maanantai 27. tammikuun 2020

Toimivan keittiön salat

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Lunta, onko tämä unta? 😀 Saan aika ajoin kyselyitä keittiöstämme ja siitä olemmeko olleet siihen tyytyväisiä. Näin 2,5 vuoden jälkeen olen edelleenkin tyytyväinen. Muutama juttu on sellainen, jonka voisin muuttaa, mutta keittiön mallista ja koosta johtuen se ei ole mahdollista. Aina kun kyseessä on U-mallinen keittiö puhutaan poikkeuksetta kulmakaapeista. Ellei sitten jätä kulmia tyhjiksi. Me halusimme kuitenkin maksimoida säilytysratkaisut ja molemmissa kulmissa on kaksitasoiset ulosvedettävät ritilähyllyköt. Eikä näissäkään mitään vikaa ole, hienostihan nuo toimisivat jos me asukkaat täyttäisimme ne niin nätisti, että liukuisivat edes takaisin sillain jouheasti. Ilman pelkoa, että sieltä saattaa tipahtaa varpaalle painava valurautapannun kansi. Toinen kulmakaappi kätkee sisäänsä leivontakulhot, uunivuoat sun muut ja toisessa on kattilat, valurautapadat ja paistinpannut. Sekä kattiloiden kannet sikin sokin (onko teillä vinkata järkevää säilytysratkaisua kattilan kansille?).

Silloin kymmenen vuotta sitten sisustussuunnittelua opiskellessani piirsimme keittiöitä oikein urakalla. Käsivaralla ja tietokoneella. Muistan silloin jo ihan paperillakin tuskastelleeni kulmakaappeja ja usein, mikäli oli siihen mahdollisuus, jätin ne piirtämättä. Mutta tosiasia on, että meillä nuo kulmakaappien sisällöt eivät mahtuisi muualle keittiössämme, sen takia ne tähän keittiöön piirsin. Joten leuka rintaan ja kulmakaapit siistiksi! Jos mietitte, miksi niiden sisällöstä ei ole kuvia niin tässä syy 😉

Meidän keittiömme strategiset mitat ovat 3600 x 2600 mm. Eli ei puhuta järin suuresta keittiöstä, mutta toisaalta kompaktin toimivasta. Meillähän tilannetta tokia auttaa se, että alakerrassa Marian Bistrossa on myös keittiökaappeja, joissa säilytämme niitä astioita, joita harvemmin tulee käytettyä. Kuten häälahjaksi saamaamme astiasarjaa.

En tiedä onko vielä vallalla ajattelu, että jääkaapin, lieden ja vesipisteen pitäisi muodostaa ikäänkuin kolmio. Meidän keittiössämme tämä ei toteudu, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Pesualtaasta saa helposti nosteltua astiat astianpesukoneeseen ja astianpesukoneesta tyhjättyä aterimet, lautaset ja lasit pienen kurotuksen kautta omiin laatikkoihinsa. Eikä sinne liedellekään ole kovin pitkä matka vesipisteeltä tai jääkaapilta.


Nämä asiat tekevät meidän keittiöstä mun mielestä toimivan:

  • runsas laskutila
  • helposti puhdistettavat kaappien ovet (ollakin, että välillä haaveilen vähän rustiikkisimmista kaapinovista)
  • isot vetolaatikot ja yksi ”apteekkarin” kaappi ulosvedettävillä laatikoilla
  • valo, joka loistaa kahdesta ikkunasta
  • kivitaso, joka on helppo pitää puhtaana
  • avohylly, kunhan vain muistaa pitää sen pölyttömänä
  • hitaasti sulkeutuvat laatikot ja kaapin ovet

Näitä hieman kaipaan keittiööni:

  • mustan seinän laatoitus mustalla/valkoisella fasettilaatalla
  • saarekkeen (ei tosin tule tässä keittiössä onnistumaan)
  • aamiaiskaapin (ks. yllä)
  • altaan paremmilla kaadoilla
  • liesituulettomuutta (tai lähinnä sellaista vähäeleetöntä liesituuletinta)

