perjantai 17. elokuun 2018

Fredagsmys ♡

10

MOIKKUMOI

hei vaan ja kas, näin sitä jälleen ollaan perjantaissa! Ah ♡ Ei sillä, itse olen ollut kotitoimistolla viimeiset kolme päivää, joten kotinurkat ovat tuttuja. Silti perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle kuin se tuntuisi muutenkin. Tämä perjantai alkoi taitavan kampaaja-Kristan käsissä ja nyt on hiukset sekä kulmakarvat mintissä. Josko tuo tummempi väri nyt pysyisi hiuksissa paremmin kuin heinäkuun helteillä 🙂

Alkuviikosta kuolasin (kyllä, kuola valui suupielistä) Liemessä Jennin instastoryssa näkemiäni kukkakaaliwingsejä. Siitä lähtien olen haaveillut noista kuolan kohteista. Tuntenut rapean pinnan hampaissani ja suloisen tulisuuden kielelläni. Mielessäni laittanut silmät kiinni puraistessani palasen kukkakaaliwingsistä ja ollut ihan, että näitä on pakko saada nyt ja heti. Kuitenkin tämä viikko on ollut jotenkin kiireenlainen, eikä aikaa winksuleille ole löytynyt.

Paitsi nyt. Perjantai-iltana Marian keittiössä kokkailtiin alkupalaksi maailman parhaimpia kukkakaaliwingsejä, jotka ovat osin Jennin reseptillä tehtyjä ja osin omalla höystöllä. Nettailin aika paljon erilaisia reseptejä näihin ja tulin tulokseen, että kukkakaaliwingsit ovat uusi avokadopasta. Kansainväliselläkin mittarilla mitattuna. Reseptejä oli tsiljoonia. Monessa oli käytetty wingsien ”leivittämiseen” (ammattitermit on vähän hukassa…) leipämurua, mutta mä käytin ruiskorppujauhoja. Halusin wingseihin hieman barbequemakua, joten lisäsin niihin vielä loppupaiston ajaksi bbq-kastiketta, jota tulistin srirachalla..

ROUSKUVAT BBQ-KUKKAKAALIWINGSIT

Leivitystaikina
(Jennin ohjeella, paitsi osuus korppujauhoista eteenpäin)

1 kukkakaali
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl (savu)paprikajauhetta
tujaus cayannepippuria
1 dl + 2 rkl vettä
1 rkl rypsiöljyä

(ruis)korppujauhoja
bbq-kastiketta
sriracha-kastiketta

-pese kukkakaali ja leikkaa se pieniksi paloiksi
-sekoita vehnhäjauho, suola, paprikajauhe, cayennepippuri ja rypsiöljy
-passaa veden määrällä seos sopivan paksuksi (mutta juoksevaksi)
-dippaa kukkakaalin palat kokonaan seokseen ja pyörittele sen jälkeen korppujauhoissa
-paista 200 asteessa 20 minuuttia
-sekoita bbq- ja sriracha-kastikkeessa sopivan tulinen seos ja valele kukkakaalit seoksella
-paista uunissa vielä 20 minuuttia

Tarjoile esimerkiksi sinihomejuustodipin kanssa (niin kuin me tamperelaiset bruukataan ne siivetkin tarjoilemaan) ja kermaviili-hot wingskastikkeen kanssa!

Tampere, tämä rakas kotikaupunkini, on tunnettu siivistään. Kanansiivistään, nääs. Se on joko Hook tai Siipparit. Itselleni käy kumpi tahansa, mutta tiedän, että joillekin tamperelaisille se on joko tai. Ihan kuten jääkiekossakin. Siinä olen ehdoton, mutta siivet voin syödä kummassa tahansa. Näinköhän on, että nuo kanansiivet korvattaisiin meillä jatkossa kukkakaaliwingseillä? Sopivan tulisien kukkakaaliwingsien kaveriksi valikoitui tänään pullolliset Sam Adamsia tuon pian kotiin saapuvan ”Beantown boy:n” ylllätykseksi!

OIKEIN IHANAA PERJANTAI-ILTAA &
VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. nää vinksit on muuten sitten rapeimmillaan heti uunista tulon jälkeen. Söin omani, mies saa omansa pehmenneinä ja mikron kautta lämmitettynä… 😉 Nyt vielä hätsynpikaisesti juoksulenkille ja sitten kannat kohti kattoa. Enkä tarkoita mitään juhlimista vaan lähinnä sellaista rentoa asentoa sohvalla, kun saa nostaa jalat kohti seinää ja vaan hengähtää!


keskiviikko 15. elokuun 2018

Syksyn ehdoton lemppari!

