Se on kuulkaas se balanssi, mikä pitää elämänsyrjässä kiinni. Mikä tekee elämästä juuri niin suloista. Se, että arjessa eletään terveellisen ruokavalion mukaan ja viikonloppuisin sallitaan hieman herkkuja. Se, että lepäillään yksi ilta sohvalla ja toisena juostaan koira kirittäjänä tiukka puolen tunnin juoksutreeni keskisykkeellä 172. Se, että eilen täällä blogissa vilahti kuvia syntisen hyvästä valkosuklaamustikkajuustokakusta, johon tuli valkosuklaata yllin kyllin ja tänään täällä herkutellaan sokerittomilla muffinsseilla, jotka eivät makunsa puolesta häviä lainkaan eiliselle makeuden huipentumalle.
Banaanileipä on yleensä se kohde, mihin tuppaan laittaa nuo ruskistuneet banaanit. Elleivät ne ole sitten menneet smoothien sekaan. Nyt mieleni teki banaanileipää, mutta koska jotenkin se leipä on niin nähty, niin päätin muokata hieman tuota reseptiäni ja tehdä vuokaleivän sijaan muffinsseja. Koska en ole ikinä mihinkään makeisiin juttuihin käyttänyt ruisjauhoja, niin päätin koklata niitä näihin banaanimuffinsseihin. Ja hei, hienosti toimi. Näistä tuli rakenteeltaan ja maultaan kyllä niin hyviä, että en olisi odottanut 🙂 Jäivät vahingossa (siis ne kaksi mitä jäi jäljelle) keittiön työtasolle yöksi ja edelleen olivat seuraavana päivänä erittäin mehukkaita ja hyviä.
-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita haarukalla muussatut banaanit, kananmuna ja leivontaöljy ja lisää ne kuivien aineiden sekaan
-kaada kuuteen isoon muffinssivuokaan ja paista 180 asteessa noin 30-35 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
Kuten huomaatte, niin ohje ei sisällä myöskään valkoista jauhoa. Mä ostin taannoin putelin sellaista kaurapuuteria tai -jauhetta, jota tähän kokeilin. Toimi oikein hyvin! Mutta mielestäni kaurarouheen ja -jauhon voi tarvittaessa korvata vehnäjauholla. Kaurarouhe toi muffinsseihin kuitenkin kivasti rakennetta. Kuten toi nuo siemenetkin, mitä muffareiden päälle ripottelin!
Balanssia edustaa myös se, että nyt kahvitaukoni loppuu ja on aika siirtyä blogitöistä toisiin töihin. Joten ei muuta kuin ostolaskujen kirjaamiseen koneelle! 🙂
ja onnea rakas 100-vuotias Suomi! Itsenäisyyspäivä on kautta aikain tarkoittanut minulle sitä, että on aika rauhoittua kohti joulua. Itsenäisyyspäivänä sitä tulee mietittyä vuosi toisensa jälkeen, että kuinka kovin onnekas sitä on. Siitä, että on syntynyt Suomeen. Kuinka onnekas sitä on, että on saanut viettää monen monta ihanaa joulua perinteitä muodostaen. Osaltaan vanhoja lapsuuden joulujen perinteitä vaalien, mutta toisaalta myös oman näköisen vivahteen niihin tuoden. Suomen 100-vuotisteeman inspiroimana pääsin pohtimaan omia jouluperinteitäni Atrian kaupallisen yhteistyön myötä.
