olen vähitellen oppinut, että kun on se hetki omaa aikaa, niin ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Voi ottaa palan raparperipiirakkaa jäätelöpallolla ja uppoutua ruotsalaiseen murhamysteeriin. Nauttia auringosta ja vaan olla.
-painele pakastemuropohja uunivuoan pohjalle ja vähän reunoillekin
-sekoita muna, tuorejuusto ja sokeri
-kaada täyte muropohjan päälle
-pese raparperit (ja tarvittaessa kuori) ja asettele täytteen päälle
-ripsota päälle kanelia
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia
Hienosti sopi tuo tuorejuusto sen aiemmin käyttämäni kermaviilin asemasta. Toi makua rutkasti lisää. Raparperin varsia saa ja kannattaakin laittaa tiheämpään. Meidän puskien anti antoi harvavälisen raparperipiirakan muodon enkä jaksanut mennä mummulan raparperipuskiin koluamaan 😉 Raparperipuskat onkin muuten ainoat, mitä siellä on jäljellä. Muutamaa omppupuuta lukuunottamatta. Täytyy istuttaa lisäksi ainakin pari marjapuskaa ja vadelmapensaita. Lisäksi pensasmustikoista haaveilen myös.
Viikko alkoi heti aamusta remppajutuilla ja seuraavaksi jatkuu remppajutuilla. Keittiön kivitason mittauksella. Aamulla saatiin suunniteltua ja tilattua kiintokalusteet kolmeen kerrokseen. Jotenkin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tuntumaan siltä, että plääh….laittakaa mitä haluatte 😛 Mutta toisaalta, jos vielä vähän aikaa skarppaa ja tsemppaa, niin hyvä siitä tulee! Suunnittelin alkavani pian roudailemaan keittiöön tavaroita, joita ei enää tässä kodissa tarvita. Lisäksi makkarit on tuota pikaa taputeltu, joten sinnekin saa pikkuhiljaa viedä irtaimistoa. Itsemme tuntien se on se yksi ilta, kun päätämme yhteistuumin siirtää sängyt mummulaan ja sitä myötä muuttaa. Ex tempore -meiningillä kun yleensä mennään niin siinä ei kauaa nokka tuhise, kun asutaan jo uudessa kodissa 😀
Liekö silmiini asennettu lo-fi -kuvankäsittelyfiltteri vai mikä, mutta tänä aamuna järvi näytti sinisemmältä kuin ikinä. Luonto vehreämmältä, vaikkei vielä ole edes lehti puissa. Tai sitten se on vain se mökin taika, joka saa aistit ääritilaan. Yhtä kaikki, ihan älyttömän ihana eka yö mökillä. Was about time! Tosin eipä ne jäät olleet vielä ihan täysin sulaneet; meidän ja naapurin vene oli laskettavissa, muut venerannan veneet ovat veden äärellä vasta tänään.
Mies laittoi eilen vesipumppuja kuntoon ja itse tein mökin suursiivouksen tyttöjen kanssa. Karvainen kaveri kirmasi vapaana sydämensä kyllyydestä. Söi käpyjä ja tikkuja minkä ehti. Kunnes yhtäkkiä alkoi vinkumaan. Tärisi ja jännittyi täysin. Ei suostunut liikkumaan. Pelkäsin jo, että sai halvaantumiskohtauksen, mutta onneksi siitä lähti liikkeelle. Mentiin sisälle ja sängylle pötköttämään. Reppana läähätti ja kuolasi. Alkoi tiputtelemaan pissaa sänkyyn ja silloin tiesin hajusta, että taitaa olla parempi käyttää lääkärissä.