Ja hei, jos unelmat saivat oikein lentää, niin suunnittelisin tämän hetken sisustusmakuuni enemmän sellaisen jenkkityylisen keittiön. Saisi olla vähän marmoria ja vähän messinkiä. Pikkuisen sellaista luksusta, you know. Osassa yläkaapeista lasiovet ja kaappien sisällä valot. Se keittiö sijaitsisi ruokahuoneessa, jonka seinät olisi kaadettu. Iso saareke antaisi olohuoneeseen päin. Sellainen, että saarekkeen ympärille mahtuisi neljä aamupalan nauttijaa konjakin värisille nahkajakkaroille syömään. Nykyinen keittiön paikka olisi valjastettu ruokahuoneeksi ja siitä pääsisi ranskalaisten pariovien kautta aamiaisterassille. Ah, miten rakastankaan haaveilua – eikä muuten maksa mitään!

Mutta oikein tyytyväinen olen silti tähän suunnittelemaani keittiöön, menee tähän kotiin ja elämänvaiheeseen loistavasti. Se on ajaton ja laadukkain materiaalein toteutettu. Pienillä sisustusesinemuutoksilla saa kivasti lämpöä ja kotoisuutta. Yrttien tuoma vehreys ja keittokirjojen lumoava maailma yhdistettynä kynttilän lepattavaan liekkiin ja astianpesukoneen hurinaan. Ah arki ja siisti keittiö. En ihan heti keksi just nyt parempaan. Paitsi ehkä sen, että seuraavat pari kolme tuntia kuluvat siistissä keittiössä ruokaa laittaen ja kuvaten.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 

PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy kuvin meidän keittiön säilytyratkaisut. Silloin noi kulmakaapitkin näyttivät olevan vielä varsin toimivat 😀


lauantai 25. tammikuun 2020

Koti on elämistä varten ♥

MOIKKAMOI!

Aurinkoinen lauantai olisi kutsunut ulkoilemaan, mutta kroppa pyysi pysymään sohvalla. Eikä suotta; esikoisen viikolla potema pieni nuhakuume taisi tarttua meikäläiseen. Ilman sitä nuhaa ja kuumetta tosin. Vetelät jalat ja kädet, varsin voimaton olo ja just sellainen ärsyttävä lämpölukema kuin 37,1. Sen verran hutera olo tuli aamupäiväisen rymsteerauksen jälkeen, että suosiolla olen kuluttanut sohvan nurkkaa.

Ja hei, mikäs siinä kuluttaessa. Aamulla hipsin hiljaa pois makkarista ja jätin miehen nukkumaan. Nautin yksinolosta sohvalla ja söin siinä jopa aamupalan. Meillähän ei yleensä ole syöminen sallittu sohvilla, mutta omalla poikkeusluvallani siinä kuitenkin nautin aamujugurtit mustikalla. Mietin kuinka vähän olohuoneessa tulee vietettyä aikaa. Oikeastaan silloin kun on vieraita istutaan tuolla, mutta muuten harvoin oleilemme kyseisessä tilassa.

Suurin syy on se, että meillä on varmaan jo kymmenen vuotta ollut telkkari muualla kuin olohuoneessa. Vanhassa kodissa tv oli takkahuoneessa ja nyt tuolla alakerran miesluolassa. Myös makuuhuoneesta löytyy telkkari. Esikoisenkin huoneessa sellainen musta iso rotjake on ollut säilössä. Päätin aamulla, että olohuoneeseen pitää tuoda eloa. Kuulostelin raskaan työn raatajan olotilaa hänen herättyään ja uskalsin ehdottaa pientä rymsteerausoperaatiota. Mikäli esikoisen huoneen telkkari olisi ollut yhtään pienempi, niin olisin toki yksinkin kannellut noita. Mies aluksi tuskasteli (onko muiden miehillä tapana tuskastella tällaisissa tilanteissa? :D), mutta sitten innostui. Nyt on esikoisen huone ilman telkkaria ja makkarin telkkari siirretty alas mustalle senkille.

