Huhhaipakkaa pitää, mutta hei – pian alkaa viikonloppu ja se tarkoittaa tänä viikonloppuna nauttimista syksyisen saaren antimista. Eli kosteista löylyistä, pitkistä yöunista ja pelikorttiturnauksista. Tiedän, jollekin tämä voi kuulostaa tosi tylsälle, mutta itse en voisi toivoa tällä hetkellä muunlaista viikonlopun viettoa. Nautin jo ihan tuon koiruudenkin puolesta, joka pääsee kahdeksi päiväksi kirmaamaan vapaana mökillä. Kaupungissa kun ei käydä koirapuistoissa, niin on likipitäen aina kiinni. Lukuunottamatta niitä muutamaa hassua kertaa, kun on päässyt karkuun ja nauttinut vapauden tunteesta silminnähden. Sen minuutin ajan ;D
Kuulkaa, koska tänä iltana me tehdään mökillä susheja eikä välttämättä ole paukkuja kuvailla ja kirjoitella, niin mulle tuli vähän huono omatunto, kun en taaskaan laita teille perjantaimyyssipostausta. Sushithan esittelin muuten jo täällä. Kiva muuten saada mieskin syömään kotitekoisia susheja, viimeksi oli reissun päällä, kun niitä tyttöjen kanssa teille. Perinteisen perjantaimyyssipostauksen uupuessa kokosin teille viisi suosikkiruokaani perjantai-iltaan vuosien varrelta. Klikkaamalla ruoan nimeä pääsette reseptiin 🙂 Onko näissä teille tuttuja herkkuja?
Aika paljon sitä on tullut vuosien varrella tehtyä erilaisia ruokia perjantai-iltaisin ja niistä oli kyllä melkoisen vaikeaa valita vain viisi suosikkia. Mutta kaikissa näissä yllä olevissa herkuissa on hyvän ruoan lisäksi ollut vahvasti läsnä se perjantai-illan tunnelma. Se, mitä nimitetään fredagsmysiksi. Ensi perjantainakaan en pääse sitä kokemaan, mutta sitten seuraavana pidetään sellaiset perjantaimyyssit, että oksat pois. Laitankin hautumaan jo muutaman resepti-idean!
Vaikkei täällä blogissa nyt tänä iltana myysseilläkään, niin kääntäkäähän atmarias -kanavalle Insta Storyn puolella.
Siellä luvassa letkeää meininkiä, hyvää musiikkia ja rentoa perjantai-illan yhdessäoloa ♥
Tiedättekö, että huomaan itse käyttäväni usein sanaa ”rakastan”. Rakastan tehdä sitä tai tätä ja rakastan erinäisiä asioita. Ihmisiäkin. Olen tullut tulokseen, että silloin kun johonkin asiaan tai tekemiseen on intohimo, rakkaus niin työn jälki on usein priimaa. Otetaan nyt vaikka tämän päivän lounas. Kiireesti parista Mutti tomaattimurskasta kehitetty tomaattisosekeitto. Vaikka oli kiire, niin rakkaus ruoanlaittoon sai aikaan aika himskatin hyvän lopputuloksen. Taustalla kuitenkin vaikutti eniten se rakkaus tekemiseen sen isoimman rakkaan kiireisen aikataulun takia. Halu kertoa sille toiselle kuinka paljon välitän ja arvostan. Kuten olen kertonut, niin meillä elämä on tällä hetkellä vähän sellaista kiireistä eikä nähdä toisiamme niin usein kuin aiemmin. Sen takia on otettava kaikki ilo irti jopa niistä kiireen keskellä nautituista parinkymmenen minuutin lounaista.
Aamupäivällä sain jo päähäni laittaa tuon helppoakin helpomman sämpylätaikinan kohoamaan. Nostelin taikinanokareet pellille ja sillä aikaa kun sämpylät olivat uunissa valmistui tomaattikeitto. Pikkuisen tulinen ja vähän hunajainenkin tomaattisosekeitto, lämpimät rapeakuoriset sämpylät ja hetki aikaa kahdestaan. Rakkaudella tehty on täydellisesti tehty.
tarjoiluun: ranskankermaa, ituja ja kuivattua korianteri-chiliseosta
-kiehuta aineksia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, soseuta ja laita tarjolle
Rakkaudella tehty ei voi olla muuta kuin priimaa, pätee moneen muuhunkin asiaan. Kun tekee sen mitä tekee täydestä sydämestä ja usein myös epäitsekkäin periaattein, ei ole edes varaa kyseenalaistaa lopputulosta. Sillä silloin kun sen tekee täydestä sydämestä ja rakkaudesta, on antanut kaikkensa. Tämä pätee myös omalla kohdallani esimerkiksi työelämässä. En voisi kirjoittaa blogia työkseni, jos en tekisi tätä rakkaudesta. Vaikka joillekin bloggaajan päivät voivat helposti näyttää siltä, että me juomme kahvia joka päivä ja luemme viimeisimpiä sisustuslehtiä, on totuus kuitenkin erilainen. Jopa silloin puolen yön tuolla puolen deadlineja kiinni kuroessani olen miettinyt, että hei – rakkaudesta mä tätä hommaa teen. En väkipakolla vaan siksi, kun mulla on mahdollisuus tätä tehdä. Tykkään rakastan tehdä tätä!