Meidän kotieläinlääkäri oli lähin ja sinne soittaessani kaikki ajat olivat täynnä. Mutta täytyy kehua kyllä tuota Eläinystäväsi-lääkäriasemaa, sillä lupasivat ottaa meidät kaikesta huolimatta vastaan. Äkkiä moottori kiinni veneeseen ja mies tiputti esikoisen, Tobyn ja mut vastarannalle. Kerittiin kuin kerittiinkin lääkäriin ennen sulkeutumisaikaa ja moninaisten kokeiden ja ultran jälkeen epäilykseni pisutulehduksesta vahvistui. Toki vielä viljelyn tulokset vahvistavat sen lähipäivinä. Lisäksi löytyi struviittivirtsakiteitä, joiden tilannetta nyt myös seurataan. Pikkuinen sai tipalla nesteytystä ja suoneen ekan antibiootin ja kipuannoksen. En voinut muuta kuin nöyrästi kiitellä lähtiessämme, sillä ell ja hoitaja tekivät meidän takia liki tunnin ylitöitä. Suuri kunnioitus heille!
Olin varannut eiliselle illalle Cinco de Mayon kunniaksi tex mex -henkiset myyssiruokatarpeet, mutta ysin jälkeen illalla, kun rantauduimme takaisin saareen, mentiin sieltä mistä aita on matalin. Miehen synttärin kunniaksi piti kippistellä kuplivalla, mutta yksi jääkylmä siideri sai riittää. Mökkisauna ja mökkisänky. En muista, koska tuo meidän karvainen kaverikaan olisi aamulla nukkunut niin pitkään kuin tänään. Ties kuinka kauan tuo vti on vaivannut.
Tänään on jo aivan eri poitsu, virtaa riittää kuin pienessä kylässä 🙂 Hidas aamupala ja vähän paikkojen kuntoon laittoa. Laitettiin vierasmökki kuosiin, sillä saamme kesän ekan yövieraan. Tällä hetkellä huristelemme taas kohti Tamperetta ja tyttöjen tanssinäytöstä. Sen jälkeen haetaan esikoisen ystävä mukaan ja suunnataan takaisin saareen. Josko sitä tänä iltana juhistaisi sitten mökkikauden avajaisia ja miehen eilisiä synttäreitä. Mökkihöperöiden elämä on taas astetta ihanampaa, kun mökkikausi alkoi ♥
Ja anteeksi, että olen ollut niin laiska remontin välivaihepostaaja. Jotenkin kuvien otto keskeneräisistä nurkista ei ole niin kovin mieluisaa 😉 Rempan välivaihepostauksia aina kyselette, joten nyt sellaisen vuoro. Yläkerta eli makuuhuonekerros alkaa olemaan jo aika kivalla mallilla. Kolmen makuuhuoneen katot on valmiit, seinät pohjamaalattu (yksi huone pintamaalissa), kylppäri on saanut kaakeleiden päälle kalusteet. Loppuviikosta saapuu putkari, joten saadaan wc-istuin ja hanatkin laitettua.
Ei siitä kauaa ole kuin tila näytti tältä (ylemmät kuvat tuosta seinän vierestä heti oikealla):
Tuo kuopuksen vintille tehty huone on niin tavattoman ihana, että olen yrittänyt saada sitä meidän vanhempien käyttöön. Turhaan 😉 Lähtötilanne oli varsin pimeä. Kapean uuden ikkunan ansiosta valo tulee virtaamaan aina rappukäytävään asti. Oveksi tulee valkoinen seinän sisään liukuva liukuovi. Vielä seinät maalaten, lattia ja listat. Avot! Pienistä ikkunoista näkee auringonlaskun ja koko huone värjäytyy silloin lämpimän sävyllä. Senpä takia pitäydytään (täälläkin huoneessa) viileissä sävyissä seinissä ja lattiassa.