Esikoisen huoneen telkkari siirtyi meidän makkariin. Siinä miehen laitellessa telkkarien johtoja kiinni veimme esikoisen telkkarin tilalle ruokatilasta sen hopeakehyksisen ison peilin. Tyhjä tila ruokatilan seinässä huusi puoleensa työhuoneesta isoa Kate Mossin julistetta. Kun Kate jätti työhuoneen piti työhuoneeseen saada jotain samantien seinälle. Sinne pääsi aiemmin mustan senkin päällä ollut pyöreä peili. Se, että tuo peili nyt tönöttää tuossa työpöydän yläpuolella seinässä kiinni kieltämättä haittaa minua pikkaisen. Vaikka huikkailenkin ohikulkiessani peilikuvalleni mukavia, niin tämä on ehkä jo vähän liikaa 😉

Koti on tehty elämistä varten. Joskus oli vaihe, että sitä ajatteli sisustusta sen mukaan, mikä näytti hyvältä kuvissa. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmö lähtökohta sisustamiselle. Olohuone on tehty asumista varten. Vaikkei blogeissa paljoa enää näitä perinteisiä mustia telkkareita näykään, niin meillä se tulee näkymään osana sisustusta. Ehkä tämäkin on osaltaan paluuta sinne 2010-luvulle. Silloin telkkari sai näkyä kuvissa. Sitä en kiellä etteikö tuohon seinälle sopisi paremmin sellainen kevyempi taulumainen telkkari. Mutta tämän hetken budjettiin se ei sovi. Toivelistalle sen kuitenkin laitoin. Josko olohuoneen kotoistamisen (tehdä kotoisammaksi, oma muunnos) myötä nuo pian kymmenen vuotta vanhat sohvatkin tuosta pehmenisivät. Niiden istuintyynyt ovat vieläkin yhtä jämäkät kuin uusina.

Käytiin miehen kanssa ostamassa olohuoneeseen myös Chromecast niin kyllä kuulkaa kelpaa. Mies lähti työjuttuihinsa hetkeksi, niin mä ajattelin parkkeerata siksi aikaa sohvaa pehmentämään tuon karvaturriaisen kanssa. Laittaa Viaplaylta leffan pyörimään ja ottaa vadelmaraakasuklaata muutaman palan. Paluu old school -meininkiin jatkuu huomenna; kutsuimme miehen vanhemmat meille korttipeliturnaukseen illalla (toki katsotaan, mihin tämä orastava flunssa johtaa). Tarjolle ajattelin tehdä pellillisen lihapiirakkaa ja salaattia. Tätä mukaa kun kuulkaas jatkuu, niin pian sitä alkaa lämpenemään taas niille vanhoille pyökkikalusteillekin ;D

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,

PS. ai niin, rymsteerausinnostus tarttui toki kuopukseenkin ja käänsivät hänen huoneensa järjestyksen isosiskon kanssa ympäri. Ei kuulemma tunnu hyvältä. Ennen sohvalle siirtymistä pitää mennä vielä siirtämään nuo kalusteet takaisin omille paikoilleen. Isosisko, kun kerkesi karata jo omille menoilleen!


perjantai 17. tammikuun 2020

Palaset loksahtelivat paikoilleen

HYSSYNHÄMYISTÄ PERJANTAI-ILTAA IHANAT!

Perjantaitunnelmia, tällä kertaa ilman ruokaa 🙂 Tiedän toistavani itseäni, kun sanon, että aika menee aivan järjetöntä vauhtia.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon kivoja asioita. Asioita on saatu maaliin ja uusia asioita on aloitettu. Tänä perjantaina tunnen ihan älytöntä kiitollisuutta varsinkin siitä, että olen vihdosta viimein päässyt tilaan, jossa pystyn tekemään näitä mun kahta rakasta työtäni ilman, että jompikumpi kärsisi. Elämänhallinnan palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Oli aikoja, että koin etten ehdi tekemään kumpaakaan sillä intensiteetillä kuin haluaisin. Nyt tuntuu, että olen vihdosta viimein osannut järjestää aikani niin, että molemmille liikenee se aika kuin ne tarvitsevat. Ja hei hyvä niin, kummastakaan työstä en ole valmis luopumaan. Nää on mulle ihan tosi rakkaita molemmat enkä pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman toista. Se, että molemmat työt ovat täysin erilaisia tekee niistä mielenkiintoisia. Molemmissa saan toteuttaa itseäni, mutta siinä toisessa rajallisesti. Molemmissa olen tavallaan oman itseni herra ja pystyn vaikuttamaan asioihin.