Sama pätee tuohon päivätyöhöni. Tuntuu, että sekin on sellainen jota tulee tehtyä rakkaudella. Me ollaan kasvettu yhdessä nyt reilut viisitoista vuotta ja selätetty pahimmat kipukohdat. Uskon, että pieni rakkaus tai edes lämmin tunne rinnassa ei pahenna ketään tai mitään. Kun sitä rakastaa, siitä nauttii ♥ Nyt tekemään rakkaudella iltaruokaa. Vähän venähti aikataulut, mutta pesin rakkaudella tuon yhden karvapallon tässä välissä. Muistakaa rakastaa!
Perinteiset perjantaimyyssit nostetaan tänään vähän eri asteelle. Aihetta juhlaan on toki tänäkin perjantaina, mutta palataan kuvien ja reseptien myötä meidän eilisiin sadonkorjuujuhliin. Juhliin, joissa tavallinen torstai-ilta nostettiin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Oletteko koskaan viettäneet sadonkorjuujuhlia? Me ei oltu tätä ennen, mutta ihan takuuvarmasti jatkossa vietetään. Aina on aihetta juhlaan ja varsinkin syksyn pimeiden iltojen saapuessa. Sadonkorjuujuhlien aikataulutus sopii myös hyvin tähän syyskuulle; elokuun lopussa kun juhlittiin rapujuhlia ja lokakuussa Halloweenia, niin sadonkorjuujuhlien myötä saadaan katkeamaton juhlaputki syksylle. Marraskuu jatkaa juhlaputkea pikkujouluilla ja joulukuussa juhlakausi huipentuu itse pääjuhlaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.
Ennen menun esittelyä muutama sana suolasta. Meillä on jo vuosikaudet käytetty Maldonin suolaa ruoanlaitossa. Se on se, mikä kruunaa perjantai-iltojen foccacciat tai suloisen sunnuntain lihapadat. Joskus myös makeat herkut, kuten suolaisen kinuskisuklaapiirakan. Koska rakastan kaikkea kaunista, niin myös nuo suolakristallit ovat ilo silmälle. Ja oikein käytettynä niillä saa ruokaan maun lisäksi myös ulkonäköä. Maldon-suolaa alettiin valmistamaan Englannin Maldonissa vuonna 1882 ja yhä edelleen tänä päivänä sitä valmistetaan samoin perinteisin käsityömenetelmin kuin tuolloinkin. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Saatavilla on perinteisen Maldon-suolan lisäksi Maldon-savusuolaa, jolla minä maustoin sadonkorjuujuhlien kuninkaan eli lampaankareen.
Kuten Maldon-suolalla niin myös sadonkorjuujuhlilla on pitkä perinne. Sieluni silmin näen Oriveden mummulan pitkän pirttipöydän notkumassa oman maan antimista valmistettuja herkkuja. Pöydän äärelle koottiin talon väen lisäksi kaikki ne palkolliset, jotka olivat osallistuneet sadonkorjuuseen. Muistan, että ihan vielä minunkin lapsuusvuosinani meillä oli tapana juhlia pienimuotoisesti hyvin onnistunutta satoa. Sitä, mistä mummu ja pappa sai elantonsa ja minkä voimin pärjättiin koko pitkä talvi. Vaikkeivat ihan omavaraisia olleetkaan, niin oman maan perunat ja juurekset, viljat ja navetasta lypsetty maito sekä kanalan kanojen munat muodostivat suuren osan ympärivuotisesta ravinnosta.
Toiveissa on, että joku päivä saamme myös tuolta omalta takapihaltamme aineksia sadonkorjuujuhlaan. Sitä ennen turvauduimme toki kaupan antimiin 🙂 Sadonkorjuujuhlamenu näytti seuraavalta:
Pehmeän samettiset keitot ovat syksyn kruunu. Tämän keiton myötä halusin haastaa itseni, sillä en ollut ikinä valmistanut mitään raitajuuresta. Kun kaupassa siihen törmäsin, oli valinta selvä. Se pääsisi myskikurpitsan kanssa samaan kattilaan muhimaan. Muodostaen makumaailman, joka houkutteli uutuudenviehätyksellään.