Pari kuukautta takaperin huone näytti tältä:
Käyn kuvailemassa meidän muiden makuuhuoneita, kunhan saadaan raivattua niitä vähän tyhjemmiksi. Sillä aikaa vilkaistaan nopsaa vielä keskikerroksen kylppäriin, josta tulee vieraskylppäri. Näin jälkikäteen olen niin onnellinen tuosta Aitokiven Carrara -marmorilaatasta, jonka seinään valitsimme. Käynti veskiin on aulasta ja vessan ovisuun vieressä on kiiltävästä kaakelista tehty takka. Mätsää kuulkaas niin hienosti tuohon veskiin. Ja veski takkaan 🙂
Tästä lähdettiin. Veski on alunperin rakennettu pikkuwc:n ja vaatehuoneen tilalle:
Aikamoinen muutos jo nyt, eikö? Lattiaan olisimme halunneet isoa laattaa kylppäreihin, mutta valitettavasti vanhan talon rakenteet & muut tekijät eivät sallineet unidraineja. Joten mennään sillä 10 x 10:llä. Kellarikerroksen lattiavalu kuivuu vielä ja vahvasti olen sitä mieltä, että antaa kuivua rauhassa. Saadaan nämä muut tilat valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja kesäkuu rakennetaan miehen mancavea. Tai no, eihän me mitään rakenneta vaan ne meidän kultaakin kalliimmat remppamiehet!
Kaikki suunnittelu- ja remppapostaukset muuten löydätte täältä. Nyt kohti…ette ikinä arvaa mitä! Jep, jos ne jäät eivät ole sulaneet, niin jopa meitsinkin positiivisuus on koetuksella ;D Itkupotkuraivarit siinä tapauksessa nähtävissä tuolla InstaStoriesin puolella…
Lähdetäänkö aamulenkille? 🙂 Ei siitä kuulkas ole montaakaan vuotta, kun tähän aikaan olin jo heittänyt perinteisen sunnuntaiaamuni juoksulenkin. Eikä edes sillä ollut väliä, oliko kyseessä vappu vai muu juhlapäivä. Joskus se sunnuntaiaamun lenkki saattoi olla liki puolimaratonin verran. Juoksukenkä rullasi kuin itsestään muun maailman vielä nukkuessa. Voi niitä aikoja! Lifen kaupallisen yhteistyön myötä tulin kertomaan teille tuosta rakkaasta harrastuksestani sekä siitä, miten luonnontuotteet toimivat liikunnan tukena. Kaikkihan me tiedämme, että erityisesti lihakset, luusto ja nivelet ovat koetuksella suuressa osassa liikuntamuodoista.
Olenko aina ollut juoksija? En. Nautinko tällä hetkellä juoksusta? En. Olenko ajatellut tehdä asialle jotain? Kyllä. Ylihuomenna alkaa elämäni ensimmäinen juoksukoulu. Millainen urheilutausta minulla on? Ihan lapsena en ollut kovin urheilullinen. Satunnaista tenniskurssia lukuunottamatta. Aikani kului hevostalleilla. Olin heppatyttö eikä elämääni mahtunut koulun lisäksi muuta. Lukiossa isän kanssa treenattiin cooperin testiin niin kovasti, että h-hetkellä kärsin kivuliaasta penikkataudista. Molemmissa säärissä. Silti juoksin sinä vuonna cooperin testissä ennätykseni 2600 metriä.Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.
Elettiin alkuvuotta 2012 kun päätin, että nyt saa rotjailu riittää. Lapset olivat 4- ja 6-vuotiaita ja olin tyystin unohtanut oman hyvinvointini. Liikunnan osalta. Lähdin liikkeelle pitkien sauvakävelylenkkien myötä. Lopulta juoksukengän kutsu oli niin kova, että siihen oli vastattava. Alku oli tuskaa. Jalat olivat täysin eriparia ja tuntui, että en osannut juosta. Mutta sitten kun ensi kertaa koin pitkästä aikaa runner’s high -olotilan, se oli menoa. Kolme vuotta juoksin. Kesät ja talvet. Aamut ja illat. Odotin töissä iltaa kuin kuuta nousevaa, että pääsen juoksemaan. Lauantai-iltana odotin sunnuntaiaamua, että pääsen pitkälle lenkille. Se tunne, kun lumi narskui juoksukengän alla oli parasta musiikkia korvilleni. Vesisateen kastellessa kasvoni syksyisillä juoksulenkeillä oli elämänmakuinen kokemus. Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.
Tuli eräs syksy muutama vuosi sitten, kun sairastuin flunssaan. Nuhakuume, johon viittasin kintaalla. En malttanut levätä. Hieman hölmö, kun olin. Syksyinen Pyynikinharju huusi puoleensa siitä huolimatta, että olo oli enemmän kuin huono. Loppujen lopuksi tuona syksynä söin neljä antibioottikuuria ja sain liikuntakiellon alkavan keuhkokuumeen takia. Siihen tyssäsi rakas juoksuharrastukseni. Kuin seinään. Toki tässä välissä olen välillä ulkoittanut juoksulenkkareita. Mutta en siinä määrin, että olisin nauttinut touhusta. Tuntui, että vähänkin pidemmän juoksulenkin jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Polvia ja nilkkoja alkaa pakottaman lenkkien loppuvaiheessa. Seuraavana päivänä etureidet ja lonkat kipuilevat siihen malliin, että kävelen ankkakävelyä. Venyttelystä huolimatta.Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen Tampereen Lielahden Life-myymälään Maaritin juttusille. Keskustelimme minun liikuntatottumuksista ja siitä, että polte lenkkipoluille on kova. Juttelimme siitä, kuinka olen huolissani liikuntasuorituksen jälkeisistä kivuista. Siitä, ettei kroppa enää ole yhtä joustava kuin aiemmin. Ettei se palaudu enää niin nopeasti. Kyllä, rautainen ammattitaito vakuutti taas ja kotiin lähdin täynnä uutta tietoa.
Olen miettinyt esimerkiksi sitä, miksi vanhemmiten kroppa alkaa urheilusuoritusten aikana ja niiden jälkeen krenaamaan. Joka paikkaa kolottaa, mutta varsinkin niveliä. Johtuu kuulemma osaltaan siitä, että aineenvaihdunta nivelrustoissa heikkenee iän myötä. Myös ruoasta saatavien vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikkenee mitä vanhemmaksi tulemme. Sen takia niitä suositellaan otettavan purkista, luonnollisemmassa muodossa. Myös nivelkivuissa liike on usein lääke. Liikkuminen tehostaa nivelten aineenvaihduntaa ja kuljettaa nivelrustoihin happea samalla poistaen niistä kuona-aineita. Luonnollisemmat vitamiinit kulkeutuvat perille tuonne nivelrustoon tehokkaasti. Vieden siis avun sinne, missä sitä tarvitaan.
Joku teistä kysyi minulta taannoin, että mitä eroa on synteettisillä ja luonnollisilla vitamiineilla. Suurin ero on siinä, että luonnolliset vitamiinit imeytyvät huikean paljon synteettisia paremmin. Synteettiset vitamiinit on valmistettu laboratorio-olosuhteissa epäorgaanisista aineista, kun taas luonnollisissa monivitamiinivalmisteissa raaka-aineet ovat mahdollisimman hyvin imeytyvässä ja niin luonnollisessa muodossa kuin mahdollista. Ne on valmistettu luonnon omista aineista. Juttelimme Lifen kattavasta monivitamiinisarjasta, joissa on käytetty pääasiallisena B-vitamiinien lähteenä luonnollista guavauutetta; guavahedelmä sisältää erittäin monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja, jotka saadaan uutettua luonnollisen sitruunahapon avulla säilyvään muotoon. Lifen monivitamiinien sisältämä C-vitamiini puolestaan on valmistettu luonnollisella kaksoisfermentaatiomenetelmällä, ja mineraaleissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä.Minun tarkoituksiin valitsimme Life MultiSport -monivitamiinin, jo sitä silmällä pitäen, että tämä juoksuharrastukseni tästä taas virkoaa ja kirmaan keväisillä lenkkipoluilla sydämeni kyllyydestä. MultiSport sisältää vitamiineja, seleeniä ja sinkkiä, jotka paitsi suojaavat soluja hapetusstressiltä, myös edistävät immuunijärjestelmän pysymistä normaalina. Paljon liikkuva tarvitsee enemmän energiaa, jonka valmistamiseen elimistö tarvitsee mm. B-ryhmän vitamiineja; vesiliukoisten C- ja B-vitamiinien tarve myös lisääntyy kun nestekierto on runsasta. Life MultiSport on erityisesti paljon liikkuvalle tarkoitettu monivitamiini, jossa on erityisen suuret annokset kaikkia energia-aineenvaihduntaan osallistuvia B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B5, B6 ja B12) sekä C-vitamiinia, tuon seleenin ja sinkin lisäksi.
Sain kattavan tietopaketin myös Lifen omasta Flexilett -sarjasta. Nivelten rakennusaineita edistävästä sarjasta. Sain Maaritilta huikean paljon tietoa myös siitä, miten nivelet ovat rakentuneet. Koska olen niin innoissani tästä asiasta, niin kerron teillekin sen lyhykäisyydessä. Nivelet rakentuvat nivelpintoja peittävästä nivelrustoista ja nivelnesteestä. Sidekudoksisista nivelsiteistä. Nivelnesteen tarkoitus on voidella niveliä. Kuuletteko saman kirskunan korvissanne kuin minä? Jep, se on se ääni, joka kuuluu silloin kun nivelten voiteluaineet ovat vähissä. Nivelten sidekudokset muodostuvat mm. elastiinista, kollageenista ja hyaluronihaposta. Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät rakennusaineita, joilla edistetään nivelkudosten luonnollista uusiutumista. Lisäksi ne auttavat ylläpitämään nivelten tervettä ja joustavaa liikettä.
Kaikki Flexilett -sarjan tuotteet sisältävät C-vitamiinia, jota kehomme ei itse tuota. Sen takia sitä on syytä ottaa purkista. C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten sekä auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. Vinkkinä meille hieman kevätväsyneille ruuhkavuosien keskellä eläville perheenäideille 😉 Sarjaan kuuluu kolme tuotetta. Life Flexilett sisältää C-vitamiinia, joka edistää kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten. C-vitamiinin lisäksi koostumusta on tehostettu mm. kurkumalla, inkiväärillä ja MSM:llä. Life Flexilett Collagen -kapseleissa on C-vitamiinin lisäksi laadukasta Alfapin boswellia serrata -uutetta, joka ehkäisee kipu- ja tulehdustiloja nivelissä. Kollageeni taas kulkeutuu tehokkaasti nivelrustoon ja stimuloi siellä nivelen omaa kollageenituotantoa. Kun kerroin Maaritille, että olen ilmottautunut juoksukouluun hän ehdotti että voisin alkaa käyttämään heti juoksukoulun alusta Life Flexilett Curcumin -kapseleita. Niissä on C- ja D-vitamiinien lisäksi erittäin vahvaa ja hyvin imeytyvää kurkumauutetta, joka imeytyy jopa 185 kertaa paremmin kuin tavallinen ruoanlaitossa käytettävä kurkuma. Kurkumalla on vahva antioksidanttinen vaikutus ja lisäksi se vähentää tulehdusta sekä suojaa ja ylläpitää nivelten joustavuutta.
Kurkuma kuulostaa oikealta tehoaineelta, sillä tiedän, että juoksuharrastuksen uudelleen aloittaminen saa lihakseni taas hetkeksi aikaa juntturaan. Kipeytyneisiin lihaksiin sain levitettäväksi Life Linimenttiä. Se sisältää huipputehokkaita luonnon omia aineita. Kamferia ja chiliuutetta. Se pehmentää ja lämmittää lihaksia. Vaikutus on todellakin välitön. D-vitamiini on meidän kaikkien paras kaveri. Kaveri, jonka tulisi kulkea matkassa koko iän. Ei vain paljon liikkuvan. Suomessa kun auringonvalon määrä on kovin rajoitettu, niin meidän täytyy ottaa D-vitamiini tabletteina. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja pitää luuston kunnossa. Liikkujallekin ehdoton tuo hyvinvoiva luusto. Tuntuu, että runko ei pysy kasassa, jos se ei ole tarpeeksi vahva. Eli mitä enemmän liikut, sitä enemmän tarvitset luuston ja lihasten kasvua tukevaa D-vitamiinia. Joka muuten on tärkeä jo vastustuskyvynkin kannalta. Aurinko D -öljykapseleissa on erittäin hyvin imeytyvää D-vitamiinia.