4

HELLUREI

ja hellät tunteet! Tiedän, että elokuu luokitellaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta kuten olen kertonut, niin olen katalogi-ihminen. Elän ajatusten tasolla kyllä tässä hetkessä mieluusti, mutta mielelläni myös fiilistelen tulevaakin. Viimeisen parin päivän aikana olen fiilistellyt syysvaatteita ja haaveillut keltaisesta sadetakista. Ja keltaisista kumppareista. Lätäköistä, joissa läpsytellä ja niistä koiran ulkoilutuslenkeistä, kun saa vetää sadetakin hupun päähän ja silti kasvot ovat vesisateesta aivan likomärät, kun pääsee kotiin. Toim.huom. niistä koiran pesuista ko. sadelenkkien jälkeen en juurikaan haaveile ;D

Kotimaisista omenoista, syksyn ehdottomista lemppareista, ei tarvitse enää vain haaveilla, sillä niitä riittää noista kahdesta omenapuustamme yllin kyllin. Mutta oletteko muut huomanneet, että omput ovat tänä vuonna hurjan paljon pienempiä kuin aiemmin? Liekö kuumuus/kuivuus syynä. Ei sillä, hyvin nuo pikkuisemmatkin omput taipuivat kauden ekoihin uuniomenoihin. Joskus muutama vuosi takaperin kehittelin uuniomenoista terveellisemmän version ja sillä on menty sen jälkeen. En edes kaipaa näihin enää fariinisokeria tai voita.

Joskus saatamme ostaa vaniljakastiketta tai jädeä uuniomenoiden kanssa, mutta nämä herkut uppoavat kyllä ihan tällaisenakin.

UUNIOMENAT

omenia
kaurahiutaleita
kookosöljyä
tujaus kanelia
hömpsäys kardemummaa
ripaus suolaa
vaahterasiirappia
(kylmää vettä)

-pese omenat ja poista siemenkodat
-mittaa kulhooon noin kolme desiä kaurahiutaleita (riippuen toki omenoiden määrästä ja koosta, mulla tänään tuollainen määrä), nypi joukkoon muutama ruokalusikallinen kookosöljyä ja mausteet
-lorauta päälle reilu loraus vaahterasiirappia ja nypi massa tasaiseksi
-mikäli se on liian kuivaa koostumukseltaan eikä sellaista käsiteltävää, niin lisää asteittain kylmää vettä
-täytä omenat kaurahiutaleseoksella
-paista uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia
-lorauta päälle joko omenoista uunivuokaan tullutta nestettä tai sitten vaahterasiirappia (mulla loppui vaahterasiirappi kesken, joten käytin hunajaa)
-nauti! ♥

Siihen on vissi syy, miksi tykkään tästä omenakaudesta. Olen aika allerginen kauppojen ulkomaisille omenoille. Saan heti kaupan omenaa maistaessani suupielet täyteen punaista kutisevaa näppyä. Suoraan puusta omenan syötyäni ei tule minkäänlaisia oireita.  Täytyykin ottaa kaikki ilo irti runsaasta omppusyksystä! Mikä on sun syksyn suosikkimakusi?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


perjantai 10. elokuun 2018

Pikkuisen aihetta juhlaan – fredagsmys

26

HIPSULIHEI VAAN IHANAT!

Ja oikein tunnelmallista perjantai-iltaa  ♥ Näin ekan arkiviikon jälkeen perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle! Oletteko samaa mieltä? Parasta tässä on se, kun saa huomen aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Esikoinen on ystävällään yökylässä, joten suuntaamme vasta huomenna mökille. Mikäs siinä, ihana olla perjantai-ilta kotona!

Olen odottanut ukkosta koko iltapäivän ja illan. Tuloksetta. Nyt siellä näyttäisi siltä, että ukkonen voisi tulla. Ilma on nimittäin niin kostea ja painostava, että ellen tietäisi paremmin, niin voisin kuvitella vaihdevuosien alkaneen 😀 Soijaa pukkaa niin maan kamalasti! Ehkä se ikä tekee tehtävänsä, tiedä häntä. Tänään tuli jälleen yksi kynttilä lisää kakkuun. Nyt niitä on jo 43. Toistan itseäni kun sanon, että elän elämäni parasta aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, ehkä noin kymmenen vuotta sitten, että elämä paranee vuosi vuodelta. Juu, välillä on niitä varjopuolia ja kuoppaisia teitä, mutta se henkinen minä – se kasvaa vuosi vuodelta. Se osaa nauttia elämästä just sellaisena kuin se on. 