Kerroinkin tuossa viime viikolla, että lapsuudessani meillä kotona joulusiivoukset aloitettiin vasta 23. päivä joulukuuta äidin tultua kotiin töistä. Sen lisäksi, että äiti teki taikojaan ja sai kodin hetkessä joulusiivottua ja koristeltua, teki taikojaan myös ruoanlaiton suhteen. Musta on alkanut näin jälkikäteen tuntua, että meidän äiti ei nukkunut lainkaan jouluaaton vastaisena yönä. Ihan vain sen takia, että sai tehtyä joka joulu täydellisen joulun perheelleen. Ruokineen päivineen. Meillä jouluihin kuului vahvasti vanhat perinteiset jouluruoat laatikkoineen ja täydellisesti paistettune kinkkuineen. Lisäksi palapaistikastike, joka oli niin mureaa, että se suli suussa. Lapsuuden joulupöydissäni tarjottiin Pohjanmaan ja Pirkanmaan herkkuja. Kaupunkilaiskodin jouluherkkuja yhdistettynä isän puolelta maatalon runsaaseen joulupöytään.
Perinteisten laatikoiden ja täydellisesti paistetun kinkun lisäksi meillä tarjoiltiin joulupöydässä kaloja, erilailla valmistettuna. Äiti tykkäsi laittaa tarjolle vastapainoksi myös muutamia salaatteja. Itse olen ollut aiemmin vahvasti näiden vanhojen perinteiden vaalija, mutta viimeisten vuosien aikana, olen vähän lipsunut raiteilta. Hyvällä tavalla. Olemme muodostaneet omanlaisemme joulun. Toivottavasti sellaisen, josta meidän tytöt nappaavat vaikutteita ja perinteitä mukanaan tulevaisuudessa.
Siinä, missä meillä kotona aikoinaan ei käytetty puolivalmisteita, vaan kaikki jouluruoat piti itse valmistaa alusta asti, olen sen suhteen vähän eri maata. Välillä tuunaan kaupan valmislaatikoista kerman ja mausteiden avulla peruna- ja lanttulaatikot. Myös ruokarepertuaari ei ole meidän joulupöydässämme niin laaja kuin kotonani aikoinaan. Joka vuosi päätämme, että keskitymme vain kaloihin ja salaatteihin. Ja silti löydämme itsemme syömässä niitä laatikoita ja kinkkuja 🙂
Tänä vuonna pääsemme jouluaattona valmiiseen joulupöytään, mutta silti teemme myös jotain jouluisia ruokia itse. Lipeäkalakeiton lisäksi muutama ruokaisa salaatti, esimerkiksi tuo kuvissa vilahteleva juhlava kinkkusalaatti tai jouluinen makkarasalaatti. Meillä on taidettu joka vuosi paistaa kinkku. Vaikkei sitä loppujen lopuksi syö muu kuin tuo mies. Itse syön sen verran, että saan joulun maun kinkun juuri tultua ulos uunista. Sen takia olin positiivisesti yllättynyt, että joulukinkkua saa siivutettunakin kaupasta. Atrian Perinteisesti kypsytetty ja siivutettu joulukinkku painaa noin 1,2 kiloa eli siitä riittäisi meidän perheelle ihan loistavasti. Ellemme sitten halua joulun tuoksua kotiin paistettavan kinkun muodossa 🙂 Tuosta perinteisestä kinkusta valmistin juhlavan kinkkusalaatin.
Ohje valmistukseen:
Pese omenat huolellisesti ja kuutioi ne. Sulata kattilassa voi ja lisää kaneli, hunaja sekä omenan palat. Anna omenien maustua noin viisi minuuttia. Ota pois kattilasta. Sekoita pinaatti ja rucola kulhossa keskenään. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pinaattirucolasalaattiin. Kuutioi joulukinkku ja sekoita pinaattirucolasalaattiin. Lisää kastike ja sekoita. Annostele tarjoiluvadille. Koristele granaattiomenan siemenillä sekä saksanpähkinärouheella.
Toisen juhlavan ja jouluisen salaatin valmistin Atria Gastro Punajuurimakkarasta, joka veikin liki kielen mennessään. Rakastan punajuurta ja rakastan makkaraa. Pannulla paistettaessa punajuurimakkaroista tuli ihan täydellisiä. Ja mikä ihaninta, suutuntuma oli oikein miellyttävä. Tässäkin salaatissa yhdistin suolaista ja makeaa. Se jotenkin on minulle se joulun täydellinen makuliitto.