-kuori ja pienistele raitajuuret sekä myskikurpitsa
-kuullota niitä ja kuorittua valkosipulia öljyssä noin viisi minuuttia
-lisää vesi ja kasvisliemikuutio, timjami, kurkuma sekä sormisuola
-anna kiehua noin 35-40 minuuttia tai kunnes raitajuuret sekä myskikurpitsa ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja lisää loraus kermaa
-tarjoile ranskankerman ja pannulla paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa
Vaikka lammas mielletään usein pääsiäisruoaksi, niin meillä sitä valmistetaan ympäri vuoden. Se oli myös oiva valinta syksyisten uunijuuresten kanssa. Perinteisesti lampaan marinadiin olen käyttänyt minttua, mutta sadonkorjuujuhlissa lammas sai hieman itämaisia vaikutteita korianterista ja chilistä. Lampaankareet saivat myös vienosti savun makua Maldon-savusuola myötä.
Uunijuurekset ovat maailman helpoin lisuke sen lisäksi että ne hivelevät kauneudellaan silmää ja maullaan makunystyröitä. Kovin syksyinen kanttarellikastike valmistuu käden käänteessä ja sopii minkä tahansa lihan tai kasvisruoan kaveriksi. Kokin yllätyksenä nähtiin puolitettuja, hunajalla ja suolalla hunnutettuja, uunin kautta kypsennettyjä valkosipuleita.
-sekoita marinadin aineet keskenään ja valele siistityt lampaankareet marinadilla edellisenä päivänä tai viimeistään paria tuntia ennen lampaankareiden valmistamista
-anna tekeytyä paistamiseen asti jääkaapissa
-ruskista kareet paistinpannulla ja kypsennä uunissa 180 asteessa noin 12 minuuttia
-kiedo vähäksi aikaa folioon tekeytymään ennen leikkaamista ja tarjoilua
-kuori juurekset ja lohko ne
-lisää lohkotut/pienistellyt juurekset sekä oliiviöljy ja mausteet kulhoon ja sekoita
-kaada uunipellille ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia
-siisti kanttarellit ja pienistele niitä hieman
-kuumenna pannulla, kunnes neste on kokolailla haihtunut
-lisää voi ja vehnäjauho ja anna ruskistua hetki
-lisää kerma ja mausteet
-anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia
Vaikka tuhdin pääruoan jälkeen tuntui, että vatsassa ei ole lainkaan tilaa jälkkärille, niin kyllä sieltä aina pieni rako löytyy suloisen kinuskin, kirpeän puolukan ja hapokkaan omenan yhdistelmälle. Yksinkertaisimmillan nuo kolme ainetta voisi tarjota jälkiruokakipossa sekaisin, mutta päädyin laittamaan ne syksyiseen piirakkaan. Piirakan päälle ripsotin vielä hieman Maldon-suolaa, sillä suolan ja kinuskin yhdistelmä on voittamaton!
-painele sulanut murotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää lohkotut omenat ja desi puolukoita
-kaada päälle kinuskikastike
-paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia
-ota piirakka pois uunista ja ripsottele päälle Maldon-suolaa
Jotenkin musta tuntuu, että sadonkorjuujuhlista tuli meidän perheelle perinne. Pitäisi muutenkin kutsua viikolla ystäviä ja sukulaisia syömään. Torstai-ilta kun tuntui jotenkin jo viikonlopulta, kun oli arjesta poikkeavaa tekemistä ja pöydän ääressä muitakin kuin vain oma perhe ♥
Miten mulle tulee aina tuosta ”hipsheistä” mieleen sanonta ”hippulat vinkuen”? 😀 No sitäkin on tänään ollut. Tosin paljon olen saanut aikaankin. Siihen nähden, että meillä herätti kello neljältä, kun tuo elämäni rakkaus lähti viikoksi reissun päälle. En saanut unta ennen kuin juuri ennen herätyskellon soittoa. Onneksi huomenna saa nukkua! Tyttöenergiaa, sillä mennään tuleva viikko. Tänään lapset saivat päättää mitä napostellaan illalla, kun lösähdetään telkkarin ääreen. Tai lapset lösähtivät jo. Itse taidan samalla kuunnella äänikirjan loppuun.