Itse kärsin aika ajoin krampeista kesken liikuntasuorituksen. Myös yölliset suonenvedot ovat tuttuja. Magnesium on erittäin tärkeä kaikille, mutta eritoten paljon liikkuville. Se ylläpitää lihasten ja hermoston toimintaa ja energia-aineenvaihduntaa. Minulla on syntyjään kireät lihakset, joita pitäisi venytellä paljon. Venyttelyn lisäksi aloin syömään Super Magnesium -tabletteja, jotka sisältävät lisäksi myös kurkumauutetta ja kurkumiinia. Aikoinaan söin magnesiumia lääkärin määräyksestä raskausmyrkytykseen (ja sainpa sitä muuten tipallakin suoraan suoneen tilanteen ollessa kaikista kriittisin), mutta synnytyksen jälkeen ja taudin parannuttua myös magnesiumin syöntini jäi.
Palautusjuomia en ole koskaan ostanut kaupoista. Olen aina sekoitellut itse oman ”palkkarini”. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa on kyllä pakko perehtyä myös myytäviin palautusjuomiin, mutta siihen asti sekoittelen juomani itse. Luonnon omista aineista. Sain Maaritilta mukaani myös Foodinin Luomukurkumajauhetta. Viime aikoina olen nauttinut paljon kultaista maitoa ja käyttänyt kurkumaa siihen. Nyt tajusin lisätä kurkumaa myös tuohon palautusjuomaani. Palautusjuomaani, jonka nesteenä toimii kookosvesi. Tiesittekö muuten, että kookosvesi sisältää yhtä paljon kalsiumia kuin maito? Kookosvettä lorautan juomaan pari desiä, lisään banaanin, 1 tl kurkumaa, 0,5 rkl MSM-jauhetta ja jos kaapista löytyy niin raastan hieman tuoretta inkivääriä. Surautan sauvasekoittimella sekaisin ja kulautan kurkkuuni.No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo Life Ambassador 2017 -pesti. Nyt oli vihoviimeinen hetki ottaa itseään niskasta kiinni hyvinvoinnin suhteen. Tuo pesti on tuonut niin paljon lisää elämään. Sen myötä liikuntakärpänenkin pääsi jälleen puremaan. Olen saanut näiden muutaman kuukauden aikana jo ihan mielettömästi tietoa luonnollisemmasta hyvinvoinnista. Tietoa siitä, miten luonto parantaa. Aina välillä hymähdän, kun törmään luonnon omiin lääkeaineisiin, joita jo edesmennyt Oriveden mummukin käytti. Söivät papan kanssa päivittäin valkosipulin kynnen enkä muista heidän olleen ikinä flunssassa. Kamferitippoja tiputettiin kielen päälle, kun olo tuntui alavireiseltä. Ravinto saatiin pääosin omasta maasta, kanalasta ja navetasta. Elämä tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan täydelliseltä.
Toivottavasti olen saanut teihinkin iskostettua luonnollisemman hyvinvoinnin tärkeyden. Tässä kuussa jatketaan vielä syötävän kosmetiikan merkeissä ja katsastetaanpa kesäkautta varten jo luonnollisempaa auringolta suojautumistakin. Hei, alennuskoodilla indiedays1 saatte muuten 10% alennuksen Lifen verkkokaupassa toukokuun loppuun asti!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.
Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.
Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen 
No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo 