JOULUINEN MAKKARASALAATTI 4-6 henkilölle
1 pkt Atria Gastro Punajuurimakkaroita 3 isoa porkkanaa 10 ruusukaalia 150 g sokeriherneitä 6 pientä keitettyä kiinteää perunaa rucolaa 100 g vuohenjuustoa hunajaa tuoretta timjamia 1 rkl kanelia öljyä merisuolaa
Ohje valmistukseen:
Pese ja kuori porkkanat sekä ruusukaalit. Halkaise porkkana keskeltä ja leikkaa siitä ohuita lohkoja. Puolita ruusukaalit. Kaada noin 1 rkl oliiviöljyä isoon paistinpannuun. Lisää porkkanat ja ruusukaalit. Pilko sekaan tuoretta timjamia ja lisää noin 1 rkl hunajaa ja kanelia sekä maun mukaan merisuolaa. Ruskista porkkanoita ja ruusukaaleja hieman. Laske lämpöä ja anna kypsyä kannen alla noin puoli tuntia tai kunnes porkkanat on sopivan pehmeitä, mutta kuitenkin napakoita. Lisää sokeriherneet ja jatka kypsentämistä noin 10 minuuttia. Kuori keitetyt perunat ja lohko ne. Lisää paistinpannulle ja anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun paistat makkarat.
Viipaloi makkarat ja paista paistinpannulla noin 10 minuuttia, kunnes ovat saaneet hieman väriä. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää ne paistinpannuun. Kaada paistinpannun antimet tarjoiluvadille rucolapedille. Lisää päälle paistetut makkarasiivut. Murustele koko komeuden päälle hieman vuohenjuustoa ja pienistele tuoretta timjamia. Nauti lämpimänä!
Joulussa ehdottomasti parasta on syöminen. Istuminen alas pitkän kaavan mukaan ja nauttiminen. Mutta parasta se on näin Itsenäisyyspäivänäkin. Onnea vielä Suomi ♥ Ja teille ihanille siellä ruudun toisella puolella…
OIKEIN IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ,
PS. Atrian joulu-sivulta löytyy hurjan paljon inspiraatiota joulun ajan kokkailuihin, käykäähän katsomassa!
Hei, ettehän suutu, jos sanon että ”Ai että mä rakastan syksyä sateineen!” 😀 Ei tainnut päivä tänäänkään valjeta, mutta viikon päästä keskiviikkoiltana näyttäisi olevan auringonpilkahdus kello kuuden maissa. Haastetta tekee meille valokuvausta harrastaville, sillä eihän neljän jälkeen enää juurikaan mitään kuvailla. Hintsussa on vähän kuvailemiset päiväaikaankin. Sellaisten tunnelmakuvien, joita rakastan, ottaminen onnistuu kyllä. Mutta ehkä se on taas sitten tammikuulla seuraavan kerran sellaisten kirkkaiden kuvien vuoro 😉 Olin juuri aloittanut Indiedaysilla syyskuussa 2014, kun pääsin erään yhteistyökampanjan tiimoilta ihanan blogikollegani kanssa tutustumaan Budapestiin. Reissullahan parasta on syöminen. Niin myös tuolla Budapestissa. Kun kerran Unkarissa käy, niin ei voi olla käymättä ilman, että maistaa gulassia. Ihastuin tuohon syysiltojen lämmittävään soppaan niin paljon, että heti kotiintultuani kehitin siitä reseptin. Ei ehkä ihan autenttisin mahdollinen resepti, mutta ah niin hyvää. B
Blogiini eksytään aika monesti hakusanoilla At Maria’s gulassi. Joten pakko se on uskoo, että siellä ruutujen toisellakin puolella tätä herkkua on tullut kokeiltua. Itse varioin tätä aina sen mukaan, mitä löytyy jääkaapista. Viime sunnuntaina salamin lisäksi keittoon pääsi chorizomakkaraa.