Olivat jonkun tubettajan kanavalla törmänneet riisikakkupitsoihin. Hmm. Aluksi mietin, että näinköhän maistuu pahville tuo ”pitsapohja”, mutta toisaalta – olenhan kehittänyt tässä loppukesän aikana eräänlaisen himon pitsamausteisiin riisikakkuihin. Työkaveri oli niitä kaappiin ostanut ja sain luvan maistella. En tiedä sainko luvan maistella ihan koko paketillista, mutta hups vaan se hupeni tuosta vaan. Ostettiin pitsamaustettuja riisikakkuja että tavallisia.
Täytteeksi lasten riisikakkupitsoihin tuli ketsuppia, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Itselleni tein paria erilaista. Toisista löytyivät ketsupin lisäksi mozzarellaa, kapris ja parmesan raastettuna. Toisista vuohenjuusto, aurinkokuivattutomaatti ja hunaja. Molempien päälle pääsi rucolaa ja korianteria. Näistä tuli oikeasti hyviä. Ja hei, mikä parasta niin älyttömän helposti valmistuvia herkkuja. Uunissa meillä oli lämpöä 225 astetta ja vähän vajaa 10 minuuttia näitä paistettiin. Ai vitsit, pahvisuus oli kuulkaas kaukana. Nämä pehmenivät keskeltä ja reunat rapsakoituivat entisestään Lisäksi herkkulautaselta löytyy manchegoa, viinirypäleitä ja latva-artisokkaa.
Lasillinen kuoharia kruunaa perjantai-illan. Tytöillä taas laseista löytyy jotain punaista limsaa, joka värjää kielenkin. Huh. Mitäs siellä herkutellaan näin perjantai-iltana? Huomenna lapset halusivat kotona tehtyjä susheja. Ei olla ikinä ennen tehty…onko antaa vinkkejä, miten onnistuu parhaiten? Nyt vällyjen alle telkkarin eteen. Napit korviin ja elämään tuon ihanan Maria Wernin viimeiset hetket. Onneksi seuraava kirja on taas jo ladattuna offlineen.
IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
PS. kiitos muuten teille, ketkä taannoin jaoitte vinkkinne tuon kuoharipullon säilymiseen avattuna jääkaapissa; tänään bongasin sellaisen korkin, jonka saan laittaa tuon kuoharipullon päälle, ettei kuplat katoa!
kauan kaivattu perjantai-ilta on taas täällä! Suunnattiin heti töiden jälkeen kohti mökkiä. Tuntuu, että siitä on pitkä aika, kun ollaan viimeksi saatu olla täällä koko viikonloppu. Se tuoksu, kun mökin oven avaa saa aina yhtä ihanat fiilikset pintaan. Se tuoksu kertoo leppoisista illoista, luonnon rauhasta ja pitkään nukutuista aamuista. Se tuoksu kertoo tuossa päämökin vanhassa osassa, jonne astutaan ulko-ovesta suoraan, ihanista muistoista, joita seinät ovat kätkeneet sisäänsä sitten rakentamisvuoden 1963. Aina silloin tällöin haaveilemme tuon vanhan osan pyöröhirsien käsittelemisestä valkoiseksi. Mutta hei, se on niin kovin lämmin ja kutsuva noin. Joten olkoon ainakin toistaiseksi puulla.
Tänään, venetsialaisten ja rapujuhlien aattona, meillä nautittiin älyttömän pikaisesti valmistuvasta herkusta. Niin kuin näin perjantaisin on tapana. Mätimoussepiirakka voisi mennä rapujuhlien alkupalastakin. Huomiselle tosin valmistan itse samettista tomaattikeittoa alkupalaksi, mutta täytyy muistaa tämä piirakka seuraavilla rapukekkereillä. Piirakan pohjaan käytin kotipakkasesta yhden viime jouluisista torttutaikinapakkauksista. Niitä kun kuulkaas saa taas kohta sulatella torttuja vartenkin ♥
-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.
Mikäli tykkäätte mädistä ja vaikkei nyt niin blinikausi olekaan, niin myös tuo aiemmin esittelemäni blinipannukakkumenisi hienosti rapujuhlien alkuruokana! Itse voisin elää mädillä, smetanalla, punasipulilla ja tillillä 😀
Hei, nyt korttipelit käyntiin sillä aikaa kun palju lämpiää. Eipä ole tänä kesänä tullut paljua juuri käytettyä. Etelästä nousee sen näköisiä pilviä vaahtopäitä nostattavan puhurin kera, että kohta alkaa satamaan. Kesähuoneessa on kuitenkin lämmintä tuulensuojassa. Veikkaan, että tänä iltana (kuten myös huomennakin) kesähuoneessa istutaan pitkään iltaa ja parannetaan maailmaa ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HIPSHEI!
Mikäli tykkäätte mädistä ja vaikkei nyt niin blinikausi olekaan, niin myös tuo aiemmin esittelemäni 