Tänään sain rakkaankin työreissusta kotiin ja tein pientä iltapalaa. Pitkästä aikaa focacciaa. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirjani, joka tiesi kertoa, että viime kerrasta on viisi vuotta. Huh ja aivan kuin se olisi ollut viime vuonna. Olen joskus ottanut Jamie Oliverin focaccia ohjeen ja antanut sille jälleen oman kosketukseni. Alkuperäistä ohjetta en enää muista, mutta omani menee näin:

FOCACCIA

1 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
3 dl haaleaa vettä
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

tuoretta rosmariinia tai timjamia
kirsikkatomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

1. Lisää kuivahiiva ja suola vehnäjauhoihin. Sekoita.
2. Lämmitä vesi ja liota siihen hunaja. Lisää vesihunajaseos jauhoseokseen.
3. Vaivaa niin, että taikinasta tulee kimmoisa. Anna kohota tunnin verran.
4. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse pellille (tai voideltuun astiaan) noin 1,5 cm korkea leipä.
5. Öljyä leivän pinta ja ripsottele päälle merisuolaa. Leikkaa tuoretta rosmariinia/timjamia silppuna leivän päälle. Painele leipään sormella ”reikiä”. Täytä reiät kirsikkatomaatin puolikkailla.
6. Anna leivän kohota vielä noin parikymmentä minuuttia.
7. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.
8. Öljyä pinta vielä uudelleen ja lisää tarvittaessa merisuolaa.

Tällä kertaa söimme focacciaa oliiviöljy-balsamico-sormisuoladipin kanssa ja ai että tuo suolaisuus tekee mannaa. Ai niin, tällä kertaa laitoin muuten focacciaan kapriksiakin. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen suolan himo johtuu…ehkä hellesään lenkistä, joka sai voimat aivan minimiin. Anyways, nyt on suolatankkaus tehty ja nestetankkaus myös 😉 Meidän piti olla nenänvalkaisuelokuulla, mutta kerranhan sitä nyt synttäreitä vietetään, joten lasi proseccoa ei ole pahitteksi.

Lisäksi valmistin jälleen tuollaisen ”all in” salaatin. Eli erilaisia salaatteja ja siihen lisäksi mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa löytyi parsakaalia, ituja, pensasmustikoita, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia. Kastikkeena toimi Hellmann’sin sitruunavinagrette. Olen aivan koukussa siihen. Ostin litran pullon summa mutikassa ajatuksella, että ei tämä voi itse tekemää vinagrettea päihittää. Ja niin vain kuulkaa kävi!

Nyt vielä räväytysturnausta ja sitten ehkä leffailtaa! Tosin nämä loman jälkeen ekan työviikon jälkeiset perjantai-illat on niin nähty…ei ehkä kannata haaveilla mistään leffaillasta, kun olisi valmista kauraa unten maille jo nyt 🙂

TUNNELMALLISTA ILTAA! ♥


lauantai 28. heinäkuun 2018

Mike’s Diner // Kokkaavat miehet ♥

12

HELLOU HANIT!

Tänään on ollut helppo hymyillä. Heti aamusta alkaen. Eikä vähiten sen takia, että henki kulkee 😀 Josko tämä flunssa tästä talttuisi. Koska aamulla oli jo niin paljon parempi olo, niin päätettiin lähteä koko perheen voimin juhlistamaan rakkautta. 20 vuotta kestänyttä rakkautta. Siinä samalla treffaamaan miehen puolen sukua ja vaihtamaan kuulumisia. Kiireen vilkkaa kurvattiin takaisin mökille, jossa mökkikoira oli ensimmäistä kertaa yksikseen pidemmän ajan. Hyvin oli mennyt. Nukkuessa, ainakin painaumasta päiväpeitossa päätellen.

Kokkaako teillä miehet? Meillä on mies yleensä kokannut pääasiallisesti kesäisin. Grillihommat kun häneltä onnistuu aivan mielettömän hyvin. Mutta viime aikoina hän on tehnyt ruokaa myös kotikeittiössä. Ilman sitä grilliä. Muun muassa tätä suussa sulavaa rakkauspastaansa. Ei sillä, itsekin tykkään ruoanlaitosta, mutta kun on oikein kiire, niin helpottaa jakaa myös sitä ruoanlaittovastuuta. Mun mies tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa. Saisi tehdä ruokaa vielä useamminkin. Mielelläni sitä söisin. Tänään Mike’s Dinerissa tarjoiltiin jälleen grillihamppareita. Asiakkaiden pyynnöstä.