MARIAN GULASSIKEITTO
2 sipulia 1 solo valkosipulin kynsi 2 rkl tomaattipyreetä 3 tomaattia 3 paprikaa 400 gr sikanautajauhelihaa noin 15 cm pötkö salamia nion 100 gr chorizoa 4 laakerinlehteä 0,5 rkl oreganoa 1,5 rkl paprikajauhetta 2 lihaliemikuutiota mustapippuria myllystä suolaa maun mukaan vettä
– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna
Tämä on jälleen niitä pataruokia, jotka paranevat lämmitettäessä. Harmi vaan, että hirmuisen harvoin tästä jää seuraaville päiville syötävää 🙂 Hei nyt kun ruokapöytä muutti ruokahuoneeseen, niin tuo aulatila keittiön jatkeena on hieman ongelmallinen. Palataan siihen huomenna. Muutama idea itselläni on, mutta kaipaan kyllä kipeästi siihen myös teidän apuanne!
Nyt villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Taas. Syksy ja syksyn rutiinit rauhoittavat. Ihana hämärähyssyinen ilta ja tiedossa siskonpeti kahden (plus yhden karvaisen) pienen unikaverin kanssa. Olen huomannut, että syksy saa jonkinasteisen melankolisen Marian heräämään. Hyvällä tavalla. Ikäväkin tuntuu syvemmällä kuin aiemmin. Onneksi saadaan huomen illalla kotiin se, joka vasta juuri pari tuntia sitten reissuun lähti.
Ja ihanaa alkanutta viikkoa 🙂 Olen huomannut, että tehokkuus on näin maanantaisin huipuissaan. Jos sen näin päättää. Jos maanantaiaamu alkaa rotjaillen, niin sitten se on sitä koko viikko. Aamulla sujahdin eilen silittämääni mekkoon ja päätin, että tästä se lähtee. Puhelimen kalenterissa oli melko monta hommaa tehtävänä, mutta mitä enemmän niitä sain tehtyä, niin se ruokki myös sitä tehokkuutta. Hyvänolontunne tuli siitä, kun sai hommia pois alla. Blogihommia, omia juttuja ja töitätöitä.
Arkiruoat ovat usein ne, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Sitä tulee pyöriteltyä samoja ruokia viikosta toiseen. Ja sitten, kun pitäisi kiireessä keksiä mitä tehdä ruoaksi, niin aivot lyövät tyhjää. Arkiruokailuistamme olen aiemmin kirjoittanut täällä. Samat periaatteet pätevät kyllä vieläkin arkiruokien suhteen. Tällä hetkellä tosin haastetta tuo se, että päätin ryhtyä gluteenittomalle nivelvaivojen vuoksi. Viime viikon sillä aika mallikkaasti olinkin. Viikonloppuna tuli syötyä mökillä pari ruisleipää ja juuri tässä ruokatunnilla huomasin nuudeliaterian jälkeen, että hupsista 😀
Vaikka maanantait tehokkaita ovatkin, niin silloin yleensä haluan päästä ruoanvalmistuksessa helpommalla. Muutenkin nämä arkiruokamme ovat sellaisia ihan tavallisia, kaikille maistuvia ruokia. Ei mitään turhia fiinistelyjä. Usein teen lisäksi myös salaatin tai raastetta. Paitsi keittojen kanssa 🙂 Alla olevassa listassa ovat siis iltaruoat. Lapset syövät koulussa ja me vanhemmat töissä/kotitoimistolla. Kotitoimistolla tulee syötyä edellisen illan jämiä. Makaronilaatikko on sellainen, jota teen iiiison laatikollisen. Sitä syödään pari päivää peräkkäin.
Jos jotain itse kaipaan enemmän viikkoruokiin on kasvisruokia. Kalaa pyrimme syömään ainakin kerran viikossa ja punaisen lihan käyttöä olen yrittänyt vähentää. Löytyykö listasta tuttuja ruokia? 🙂 Niin, kuten totesin, niin tämän suunnitelmallisuuden myötä pyrin myös ruokaan kulutettavan rahan vähentämiseen sekä siihen, ettei tarvitsisi heittää jääkaapista vanhentuneita ruokia pois. Onneksi tuon roskiin heittämisen suhteen olemme pystyneet skarppaamaan tosi hyvin viimeisen parin vuoden aikana ja hävikkiä syntyy yhä vähemmän. Mutta nyt otetaan taas ohjelmistoon kerran viikossa ruokakaupassa käynti. Sellainen, jona ostetaan koko viikon arkiruoat ja muut syötävät/juotavat. Toki maitoa ja leipää joutuu joskus hakemaan viikon varrella. Perjantai-iltana haen yleensä sitten vielä erikseen viikonlopun ruoka-ainekset.
Hei, kiitos vielä ihanista kommenteistanne pariin edelliseen postaukseen ♥
Palaan kommentteihin myöhemmin tänään, kun pääsen kotiin 🙂
Meni vähän myöhäiselle myyssit, kerron kohta miksi. Mutta kuvitelkaa tilanne; lapset lähtivät ex tempore veljen perheen mökille yökylään. Uuni piippaa valmistuneen ruoan merkiksi ja kelloa katsoessani huomasin, että mies saapuu kotiin minä hetkenä hyvänsä. Pitkästä aikaa ilta aivan kaksistaan, ilman kissanristiäisiä. Otan viinipullon esiin, oikein vuosikertaviiniä ja avaan keittiön alalaatikon. Sitten muistan; viinipullon korkinavajaa ei ole näkynyt sitten muuton. Pikainen katsaus alakerran rojukasoihin (niihin nopeasti purettuihin muuttolaatikoiden sisuksiin). Ei löydy.
Mitä tekee hän? Sen sijaan, että olisi ajanut tuohon lähikauppaan, jonka hyllyssä muistaa nähneensä viinipullon korkinavaajia, löytää hän itsensä alkomaholiliikkeen hyllyjen välistä ihastelemassa luomuviinejä. Kolme luomuviiniä ilman korkkikorkkia ostin ja kotiin tullessani huomasin, että uunissa ollut ruokakin oli säilynyt lämpimänä. Tunti aikataulusta myöhässä, mutta hei – viikonloppu edessä, joten tunti sinne tai tänne 🙂
Vuorossa on siis ihka ekat perjantaimyyssit täältä uudesta kodista. En muista olenko tehnyt vastaavia perunoita aiemminkin ja kirjoitellut blogiin niistä, mutta mikäli olen, niin eipä haittaa laittaa näiden ohje toisenkin kerran. Olivat superhyviä. Mies totesi, että vähän niin kuin nachovuoka. Nachojen tilalla vaan perunalohkoja.
-pese perunat ja lohko ne
-kuivaa talouspaperiin
-asettele uunipellin päälle
-lorota päälle öljy ja ripsottele sormisuolaa
-sekoita
-paista 220 asteessa noin 30-35 minuuttia tai kunnes perunat ottavat kultaista väriä
-ota pelti uunista ja lado puolet perunoista uunivuoan pohjalle
-lisää puolet kermaviilistä ja juustoista sekä savuliharouhe perunoiden kanssa
-asettele loput perunalohkot uunivuokaan
-lisää kermaviilin loppu, pienistelty sipuli ja juustot
-paista uunissa grillivastuksen alla noin 5-10 minuuttia (kunnes juustot sulaneet)
Jotenkin nämä viime päivien surulliset tapahtumat maailmalla ja täällä koti-Suomessa saavat kaipaamaan sohvannurkkaan. Jotain kepeää katseltavaa, millä saa ajatukset muualle. Me taidetaan laittaa sauna päälle, kaivautua sinne sohvannurkkaan santsiviinilasillisen kanssa ja katsoa pitkästä aikaa leffa. Eiköhän sinne Apple tv:lle ole toukokuun jälkeen jotain katsottavia leffoja ole tullut 🙂 Mutta ennen sitä molempien täytyy sulkea tietokoneet. #workaholics 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.