Kumpikin työ on sellaisia, että saan olla tekemisissä huipputyyppien kanssa. Ihmissuhteet on tutkitusti kukoistuksen ja hyvinvoinnin tärkein palikka. Allekirjoitan tuon täysin. Vaikka tässä blogityössä työkaverit ovat usein puhelimen tai sähköpostin päässä, niin jotenkin ollaan näiden vuosien varrella lähennytty hirmuisesti. Yhtä hyvin läppä lentää heidän kanssaan kuin tuossa mun toisessa työssä kahvipöydän ympärillä.

Viikon varrelle mahtui myös monen monta erittäin antoisaa ja ihanaa keskustelua IG storyn puolella somesta ja sen tuomista paineista, mutta myös monesta muusta elämän osa-alueesta. Mulle tuo IG storeilu, kuten muukin someilu on osa tätä blogityötä ja myös sellainen osa, josta nautin ihan älyttömästi. Se on toisaalta taas sellainen osa työtä, joka ei tunnu lainkaan työltä. Sillä se antaa niin paljon.

Tällä viikolla en ole nauttinut pelkästään vain näistä mun töistä, vaan myös siitä, että jotenkin myös arki-iltojen balanssi on löytänyt uomansa. Töiden jälkeen ehtii tekemään vaikka mitä. Ollaan ehditty pelailemaan perheen kesken, mutta viettämään laatuaikaa myös miehen kanssa. Olen nauttinut omasta seurastani ja nauraa räkättänyt myös porukassa. Aikaa on löytynyt löffäilyyn ja taas toisaalta urheilutuntejakin on tullut tälle viikolle reilut viisi. Koirakin on saanut hellyyttä.

Olisikohan nyt kuulkaa niin, että tämäkin on taas niitä iän myötä tuomia plussapuolia? Että osaa hallita elämäänsä paremmin. Ilman turhia kiristyksiä tai suorittamisia. Ilman turhaa kiireestä vouhottamista tai täydellisyyteen kurkottelua. Oli miten oli, niin jatkukoon mun puolesta näin 🙂

Nyt leppoisan viikonlopun viettoon. Tapparan peliä ja koiran ulkoilutusta seuraavaksi. Sekä guuglaamista siitä, miten himskatissa nuo tulppaanit saa kestämään. Olen ostanut tällä viikolla kolme tulppaanikimppua. Yksi meni päivässä ja kaksi kimppua ovat kestäneet pari päivää kumpainenkin. Tulppaanit aukeavat samantien, kun ne maljakkoon laitan ja varret löpsyyntyvät kellertäviksi. Vaikka elämä muuten on balanssissa, niin ei kaikki silti ihan täydellistä voi olla 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA,


torstai 09. tammikuun 2020

Vuoden eka kotitoimistopäivä

AI ETTÄ,

paistaahan teilläkin aurinko? Se ikään kuin voitelee sielua jostain tuolta sisältäpäin. Saaden sellaisen onnellisen typerän virneen huulille. Eilen illalla totesin miehelle, että January is the new November, mutta haa – eipäs taida ollakaan. Jatkukoon näin.

Tänään on vuoden eka kotitoimistopäivä ja niin oli neljä intensiivistä päivää toimistolla tuossa alla, että himpun aikaa aamulla olin pikkuisen hukassa. Täällä ei nimittäin kuulu se puheensorina eikä täällä soi puhelin. Kukaan ei huikkaa mukaansa aamukahville, mutta onneksi olen omatoiminen 😉 Työpöydän siivosin eilen toimistolla ja tänä aamuna oli heti ekana edessä kotitoimiston siivous. Siisti ympäristö merkitsee mulle niin paljon, varsinkin työtä tehdessäni.

Sanotaan, että olemme luovimmillamme ja tehokkaimmillamme, kun saamme työssä hyväksi käyttää luonteenvahvuuksiamme. Tuo rakkauden ja kauneuden arvostaminen vahvimpana luonteenvahvuutenani merkitsee mulle juurikin osaltaan myös sitä, että työympäristö pitää olla siisti, jotta pystyn keskittymään työn tekemiseen.

En tiedä olenko lukenut viime aikoina liikaa teoreettista kirjallisuutta, mutta mä kategorioin järjestelmällisyydenkin omiin kategorioihinsa. Kuinka paljon mielekkäämpää on tehdä jotain asiaa, saatikka töitä, kun palikat ovat järjestyksessä? Joku voisi ajatella, että noin sitä työtä suoritetaan liian tip top, mutta mulle kyse ei ole suorittamisesta. Vaan siitä, että saan toteuttaa itseäni sellaisessa ympäristössä, joka tukee minua ja mun arvojani parhaiten.

Fyysinen järjestelmällisyys

Meidän iskä oli aivan ääripää minusta. Iskän työpöydällä oli noin 30 cm korkeita kasoja. Seitsemän kasaa rinnakkain, kolmessa rivissä. Tärkeitä, hyvin tärkeitä papereita, joiden järjestystä ei sopinut mennä muuttamaan. Silti, kun menin hakemaan iskän huoneesta jotain paperia tai tietoa, niin iskä tiesi tasan tarkkaan minkä kasan puolivälissä tuo hakemani tieto on. Kukin meistä järjestää työympäristön parhaimmalla mahdollisella tavallaan.

Mulle paras mahdollinen tapa on selkeys. Nimenomaan työpöydän siisteys. Niin että saan siihen helposti leviteltyä paperit, jos tarve vaatii. Työpöydällä on poikkeuksetta aina myös tuoksukynttilä ja/tai kukkia. Kynät on nätisti vanhassa Ferm Livingin lasipurkissa ja muutenkin näkymä työtuolilla istuessani on sellainen, ettei silmiin satu (if you know what I mean :D).

Paperit mullakin voivat olla järjestämättä aika ajoin kansioihin, mutta kuten isänikin, niin mäkin kyllä tiedän missä mikäkin on. Ja hei, tottakai sellaisia päiviä on, että ei yksinkertaisesti ehdi järjestää työpöytää. Mutta nekin päivät on ihan ookoo.

Psykologinen järjestelmällisyys

Kun työympäristö on selkeä, ovat ajatuksenikin jotenkin selkeämmät. Yleensä aamupalapöydässä kelailen jo vähän ajatuksen tasolla tulevaa työpöytää ja palautan mieleen tulevan päivän tehtävät. Välillä pää on niin mahottoman täynnä, että se ei pysty järjestäytymään, vaikka kuinka olisi tulppaanit pöydällä ja harmoninen työpöytä.

Näinä päivinä aloitan pienellä meditaatiolla työpäiväni. Istun työtuolissani, laitan silmät kiinni ja teen meditaatioharjoituksen (usein hengitysharjoituksen). Muutama hassu minuutti riittää. Sen jälkeen pidän vielä silmät kiinni ja muistelen, mitä tänään piti tehdä. Avaan kalenterin ja tarkistan, olenko kirjannut kaikki suunnittelemani tehtävät alas.

Kalenterin arkea helpottavan vaikutuksen olen oppinut vasta viimeisten parin vuoden aikana. On ihanaa, että saa osan aivokapasiteetistaan vapautettua sillä, ettei tarvitse muistaa ihan kaikkea. Aiemmin kuvittelin olevani sellainen yli-ihminen, jonka tulee muistaa kaikki mahdollinen ilman kalenteria.

Yleensä illalla avaan vielä kalenterin ja siirrän eteenpäin ne tehtävät, jotka jäivät tuonnemmaksi. Hyvällä omalla tunnolla. Näin samalla ikäänkuin annan aivoilleni lepokomennon. Nyt saa relata, ei tarvitse miettiä mitä jäi tekemättä ja mitä ei.

Digitaalinen järjestelmällisyys

Tässä mulla olisi parannettavaa. Omistan ulkoisen kovalevyn, mutta eipäs se juuri auta, kun ei ole koneessa kiinni. Kone lagaa ihan järkyttävästi, sillä nuo RAW-kuvat vievät tilaa. Ensi viikolle mulla on yhdelle päivälle merkitty tuon kovalevyn käyttöönotto ja kuvien perkaus/poisto koneelta.

Ihailen aina tuota punapartaista asuinkumppaniani, jolla on sähköpostin saapuneet kansio koko ajan tyhjä. Tai no ei nyt koko ajan, mutta niin, että hän siirtää samantien sinne tulleet oikeisiin kansioihin. Kansiot on aihealueittain. Sitten on vielä sellainen things to do -kansio, johon siirtyy vielä vastaamista tai muuta tehtävää odottavat sähköpostit.

Tämä on suunnitteilla parin vuoden ajan, mutta huomiselle olen kalenteriin laittanut klo 07.00-08.00 sähköpostilaatikon uudelleen organisoinnin. Voi olla, ettei tuo tunti ihan riitä, sillä mulla on pelkästään saapuneiden kansiossa näemmä 8732 viestiä. Jep…

Mutta nyt kotitoimistopäivä jatkuu koulujuttujen parissa. Tässä olikin liki kuukauden tauko kouluhommista, joten on jokseenkin kiinni otettavaa. Tänään aloitan merkityksen osa-alueen läpikäymisen ja odotan sitä jo tosi paljon. Sillä elämän mielekkyyden ja sitä kautta myös onnellisuuden yksi elinehto on se, että saamme elämästämme irti sen mikä on meille parasta. Jotta kokisimme sen, mitä teemme merkitykselliseksi ja jotta meillä olisi syy, miksi herätä aamuisin ♥  Mikä on elämän tarkoitus? -postausaihe on odottanut luonnoksissa kirjoittajaansa. Ehkä se pieni filosofi minussa saa sen joku päivä kirjoitettua…

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. sain taannoin pyynnön esitellä kirjoja, mitä mulla on lukulistalla. Neljännessä kuvassa on noin 80% vielä lukematta eli ne ovat nyt ainakin lukulistalla 🙂

 


lauantai 04. tammikuun 2020

Joulun jälkeinen sisustus

NO HEIPPAHEI IHANAT!

Leppoisa lauantaitunne on muuten yksi ihanimmista tunteista mitä on; mies pelaa XBoxilla, tytöt ovat kavereidensa kanssa tuhlaamassa joululahjaksi saamiaan lahjakortteja kaupungilla, koira nukkuu ja mäkin olen vapaa tekemään just sitä mitä haluan.

Eilen illalla riisuimme kuuset ja kannoimme ulos pressulla (vink vink). Samalla lähti loputkin jouluiset tähdet sun muut säilöön ensi joulua varten. Hetken aikaa istuin olkkarin harmaalla nojatuolilla ja mietin, että onpas pimeää ja karua ilman kuusen kynttilöiden tuomaa lämpöä.

Tänä aamuna aamupalapöydässä luin vinon pinon sisustuslehtiä. Pitkästä aikaa iski sisustuskärpänen. Tajusin, että en halua luopua joulukodin runsaudesta, vaan haluan jatkaa vielä hetken ainakin tuolla runsauden tuomalla kodikkuudella.

Sisustuksen runsauden lisäksi syksyllä alkanut ihastumiseni ruskean sävyjä kohti tuntuu jatkuvan. Ruskean sävyt tuovat sisustukseen niin kivasti lämpöä ihan pieninkin ripauksin. Tiedän, että viljelen usein sanontaa ”kaikella on tarkoituksensa”, mutta niin vain kuulkaa taas oli. Tuo olohuoneen pöydällä oleva ruskea lasipullo oli mulla kirpparilla myynnissä varsin edulliseen hintaan, mutta kukaan ei sitä ostanut.

Nyt olisi ehkä harmittanut, jos se olisikin mennyt kaupaksi, sillä tykkään siitä tosi paljon! Se sopii lähikaupasta ostamieni puuvillaoksien kanssa just passelisti. Kynttilöistä en ole valmis luopumaan, niitä meillä poltellaan ympäri vuoden. Niin tänäänkin, lauanataina jolloin auringon sijaan saatiinkin valokylpy lumipeitteestä 🙂

Nyt iltaruokapuuhiin. Luvassa on aina niin ihanaa massaman currya. Oli aika, että olin korviani myöden täynnä thairuokaa, mutta pitkästä aikaa sellaista tekee mieli. Jos ei oltaisi tipattomalla, niin yksi huurteinen Singha, Tiger tai Chang kelpaisi myös ;D

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,