HEIPPAHEI!
Tänä aamuna kävin varovasti avaamassa kasvimaan yhden istutuslaatikon hallasuojan reunaa ja tirkistin toisella silmällä suojan alle. Vain nähdäkseni, että kasvit ovat elossa. Ainakin toistaiseksi, jihuu! Tomaatti on edelleen kärsinyt, tai sen lehdet ovat kärsineet. Silti pukkaa uutta tomaattia. Joten toivoa sopii, että tuosta vielä olo kohentuu hälläkin 🙂
Mökillä katsoin eilen, että mansikat (viime vuonna istuttamani) näyttävät aivan kuolleilta. Mutta eipä tuolla juuri ole vielä edes lehtiä puissa, joten odotellaan hetki. Varvikko kyllä näyttää vihreältä paikka paikoin, mutta mustikkasadosta en vielä menisi sanomaan mitään. Muuta kuin toivomaan peukut pystyssä hyvää mustikkavuotta. Eilen olimme päivän miehen kanssa kaksistaan mökillä. Lapset halusivat jäädä ystäviensä kanssa kotiin ja se heille suotiin. Nyt aletaan elämään niitä aikoja, kun toisilla menee ystävien kanssa vietetty aika mökkeilyajasta tärkeämmäksi. Tätä toivetta pitää vanhempana kunnioittaa. Joten tänä kesänä pitänee tehdä kompromisseja. Kuunnella myös lapsiakin. Yöksi emme suostu vielä kaksistaan kotiin jättämään, mutta päiväseltäänkin mökillä on ihana käydä kaksistaan.
Eilen oli vuorossa pitkään haaveilemamme ruokatilan muutos. Miettikääs, että tuo mökin osa, jossa keittiö ja ruokatila sijaitsee on rakennettu vuonna 1963. Se on alkujaan toiminut ainoana mökkinä vuosikaudet tuolle ihanalle perheelle, keneltä mökin ostimme. Jossain vaiheessa laajensivat olohuoneen osan ja sitten myöhemmin vielä makkareiden osan. Ruokatilassa oli 80-luvulla Kruunukalusteesta ostettu ruokaryhmä, jonka mukavalla sohvalla oli ihana istua ja tuijotella järvelle. Silti kaikkina näinä kuutena mökkikesänä (miettikääs, että nyt lähti käyntiin jo 7. mökkikesä!) olemme miettineet, että jotenkin pitäisi tehdä tuo ruokatila avarammaksi ja toimivammaksi.
Suurimpana pelkona on ollut se, että miten uv-valo on kohdellut pyöröhirsiä. Onko sohvan tausta kovin vaalea verrattuna muihin seiniin? Huoli oli turha, sillä seinissä ei ole lainkaan sävyeroa. Lattiassa sitäkin enemmän maton jäljiltä. Mutta se on pieni murhe. Eiköhän se uv-valo korjaa asian ajan saatossa. Että rakastan noita hieman kellertäviä hirsiseiniä. Viime vuodet trendinä on ollut puupintojen valkaisu. Ja heh, olenhan töissänikin ollut mukana kehittelemässä ja markkinoimassa tuotteita tähän tarkoitukseen. Silti tuo meidän pieni vanha mökkerömme ruokatila ja keititö saavat olla puulla. Jos jotain joskus valkaisemme tuosta vanhasta mökin osasta, niin olkoon se sitten lattia tai katto. Tai molemmat. Mutta tällä haavaa ei mitään.
Raikkautta toi jo itsessään tuo valkoinen pöytä, jonka ostin kotiimme alennuksella vuosi takaperin Jotexista. Siihen saa molempiin päihin 50 cm jatkopalat eli siitä tulee pöytä tarvittaessa jopa 10 hengelle. Näin pienenä ollessaan siihen mahtuu hyvin molempiin päihin vielä tuoli eli menee kuudelle. Alunperin mietin, että tuomme kotoa nuo ihanat Nattavaaran tuolit, mutta huomasinkin, että meiltä löytyy mökin nurkista neljä ruokatuolia. Kaksi samanlaista ja kaksi tyystin erilaista. Ei sen pidä olla ihan justiinsa. Varsinkaan mökillä.
Poistimme ruokatilan seiniltä myös edellisten asukkaiden jättämät hyllyt ja ikonit. Seinä on ihana tuollain paljaaltaan. Mutta koska se kaipaa jotain, niin ostimme Jyskistä ison pyöreän peilin (alennuksessa 35,-) pöydän päätyseinälle. Se toistaa kauniisti vastakkaisen ikkunan järvimaiseman. Täältä vanhasta postauksesta näkyy ruokatilan aiempaa ilmettä.
En malta odottaa, että saan pöydälle maljakkoon sekalaisen ryhmän kesäkukkia. Pitää ristivetoa ovista ja ikkunoista. Leipoa kesän ekan mansikkakakun. Että saan poltella ruokatilan takkaa kylminä kesäpäivinä ja katsoa, kun vaahtopäät lyövät kalliorannalle. Kuikuilla vastarannalle veneliikennettä. Moikkailla ohi veneileville mökkeilijöille ja miettiä kahvikupin äärellä, kuinka paljon historiaa nuo pyöröhirsiseinät sisäänsä kätkeekään ♥
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
PS. telkkari ruokahuoneen nurkassa ei olisi ollut oma valintani, mutta koska sekin edellisten omistajien jäljiltä tuossa on ja siitä näkyy kuulemma niin kivasti tulosruutu, niin jääköön…toistaiseksi 😉
