AI ETTÄ,

paistaahan teilläkin aurinko? Se ikään kuin voitelee sielua jostain tuolta sisältäpäin. Saaden sellaisen onnellisen typerän virneen huulille. Eilen illalla totesin miehelle, että January is the new November, mutta haa – eipäs taida ollakaan. Jatkukoon näin.

Tänään on vuoden eka kotitoimistopäivä ja niin oli neljä intensiivistä päivää toimistolla tuossa alla, että himpun aikaa aamulla olin pikkuisen hukassa. Täällä ei nimittäin kuulu se puheensorina eikä täällä soi puhelin. Kukaan ei huikkaa mukaansa aamukahville, mutta onneksi olen omatoiminen 😉 Työpöydän siivosin eilen toimistolla ja tänä aamuna oli heti ekana edessä kotitoimiston siivous. Siisti ympäristö merkitsee mulle niin paljon, varsinkin työtä tehdessäni.

Sanotaan, että olemme luovimmillamme ja tehokkaimmillamme, kun saamme työssä hyväksi käyttää luonteenvahvuuksiamme. Tuo rakkauden ja kauneuden arvostaminen vahvimpana luonteenvahvuutenani merkitsee mulle juurikin osaltaan myös sitä, että työympäristö pitää olla siisti, jotta pystyn keskittymään työn tekemiseen.

En tiedä olenko lukenut viime aikoina liikaa teoreettista kirjallisuutta, mutta mä kategorioin järjestelmällisyydenkin omiin kategorioihinsa. Kuinka paljon mielekkäämpää on tehdä jotain asiaa, saatikka töitä, kun palikat ovat järjestyksessä? Joku voisi ajatella, että noin sitä työtä suoritetaan liian tip top, mutta mulle kyse ei ole suorittamisesta. Vaan siitä, että saan toteuttaa itseäni sellaisessa ympäristössä, joka tukee minua ja mun arvojani parhaiten.

Fyysinen järjestelmällisyys

Meidän iskä oli aivan ääripää minusta. Iskän työpöydällä oli noin 30 cm korkeita kasoja. Seitsemän kasaa rinnakkain, kolmessa rivissä. Tärkeitä, hyvin tärkeitä papereita, joiden järjestystä ei sopinut mennä muuttamaan. Silti, kun menin hakemaan iskän huoneesta jotain paperia tai tietoa, niin iskä tiesi tasan tarkkaan minkä kasan puolivälissä tuo hakemani tieto on. Kukin meistä järjestää työympäristön parhaimmalla mahdollisella tavallaan.

Mulle paras mahdollinen tapa on selkeys. Nimenomaan työpöydän siisteys. Niin että saan siihen helposti leviteltyä paperit, jos tarve vaatii. Työpöydällä on poikkeuksetta aina myös tuoksukynttilä ja/tai kukkia. Kynät on nätisti vanhassa Ferm Livingin lasipurkissa ja muutenkin näkymä työtuolilla istuessani on sellainen, ettei silmiin satu (if you know what I mean :D).

Paperit mullakin voivat olla järjestämättä aika ajoin kansioihin, mutta kuten isänikin, niin mäkin kyllä tiedän missä mikäkin on. Ja hei, tottakai sellaisia päiviä on, että ei yksinkertaisesti ehdi järjestää työpöytää. Mutta nekin päivät on ihan ookoo.

Psykologinen järjestelmällisyys

Kun työympäristö on selkeä, ovat ajatuksenikin jotenkin selkeämmät. Yleensä aamupalapöydässä kelailen jo vähän ajatuksen tasolla tulevaa työpöytää ja palautan mieleen tulevan päivän tehtävät. Välillä pää on niin mahottoman täynnä, että se ei pysty järjestäytymään, vaikka kuinka olisi tulppaanit pöydällä ja harmoninen työpöytä.

Näinä päivinä aloitan pienellä meditaatiolla työpäiväni. Istun työtuolissani, laitan silmät kiinni ja teen meditaatioharjoituksen (usein hengitysharjoituksen). Muutama hassu minuutti riittää. Sen jälkeen pidän vielä silmät kiinni ja muistelen, mitä tänään piti tehdä. Avaan kalenterin ja tarkistan, olenko kirjannut kaikki suunnittelemani tehtävät alas.

Kalenterin arkea helpottavan vaikutuksen olen oppinut vasta viimeisten parin vuoden aikana. On ihanaa, että saa osan aivokapasiteetistaan vapautettua sillä, ettei tarvitse muistaa ihan kaikkea. Aiemmin kuvittelin olevani sellainen yli-ihminen, jonka tulee muistaa kaikki mahdollinen ilman kalenteria.

Yleensä illalla avaan vielä kalenterin ja siirrän eteenpäin ne tehtävät, jotka jäivät tuonnemmaksi. Hyvällä omalla tunnolla. Näin samalla ikäänkuin annan aivoilleni lepokomennon. Nyt saa relata, ei tarvitse miettiä mitä jäi tekemättä ja mitä ei.

Digitaalinen järjestelmällisyys

Tässä mulla olisi parannettavaa. Omistan ulkoisen kovalevyn, mutta eipäs se juuri auta, kun ei ole koneessa kiinni. Kone lagaa ihan järkyttävästi, sillä nuo RAW-kuvat vievät tilaa. Ensi viikolle mulla on yhdelle päivälle merkitty tuon kovalevyn käyttöönotto ja kuvien perkaus/poisto koneelta.

Ihailen aina tuota punapartaista asuinkumppaniani, jolla on sähköpostin saapuneet kansio koko ajan tyhjä. Tai no ei nyt koko ajan, mutta niin, että hän siirtää samantien sinne tulleet oikeisiin kansioihin. Kansiot on aihealueittain. Sitten on vielä sellainen things to do -kansio, johon siirtyy vielä vastaamista tai muuta tehtävää odottavat sähköpostit.

Tämä on suunnitteilla parin vuoden ajan, mutta huomiselle olen kalenteriin laittanut klo 07.00-08.00 sähköpostilaatikon uudelleen organisoinnin. Voi olla, ettei tuo tunti ihan riitä, sillä mulla on pelkästään saapuneiden kansiossa näemmä 8732 viestiä. Jep…

Mutta nyt kotitoimistopäivä jatkuu koulujuttujen parissa. Tässä olikin liki kuukauden tauko kouluhommista, joten on jokseenkin kiinni otettavaa. Tänään aloitan merkityksen osa-alueen läpikäymisen ja odotan sitä jo tosi paljon. Sillä elämän mielekkyyden ja sitä kautta myös onnellisuuden yksi elinehto on se, että saamme elämästämme irti sen mikä on meille parasta. Jotta kokisimme sen, mitä teemme merkitykselliseksi ja jotta meillä olisi syy, miksi herätä aamuisin ♥  Mikä on elämän tarkoitus? -postausaihe on odottanut luonnoksissa kirjoittajaansa. Ehkä se pieni filosofi minussa saa sen joku päivä kirjoitettua…

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. sain taannoin pyynnön esitellä kirjoja, mitä mulla on lukulistalla. Neljännessä kuvassa on noin 80% vielä lukematta eli ne ovat nyt ainakin lukulistalla 🙂