Joku noissa kokkaavissa miehissä saa sukat pyörimään jaloissa. En tiedä onko se se maskuliinen ote ruoanlaittoon vai se, että saa itse istua valmiiseen pöytään. Parastahan ruoanlaitto on silloin, kun sitä laitetaan yhdessä. Koko perheen voimin. Tänään itse tein hampurilaisiin tuollaisen coleslaw-tyyppisen salaatin ja pilkoin tomaatit sekä kurkut. Kaadoin valmiin bbq-kastikkeen kippoon ja veistin muutaman palan cheddaria.

Grillissä paistui tabascolla ja suolalla maustetut jauhelihapihvit, ananasrenkaat sekä ylälämmöllä hampurilaisten sämpylät. Hei onko teillä muuten vinkata hyviä hampparisämpylöitä? Jotenkin nuo liian pullamössömäiset sämpylät eivät nyt enää mene. Sämpylät voisin itse tehdäkin, jos jostain takuuvarman ja hyvän reseptin löytäisin! Nyt vatsan viereen makoilemaan ulkosohvalle tuon kokki kolmosen kanssa. Netflixistä The Affair (mä olen niiiin koukussa, kiitos Anu suosituksesta) ja ehkä kylmää vissyä lasiin. Elämän pieniä iloja 🙂

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,


torstai 19. heinäkuun 2018

Supermaukkaat ja helpot mojo rojo -perunat

8

MOIKKULIMOI!

Se on ollut mielessä tasan kaksi viikkoa. Jota kuinkin kellon lyömälleen nyt. Pieni savinen astia ja sen sisällä oleva punainen kastike. Johon kehitin viikon Espanjan reissulla aika vahvan siteen. Syöden sitä lounaalla ja illallisella. Grillikasvisten, lihan, perunoiden salaatin ja you name it -ruokien kanssa. Pelkältäänkin se maistui taivaalliselle ja kovakuorisen vaalean leivän kanssa sitä tuli käytettyä dippinä. Mojo rojo ♥ Punainen kastike. Siitä olen haaveillut nyt nämä 14 pitkää vuorokautta. Miettinyt, että koska ehtisin kokeilemaan. Tänään töissä päätin, että tänään on se ilta. Olenko ainoa, kenen lomamuistot kulminoituvat yleensä ruokakokemuksiin? 🙂

Vikana päivänä lomalla kysyin charmantilta vanhemmalta kokilta nimeltä Alfredo, että suostuisikohan hän kertomaan, mitä tuossa kastikkeessa on. Puoliksi englanniksi, puoliksi espanjan kielellä luetteli ainesosia. Vähän nettailin, että mitenköhän mittasuhteet oikein menisivät. Lopulta sovelsin. Ja onneksi sovelsin. Tästä tuli kertaheitolla niin hyvää. Liki yhtä hyvää kuin Alfredon tekemänä. Tosin tuolla reissulla kastike ikään kuin lillui enemmän oliiviöljyssä. Siinä kehitettävää ensi kokeiluun.

Luin tässä joku päivä iltapäivälehdistä siitä ihanasta ideasta, että uudet perunat voisi laittaa kylpyyn. Kyllä, luitte oikein – kastikekylpyyn nimittäin! Vähän samalla idealla kuin se kesäinen herkkuresepti, jonka esittelin täällä. Nyt perunat pääsivät mojo rojo kylpyyn. Ja ah, miten ne siitä nauttivatkaan. Kastiketta tuli niin paljon, että siitä riitti reilun desin verran jääkaappiinkin. Leipädippauksiin, katsokaas. Ja hei, takuuvarmasti tätä kastiketta nähdään myös hyvin grillatun pihvin seuralaisena mökillä parin seuraavan viikon sisään. Huomisen jälkeen kun alkaa viimeinen kesälomapätkä. Kaksi viikkoa pelkkää lepoa!

MOJO ROJO -KASTIKE

3 suippopaprikaa
2 punaista mietoa chiliä
3 paahtoleipää
1 solovalkosipuli
ripaus suolaa
ripsaus sokeria
oliiviöljyä iiiiso loraus
ja noin puolet siitä omenaviinietikkaa

-pienistele paprikat ja chilit (siemet eka pois!) sekä paahdettu ja pienistelty paahtoleipä
-lisää kaikki ns. kuivat ainekset tehosekoittimeen
-lisää noin vajaa desi oliiviöljyä
-lorauta maun mukaan joukkoon omenaviinietikkaa
-sekoita keitettyjen uusien perunoiden kanssa
(lisää yrttejä)

Tästä haaveilin tänään töissätöissä ja voitte vain kuvitella, kuinka ihana se olotila on, kun massu on täynnä mojo rojoa. Niin ihana, että nyt on pakko mennä ulkoiluttamaan sitä massua 😀 Sekä tuota eilen kesätukan by Maria saanutta karvaista hurmuria (IG Storyssa kuva!).

TORSTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »